Viikonloppuna Bangladeshin pääkaupungin Dhakan lähistöllä syttynyt tekstiilitehtaan tulipalo on vaatinut yli sadan ihmisen hengen. Bangladeshin tekstiiliteollisuus on tunnettu työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ja turvallisuussäädösten törkeistä rikkomuksista.

Naiset peseytyvät bangladeshilaisessa tekstiilitehtaassa

Naiset peseytyvät bangladeshilaisessa tekstiilitehtaassa. Kuva: Amy Johansson


Bangladesh on Kiinan jälkeen suurin tekstiilituottaja. Maasta tuotiin Suomeen vaatteita noin 87 miljoonalla eurolla vuonna 2011.

Finnwatchin toukokuussa julkistama selvitys nosti palkkatason riittämättömyyden suurimmaksi syyksi tekstiiliteollisuuden työntekijöiden ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Bangladeshin minimipalkka on 3 000 takaa eli noin 28 euroa kuukaudessa. Tekstiilialan ammattiliiton Bangladesh National Committeen Roy Rameshin mukaan elämiseen riittävä palkka olisi 10 000 takaa. Finnwatch haastatteli Rameshia tämän Suomen vierailun aikana marraskuussa.

– Tekstiilialan työntekijöiden olojen parantamiseksi olisi otettava neljä askelta: elämiseen riittävä palkka, järjestäytymisvapaus, turvalliset työolot sekä eläketurva, Ramesh sanoo.

Hänen mukaansa ostajat ovat vastuussa näiden oikeuksien toteutumisesta, sillä Bangladeshin hallitus on sekä kyvytön että haluton vaatimaan yrityksiltä vastuullista liiketoimintaa. Viranomaiset pelkäävät tuotannon siirtymistä muihin maihin.

Myös työntekijöitä huolestuttaa työpaikkojen ja heikon toimeentulon menettäminen sekä puutteellinen turvallisuus.

– Monikansallisilla yrityksillä on velvollisuus muuttaa toimintaansa. Niiden tulee sitoutua tuottamaan tuotteita Bangladeshissa pitkäaikaisesti ja siten turvata työn jatkuvuus sekä työntekijöiden oikeudet.

Ramesh painottaa, että suurten yritysten, kuten esimerkiksi ruotsalaisen H&M:n, pitäisi kohdella yritykselle työskenteleviä samojen kriteerien mukaan Bangladeshissa ja Ruotsissa.

 

Parannuksia kansainvälisen yhteisohjelman avulla?

Roy Ramesh toivottaa Kansainvälisen työjärjestön ILOn ja Maailmanpankkiryhmään kuuluvan kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n Better Work -yhteisohjelman tervetulleeksi Bangladeshiin.

Seitsemässä maassa tällä hetkellä toimivan ohjelman tavoitteena on valvoa työntekijöiden perusoikeuksien toteutumista ja parantaa tuotannon kilpailukykyä sidosryhmäyhteistyön avulla.

Ohjelman suunnittelu etenee parhaillaan Bangladeshin maakohtaisten työkalujen ja lähestymistapojen valmisteluilla.

ILOn mukaan maan työlainsäädännön puutteet voivat estää ohjelman menestyksekkään toteuttamisen. Siksi lakeja tulisi päivittää.


Yritysten on arvioitava ihmisoikeusriskit

Bangladesh on houkutteleva maa tekstiilialan yrityksille sen äärimmäisen halpojen tuotantokustannusten takia. Halpa hinta vaatii kuitenkin veronsa.

– Toimiessaan Bangladeshin kaltaisessa riskimaassa yrityksillä on velvollisuus huolehtia alihankintaketjunsa vastuullisuudesta, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo.

YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien niin sanottujen Ruggien periaatteiden mukaan yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta kaikissa toimintamaissaan.

Bangladeshin tekstiiliteollisuuden ongelmien ratkaisemiseksi yritysten tulisi laatia erillinen riskienarviointi ja toimenpidesuunnitelma. Naisten asemaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Neljä viidesosaa Bangladeshin tekstiiliteollisuuden työvoimasta on naisia.

– Yritysten olisi myös koottava voimansa ja vaadittava Bangladeshin hallitukselta toimenpiteitä tekstiilityöntekijöiden minimipalkan nostamiseksi ja työturvallisuuden parantamiseksi, Vartiala toteaa.

Ammatillisen järjestäytymisen lisääminen on tärkeä keino edistää ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa. Roy Ramesh puhui ammattiliittojen roolista vaatealan liittojen konferenssissa kesäkuussa 2012.