Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen puoleentoista asteeseen vaatii radikaaleja päästövähennyksiä jo lähivuosina, eikä se onnistu ilman vaate- ja tekstiiliteollisuuden päästöjen vähentämistä. Alan osuus globaaleista päästöistä on arviolta 4–10 prosenttia. Päästöjen nopea vähentäminen edellyttää sekä puhtaampaa tuotantoa että pienempää kulutusta.
Finnwatchin tänään julkaiseman raportin mukaan alan tähänastiset toimet ovat olleet täysin riittämättömiä. Vaatteita valmistetaan fossiilisilla polttoaineilla, ongelmat kysynnän ennakoinnissa aiheuttavat hävikkiä eivätkä vaatteissa käytetyt kuidut kierrä vielä juuri lainkaan uusiksi vaatteiksi.
– Kierrätysmateriaalien käyttö saa paljon huomiota markkinoinnissa, mutta kyse on pääosin siitä, että vaatteissa käytettävän polyesterin raaka-aineena hyödynnetään käytettyjä muovipulloja. Sen sijaan, että ala vain hyödyntää muiden teollisuuden alojen jätevirtoja, sen tulisi kierrättää käytöstä poistettavat vaatteet uusiksi vaatteiksi. Suomessa kehitetyt innovaatiot ovat lupaavia, mutta niiden käyttöönotto ja skaalaaminen on tuskastuttavan hidasta verrattuna siihen, kuinka nopeasti ratkaisuja tarvitaan, Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola sanoo.
Yrityksissä tehtävien tehostamistoimien hyötyä nakertaa se, että alan tuotannon ennakoidaan kasvavan tällä vuosikymmenellä. Suomeen tuotiin vuonna 2020 vaate- ja tekstiilialan tuotteita noin 2,3 miljardin euron edestä. Tuonti on kasvanut kymmenen vuoden aikana lähes viidenneksen. Pelkät muutokset tuotantotavoissa eivät siis Finnwatchin mukaan riitä, vaan muutoksia tarvitaan myös kulutukseen.
– Vaatteita tulee ostaa harvemmin ja huoltaa enemmän, ja yritysten liiketoimintamallien tulisi tukea tätä tavoitetta. Tällaista kiertotalouteen pohjaavaa liiketoimintaa kehitetään ja pilotoidaan jo, mutta sen valtavirtaistuminen vaatii muutosta niin yritysten, kuluttajien kuin julkisten hankkijoiden ajattelussa, Leipola sanoo.
Koska ekologisen kestävyyskriisin ratkaiseminen edellyttää, että vaate- ja tekstiilialan rakenteita muutetaan, alalla on huomioitava myös miljoonien työntekijöiden oikeudet.
Vaate- ja tekstiiliteollisuuden arvoketjuissa arvioidaan työskentelevän jopa 300 miljoonaa ihmistä. Työllisyys on keskittynyt erityisesti Aasiaan, ja esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevassa Bangladeshissa ala on kansantaloudellisesti hyvin merkittävä. Bangladesh on Kiinan jälkeen toiseksi tärkein suomalaisten käyttämien tekstiilien tuotantomaa.
Mittava muutos sekä tuotannon että kulutuksen rakenteissa tarkoittaa alan työpaikkojen määrän ja laadun muuttumista. Yritysten tulee päästövähennysten suunnittelun yhteydessä tunnistaa, miten tuotannon muutokset vaikuttavat arvoketjun eri vaiheissa työskenteleviin ihmisiin ja näiden lähipiiriin. Haitallisia vaikutuksia tulee pyrkiä välttämään ja lievittämään.
– Ensisijainen toimenpide on laatia ilmastotiedettä vastaava suunnitelma siitä, miten päästöt saatetaan mahdollisimman pian nollaan. Tähän työhön tulee sisällyttää avoin dialogi paitsi arvoketjun muiden yritysten myös työntekijöiden, ammattiliittojen ja viranomaisten kanssa. Työpaikkojen muuttuessa tai hävitessä on tehtävä työtä työntekijöiden uudelleenkoulutuksen tukemiseksi sekä yhteiskunnan turvaverkkojen kehittämiseksi heikoimmissa maissa, Leipola sanoo.
Lue koko raportti: Mitä pikamuodin jälkeen?
