Valtionyhtiöiden vastuullisuuden ohjauksessa sekä takapakkia että etenemistä

Toukokuun lopussa julkaistu valtionyhtiöiden toimintaa linjaava periaatepäätös täsmentää yritysten ympäristövastuuta, mutta vaatimukset veronmaksun vastuullisuudesta vähenevät. 

Valtion omistamiin yrityksiin kohdistuva ohjaus muuttuu tällä hallituskaudella usealla tavalla. Toukokuun loppupuolella julkaistun valtion omistajaohjausta koskevan periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiöiden on jatkossa asetettava aiempaa tarkemmin määritellyt päästövähennystavoitteet ja raportoitava tarkemmin ilmastovaikutuksestaan. 

Verovastuullisuuden osalta otetaan askeleita taaksepäin, kun avoimuusvaatimuksia löysennetään ja aggressiivisen verosuunnittelun määritelmät poistetaan. Ihmisoikeuksia koskien omistajaohjauspolitiikka nojaa uuteen yritysvastuusääntelyyn.

Vaatimukset ilmastovaikutusten raportoinnista ja vähentämisestä tarkentuvat

Omistajaohjausta koskevilla ilmastokirjauksilla on merkitystä, sillä valtionyhtiöiden toiminnassa syntyy päästöjä suurin piirtein saman verran kuin koko Suomessa yhteensä. Vain osa näistä päästöistä näkyy suoraan Suomen päästöissä, sillä osa valtionyhtiöiden päästöistä syntyy muissa maissa. Finnairin päästöt taas kuuluvat osittain kansainvälisen lentoliikenteen päästöhin, joita ei lasketa minkään maan kansallisiin päästöihin. Finnairin lisäksi suuripäästöisiä valtionyhtiöitä ovat muun muassa Gasum, Fortum ja Neova, minkä lisäksi valtiolla omistaa vähemmistöosuudet muun muassa Nesteestä ja SSAB:stä.

Edellisen hallituksen vastaavaan, huhtikuussa 2020 julkaistuun periaatepäätökseen oli kirjattu ilmastotoimista melko yleisellä tasolla. Yhtiöiden edellytettiin tunnistavan oman toimintansa ilmastovaikutukset ja asettavan niille “verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoiset mitattavat tavoitteet” sekä “ottavan huomioon tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen”.

Nyt päästövähennystavoitteen asettamisesta kirjataan tarkemmin: “Valtio odottaa, että yhtiöiden päästövähennystavoitteet perustuvat tieteelliseen tietoon (esimerkiksi Science-Based Targets, SBT) tai että niillä on vaihtoehtoisella tavalla laadittu ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma päästöjen vähentämiseen.” Vaikka kirjaus jättää jonkin verran tulkinnanvaraa sen suhteen, mitä käytännössä edellytetään, voi sen olettaa tarkoittavan merkittävää muutosta nykytilanteeseen, jossa vain 15 prosenttia valtionyhtiöistä on asettanut tai sitoutunut asettamaan SBTi-tavoitteen.

Myös päästöraportointia koskeva vaatimus tarkentuu. Aiemmin kultakin yhtiöltä edellytettiin raportointia “asettamistaan ilmastotavoitteista ja tehdyistä toimenpiteistä”. Nyt raportoinnille asetetaan selkeämmät vaatimukset: “Varmistuakseen, että valtio-omisteisten yhtiöiden kokonaispäästöt vähenevät, valtio-omistaja edellyttää, että yritykset raportoivat vuosittain sekä suorista että epäsuorista päästöistään (scope 1, 2 ja 3).” Finnwatchin syksyllä 2023 julkaisema raportti osoitti puutteita suurimpien valtionyhtiöiden päästöraportoinnissa muun muassa toteutuneiden päästöjen vertaamisessa asetettuun tavoitteeseen sekä laskennan läpinäkyvyyteen liittyen.

Vaikka vastuullisuus oli mainittu edellisessäkin periaatepäätöksessä yhtenä palkitsemiseen vaikuttavana kriteerinä, uudessa periaatepäätöksessä kirjaus on ilmastovaikutusten osalta täsmällisempi: “Erityisesti päästöintensiivisten toimialojen yhtiöiden tulisi ottaa käyttöön ilmastovaikutuksiin liittyviä kannustimia etenkin yrityksen johdon palkitsemisessa.”

Valtionyhtiöiden ilmastovaikutuksia koskevien vaatimusten kiristäminen on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Toisaalta uudet vaatimukset ovat enimmäkseen linjassa kiristyvän EU-lainsäädännön, eli kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n ja yritysvastuudirektiivi CSDDD:n, kanssa. On kuitenkin muistettava, että kun ilmastotavoitteiden tulee olla jatkossakin “verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoisia”, voidaan valtionyhtiöiltä odottaa kiristyvän lainsäädännön vaatimuksia tiukempia ilmastotavoitteita. 

Hallitus ottaa askeleita taaksepäin verotietojen avoimuudessa

Verotietojen avoimuuden kohdalla suunta on valitettavasti päinvastainen: ulkopuolisten tahojen mahdollisuudet arvioida valtio-omisteisten yhtiöiden verovastuullisuutta heikentyvät merkittävästi. Uusi periaatepäätös ei nimittäin enää vaadi yhtiöitä noudattamaan vuonna 2022 laadittua kattavaa maakohtaista veroraportointiohjetta. Merkittäviä parannuksia verotietojen avoimuuteen tuonut raportointiohje poistetaan siis käytöstä vain kaksi vuotta sen laatimisen jälkeen.

Valtion enemmistöomisteisia yhtiöitä viime vuodet velvoittanut veroraportointiohje edellytti, että sen piirissä olevat yhtiöt raportoivat tietyt toiminnan laajuutta ja veronmaksua koskevat tiedot jokaisen toimintamaansa osalta erikseen. Raportit ovat julkisia ja ne ovat tarjonneet siten tärkeää tietoa yhtiöiden veronmaksusta kiinnostuneille sidosryhmille. Esimerkiksi energiayhtiö Fortum on saanut kansainvälistä kiitosta kaikki toimintamaat kattavasta, raportointiohjeen mukaisesta veroraportoinnistaan.

Jatkossa veronmaksustaan ovat velvoitettuja raportoimaan vain vastikään hyväksytyn monikansallisia yhtiöitä koskevan raportointilainsäädännön piirissä olevat suuryhtiöt. Korkeasta 750 miljoonan euron liikevaihtorajasta johtuen lakisääteinen raportointivelvoite ei koske kaikkia valtio-omisteisia yhtiöitä. Lisäksi sen maantieteellinen kattavuus ja sisältövaatimukset ovat huomattavasti aiempaa raportointiohjetta löysemmät.

Raportointiohjeen lisäksi uudesta periaatepäätöksestä on myös poistettu joukko tärkeitä määritelmiä. Periaatepäätöksessä kyllä todetaan edelleen, että yritysten tulee toimia vastuullisesti myös verotuksen suhteen eikä aggressiivinen verosuunnittelu ole sallittua. Siinä ei kuitenkaan enää tuoda esiin, mitä näillä termeillä käytännössä tarkoitetaan. Tämä jättää yrityksille paljon liikkumavaraa ja mahdollistaa aiempaa huomattavasti löyhemmät tulkinnat. Toimintamaasta toiseen suuntautuvaa voitonsiirtoa ei periaatepäätöksessä enää eksplisiittisesti kielletä.

Valtionyhtiöitä ohjataan varautumaan tulevaan yritysvastuulakiin

Uusi periaatepäätös täsmentää valtio-omistajan keskittyvän jatkossa OECD:n ja YK:n vastuullista liiketoimintaa koskeviin normeihin ja ohjeisiin valtionyhtiöiden ihmisoikeusvastuun ohjaamisessa. Tämä selkeyttää edellistä periaatepäätöstä, jossa oli epämääräisemmin listattu esimerkinomaisia vastuullisuusstandardeja.  

Uusi periaatepäätös linjaa, että ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen noudattaminen on olennainen osa yhtiöiden riskienhallintaa. Yhtiöiden tulee läpinäkyvästi ottaa huomioon ihmisoikeudet sekä omassa toiminnassaan että arvoketjussaan ja huolehtia, että niissä kunnioitetaan ja noudatetaan ihmisoikeuksia. Ihmisoikeusvaikutusten arvioinnissa valtio-omistaja edellyttää yhtiöiltä asianmukaista huolellisuutta: yhtiöllä tulee olla selkeät prosessit omassa toiminnassa ja arvoketjussa aiheutuvien haitallisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistamiseen, ehkäisemiseen, lieventämiseen ja korjaamiseen sekä toimenpiteiden seurantaan. Valtio-omistaja edellyttää myös, että arvioinnin tulee olla säännöllistä. Kirjaukset auttavat valtionyhtiötä valmistautumaan yritysvastuudirektiivin voimaantuloon.

Periaatepäätöksestä on jätetty pois edellisessä periaatepäätöksessä mukana ollut erillinen kirjaus sidosryhmille tarjottavasta yhtiön sisäisestä anonyymistä ilmoituskanavasta tai muusta vastaavasta järjestelmästä, jonka avulla ne voivat tuoda luotettavasti yritysjohdon tietoon mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset sekä työntekijöiden oikeuksien loukkaukset. Ilmoituskanavan poistamisella ei ole suurta merkitystä, sillä ilmoituskanava on tällä hetkellä lakisääteinen kaikille yli 50 henkilöä työllistäville yrityksille Suomessa toimeenpannun whistleblower-direktiivin myötä.