Euroopan komissio antoi tänään keskiviikkona esityksensä niin sanotusta hiilen rajamekanismista (engl. carbon border adjustment mechanism, CBAM) eli hiilitullista. Finnwatch kannattaa hiilitullien asettamista EU:n ulkorajoille, kunhan mekanismi toteutetaan siten, että se vähentää päästöjä ja eriarvoisuutta.
– Hiilitullien tavoitteena tulee olla ilmastokriisin torjunta ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hiilitullien oikeutus menetetään, jos ensisijaisena tavoitteena eurooppalaisen teollisuuden tukeminen epäreilulla tavalla tai EU:n toiminnan rahoittaminen, Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola sanoo.
Oikein toteutettuna hiilitullit voivat vähentää päästöjä kolmella tavalla. Ensinnäkin ne mahdollistavat ilmastopolitiikan kiristämisen ehkäisemällä niin sanottua hiilivuotoa, eli kulutuksen siirtymistä heikomman ilmastopolitiikan alueella tuotettuihin tuotteisiin. Toisekseen hiilitullit kannustavat muita maita ottamaan käyttöön päästöjä vähentävää tai niitä hinnoittelevaa politiikkaa, jolla hiilitullit voidaan välttää. Kolmanneksi hiilitullien tuottamia tuloja voidaan ohjata päästöjä vähentäviin toimiin Euroopassa tai kansainväliseen ilmastorahoitukseen.
Komission esityksessä on Finnwatchin mielestä lukuisia hyviä elementtejä. Maahantuojia esimerkiksi kannustetaan selvittämään ja vähentämään tuotannon päästöjä, sillä ilman luotettavaa tietoa todellisista päästöistä, hiilitullit lasketaan EU-alueen suuripäästöisimpien laitosten päästöjen mukaan. Komissio myös esittää, että hiilitullit korvaavat päästöoikeuksien ilmaisjaon, mikä on kannatettavaa, koska se edistää saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumista. Tosin siirtymäaika pois ilmaisjaosta jatkuu peräti vuoden 2034 loppuun asti, mikä ei vastaa lainkaan ilmastokriisin torjunnan kiireellisyyttä.
Huolestuttavaa on myös se, että hiilitullit aiotaan kohdistaa myös kaikista köyhimpien maiden tuontiin, joka on toistaiseksi ollut vapautettua tulleista niin sanotun Everything but Arms -ohjelman mukaisesti.
– Kaikkein köyhimmät maat tulee vapauttaa hiilitulleista, sillä niiden historialliset päästöt ovat vaatimattomia ja vastuu ilmastokriisistä rikkaita maita pienempi. Mahdollisten vapautusten lisäksi EU:n tulee tukea ilmastorahoituksella ja muilla tukitoimilla niitä kehittyviä maita, joiden vientiin hiilitullit kohdistuvat. Komission esityksestä kuitenkin puuttuu parlamentin esittämä tulojen osittainen korvamerkitseminen köyhimpien maiden ilmastorahoitukseen, Leipola sanoo.
Hiilitullit voivat myös vaikuttaa eriarvoisuuteen EU:n sisällä. Ne voivat esimerkiksi heikentää tullien piiriin kuuluvia tuontituotteita omassa toiminnassaan hyödyntävän teollisuuden kannattavuutta ja vaikuttaa siten joidenkin alojen työllisyyteen. Hiilitullit voivat myös nostaa joidenkin tuonnista riippuvaisten kulutustuotteiden hintoja. Näiltä osin on pidettävä huolta, että mahdollista eriarvoisuuden kasvua kompensoidaan esimerkiksi lisäämällä tulonsiirtoja ja verotuksen progressiota sekä vahvistamalla yhteiskunnan tukiverkkoja.
Vaikutukset eriarvoisuuteen tulee huomioida myös muissa EU:n tuoreen ilmastopaketin hankkeissa. Esimerkiksi tieliikenteen ja rakennusten lämmitykselle perustettava erillinen päästökauppa voi nostaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien elinkustannuksia. Tällaiset eriarvoisuutta mahdollisesti kasvattavat vaikutukset tulee pyrkiä tunnistamaan ja kompensoimaan.
Finnwatch patistaa hallitusta myös kansallisiin toimiin hiilen hinnoittelun edistämiseksi. Pääministeri Sanna Marinin hallitus on ohjelmassaan sitoutunut selvittämään päästöihin perustuvaa kulutusverotusta, mutta toimia kirjauksen toteuttamiseksi ei kuulu.
Hiilitullien ja muun päästöhinnoittelun vaikutusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen ja kompensoivia toimia käsitellään Finnwatchin kesäkuussa julkaisemassa Reilu hinta hiilelle -raportissa.
Kuva: Tulli