Reilumpaa suklaata jouluksi – Tony’s Chocolonely erottuu edukseen

Suurin osa suklaan ihmisoikeusongelmista juontaa juurensa kaakaosta maksettavaan liian alhaiseen hintaan ja ajoittain rajuihinkin vaihteluihin kaakaon maailmanmarkkinahinnassa. Tätä artikkelia varten Finnwatch selvitti, paljonko Suomessa markkinoitavan suklaan valmistukseen käytetystä kaakaosta maksetaan viljelijöille.

Sääntely nostaa kaakaon hintaa, taso edelleen liian matala

Kaakaon hinta voidaan määrittää joko tuottajahintana (farmgate price) tai niin sanottuna free-on-board eli FOB-hintana, joka sisältää erinäisiä kuljetus- ja vientikustannuksia. Esimerkiksi kaakaon maailmanmarkkinahinta (tammi-marraskuussa 2019 kaakaon maailmanmarkkinahintojen keskiarvo oli noin 2 330 USA:n dollaria) tai vaikkapa Reilun kaupan takuuhinta (lokakuusta 2019 lähtien 2 400 dollaria) ilmoitetaan yleensä FOB-muodossa. Merkittävimmistä kaakaontuottajamaista sekä Ghana että Norsunluurannikko, jotka tuottavat yhteensä yli 60 prosenttia kaikesta maailman kaakaosta, ovat pyrkineet sääntelemään sekä kaakaon FOB-hintoja että tuottajahintoja. Aiemmin tänä vuonna ne julkistivat ensimmäistä kertaa yhden yhteisen minimihinnan (floor price) kaakaolle satokaudelle 2020–2021. Se on 2 600 dollaria per kaakaotonni free-on-board. 

Ghanan ja Norsunluurannikon käyttöön ottaman minimihinnan tarkoitus on taata vähintään 1 820 dollarin tuottajahinta per kaakaotonni (70 prosenttia minimihinnasta). Molemmissa maissa sääntely on tarkoitus vahvistaa lailla ensi vuoden alussa, ja moni uuden minimihinnan toimeenpanoon liittyvä seikka on vielä tässä vaiheessa epäselvä. 

Tämän hetkisten tietojen valossa Ghanan ja Norsunluurannikon hintasäännöstely tarkoittaisi kuitenkin käytännössä, että kaakaon FOB-hintojen ollessa 2 200–2 900 dollaria, ostajayritysten tulee maksaa 400 dollaria niin kutsuttua elämiseen riittävän toimeentulon lisää (living income differential, LID) per kaakaotonni FOB-hintojen päälle. Jos hinnat nousevat yli 2 900 USA:n dollariin per tonni, LID-lisät rahastoidaan. Hintojen romahtaessa rahastosta maksetaan viljelijöille kaakaosta maksettujen ja tavoitteellisten tuottajahintojen välinen erotus. Myös LID-rahastoihin liittyy paljon avoimia kysymyksiä, ja LID-lisän avulla kerättyjen varojen hallinnoinnin läpinäkyvyyteen on syytä kiinnittää huomiota.

Satokauteen 2019–2020 nähden Ghanan ja Norsunluurannikon hintasäännöstely tarkoittaa useiden satojen dollarien korotusta tuottajahintoihin jokaiselta kaakaotonnilta. Se kuulostaa paljolta, mutta tosiasiassa nostaa tuottajahinnat vain tasolle ennen edellistä kaakaon maailmanmarkkinahinnan romahdusta satokaudella 2016–2017. LID-lisän takaamat tuottajahinnat jäävät edelleen myös esimerkiksi kauas Reilun kaupan laskemien elämiseen riittävän toimeentulon referenssihintojen taakse (joita niitäkin on joskus pidetty liian alhaisina). Hintasäännöstelyn mukanaan tuoma varmuus toimeentulon vähimmäistasosta voikin osoittautua pitkällä tähtäimellä merkitykseltään tuottajahintojen korotuksia suuremmaksi.

Kansainvälisesti useat yritykset ovat ilmaisseet tukensa Ghanan ja Norsunluurannikon pyrkimyksille korottaa kaakaosta maksettavia hintoja, mutta satokautta 2020–2021 koskevien kaakaon vientilupien myynti lähti valtioiden ilmoitettua uudenlaisesta hintasäännöstelystä nihkeästi käyntiin. Kaakaomarkkina on vahvasti etupainotteinen, ja esimerkiksi Norsunluurannikko on ilmoittanut, että pystyäkseen takaamaan tavoitteellisen 1 820 dollarin tuottajahinnan kaakaoviljelijöille, sen on saatava myytyä 1,8–2 miljoonan tonnin edestä kaakaon vientilupia satokaudelle 2020–2021 syyskuuhun 2020 mennessä.

Yritykset niukkasanaisia kaakaosta maksettavista hinnoista, yksi erottuu edukseen 

Tätä artikkelia varten Finnwatch kysyi Suomen markkinoilla toimivilta suklaavalmistajilta, miten paljon ne maksavat Ghanasta ja Norsunluurannikolta ostamastaan kaakaosta tuottajille. Kysymykset lähetettiin Fazerille, Mondelēz Internationalille (joka omistaa muun muassa Marabou tuotemerkin) Orklalle (joka omistaa Panda-tuotemerkin) sekä Tony’s Chocolonelylle. Kysyimme yrityksiltä myös, vaikuttaako uusi minimihinta ja LID-lisä niiden ostojen määrään Ghanasta ja Norsunluurannikolta. 

Näistä neljästä yrityksestä Tony’s Chocolonely on ainoa, joka on sitoutunut maksamaan kaakaoviljelijöille Reilun kaupan elämiseen riittävän toimeentulon referenssihintoja: 2 100 dollaria per kaakaotonni ghanalaisille ja 2 200 dollaria per tonni norsunluurannikkolaisille viljelijäyhteisöille. Kyselyn ulkopuolelta todettakoon, että belgialainen suklaavalmistaja Belvas, jonka suklaatuotteita on Suomessa saatavilla ainakin verkkokaupasta ja Helsingin keskustan Food Market Herkusta, on myös sitoutunut Reilun kaupan elämiseen riittävän toimeentulon referenssihintojen maksamiseen. Tony’s Chocolonely hankkii kaakaota vain Ghanasta ja Norsunluurannikolta. 

Panda-tuotemerkin omistava Orkla Suomi kertoo maksavansa ghanalaisille ja norsunluurannikkolaisille tuottajille virallisia farmgate-hintoja (1 525 dollaria Ghanassa ja 1 410 dollaria Norsunluurannikolla satokaudella 2019–2020). Pandan suklaatuotteilla on UTZ-sertifikaatti, joten niiden valmistukseen käytetystä kaakaosta yritys maksaa lisäksi UTZ-preemiota. UTZ-preemion suuruus ei ole vakio vaan aina ostajan ja tuottajan välinen neuvottelukysymys. Orklan mukaan sen maksama preemio on kaakaovoille 240 euroa per tonni ja kaakojauheelle ja -massalle 180 euroa per tonni. Orklan tavarantoimittajan mukaan preemiosta menee 27 prosenttia suoraan viljelijöille. Lisäksi viljelijäorganisaatiot voivat käyttää yhteensä 45 prosenttia preemiosta itse haluamallaan tavalla yhteisön kehittämiseen ja tulevan tuotantokapasiteetin varmistamiseen, kuten lannoitteisiin. Satokaudelta 2020–2021 Orkla on sitoutunut maksamaan kaakaosta LID-lisää eikä LID-lisällä ole sen mukaan vaikutusta sen hankkiman kaakaon määrään tai alkuperämaan valintaan. Myös Orkla Suomi hankkii kaakaota vain Ghanasta ja Norsunluurannikolta.

Fazer ja Mondelēz eivät vastanneet Finnwatchin kysymyksiin tuottajahinnoista tai Ghanan ja Norsunluurannikon sääntelyn vaikutuksista niiden hankintoihin. Mondelēzin mukaan Ghanan ja Norsunluurannikon pyrkimykset kaakaotuottajien toimeentulon parantamiseksi ovat kuitenkin “oikein” ja “tärkeä rakennuspalikka kestävän kaakaotuotannon varmistamiseksi”. Yrityksen hankintapäätöksen perustuvat “kaupalliseen harkintaan”, jonka se väittää “edesauttavan kaakaoviljelijöiden toimeentulon parantamista ja vastuullista kaakaon tuotantoa”. Myös Fazerin mukaan on erittäin hyvä, että viljelijöiden saamaan tuloon saadaan positiivista kehitystä aikaan. 

Mondelēzilla on sekä Ghanassa että Norsunluurannikolla oma vastuullisuusohjelma. Ghanassa ohjelmaan kuuluvien viljelijöiden kaakaosta saama tulo on vuosien 2015–2018 aikana kasvanut jolloin alueilla 6 prosenttia, ja tippunut joillain alueilla 26 prosenttia. Yrityksen mukaan viljelijöiden toimeentulo tippui osin siksi, että tiloilla kaakaon viljelypinta-ala pienentyi esimerkiksi kasvitautien ja viljelyn monimuotoistumisen takia. Yritys kertoo maksavansa kaakaon hinnan päälle “lojaliteettipreemiota” useimmissa sen kaakaonhankintamaissa. Preemion suuruus vaihtelee sekä alueittain että vuosittain, eikä Mondelēz antanut siitä Finnwatchille tarkempaa tietoa. Kaupallisiin syihin vedoten yritys ei myöskään antanut Finnwatchille tietoa siitä, miten paljon kaakaota se hankkii Ghanasta ja Norsunluurannikolta. 

Fazerin käyttämästä kaakaosta noin 75 prosenttia tulee Länsi-Afrikasta. Fazer ei tee suoria hankintoja Ghanasta, mutta Norsunluurannikko on yritykselle merkittävä alkuperämaa, ja sillä on ollut siellä vuodesta 2018 lähtien oma vastuullisuusohjelma. Ohjelman puitteissa tuotetusta ja jäljitettävästä kaakaosta maksetaan Fazerin mukaan viljelijöille lisähintaa, mutta Fazer ei kerro sen suuruutta. Yrityksen mukaan hintatiedot ovat sopimuksiin sisältyviä luottamuksellisia liikesalaisuuksia, joita se ei voi yksipuolisesti avata. Fazer hankkii kaakaota myös Reilu kauppa- ja UTZ-sertifioituna, ja se maksaa sertifioidusta kaakaosta järjestelmien edellyttämät preemiot viljelijöille. Sertifioidun kaakaon osuus Fazerin hankinnoista oli vuonna 2018 yrityksen vuosiraportin mukaan 75 prosenttia, mutta se ei kerro julkisuuteen järjestelmäkohtaisia lukuja. Reilu kauppa -sertifioidusta kaakaosta maksetaan viljelijäyhteisöille Reilun kaupan lisää 240 dollaria per tonni, ja se on korvamerkitty yhteisön kehittämiseen. Kuten edellä jo todettiin, UTZ-sertifioinnissa preemion suuruutta ei ole ennalta määrätty vaan se on ostajan ja tuottajan välinen neuvottelukysymys. Kolmas Fazerin käyttämä kaakaon sertifiointijärjestelmä, Rainforest Alliance, ei edellytä hintapreemion maksamista viljelijöille. Rainforest Alliance ja UTZ ovat yhdistyneet, mutta niiden uudet yhteiset kriteerit ovat vasta työn alla. Yhdistynyt sertifiointijärjestelmä käyttää nimeä Rainforest Alliance. 

Kohti kestävästi tuotettua kaakaota

Ghanan ja Norsunluurannikon hintasäännöstelyn mukaiset korotetut tuottajahinnat ovat merkittävä parannus kaakaon tuotannon vastuullisuuteen, mutta ne eivät tee vastuullisuusvalvontaa ja ostajayritysten muita vastuullisuustoimia tarpeettomiksi. Aiemmin voimakkaasti kohonneet tuottajahinnat ovat esimerkiksi johtaneet metsien raivaamiseen kaakaoviljelmiksi. Kaakaon arvoketjun toimijoiden tuleekin varmistaa, että hintojen korotukset eivät johda kestämättömiin viljelytapoihin kuten metsäkatoon tai ylituotantoon. 

Korotetut tuottajahinnat eivät myöskään automaattisesti tarkoita vaikkapa lapsityön loppua kaakaoviljelmillä, jos samaan aikaan ei panosteta esimerkiksi naisten aseman parantamiseen ja koulujen rakentamiseen sekä varmisteta‚ että kaikilla lapsilla on kouluun pääsemiseksi tarvittava syntymätodistus. Monet kaakaoalan yritysten omista vastuullisuusohjelmista, kuten esimerkiksi Fazerin hanke Norsunluurannikkolla, keskittyvät satoisuuden parantamisen ohella juuri tällaisiin toimeenpiteisiin. Lasten peruskoulutuksen turvaaminen on kuitenkin ensisijaisesti valtioiden velvollisuus. Yritysten tulisikin vaatia valtioita kantamaan myös oma vastuunsa kaakaon viljelijäyhteisöjen ihmisoikeuksien turvaamisesta. Esimerkiksi osa LID-lisän kerryttämistä varoista voitaisiin mahdollisesti käyttää peruskoulutuksen kehittämiseen ja muihin kaakaoviljelijäyhteisöjen asemaa parantaviin hankkeisiin.

Samalla kun valtiot ovat monesti epäonnistuneet ihmisoikeuksia koskevassa suojeluvelvoitteessaan, myös suklaa-alan yritysten vastuullisuushankkeet ovat osoittautuneet tuloksiltaan vaatimattomiksi ja useat vastuullisuussertifioinnit ovat menettäneet uskottavuutensa. Aiemmin tänä vuonna Rainforest Alliance ilmoitti lopettavansa uusien kaakaon viljelytilojen sertifioinnit näissä maissa siksi aikaa, että se saa omat prosessinsa kuntoon. Päätöksen taustalla oli esiin tulleet vakavat ongelmat kuten lapsityö ja metsäkato sertifioiduilla tiloilla sekä koko järjestelmän uskottavuuden vaarantavat puutteet kaakaon jäljitettävyydessä ja auditointiyritysten toiminnassa. Lisäksi UTZ sertifikaatteja oli myönnetty tuhansien luonnonsuojelualueilla toimivien kaakaotilojen tuotannolle. 

Myös Reilu kauppa julkaisi hiljattain oman selvityksensä siitä, miten se toimii näillä osa-alueilla. Kaakaon tuotannon suuret vastuullisuushaasteet vaativat muutoksia siihen, miten kaakaosta käydään kauppaa sekä yhteistyötä kaikilta kaakaon arvoketjun toimijoilta ja valtioilta. Lisääntyvä yritysvastuusääntely lisää painetta myös sertifiointijärjestelmien suuntaan kehittää sertifioidun kaakaon toimitusketjujen läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä. Aiemmin tässä kuussa suklaavalmistajat, sertifiointijärjestelmät ja järjestöt julkaisivat yhteisen lausunnon, jossa ne vaativat EU-tason sitovaa huolellisuusvelvoitesääntelyä. 

Kaakaosta maksettava alhainen tuottajahinta on kuitenkin kaakaotuotannon keskeinen vastuullisuuskysymys, johon Finnwatchkin on pitkään kiinnittänyt huomiota. Siihen Ghanan ja Norsunluurannikon käyttöönottamat minimihinta ja LID-lisä ovat tervetullut korjausliike, eikä ostajayritysten tule rangaista tuottajamaita hintoihin kohdistuvasta sääntelystä etsimällä halvempaa kaakaota muualta. 

Kuitenkin kuten edellä jo todettiin, LID-lisän takaamat tuottajahinnat jäävät silti edelleen kauas elämiseen riittävän toimeentulon tason taakse. Kaakaon arvoketjun toimijoiden tuleekin jatkaa ponnisteluja viljelijöiden toimeentulon korottamiseksi elämiseen riittävälle tasolle – kuten sellaiset joukosta edukseen erottuvat brändit kuin Tony’s Chocolonely jo nyt tekevät. 

Kuvat: Rena Singer, Nick Sherman ja Richard Asare.