Uiguureihin kohdistuvat sortotoimet vaativat toimenpiteitä Kiinassa toimivilta yrityksiltä

Kiina tuottaa viidesosan maailman puuvillasta, josta suurin osa tulee uiguurien autonomiselta alueelta Xinjiangista. Xinjiang-puuvillasta valmistetaan vaatteita ja tekstiilejä vientiin. Systemaattiset vähemmistöihin kohdistuvat valtiolliset sortotoimet ja epäilyt uiguureilla teetettävästä laajamittaisesta pakkotyöstä ovat jo saaneet vastuullisuusjärjestelmä Better Cotton Initiativen lopettamaan Xinjiangissa tuotetun puuvillan sertifioinnin ja toinen yritystoiminnan vastuullisuusjärjestelmä Fair Labor Association on kehottanut jäseniään etsimään vaihtoehtoisia tavarantoimittajia Xinjiangin ulkopuolelta. Sortotoimet Xinjiangissa heijastuvat kuitenkin myös muualle Kiinaan ja lisäävät vakavien ihmisoikeusloukkausten riskiä kaikissa Kiinaan ulottuvissa arvoketjuissa.

Vuodesta 2017 lähtien Kiina on sulkenut yli miljoona uiguuria ja muiden etnisten vähemmistöjen edustajaa ilman oikeudenkäyntiä poliittisille uudelleenkoulutusleireille Xinjiangin autonomisella alueella maan länsiosissa. Tuore tietovuoto paljasti, miten mielivaltaisista syistä uiguureja on leireille lähetetty. Syyksi on riittänyt esimerkiksi henkilön “epäluotettavuus”, parta, päähuivin käyttö, rukoileminen, perheen liian suuri lapsiluku tai naapurin saama vankilatuomio.

Uiguurit ovat Xinjiangin suurin väestöryhmä, joka poikkeaa kieleltään, uskonnoltaan ja kulttuuriltaan Kiinan valtaväestöstä. Xinjiang puolestaan on luonnonvaroiltaan rikasta aluetta, joka on Kiinalle myös strategisesti tärkeä. Kiinan johto on pitkään pyrkinyt kiinalaistamaan uiguurit erilaisin toimenpitein. Uiguureihin kohdistuvat sortotoimet eivät siis ole uusia, mutta ne ovat viime vuosina voimistuneet. Osa asiantuntijoista puhuu jopa kulttuurisesta kansanmurhasta tai rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ajoittain jännitteet ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin.

Xinjiangin uudelleenkoulutusleireiltä on tihkunut julkisuuteen tietoa niin fyysisestä kuin henkisestä kidutuksesta ja pakkotyöstä. YK:n ihmisoikeusasiantuntijat, Suomi ja monet muut maat ovat kritisoineet Kiinan toimia voimakkain sanankääntein ja muistuttaneet Kiinaa sen kansainvälisistä ihmisoikeussitoumuksista. Kansalaisjärjestöt ovat vaatineet Kiinaa sulkemaan leirit. Yhdysvaltojen kongressi on hyväksynyt lain, joka voimaan astuttuaan asettaisi henkilökohtaisia sanktioita niille Kiinan korkea-arvoisille virkamiehille, joita voidaan pitää vastuussa uiguureihin kohdistuvista sortotoimista. Sama laki kieltäisi tietyin ehdoin valvontateknologialaitteiden viennin Kiinaan. Viime aikoina Yhdysvalloissa on virinnyt keskustelua myös uudesta lakialoitteesta, joka kieltäisi kaikkien tuotteiden maahantuonnin Xinjiangista paitsi jos maahantuoja pystyy uskottavasti osoittamaan, että kyseisten tuotteiden tuotantoon ei liity pakkotyötä. 

Kiina kielsi aluksi leirien olemassaolon, mutta joutui myöhemmin taipumaan. Sen mukaan leireissä on kyse muun muassa terrorismin ja ääriajattelun kitkemisestä sekä vapaaehtoisesta mandariinikiinan opiskelusta ja ammatillisesta koulutuksesta. Sittemmin Kiinan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että uudelleenkoulutusleireille suljetut henkilöt ovat valmistuneet ja löytäneet hallituksen avustamana töitä.

Jo pitkään on ollut vaikea päästä perille siitä, mitä Xinjiangissa todella tapahtuu, sillä luotettavaa tietoa on saatavilla niukasti. Kiinan viranomaiset rajoittavat pääsyä alueelle, ja Xinjiangissa asuvat uiguurit ovat maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen tarkassa valvonnassa. Monet uiguureista ovat katkaisseet välit ulkomailla asuviin sukulaisiin ja ystäviin ja varoittaneet tuttujaan olemaan soittamatta, sillä viranomaiset suhtautuvat epäilevästi uiguureihin, joilla on yhteyksiä Kiinan ulkopuolelle. Yhteydet ulkomaille ovat myös olleet yksi yleinen syy passittaa uiguureja uudelleenkoulutusleireille. Marraskuussa 2019 julkisuuteen vuodetut viralliset asiakirjat kuitenkin paljastivat paitsi uudelleenkoulutusleireillä tapahtuvan järjestelmällisen aivopesun myös leirien ja valtiollisten työllistämistoimien välisen yhteyden. Asiakirjojen mukaan paikallisviranomaisten tulee tarjota leireiltä vapautuneille uiguureille “työllistämistukea”. Vapautuneita tulee myös pitää seurannassa vähintään vuoden ajan. Dokumenteissa korostetaan, miten yhtäkään “uudelleenkoulutettua” ei tule päästää näköpiiristä.

Pakkotyön riski Kiinaan ulottuvissa toimitusketjuissa kasvaa

Uiguurien uudelleenkouluttamiseen tähtäävässä kampanjassa näyttää käynnistyneen uusi vaihe: pakkotyön teettäminen leireillä vapautuneilla henkilöillä teollisissa tuotantolaitoksissa niin Xinjiangissa kuin muualla Kiinassakin. Arviota tukevat niin lukuisat kiinankieliset verkkouutiset kuin myös ilmoitukset, joissa uiguurityövoimaa välitetään. Myös uudelleenkoulutusleireiltä vapautuneiden henkilöiden lausunnot vilisevät pakkotyön indikaattoreita. Leireiltä vapautuneet henkilöt ovat esimerkiksi kertoneet, miten viranomaisten osoittamasta työstä kieltäytyneitä on uhattu lähettää takaisin leireille uudelleenkoulutettavaksi. Tehtaissa työskentelevien liikkumista asuntoloiden ulkopuolella on rajoitettu, ja palkkaa saatetaan maksaa vain murto-osa paikallisesta minimipalkasta. Joissain tuotantolaitoksissa uiguurien tulee työpäivän päätteeksi osallistua mandariinikiinan opetukseen ja isänmaallisuuskasvatukseen. 

Valtiollisia uiguurien työllistämisohjelmia toteutetaan paitsi uudelleenkoulutuksen myös köyhyys- ja kehitysohjelmien nimissä. Usein niiden toimeenpanomalliin kuuluu, että uiguureja siirretään Etelä-Xinjiangin uiguurivaltaisilta alueilta Pohjois-Xinjiangiin ja Kiinan muihin maakuntiin. Sekä työvoimanvälittäjille että teollisille tuotantolaitoksille maksetaan korvauksia jokaisesta työllistetystä uiguurista. Lapsia, joiden vanhemmat on lähetetty uudelleenkoulutukseen tai töihin kauas kotoaan, on sijoitettu lastenkoteihin tai sisäoppilaitoksiin ilman vanhempien suostumusta. Vaikka uiguurien siirrot keskeytettiin koronavirusepidemian leviämisen estämiseksi, ovat ne joidenkin tietojen mukaan alkaneet jo uudestaan.

Samaan aikaan Kiinan muissa maakunnissa sijaitsevia yrityksiä kannustetaan muun muassa verohelpotuksin ja erilaisin tuin avaamaan tuotantolaitoksia Xinjiangissa. Useat uusista tehtaista on rakennettu uudelleenkoulutusleirien välittömään läheisyyteen. Kiinalla on esimerkiksi suuria suunnitelmia Xinjiangin vaate- ja tekstiiliteollisuuden tulevaisuudesta. Niiden mukaan Xinjiangin on vuonna 2023 suurin puuvillatekstiilien valmistaja ja valmisvaatteiden viejä koko Kiinassa. Uusia työpaikkoja alalle pitäisi syntyä yli miljoona, suurin osa Etelä-Xinjiangin uiguurivaltaisille alueille. Suunnitelman mittasuhteista kertoo se, että Kiina on maailman suurin vaatteiden ja tekstiilien viejä.

Uiguurien siirto-ohjelmat eivät ole uusia. Siirtoja on usein pidetty osana Kiinan pyrkimyksiä sulauttaa uiguurit Kiinan valtaväestöön. Samalla kun uiguureja on siirretty uiguurivaltaisilta alueilta pois, Kiinan valtaväestöön kuuluvia han-kiinalaisia on kannustettu taloudellisesti muuttamaan Xinjiangiin. Uiguurien osuus Xinjiangin väestöstä onkin vuosikymmenten saatossa vähentynyt radikaalisti.

Perinteisesti suurin osa siirretyistä uiguureista on ollut nuoria naisia. Viime vuosina siirrettyjen työntekijöiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Valtiollisen median mukaan vuosina 2018–2020 tavoitteena on ollut siirtää 100 000 työntekijää pois Xinjiangista. On vaikea arvioida, kuinka suuri osa siirto-ohjelmiin osallistuvista uiguureista tekee niin pakotettuna. Selvää kuitenkin on, että uiguurien uudelleenkoulutukseen liittyvä pakkotyön riski on levinnyt laajalle Xinjiangin ulkopuolelle.

Lukuisia valtiollisten työllistämisohjelmien kautta uiguureita työllistäviä teollisia tuotantolaitoksia niin Xinjiangissa kuin Kiinan muissakin maakunnissa on pystytty yhdistämään muun muassa juuri vaate- ja tekstiiliteollisuuden sekä elintarvike- ja  elektroniikkateollisuuden globaaleihin toimitusketjuihin. Esimerkiksi Niken kenkiä valmistavan, Shandongin maakunnassa sijaitsevan tehtaan läheisyydessä myyntikojuja pitävien torimyyjien mukaan “kaikki tietävät, että uiguurit eivät ole täällä vapaaehtoisesti vaan hallituksen lähettäminä ja ilman mahdollisuutta sanoa ei”.

Yhdysvalloissa viranomaiset ovat asettaneet yhden Hotanin kaupungissa Xinjiangissa toimivan vaatevalmistajan, Hetian Taida Apparel Co Ltd:n, tuotteet maahantuontikieltoon pakkotyöepäilyjen vuoksi. Lokakuussa 2018 Kiinan televisiossa näytettiin ohjelma, jota varten oli haastateltu Hetian Taidan tehtaalla työskenteleviä uudelleenkoulututuksessa olevia uiguureja. Haastateltavat ylistivät Kiinan kommunistista puoluetta ja ilmaisivat kiitollisuutensa puolueelle, joka oli pelastanut heidät rikollisuuden tieltä. Tehdas sijaitsi piikkilangoin aidatulla teollisuusalueella, jota valvottiin lukuisista vartiotorneista. Se oli myös läpäissyt useita vastuullisuusauditointeja.

Myös puuvillapelloilla esiintyy pakkotyötä Xinjiangissa

Pakkotyöllä ja poliittisella uudelleenkoulutuksella on Kiinassa pitkä historia eivätkä ne ole rajoittuneet vain etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi rikostuomion saaneilla mielipide- ja muilla vangeilla teetetty ei-vapaaehtoinen työ koskee niin valtaväestöön kuuluvia han-kiinalaisia kuin myös vähemmistöjen edustajia. Kiinassa vankilat pyörittävät yrityksiä, joiden työvoima koostuu vangeista. Työstä kieltäytyvät vangit voidaan Kiinan lain mukaan esimerkiksi pistää eristyksiin. Vankiloiden ja yritysten välinen yhteys pyritään usein kätkemään erilaisten, joskus monimutkaistenkin järjestelyjen taakse.

Xinjiangissa on paljon vankiloita ja vankeja niin väkilukuun suhteutettuna kuin verrattuna Kiinan muihin maakuntiin. Esimerkiksi alueen puuvillapellot on aikanaan pitkälti raivattu vankityöllä, ja vangeilla teetettyä pakkotyötä Xinjiangissa esiintyy puuvillan tuotannossa edelleen. Kiina tuottaa viidesosan kaikesta maailman puuvillasta, ja kiinalaisesta puuvillasta yli 80 prosenttia tulee Xinjiangista. Yksi alan suurimmista toimijoista on puolisotilaallinen Xinjiangin tuotanto- ja rakennuskomennuskunta XPCC, joka paitsi hallinnoi noin puolia maakunnan vankiloista myös pyörittää lukuisia yrityksiä, jotka omistavat puuvillapeltoja sekä vaate- ja tekstiilialan tehtaita. Loput vankiloista ovat maakuntahallinnon alaisuudessa. XPCC:n on vaitonainen sen yritysten työvoimasta, mutta sen uskotaan koostuvan suurelta osin rikostuomiotaan suorittavista vangeista. Myös maakuntahallinnon alaisilla vankiloilla on liiketoimintaa, mukaanlukien puuvillan tuotantoa ja vaate- ja tekstiiliteollisuutta.

Paikallisviranomaisten mukaan XPCC yksin tuottaa reilusti yli 30 prosenttia kiinalaisesta puuvillasta ja noin 40 prosenttia Xinjiang-puuvillasta. XPCC on leimallisesti han-kiinalainen organisaatio ja sitä onkin kuvattu Xinjiangin kiinalaistamisen ajuriksi muun muassa siksi, että se on tuonut Xinjiangiin satoja tuhansia han-kiinalaisia vankeja 1980-luvulta lähtien, joiden työvoima on valjastettu alueen kehittämiseen. XPCC:tä on toisaalta myös syytetty uiguurien syrjimisestä esimerkiksi kausityövoiman palkkaamisessa puuvillapelloille.

Sertifiointijärjestelmä: Xinjiangin puuvillan vastuullisuusvalvonta mahdotonta

Better Cotton Initiative BCI on maailman suurin puuvillan tuotannon vastuullisuusjärjestelmä. Noin 20 prosenttia Better Cotton -puuvillasta tulee Xinjiangista sen valvonnassa olevilta BCI-lisensoiduilta tuottajilta, joille BCI myös tarjoaa tukea ja koulutusta kestävistä viljelytavoista. Toinen Suomessa toimivien yritysten käyttämä puuvillan vastuullisuusjärjestelmä, Reilu kauppa, ei sertifioi kiinalaista puuvillaa Kiinassa järjestäytymisvapauteen liittyvien systemaattisten ongelmien takia.

Tämän artikkelin työstämisen aikana BCI ilmoitti, että se lopettaa puuvillatuottajien lisenssoinnit Xinjiangissa tulevan satokauden osalta. Päätöksen takana ovat BCI:n mukaan Xinjiangin olosuhteet, jotka tekevät uskottavasta vastuullisuusvalvonnasta alueella mahdotonta. BCI on palkannut ulkopuolisen asiantuntijan tekemään kattavan arvion Xinjiangin tilanteesta. Asiantuntijan toimeksiantoon kuuluu myös lieventävien ja korjaavien toimenpidesuositusten laatiminen BCI:lle. Lisäksi BCI on perustanut erillisen työryhmän laatimaan kehityssuosituksia BCI:lle laajemminkin järjestelmän luotettavuuden vahvistamiseksi.

Ennen tuoretta päätöstään BCI sai paljon kritiikkiä toiminnastaan Xinjiangissa. XPCC:n omistama XPCC Cotton & Linen Company oli vielä lokakuuhun 2019 asti yksi BCI:n läheisistä yhteistyökumppaneista Xinjiangissa. Lankakehräämö Huafu Fashion Co Ltd. puolestaan on edelleen edustettuna BCI:n hallituksessa. Huafu Fashion on yksi niistä Kiinan muissa maakunnissa sijaitsevista yrityksistä, jotka ovat viime vuosina siirtäneet toimintojaan Xinjiangiin. Yritys myös pyörittää alueella ammatillista koulutuskeskusta, joka on osa virallista köyhyys- ja kehitysohjelmaa ja joka on saanut valtion tukea. Viime vuonna Huafu Fashionin työntekijä kertoi Wall Street Journalille päätyneensä yritykseen töihin salaisen koulutusohjelman kautta, jonka tavoitteena on kitkeä uiguurien ääriajattelua. BCI lisensoi vain puuvillantuottajia, mutta kaikkien BCI-puuvillan arvoketjuihin kuuluvien yritysten on sitouduttava sen eettisiin toimintaperiaatteisiin, jotka kieltävät pakkotyön.

Finnwatch lähestyi myös BCI:n suomalaisia jäsenyrityksiä kysymyksillä niiden puuvillatuotteiden arvoketjujen mahdollisista yhteyksistä Xinjiangiin. Suomalaiset design-brändit Marimekko ja Vallila, työvaatevalmistaja Medanta sekä S-ryhmä ovat BCI:n jäsenyrityksiä.

Marimekko liittyi BCI:n jäseneksi vuonna 2013. Yrityksen mukaan noin 88 prosenttia sen käyttämästä puuvillasta on BCI:n lisensoimaa ja kaikesta sen käyttämästä puuvillasta alle yksi prosenttia tulee Kiinasta. Yrityksen mukaan sen käyttämää puuvillaa ei kehrätä langaksi tai kudota kankaaksi Xinjiangissa.

Vastauksessa Marimekko kuitenkin toi esiin, miten haastavaa puuvillan alkuperän aukoton selvittäminen on. Usein eri puuvillapelloilta ja jopa eri maista kerättyä puuvillaa sekoitetaan keskenään ennen langan kehräämistä laadun varmistamiseksi. BCI:n käyttämä seurantamekanismi, massabalanssi, ei mahdollista puuvillan fyysistä jäljittämistä yksittäisiin tuotteisiin.

Vallilan tavarantoimittajilta saamien tietojen mukaan sen tuotteissa ei käytetä Xinjiangista peräisin olevaan puuvillaa. Yrityksen mukaan vain muutamissa sen tuotteissa käytetään ylipäätään kiinalaista puuvillaa. Käytetty kiinalainen puuvilla on sertifioimatonta. Vallila liittyi BCI:n jäseneksi vuonna 2018, ja tällä hetkellä se hankkii BCI:n lisensoimaa puuvillaa Pakistanista, Yhdysvalloista ja Intiasta. BCI-puuvillan osuus Vallilan hankinnoista viime vuoden osalta ei ole vielä varmistunut.

Medantan hankinnoista puuvillan osuus on vuodesta riippuen yrityksen mukaan noin 10–25 prosenttia. Medanta liittyi BCI:n jäseneksi vuonna 2019. Kaikki yrityksen käyttämä puuvilla on BCI:n lisensoimaa, ja noin puolet siitä tulee Kiinasta. Yrityksen mukaan sen tuotteissa ei ole käytetty Xinjiangista peräisin olevaa puuvillaa. Arvio perustuu yrityksen sen tavarantoimittajilta saamiin tietoihin puuvillan alkuperästä. Suurin osa yrityksen käyttämistä puuvillakangaista kudotaan Kiinassa tai Euroopassa.

Myös S-ryhmä liittyi BCI:n jäseneksi vuonna 2019, mutta BCI:n lisensoiman puuvillan osuus sen hankinnoista on vielä hyvin pieni. S-ryhmä teki ensimmäiset BCI-puuvillan hankinnat Kiinasta syksyllä 2019. Sen hankkimista puuvillatuotteista kuitenkin noin 25 prosenttia tulee Kiinasta. Yrityksen mukaan sillä ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, käytetäänkö sen tuotteiden valmistuksessa Xinjiangista peräisin olevaa puuvillaa, siellä kehrättyä lankaa tai siellä kudottua kangasta. S-ryhmän tavoitteena on siirtyä 100 prosenttisesti BCI-, luomu- tai Reilu kauppa -sertifioidun, tai kierrätetyksi todennetun, puuvillan käyttöön vuoteen 2025 mennessä.

Xinjiangin tilanne aiheuttaa päänvaivaa yrityksille

Kiinan tuottamasta puuvillasta vain yksi prosentti menee vientiin, ja loput kansallisen vaate- ja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Kiinalainen puuvilla päätyy siis vientiin pääsääntöisesti jatkojalostettuna. Xinjiangissa puuvillasta tehdään pääosin lankaa ja kankaita, mutta yhä enenevässä määrin myös vaatteita ja muita valmistuotteita.

Suomeen tuotavista vaatteista ja tekstiileistä yli kolmasosa on tullitietojen perusteella peräisin Kiinasta. Tilastoista ei käy ilmi, miten suuri osa tuonnista on peräisin Xinjiangista tai miten suuren osan valmistuksessa on käytetty Xinjiangissa kasvatettua puuvillaa, siellä kehrättyä lankaa tai siellä kudottua kangasta.

Yksi H&M-konsernin arvoketjuun kuuluvista tavarantoimittajista on edellä mainittu lankakehräämö Huafu Fashion Co Ltd. Vaikka H&M-konserni ei teekään hankintoja Huafu Fashionin Xinjiangin kehräämöstä, teetti se Wall Street Journalin raportin julkaisemisen jälkeen oman selvityksensä työoloista kyseisessä tuotantolaitoksessa. Siinä ei H&M-konsernin mukaan löytynyt pakkotyötä. Tätä artikkelia varten Finnwatch pyysi H&M:ltä tarkempia tietoja sen teettämän selvityksen metodologiasta ja selvityksessä käytetyissä tietolähteistä. Konsernin vastauksen mukaan selvityksen teki sen oma henkilökunta H&M:n vastuullisuussitoumuksen pohjalta. H&M-konserni kertoi myös selvittäneensä, että sen toimitusketjujen ensimmäisessä tai toisessa portaassa ei ole yhtään Xinjiangissa toimivaa tuotantolaitosta. 

Pakkotyön tunnistamista voidaan pitää erityisen haastavana Xinjiangin poikkeuksellisissa nykyoloissa. Modernille orjuudelle tyypillisemmässä kontekstissa yritykset ovat tottuneet tunnistamaan pakkotyötä esimerkiksi korkeiden rekrytointimaksujen kautta. Tällaisia uiguurit eivät kuitenkaan joudu maksamaan. Valtion rooli uiguurien työllistämisohjelmissa ja viranomaisten vuosikausia jatkuneet uiguureihin kohdistuvat sortotoimet ja tiukka seuranta vaikeuttavat pakkotyön tunnistamista entisestään. H&M-konserni totesikin olevansa tietoinen pakkotyön tunnistamiseen Xinjiangissa liittyvistä moninaisista haasteista etenkin tavanomaisten tehdasvierailujen yhteydessä ja korosti muun muassa yritysten ja kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön tärkeyttä. Se ei kuitenkaan kommentoinut mahdollisia jatkotoimenpiteitä.

H&M-konserni on yksi BCI:n perustajajäsenistä ja sen suurin asiakas. Vuonna 2018 kaikesta H&M-konsernin käyttämästä puuvillasta 79,9 prosenttia oli BCI:n lisensoimaa. H&M vahvisti Finnwatchille, että konsernin tuotteissa on käytetty Xinjiangista peräisin olevaa puuvillaa. BCI:n tehtyä päätöksen olla lisensoimatta Xinjiang-puuvilllaa H&M-konsernin tavarantoimittajien tulee yrityksen mukaan siirtyä käyttämään muualta hankittua BCI- tai luomusertifioitua tai kierrätetyksi todennettua puuvillaa. 

H&M totesi myös, että sen tietojen mukaan sen tuotteissa käytetty Huafu Fashionin tuottama lanka tulee Huafu Fashionin Zhejiangin maakunnassa  sijaitsevasta kehräämöstä. Huafu Fashionin kehräämöihin Xinjiangin ulkopuolella on työllistetty autonomiselta alueelta siirrettyjä uiguureja. H&M:n mukaan tämä ei kuitenkaan koske Huafu Fashionin Zhejiangin maakunnassa sijaitsevaa kehräämöä. Lisäksi H&M sanoi olleensa yhteydessä kaikkiin konsernin tavarantoimittajiin sen varmistamiseksi, että yksikään H&M-konsernin vaatteita valmistavista tavarantoimittajista Xinjiangin ulkopuolella ei osallistu uiguurien työllistämisohjelmiin. H&M-konserni on aiemmin Iso-Britanniassa lain nojalla antamassa modernia orjuutta koskevassa lausunnossa tunnistanut vangeilla teetetyn työn (mutta ei muita pakkotyön muotoja) sen tuotteiden valmistukseen liittyväksi ihmisoikeusriskiksi Kiinassa vuoden 2018 osalta. H&M:n vuoden 2019 lausunto ei ole vielä saatavilla.

Toinen esimerkki on syksyllä 2019 kovalla tohinalla Suomeen rantautunut japanilainen lifestyle-brändi Muji, joka lanseerasi Xinjiang-puuvilla -vaatemalliston toukokuussa 2019. Xinjiangin uudelleenkoulutusleireistä nousseen kansainvälisen kohun keskellä lanseerattu uusi mallisto nostatti kulmakarvoja ympäri maailmaa. Tuotemerkintöjen perusteella ainakin osa malliston vaatteista on myös valmistettu Kiinassa. Niitä on ollut myynnissä myös Suomessa.

Muji on kieltäytynyt antamasta julkisuuteen tietoa Xinjiang puuvilla -malliston tavarantoimittajista ja kommentoinut sen uuden malliston nimestä syntynyttä kohua sanomalla, että se on tekemässä sisäistä selvitystä malliston valmistukseen käytetyn puuvillan vastuullisuudesta. Mujin niukkasanainen vastaus muistuttaa sen Finnwatchille aiemmin antamia vastauksia yrityksen vastuullisuusvalvonnasta. Tätä artikkelia varten Finnwatchin pyysi Mujilta tietoja sen sisäisen selvityksen tuloksista. Tälläkään kertaa Mujin vastaus ei vakuuta: tuloksia ei ole vielä saatavilla sen paremmin kuin tietoa selvityksen valmistumisaikataulustakaan. H&M tavoin myös Muji on yhdistetty Xinjiangin ulkopuolella toimivaan yritykseen, jonka tiedetään työllistäneen Xinjiangista siirrettyjä uiguureja. Mujin Iso-Britanniassa lain nojalla antamassa modernia orjuutta koskevassa lausunnossa vuoden 2019 osalta Xinjiangia ei mainita sanallakaan. 

Tavanomainen vastuullisuusvalvonta ei riitä

Xinjiangin poikkeukselliset olosuhteet ovat saaneet monet tahot huomauttamaan, että tavanomaiset keinot arvoketjujen vastuullisuuden valvomiseen eivät Xinjiangissa enää riitä. Olosuhteet ovat haasteellisia myös korjaavien toimenpiteiden osalta. Osa kommentaattoreista onkin vaatinut yrityksiä lopettamaan kaikki hankinnat Xinjiangista. Kiinassa toimivien yritysten tulisi vähintäänkin tiedostaa, että Xinjiangissa todella vakavien ihmisoikeusloukkausten riski on hyvin, hyvin suuri. Nämä riskit ovat nyt myös leviämässä Kiinan muihin maakuntiin.

Uiguureihin kohdistuvien sortotoimenpiteiden takia ostot Kiinasta ja etenkin Xinjiangin alueelta edellyttävät nykytilanteessa yrityksiltä ja sosiaalisen vastuun sertifiointijärjestelmiltä huomattavaa huolellisuutta. Pakkotyön ja muiden uiguurivähemmistöön kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten jäljille on mahdollista yrittää päästä hyödyntämällä kansalaisjärjestöjen ja tutkivien toimittajien omassa työssään käyttämiä keinoja.

Hälytyskellojen tulisi soida esimerkiksi silloin, kun tuotantolaitos sijaitsee uudelleenkoulutusleirien läheisyyteen perustetulla teollisuusalueella, rekrytoi työntekijöitä hallituksen työllisyysohjelmien kautta, kertoo työllistävänsä vastavalmistuneita tai uudelleenkoulutettuja vähemmistöjen edustajia, osallistuu virallisten köyhyys- ja kehitysohjelmien toimeenpanoon tai saa valtiollisia koulutus- tai työllistämistukia toimintaansa Xinjiangissa. Vaikka köyhyyden kitkeminen tai Xinjiangin kehittäminen eivät sinällään ole kyseenalaisia tavoitteita, keskeinen kysymys on, kenen ehdoilla.

On myös tarpeen varmistaa, että uiguurit osallistuvat toimenpiteisiin vapaaehtoisesti. Tiedonlähteinä eivät voi toimia vain tuotantolaitoskäynnit ja tavarantoimittajien asiakirjat vaan myös satelliittikuvat ja kiinankieliset verkkoartikkelit. Jopa työntekijöiltä itseltään saatuun tietoon tulee suhtautua varauksella, sillä moni uiguuri pelkää kertoa totuuden, ja toisaalta jo pelkät pyrkimykset puhutella uiguureita voivat altistaa haastateltavat kostotoimenpiteille. Lisäksi on hyvä tutkia tavarantoimittajan taustoja ja yhtiörakennetta: Kiinassa moni vankila pyörittää toisella nimellä myös vientiin suuntautuneita tuotantolaitoksia.

Vastuullisuusvalvonnan uskottavuus edellyttää paitsi tavanomaisista auditoinneista poikkeavien keinojen ja tietolähteiden hyödyntämistä myös entistä suurempaa avoimuutta tavarantoimittajista, valvontametodeista ja tuloksista. Toteutuneet ja potentiaaliset haitalliset vaikutukset edellyttävät korjaavia ja lieventäviä toimenpiteitä. Mikäli toiminnan vastuullisuutta ei kyetä riittävällä tavalla varmistamaan, tulee yritysten lopettaa ostot kyseisistä tuotantolaitoksista. 

Kuva: Uiguurien mielenilmaus Washingtonissa 2009, Malcolm Brown, Wikimedia Commons.