Korona ja globaalit toimitusketjut

Yritysten äärimmilleen hintakilpailluissa arvoketjuissa monet työntekijät ovat vuosikausia eläneet kädestä suuhun, eikä elämiseen riittämättömistä palkoista ole ollut mahdollista kerryttää säästöjä pahan päivän varalle. Julkinen turvaverkko on monessa maassa olematon, eivätkä etenkään epätyypillisissä työsuhteissa raatavat työntekijät ole välttämättä minkäänlaisen sosiaaliturvan piirissä. Nyt koronaviruksen aiheuttama vähentynyt kulutus länsimaissa sekä paikallisten viranomaisten määräämät liikkumis- ja muut rajoitukset koronaviruksen leviämisen estämiseksi ajavat työntekijät entistä ahtaammalle.

Bangladeshin vaateteollisuuden etujärjestön julkaisemien lukujen mukaan kansainväliset ostajayritykset ovat peruuttaneet tilauksia bangladeshilaisilta vaatevalmistajilta yhteensä jo kolmen miljardin Yhdysvaltojen dollarin edestä. Lehtitietojen mukaan osa yrityksistä, kuten pikamuotimerkki Primark, on hyödyntänyt ostosopimusten force majeure -lausekkeita mikä tarkoittaa sitä, että niiden alihankkijat eivät saa korvausta jo tehdystä työstä. Pelkästään Bangladeshissa vaateteollisuus työllistää noin neljä miljoonaa henkilöä, joiden toimeentulo on nyt vaarassa. Osa on jo lähetetty kotiin ilman palkkaa tai erorahaa. Vaateviennistä saadut tulot ovat maalle niin tärkeitä, että koronakriisinkin keskellä vaateteollisuutta pidetään välttämättömänä toimialana eikä tehtaita ole määrätty suljettaviksi.

Sekä Bangladeshin vaateteollisuuden etujärjestö että ammattiliitot ovat toisaalta vedonneet ostajayrityksiin, että ne eivät tässä tilanteessa peruuttaisi tilauksia ja toisaalta maan viranomaisiin, että ne määräisivät vaatetehtaat suljettaviksi. Vaikka Bangladeshin pääministeri on ilmoittanut tukipaketista vientiin suuntautuneille yrityksille, ei se yritysten mukaan ole riittävä. Osa yrityksistä, kuten H&M, on sitoutunut maksamaan alihankkijoille jo valmistuneista tilauksista sekä tilauksista, joiden valmistaminen on jo aloitettu. Bangladeshin vaateteollisuuden ongelmat toistuvat monessa muussa maassa, kuten Kambodzassa ja Myanmarissa, ja todennäköisesti myös muilla teollisuudenaloilla.

Intiassa on julistettu kolmen viikon ulkonaliikkumiskielto koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Sen seurauksena suurin osa työpaikoista ja tehtaista eri puolilla maata ajettiin alas hyvin lyhyellä varoitusajalla. Poliittiset päättäjät ovat kehottaneet työnantajia paitsi olemaan irtisanomatta työntekijöitä myös maksamaan työntekijöille seisokin ajalta täyttä palkkaa. Paikallisten ammattiliittojen edustajat ovat kuitenkin vahvistaneet, että esimerkiksi Bangaloressa Karnatakan osavaltiossa vaateteollisuuden työntekijöille on sanottu, että tehtaiden jälleen avautuessa työntekijöiden tulee “kompensoida” seisokkiajan palkka työnantajille tekemällä yli- ja sunnuntaitöitä. Vaatimus on kova työntekijöille, jotka jo muutenkin tekevät usein 12-tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa.

Intiassa myös teeplantaasit suljettiin poikkeustilan astuttua voimaan. Nilgirin teentuotantoalueella Tamil Nadun osavaltiossa on parhaillaan meneillä satokausihuippu. Toisin kuin Intian tunnetuimmilla teetuotantoalueilla Assamin ja Länsi-Bengalin osavaltioissa missä teeplantaasit ovat edelleen suljettuja, Nilgirissä teeplantaasit ovat ryhtyneet patistamaan työntekijöitä takaisin töihin sen varjolla, että maataloussektorilla toimivien yritysten on sallittua jatkaa toimintaansa.

Finnwatchin saamien tietojen mukaan ainakin United Nilgiri Tea Estatesiin kuuluvalla Chamraj-tilalla, josta teetä tuodaan myös Suomeen, työntekijöitä on vaadittu allekirjoittamaan paperi, jossa väitetään sen vapauttavan työnantajan vastuusta jos työntekijät sairastuisivat. Vastaavista käytännöistä myös muilla plantaaseilla on raportoitu paikallisessa mediassa.Toistaiseksi tilan paikalliset työntekijät eivät ole suostuneet työnantajan vaatimuksiin eivätkä he ole palanneet töihin – toisin kuin tilalla työskentelevät siirtotyöntekijät, jotka ovat paikallista väestöä heikommassa neuvotteluasemassa. Ainakin joillekin Nilgirin alueen teeplantaasien työntekijöistä ei Intian keskushallituksen suosituksesta huolimatta ole maksettu palkkaa päiviltä jolloin he eivät ole olleet koronatilanteen takia töissä. Työntekijät kokevat, että heillä ei kohta ole muuta mahdollisuutta kuin palata töihin siitä huolimatta, että työnantaja ei tarjoa heille edes yksinkertaisia suojautumiskeinoja, kuten hengistysuojaimia tai riittäviä mahdollisuuksia käsien pesuun.

Rainforest Alliance ja Reilu kauppa -sertifioitu United Nilgiri Tea Estates toimittaa teetä ainakin suomalaisille teetaloille Forsmanille ja Nordqvistille sekä kansainvälisille brändeille kuten Twiningsille, Tetleysille, Yorkshire Tealle, Typhoolle, Ringtonsille ja Marks & Spencerille. Viime vuonna Finnwatch julkaisi selvityksen sen työoloista. United Nilgiri Tea Estates on yksi Intian suurimmista teen vientiyrityksistä.

Siirtotyöntekijät kuuluvat erityisen haavoittuviin ryhmiin myös muualla. Thaimaassa liikkumisrajoitukset sekä ilmoitus maan rajojen sulkemisesta saivat kymmenet tuhannet siirtotyöntekijät ryntäämään rajanylityspaikoille. Osa työntekijöistä, jotka jäivät rajojen sulkeuduttua maahan, ovat nyt ilman työpaikkaa ja toimeentuloa. Elintarvike- ja suojakäsinealojen tehtaissa, jotka jatkavat edelleen toimintaansa, työskentelevät siirtotyöntekijät joutuvat pärjäämään rajallisen tiedon varassa sillä virallista tietoa koronaviruksesta on saatavilla vain thainkielellä.

Toisin kuin kulutushyödykkeitä valmistavien tehtaiden kohdalla, terveydenhuoltoalan nyt kipeästi tarvitsemia suojavarusteita valmistavissa tehtaissa tilausten määrä on moninkertaistunut. Suurin osa maailman suojakäsineistä valmistetaan Malesiassa. Finnwatch on raportoinut vakavista työelämänloukkauksista kuten pakkotyöstä Malesian kumikäsineteollisuudessa viimeksi viime vuoden syksyllä. Euroopan Unionin Malesian lähetystö on lähettänyt Malesian ulkomaankauppaministerille kirjeen, jossa toisaalta kiitellään maan käyttöönottamia rajoituksia koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi, mutta toisaalta kannustetaan Malesiaa varmistamaan, että suojakäsineiden valmistus jatkuu “vuorokauden ympäri”. Vaikka vastatakseen koronaviruksen aiheuttamaan kysyntään, käsinevalmistajat ovat joutuneet rekrytoimaan myös paikallisia työntekijöitä, käsineteollisuuden työntekijät ovat pääsääntöisesti siirtotyöntekijöitä, jotka asuvat työnantajan tarjoamissa asuntoloissa hyvin ahtaasti olosuhteissa, joissa turvavälien noudattaminen tai sosiaalinen eristäytyminen ei ole mahdollista. EU:n kirjeessä siirtotyöntekijöiden asemaa ja oikeuksia ei mainita sanallakaan.   

Vaikka koronakriisi aiheuttaa taloudellisia ongelmia myös ostajayrityksille, on niillä usein alihankkijoitaan isommat voittomarginaalit. Kriisin aiheuttamia taloudellisia riskejä ei tule ulkoistaa globaalien arvoketjujen usein hyvin heikossa asemassa oleville työntekijöille. Ostajayritysten tulee osallistua vastuullisen toiminnan alihankkijoille aiheuttamiin kustannuksiin esimerkiksi maksamalla jo tekemistään tilauksista alkuperäisen sopimuksen mukaiset hinnat.

Huolehtiakseen ihmisoikeuksista koronaviruspandemian aikana yritysten tulee lisäksi varmistaa, että:  

• niiden alihankkijat ja muut liikekumppanit mahdollistavat työntekijöille turvalliset työolot, joissa on mahdollista noudattaa kokoontumisrajoituksia ja viranomaissuosituksia esimerkiksi turvaväleistä ja käsien pesusta. Työntekijöille tulee tarjota omalla kielellään luotettavaa ja ajantasaista tietoa hygienia- ja muista suosituksista, joita seuraamalla he voivat pyrkiä suojautumaan koronavirustartunnalta, sekä tarvittavat henkilökohtaiset suojavarusteet. Performatiivisia toimia, jotka kuluttavat resursseja mutta eivät auta viruksen leviämisen ehkäisemisessä, tulee välttää ja suunnata toimet aidosti vaikuttaviin kohteisiin. Joissain tehtaissa on Finnwatchin saamien tietojen mukaan esimerkiksi alettu vain mitata sisään tulevien työntekijöiden kuumetta vaikka tällä ei todennäköisesti pystytä vaikuttamaan viruksen leviämiseen.
• työntekijöillä, jotka asuvat työpaikan tarjoamissa asunnoissa tai asuntoloissa, on mahdollisuus seurata samoja suosituksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ahtaiden asumisolojen väljentämistä.
• silloin kun työpaikkoja joudutaan tilapäisesti sulkemaan esimerkiksi työntekijöiden terveyden turvaamiseksi tai viranomaismääräysten takia, kaikkien, myös epätyypillisessä työsuhteessa olevien, työntekijöiden välitön toimeentulo tulee varmistaa. Jos työntekijöitä joudutaan irtisanomaan, heille tulee maksaa asianmukainen eroraha tai muu korvaus.
• työntekijät, jotka sairastuvat tai joiden tulee eristäytyä muista ovat oikeutettuja palkalliseen sairauslomaan.
• poikkeustoimista huolimatta työpaikoilla noudatetaan säällisiä työaikoja eikä työntekijöiden järjestäytymisvapautta rajoiteta yhtään enempää kuin koronaviruksen leviämisen estämiseksi on välttämätöntä.

Koronakriisi on osoittanut, miten alttiita häiriöille globaalin talouden pitkät arvoketjut ovat. Äärimmilleen hintakilpaillut ketjut tarkoittavat paitsi ketjujen työntekijöille niukkaa toimeentuloa ilman mahdollisuutta varautua hätätilanteisiin usein myös niin alhaisia verotuloja tuotteiden valmistusmaille, että niillä ei ole mahdollisuutta kummoiseenkaan sosiaaliturvaan. Kriisin jälkeen arvoketjujen ihmisoikeusongelmia tulee ryhtyä ratkomaan päättäväisesti. Tärkeimpiä työkaluja tässä työssä ovat kansallisen ja EU:n laajuisen yritysvastuulain säätäminen, työelämän oikeuksien vahvistaminen kauppasopimuksissa sekä vastuulliset julkiset hankinnat.

Kriisi on avannut ikkunan myös ekologisen kriisin aiheuttamiin vaikutuksiin globaalien arvoketjujen työntekijöiden elämässä. Ilmasto- ja biodiversiteettikriisin ratkomista tulee jatkaa päättäväisesti ja varmistaa, että kestämättömän kulutuksen jatkumisesta tällä hetkellä riippuvaisille työntekijöille varmistetaan oikeudenmukainen siirtymä vähähiiliseen kiertotalouteen perustuviin elinkeinoihin.

Tutkimusartikkelin julkaisua on tuettu Suomen kehitysyhtestyövaroin.