Päästövähennystoimet riskimaihin suuntautuvissa arvoketjuissa täysin riittämättömiä

Tutkimusartikkelit

Vain harva Kiinan ja Intian kaltaisista riskimaista ostoja tekevä yritys tietää, millaisia päästöjä sen alihankintaketjussa syntyy. Finnwatchin tuore selvitys paljastaa, että yritykset ovat kuitenkin aktivoituneet niin sanotuissa riskimaissa alihankintana tapahtuvassa tuotannossa käytettävien energiamuotojen ja syntyvien päästöjen selvittämisessä.

Yritysten ilmastotoimilla on kiire, sillä ilmastotieteen määrittämät niin sanotut hiilibudjetit hupenevat vauhdilla. Se, että päästövähennyksiä tehdään ja suunnitellaan ajoissa on ensiarvoisen tärkeää paitsi sen vuoksi, että voidaan välttää ilmastomuutoksen tuhoisimmat seuraukset, myös siksi, että ajoissa suunnitellen ja toteuttaen ilmastotoimissa voidaan huomioida työntekijöiden oikeudenmukainen siirtymä hiilivapaaseen talouteen.

Finnwatch julkaisi 2019 tutkimusraportin, jossa selvitettiin Suomessa toimivien yritysten toimia arvoketjujen kasvihuonekaasupäästöjen kontrolloimiseksi riskimaissa. Selvitys osoitti, että toimenpiteet Kiinan ja Intian kaltaisissa riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen päästöjen kontrolloimiseksi olivat vasta alkutekijöissään. Raportin yhteydessä julkaistiin myös mielipidemittaus, jonka tulokset osoittivat, että 74 prosenttia suomalaisista haluaa yrityksiltä ilmastotoimia ja valitsisi mieluiten tuotteita, joita ei ole tuotettu fossiilisella energialla.

Koska syksyllä 2019 saadut vastaukset antoivat viitteitä siitä, että tilanne on murroksessa, uusittiin kysely syksyllä 2020 sekä nyt loppuvuodesta 2021. Vastaukset osoittavat, että yritysten työ alihankintaketjujen päästöjen hallinnassa on lähtenyt liikkeelle, mutta matkaa kattavaan tietopohjaan ja merkittäviin päästövähennyksiin on yhä pitkälti.

Näin tutkimme

Kyselytutkimus suunnattiin kuluttajatuotteita Suomen markkinoille tuoville yrityksille, jotka hallinnoivat riskimaihin suuntautuvia arvoketjujaan eurooppalaisten yritysten etujärjestö Amforin BSCI-vastuullisuusjärjestelmän avulla. Tällä perusteella näillä yrityksillä arvioitiin olevan parhaat valmiudet myös riskimaissa sijaitsevien arvoketjujen ilmastovastuullisuutta koskevaan työhön. Yrityksiä lähestyttiin sähköpostitse ja vastaukset kerättiin verkkolomakkeella. Selvityksen tulokset perustuvat yritysten antamiin tietoihin eikä esimerkiksi ilmoitettujen päästövähennystavoitteiden tarkempaa luonnetta ole selvitetty tai arvioitu erikseen.

Amforin verkkosivujen mukaan BSCI:ssä on 52 suomalaista jäsentä. Näiden lisäksi kyselyyn otettiin mukaan myös Lidl Suomi, jonka emoyhtiön Amfori BSCI -jäsenyys on Saksassa. Lidl Suomen lisäämisellä varmistettiin, että aineistoon saatiin mukaan kaikki Suomen päivittäistavarakaupan suurimmat toimijat.

Käytännössä kohdejoukoksi muodostui kuitenkin vain 48 yritystä: Vallila vastasi kyselyyn yhtenä yrityksenä, vaikka Vallila Interior ja Vallila Collection näkyvät Amforin jäsenlistassa erikseen. Toisekseen Snellman Pro Oy ja Oy Sultrade Ltd kertoivat, ettei niillä ole tuontia riskimaista, vaikka ne ovatkin Amforin jäseniä. Airam on liittynyt Amforin jäseneksi vasta tänä syksynä, joten kysely ei lähtenyt heille. Lisäksi Heinon Tukun Valiolle viime kesänä myynyt Heino Group kertoi keskittyvänsä kotimaiseen tuontantoon ja maahantuontiin matalan riskitason maista ja eronneensa juuri Amfori-jäsenyydestä. Vastaukset saatiin 40 yritykseltä. Kyselyn vastausprosentti oli siten 83. Vastaamatta jättivät Agentur A.Vesalainen Oy, A&M Holmberg Oy, Best Friend Group Oy, e-ville.com, Nordic Wear Int'l Ltd., Texmoda Fashion Group, Veljekset Halonen ja Wellgio.

Kyselyn tulokset osoittavat, että yritysten mielenkiinto alihankintaketjujen päästöihin ja pyrkimykset niiden selvittämiseen ovat lisääntyneet vuoden aikana. Yrityskohtaiset tulokset on koottu erilliseen taulukkoon.

Valtaosa kyselyyn vastanneista yrityksistä (35/40) on asettanut jonkinlaisen vähennystavoitteen kasvihuonekaasupäästöilleen. Minkäänlaista päästövähennystavoitetta ei ollut Broman Group Oyllä, Nansolla, Pentikillä, Puuilolla eikä Tammer Brandsilla.

Niistä yrityksistä, jotka olivat asettaneet jonkinlaisen päästövähennystavoitteen, suurimmalla osalla se koski vain oman toiminnan päästöjä. Jonkinlaisen myös alihankintaa koskevan päästövähennystavoitteen oli asettanut lähes kolmasosa vastaajista (12/40), mikä on selvästi enemmän kuin vuosi sitten, jolloin vastaava osuus oli vain 14 prosenttia. On tosin syytä huomata, etteivät nämä tavoitteet aina kohdistu suoraan arvoketjun päästöihin vaan kyseessä on esimerkiksi tavoite, että tietty osuus alihankkijoista asettaa itse itselleen päästövähennystavoitteen.

Kaavio 1: Yritysten asettamat päästövähennystavoitteet

Stockmann Group on käsitelty muissa vastauksissa yhtenä yrityksenä, mutta koska siihen kuuluvien yhtiöiden Stockmannin ja Lindexin ilmastotavoitteet ovat erilaiset, ne on jaettu tässä graafissa kahteen eri palkkiin.

Vaatimukset alihankinnassa syntyvien päästöjen raportoimisesta ja vähentämisestä ovat siirtymässä vähitellen myös yritysten tekemiin ostosopimuksiin, joskaan yhdelläkään yrityksellä tällaiset vaatimukset eivät ole vielä kattavia. Päästöjen raportointia edellytti ostosopimuksien tasolla osalta kumppaneistaan Stockmann Group (Lindex ja Stockmann) ja Tokmanni. Päästöjen vähentämisen olivat kirjanneet osaan ostosopimuksistaan Stockmann Group (Lindex ja Stockmann), Logonet ja S-ryhmä.

Taulukko 1: Yritysten ilmastokirjaukset ostosopimuksissa

VaatimusVoimassa kaikille toimittajilleVoimassa osalle toimittajistaVaatimus tulossaEi vaatimusta
Päästöjen raportointi02 (5%)14 (35%)24 (60%)
Päästöjen vähentäminen03 (8%)13 (33%)24 (60%)

Yrityksiltä kysyttiin myös, ovatko ne yrittäneet selvittää suorilta tavarantoimittajilta hankittujen tuotteiden valmistuksen päästöjä. Vajaa kolmasosa (12/40) yrityksistä ei ollut edes yrittänyt saada tietoja. Hieman suurempi joukko (17/40) oli yrittänyt saada tietoja, mutta ei ollut niitä saanut tai oli saanut tietoja, joita ei ole voinut pitää luotettavina. Loput yritykset olivat saaneet joitain päästötietoja selville, mutta ainoastaan Reima kertoi saaneensa tuotteidensa päästötietoja yli puolelta tavarantoimittajistaan.

Merkittävää edistymistä on tapahtunut siinä, mitä yritykset tietävät suorien alihankkijoidensa käyttämästä energiasta. Aiemmissa selvityksissä selvästi yli puolet vastaajista ei ole tiennyt käytetyistä energialähteistä mitään, mutta nyt tietämättömien osuus oli pudonnut 38 prosenttiin.

Kaavio 2: Yritysten tieto alihankinnassa käytetyistä energialähteistä

On huomattava, että kysymyksen muotoilu oli tänä vuonna hieman erilainen, koska avoimen kysymyksen sijaan vastaajille annettiin vaihtoehdot. Edellisinä vuosina avoimeen kysymykseen annetut vastaukset on nyt tulkittu näiden vaihtoehtojen mukaan. Lisäksi uusiutuvan energian sijaan nyt puhuttiin päästöttömästä energiasta vaihtoehtona fossiilisille.


Kun Finnwatch aloitti alkuperäisen selvityshankkeen loppuvuodesta 2018 arvoketjujen ympäristövaikutusten hallinnointiin tarkoitetussa Amfori BEPI:ssä oli jäsenenä vain viisi suomalaisyritystä. Alkuperäisen selvityshankkeen aikana määrä nousi yhdeksään vuoden 2019 loppuun mennessä. Vuosi sitten tehdyssä selvityksessä määrä oli noussut jo 14:ään.

Nyt Amfori BEPI:ssä on jäseninä jo 17 suomalaisyritystä, joiden lisäksi seitsemän nyt tehdyssä kyselyssä tavoitettua Amfori BSCI:n jäsentä kertoi aikovansa liittyä lähiaikoina myös BEPI:in.

Kaavio 3: Amfori BSCI:n ja BEPI:n suomalaiset jäsenet

Luvuissa ei ole mukana Lidl Suomi, jonka jäsenyys on emoyhtiöllä Saksassa. Lisäksi Vallila Collection ja Vallila Interior on laskettu mukaan yhtenä yrityksenä. Lähde: Amforin verkkosivut

Pelkkä jäsenyys on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Amfori BEPI:ssä jäsenenä olevien yritysten tavarantoimittajista vähemmän kuin joka kahdeksas oli mukana BEPI:n piirissä, ja vielä huomattavasti harvempi seurasi kasvihuonekaasupäästöjään. Loppuvuodesta 2019 vain Kesko tiesi kertoa, että sillä on riskimaissa tavarantoimittajia, jotka seuraavat Amfori BEPI:n puitteissa kasvihuonekaasupäästöjään. Nyt jo viisi Suomeen maahantuovaa yritystä osasi kertoa, että edes osa niiden tuotantolaitoksista seuraa kasvihuonekaasupäästöjään Amfori BEPI:n kautta.

Aiempien vuosien tapaan aktiivisin BEPI:n hyödyntäjä on Tokmanni. Sille tavaraa toimittavista noin 780 tuotantolaitoksesta BEPI:n piirissä on 248 laitosta ja näistä 164 seuraa kasvihuonekaasujaan.

Taulukko 2: Amfori BEPI:n kattavuus jäsenyrityksissä

Suomalaisten kulutukseen liittyvät päästöt on arvioitu selvästi maantieteellisiä päästöjämme suuremmiksi, mikä johtuu muun muassa siitä, että meille tuodaan ulkomailla kivihiilellä ja muilla fossiilisilla energiamuodoilla tuotettua tavaraa. Näille kulutuksen päästöille ei ole ainakaan vielä asetettu poliittista vähentämistavoitetta vaan niiden vähentäminen on jätetty tuotantomaiden ja yritysten vastuulle.

Yrityksille tehty kysely osoittaa, että toimet näiden päästöjen vähentämiseksi ovat vasta alkutekijöissään. Yritykset eivät tunne kattavasti myymiensä tuotteiden valmistuksessa käytettyjä energialähteitä tai syntyviä päästöjä. Nämä päästöt on myös liian usein jätetty ilmastotavoitteiden ulkopuolelle.

Yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia kattaa myös kasvihuonekaasupäästöt. Ilmastonmuutos kiihdyttää sään ääri-ilmiöitä ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä aiheuttaen monia haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Yrityksillä on siten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva vastuu koko arvoketjunsa päästöistä. Tämä tarkoittaa ilmastotiedettä vastaavien päästövähennystavoitteiden asettamista ja toteuttamista sekä kaikkien syntyvien päästöjen täysimääräistä kompensoimista. Arvoketjuissa ensimmäisten askelten tulee olla tavarantoimittajien päästöjen selvittäminen sekä aikataulutettujen tavoitteiden asettaminen niiden vähentämiselle.

Yrityksillä on myös vastuu paitsi päästöistään myös omien päästövähennystoimiensa ihmisoikeusvaikutuksista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yritysten tulee päätöksenteossaan huomioida, miten niiden tekemät päätökset vaikuttavat alihankinnan työntekijöiden oikeuksien toteutumiseen. Finnwatch julkaisi marraskuussa raportin, jossa käsitellään yritysten ilmastovastuuta myös oikeudenmukaisen siirtymän näkökulmasta.

Sen lisäksi Finnwatchilla on parhaillaan käynnissä tutkimushanke, jossa selvitetään, mitä tämä vastuu tarkoittaa käytännössä vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Suuri osa tähän kyselyyn vastanneista yrityksistä toimii joko pääasiallisesti (esimerkiksi Finlayson, Marimekko ja Nanso) tai osittain (esimerkiksi private label -vaatteita teettävät päivittäistavaraketjut) vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Aihetta käsiteltiin Finnwatchin marraskuussa julkaisemassa Valokeilassa-podcastin jaksossa.

Yritysten arvoketjuja koskevassa ilmastotyössä on edistytty sen jälkeen, kun Finnwatch julkaisi ensimmäisen selvityksensä aiheesta, mutta ilmastokriisin torjunnan edellyttämät nopeat ja syvät päästövähennykset ovat vielä hyvin kaukana. Käytettyjä energialähteitä ja tuotannossa syntyviä päästöjä pyritään selvittämään, ja tähän liittyviä vaatimuksia tuodaan vähitellen ostosopimuksiin.

Sen lisäksi, että yritysten tulee asettaa koko arvoketjun kattaville päästöilleen ilmastotiedettä vastaavat päästövähennykset Finnwatch vaatii, että Suomen kulutusperäisiin päästöihin ryhdytään kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kirjaamalla parhaillaan uudistettavaan ilmastolakiin vaatimus niiden raportoimisesta eduskunnalle vuosittain annettavassa ilmastovuosikertomuksessa. Lisäksi kulutusperäisten päästöjen vähentämiselle tulisi asettaa oma tavoite.

Julkisen vallan tulee myös selvittää ja edistää yritysten edellytyksiä tuotekohtaisten hiilijalanjälkien selvittämiseen. Tuotannon päästöjä koskevan tiedon keruuta voidaan edistää esimerkiksi edellyttämällä hiilijalanjälkitietoa julkisissa hankinnoissa.

Kulutusperäisten päästöjen vähentämiseksi Suomen tulee myös selvittää ja edistää päästöperustaisten kulutusverojen ja tuontituotteilta perittävien hiilitullien käyttöönottoa. Molempien toimenpiteiden toimeenpanossa tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus niin kansallisesti kuin globaalisti.

Artikkelin laatimista on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroista.