Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Vain harva Kiinan ja Intian kaltaisista riskimaista ostoja tekevä yritys tietää, millaisia päästöjä sen alihankintaketjussa syntyy. Finnwatchin tänään julkaisema selvitys kattaa yhteensä 40 yritystä, jotka myyvät Suomessa ulkomailla valmistettuja tuotteita. Joukossa ovat mukana suurimmat vähittäiskaupan ketjut sekä brändejä kuten Halti, Orthex, Pentik ja Vallila.
Valtaosa kyselyyn vastanneista yrityksistä on asettanut jonkinlaisen vähennystavoitteen kasvihuonekaasupäästöilleen, mutta suurimmalla osalla se koskee ainoastaan oman toiminnan päästöjä. Alihankintaa koskevan päästövähennystavoitteen oli asettanut alle kolmasosa kyselyyn vastanneista yrityksistä. Toimet ovat täysin riittämättömiä siihen nähden, että päästöt pitäisi pystyä globaalisti puolittamaan tällä vuosikymmenellä.
– Yritysten ilmastotoimet ovat keskittyneet omiin päästöihin esimerkiksi myymälöissä, vaikka suurimmat päästöt syntyvät usein alihankintaketjuissa, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Finnwatch on toteuttanut vastaavan kyselyn myös vuosina 2019 ja 2020. Vaikka yritysten toimet ovat edelleen riittämättömiä, muutamassa vuodessa on otettu selviä askeleita eteenpäin. Esimerkiksi 70 prosenttia vastaajista kertoi tänä vuonna keränneensä tai ainakin yrittäneensä kerätä tuotteidensa päästötietoja tavarantoimittajilta. Vielä vuosi sitten vastaava osuus oli vain 33 prosenttia.
Haasteena on kuitenkin edelleen se, ettei tavarantoimittajilta saada luotettavia päästötietoja. Yhteensä 28 yrityksestä, jotka olivat näitä tietoja pyytäneet, peräti 17 kertoi, ettei lukuja oltu saatu tai niitä ei voitu pitää luotettavina. Loput yritykset olivat saaneet joitain päästötietoja selville, mutta ainoastaan Reima kertoi saaneensa tuotteidensa päästötietoja yli puolelta tavarantoimittajistaan. Myös Tokmanni erottui joukosta edukseen, sillä se hyödyntää niin sanottua Amfori BEPI -järjestelmää peräti 164 tuotantolaitoksen päästöjen seurantaan.
– On hyvä, että yritykset ovat aktivoituneet selvittämään alihankkijoidensa päästöjä. Vaikka vastauksia ei vielä olisi, se antaa signaalin siitä, että päästöillä on kasvava merkitys siinä, millaisia tuotteita halutaan, Leipola sanoo.
Yritykset tietävät hieman aiempaa enemmän tavaroidensa tuotannossa käytetystä energiasta. Aiemmissa selvityksissä selvästi yli puolet vastaajista ei tiennyt käytetyistä energialähteistä mitään, mutta nyt täysin tietämättömien osuus oli pudonnut 38 prosenttiin.
Ilmaston kannalta ongelmallista on se, että kaikki, joilla oli tietoa energialähteistä, kertoivat, että käytössä on joko osittain tai pelkästään fossiilista energiaa.
– Suomessa osoitellaan usein sormella Kiinan tai Intian hiilivoimaloihin, mutta samalla unohdetaan se, että niiden energialla tuotetaan tavaraa meidän kulutukseemme, Leipola sanoo.
Yritysten tulee asettaa koko arvoketjun kattaville päästöilleen ilmastotiedettä vastaavat päästövähennykset. Lisäksi Finnwatch vaatii, että Suomen kulutusperäisiin päästöihin ryhdytään kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kulutusperäisten päästöjen vähentäminen tulisi kirjata muun muassa parhaillaan uudistettavaan ilmastolakiin.
– Suomen ilmastotavoitteet koskevat Suomen rajojen sisäpuolella syntyviä päästöjä. Kun kulutusperäisten päästöjen vähentämiselle ei ole omaa tavoitetta, on vaarana, että ne jäävät paitsioon myös ilmastopolitiikassa, Leipola sanoo.
Finnwatch kannustaa hallitusta kiirehtimään hallitusohjelmaan kirjattua selvitystä päästöihin perustuvasta kulutusverotuksesta, jonka toteuttamisesta päätettiin syksyn budjettiriihessä. Julkisen vallan tulee myös selvittää ja edistää yritysten edellytyksiä tuotekohtaisten hiilijalanjälkien selvittämiseen. Tuotannon päästöjä koskevan tiedon keruuta voidaan edistää esimerkiksi edellyttämällä hiilijalanjälkitietoa julkisissa hankinnoissa.
Lisätietoja antaa ilmastoasiantuntija Lasse Leipola, 044 491 9401, lasse.leipola@finnwatch.org
Artikkelin laatimista on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroista.
