Suomalaisia suuryrityksiä edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK on eilen julkaissut 31.10. päivätyn muistion, jonka tarkoituksena on ”kumota” Finnwatchin Jäävuorta mittaamassa -raportissa esitetty arvio yritysten aggressiivisen verosuunnittelun aiheuttamasta verovajeesta. On hienoa, että EK on vihdoin, Finnwatchin pyynnöstä, julkaissut muistionsa – tämä mahdollistaa muistion sisällön kommentoinnin ja faktapohjaisen argumentoinnin EK:n aiemmin harjoittaman puskista huutelemisen sijaan.

Näemmä EK on toimittanut muistionsa myös Helsingin sanomiin, joka siteeraa siinä esitettyjä väitteitä tänään pääkirjoitussivulla lähdettä mainitsematta.

Kommentoimme EK:n muistiota ensin yleisesti ja sitten yksityiskohtaisesti kohta kohdalta. Tekstin lopussa esitämme myös arvion siitä, miksi EK reagoi juuri nyt jo vuosi sitten julkaisemaamme raporttiin.

Yleisiä kommentteja

Sekalaisiin havaintoihin perustuvasta EK:n muistiosta on mahdoton saada kuvaa Finnwatchin raportista, joten ensi alkuun kuitenkin lyhyt kertaus raportin sisällöstä:

Finnwatchin raportissa esitetty haarukka Suomelle yritysten aggressiivisesta verosuunnittelusta aiheutuvasta verovajeesta (430–1 400 miljoonaa euroa) perustuu viiteen erilaiseen laskelmaan, joista muodostuvat ylimmät ja alimmat arviot on jätetty pois. Arvioiden laskentatavat taas perustuvat luotettavimmiksi katsottuihin tutkimuksiin, joiden joukossa on erityisesti kansainvälisiä vertaisarvioituja akateemisia tutkimuksia ja kansainvälisten järjestöjen tutkimuksia. Finnwatchin raportin pohjana käytetty kirjallisuuskatsaus on raportin julkistuksen jälkeen julkaistu myös vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa.

Vaikka tutkimuksissa, joihin arviot perustuvat, on monia puutteita, niitä tarvitaan silti aggressiivisen verosuunnittelun laajuuden hahmottamiseksi. Tausta-aineiston puutteet on tuotu selvästi esiin Finnwatchin raportissa. Suomessa ei ole muita arvioita aggressiivisen verovälttelyn vaikutuksista.

Kuvaavaa on, että toisin kuin Finnwatch, EK ei vaadi Suomen viranomaisia laatimaan parempia aggressiivisen verosuunnittelun arvioita eikä myöskään esitä viranomaismateriaalin avaamista tutkijoille. EK ei myöskään suosittele yrityksille julkista maakohtaista veroraportointia, joka poistaisi monet nykyisten tutkimusaineistojen ongelmat ja antaisi huomattavasti tarkempaa tietoa yritysten verosuunnittelusta. Päinvastoin, EK tunnetusti vastustaa julkista maakohtaista raportointia.

EK:n suppean muistion tarkoituksena lienee osoittaa, että aggressiivisen verosuunnittelun laajuus Suomessa on olemattoman pientä ja että sen suitsimiseksi ei ole tarvetta tiukentaa yrityksiin kohdistuvaa sääntelyä. Sen sijaan, että EK olisi tuottanut uutta tutkimusta tai metodologioita arvioiden tekemiseen, EK keskittyy Finnwatchin esittämien laskelmien tarkoitushakuiseen torppaamiseen.

EK:n muistio ei sisällä uutta tietoa, vaan se keskittyy poimimaan sieltä täältä Finnwatchin jo itse raportissaan esittämiä puutteita ja epävarmuuksia menetelmiin liittyen. Epäjohdonmukaisesti menetelmien puutteet ja epävarmuudet tarkoittavat EK:n mielestä sitä, että Finnwatchin esittämät arviot ovat liian korkeita. Finnwatchin raportissa on kuitenkin lukuisissa kohdissa perusteltu, miksi arviot saattavat olla myös liian matalia. Tämän EK jättää huomioimatta.  

Seuraavaksi käsittelemme EK:n muistiota kohta kohdalta.

OECD:n ja EU:n verovajearviosta

EK viittaa muistionsa alussa OECD:n BEPS-hankkeessa laskettuun arvioon maailmanlaajuisesta 100–240 miljardin euron verotuottomenetyksestä, joka vastaa noin 4–10 % globaalista yhteisöverokertymästä. Implisiittisenä viestinä lienee, että EK pitää OECD:n verovajearviota luotettavana ja että sen mukaisesti Suomen vastaava verovaje voisi näin olla korkeintaan noin 450 miljoonaa euroa (tämä on itseasiassa Finnwatchin laatiman verovajearvion alaraja ja OECD:n tutkimus on yksi raportissamme käytetyistä lähteistä).

Mitä EK ei tuo esiin on se, että OECD:n arvio pohjautuu hyvin ongelmalliseen ja moneen kertaan puutteelliseksi todettuun Orbis-tietokannasta saatuun dataan. OECD on itse kehottanut suhtautumaan arvioon varovaisuudella, ja arvion puutteita on käyty läpi Finnwatchin Jäävuorta mittaamassa -raportissa (ks. raportin s. 9 alkaen). Orbis-aineiston puutteista kertoo muun muassa se, että esimerkiksi verosuunnittelusta kärähtäneiden Googlen, Facebookin, Applen ja Niken voittoja ei löydy käytännössä lainkaan Orbiksesta. Tämä johtuu siitä, että monien veroparatiisimaiden kuten Luxemburgin yritystiedot puuttuvat lähes kokonaan Orbiksesta. Perustellusti voidaan kysyä, miksi EK suhtautuu Finnwatchin kaikkiin laajan kirjallisuuskatsauksen pohjalta tehtyihin verovajelaskelmiin korostuneen kriittisesti, mutta ei edes sivulauseella mainitse OECD:n arvion aineistoon liittyviä massiivisia puutteita.

Toinen EK:n siteeraama tutkimus on EU:n komission Tax Fairness -konferenssissa esitetty Euroopan parlamentin tutkimuskeskuksen laatima 50–70 miljardin euron veromenetysarvio. Kyseisen arvion menetelmää on myös käsitelty Finnwatchin alkuperäisessä raportissa (ks. s. 18). Arviossa käytetty teoreettiseen veropohjaan perustuva menetelmä on vähintäänkin kyseenalainen, mikä näkyy ehkä kuvaavimmin tutkimuksen tuloksissa. Arvion mukaan kaikkein aggressiivisinta yritysverokilpailua EU:ssa aktiivisesti harjoittavat veroparatiisit Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg menettävät verotuloja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi. Tulos on luonnollisesti päätön. EK:n muistiosta ei käy ilmi, miksi Euroopan parlamentin tutkimuskeskuksen arviota tulisi vastoin kaikkea empiiristä evidenssiä pitää luotettavana.

Näyttääkin siltä, että EK:n silmissä tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan ensisijaisesti ulos pullahtavan arvion pienuudella – mitä pienempi arvio, sen luotettavampi tulos.

EK: Suomen matala yhteisöverokanta ei kannusta yrityksiä välttelemään veroja

EK:n mukaan suomalaisilla yrityksillä ei ole intressiä aggressiiviseen verosuunnitteluun, sillä meillä yhteisöverokanta on jo kansainvälisesti ottaen matala. EK:n väite ei nojaa oikeaan käsitykseen aggressiivisesta verosuunnittelusta. Aggressiivinen verosuunnittelu perustuu pitkälti valtioiden ulkomaisille yhtiöille tarjoamiin erityisiin veroetuihin, joilla ei ole mitään tekemistä yleisten verokantojen kanssa. Esimerkiksi veroparatiisi Luxemburgissa yleinen verokanta on Suomea korkeampi, 27 prosenttia. Luxemburgin ulkomaisille yrityksille tarjoamien verohuojennusten myötä monikansallisten yritysten tosiasiallinen veroaste on kuitenkin ollut siellä järjestään alle viiden prosentin, joskus jopa lähellä nollaa. Suomen 20 prosentin yhteisöverokannalla ei ole mitään merkitystä, jos yritys voi kirjanpidollisilla järjestelyillä siirtää voittoja maahan, jossa niitä verotetaan vain kymmenyksellä tästä.

Suomessa on kymmeniä julkisiakin esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat harjoittaneet erittäin aggressiivista verosuunnittelua kilpailukykyisestä verokannasta huolimatta. Näitä esimerkkejä on listattu Finnwatchin raportissa sivulla 26.

EK: Finnwatchin raportti ei huomioi tehtyjä uudistuksia

EK kritisoi Finnwatchin arvioita siitä, ettei se ota huomioon kaikkia jo tehtyjä tai suunnitteilla olevia verojärjestelmän uudistuksia. EK:n väite jo toteutettujen uudistusten osalta ei pidä paikkaansa. Finnwatchin verovajearviossa on huomioitu esimerkiksi korkovähennysrajoitukseen vuoden 2014 alussa tehdyt uudistukset. On selvää, että Finnwatchilla – tai kenelläkään muulla ulkopuolisella taholla – ei ole käytössä reaaliaikaista dataa yritysten veronmaksusta ja siksi tutkimuksessa on aina tietty viive. Finnwatchin tutkimuksessa käytetty data on peräisin pääasiassa 2010-luvun jälkeisiltä vuosilta. EK:n esiin nostaman OECD:n tutkimuksen arviot perustuvat dataan vuosilta 2000–2010; tätäkään EK ei omassa muistiossaan mainitse.

On epäselvää millä tavalla selvityksessämme olisi voitu ottaa huomioon vasta tulevaisuudessa tehtävät ja toimeenpantavat politiikkatoimet – niiden vaikutukset riippuvat uudistusten toteuttamistavasta.

EK: Korkokustannusten osalta tehdään rajuja yleistyksiä; tavanomainen yritysrahoitus luokitellaan aggressiiviseksi verosuunnitteluksi

Finnwatchin laskelmassa korkovähennysrajoituksia koskeva luku perustuu valtiovarainministeriön arvioon, joka taas on laadittu Verohallinnon veroilmoitustietojen pohjalta räätälöityihin aineistoihin. Valtiovarainministeriön arvio tehtiin, kun Suomessa valmisteltiin korkovähennysoikeuden rajaamista vuonna 2014 voimaan tullutta lakia.  Säännöksen valmistelun yhteydessä arvioitiin korkovähennysrajoituksen vuotuisiksi vaikutuksiksi rajoituksen muodosta riippuen 80–246 miljoonaa euroa. Jos laki olisi saatettu voimaan tiukimmassa mahdollisessa muodossa verotuottoja olisi saatu 246 miljoonaa euroa. Lakimuodoksi valittiin ehdotus, joka rajasi verovaikutuksen 117 miljoonaan euroon. Mikään esitetyistä rajoituksen muodoista ei olisi kokonaisuudessaan poistanut lainajärjestelyillä saatavia hyötyjä, koska osa koroista olisi ollut aina vähennyskelpoisia.

Korkovähennysrajoitusta koskevaan lakipykälään jäi vielä useita puutteita, jotka sallivat keinotekoisen korkokikkailun jatkumisen. Korkovähennysrajoitus ei myöskään koske lainkaan kiinteistösijoitusyhtiöitä eikä rahoituslaitoksia. Korkovähennysrajoitussäännökseen jätettyjä aukkoja onkin kritisoinut muun muassa Verohallinnon johtaja Pekka Ruuhonen: vanha meno voi jatkua, joskin vähän pienemmässä mittakaavassa. Aukkoja on vaatinut suljettavaksi myös Aalto yliopiston verotuksen apulaisprofessori Tomi Viitala.

EK:n muistiossa Finnwatchin arvostelu sekoittuu korkovähennysrajoitusta koskevaan Suomen lainsäädännön arvosteluun. EK:n angsti on ymmärrettävää, sillä se vastusti raivokkaasti korkovähennysrajoitusta ja syyttää nykyisen sääntelyn hyökkäävän yritysten tavanomaisen investointirahoituksen kimppuun. Korkovähennysrajoituksen vaikutuksia tutkinut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on asiasta eri mieltä: ”Korkovähennysrajoitus vaikuttaa olevan toimiva keino voitonsiirtoa vastaan. Emme havainneet, että uudistuksella olisi ollut mitään haitallisia vaikutuksia”. Korkovähennysrajoituksista laajaa vertailua tehneen OECD:n näkemys on sama. Siksi sen suosituksissa ehdotetaan Suomen nykyistä lainsäädäntöä vielä tiukempaa korkovähennysrajoitusta. OECD:n suosituksiin osaltaan pohjautuva veronkiertodirektiivi pakottaa Suomen ensi vuonna ulottamaan rajoitukset myös kiinteistösijoitusyhtiöihin.

Korkovähennysrajoituksen säätämisen jälkeen on myös tullut ilmi järjestelyjä, joilla sen soveltumista on kierretty. Siksi nykyinen säännös ei ole tukkinut verosuunnittelua niin hyvin kuin ennakoitiin. Tunnetuimpia esimerkkejä tällaisista järjestelyistä ovat sähkönsiirtoyhtiöt Caruna ja Elenia. Edellä mainitun valossa Finnwatch katsoo, että on täysin perusteltua arvioida lain edelleen sallimien lainajärjestelyjen aiheuttamiksi yritysten verosuunnittelusta johtuviksi veromenetyksiksi 129 miljoonaa euroa (246–117 = 129 milj. euroa). ”Rajun yleistyksen” sijaan arvio on maltillinen.

EK kritisoi Finnwatchin tapaa olettaa noin 70% yritysten verovälttelystä aiheutuvan muusta kuin korkokikkailusta. Oletus ei kuitenkaan ole Finnwatchin oma vaan perustuu Saksassa tehtyyn akateemiseen tutkimukseen (Heckemeyer J., Overesch M., 2013), jota on käyttänyt myös Euroopan komissio.

EK: Ylärajan laskennassa tehty yleistyksiä yksittäiseen kaivosyhtiöön perustuen

EK väittää Finnwatchin esittäneen raportissaan yleistyksiä yksittäiseen kaivosyhtiöön perustuen. EK ei ilmeisesti ole tässäkään tapauksessa tutustunut Finnwatchin raportin lähteisiin, sillä väite ei pidä paikkaansa. Finnwatchin selvitys kaivosyhtiöiden verosuunnittelusta perustuu koko metallimalmeja louhivaan kaivossektoriin ja on laajuudessaan ainutlaatuinen. Myös tämä tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa. Veromenetykset, jotka raportissa on esitetty, perustuvat kolmesta yrityksestä tehtyihin laskelmiin. Muiden Suomessa toimineiden kaivosyhtiöiden ei havaittu harjoittaneen aggressiivista verosuunnittelua.

Finnwatchin kaivostutkimuksessa havaittiin sekä korkoihin että osinkojen lähdeverotukseen liittyviä aggressiivisia verojärjestelyjä. EK kuitenkin väittää, että koroissa olisi ollut kyse tavanomaisten investointien rahoituksesta. Jälleen kerran EK:n olisi kannattanut tutustua tutkimukseen ennen johtopäätöksiä. Raportissa on yksityiskohtaisesti kuvattu, miksi kyseiset korot ovat nimenomaisesti syntyneet aggressiivisilla verojärjestelyillä. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Kevitsan kaivosyhtiön oma pääoma oli konsernin sisäisten lainojen vuoksi joka vuosi negatiivinen, vuoden 2014 lopussa 134 miljoonaa euroa miinuksella. Tavanomaisesti rahoitettu yritys olisi mennyt vastaavassa tilanteessa konkurssiin. Finnwatch on laskelmissaan jättänyt huomioimatta korot siltä osin kuin niitä voitiin pitää tavanomaisina.

Raportissaan Finnwatch arvioi Suomelle aggressiivisesta verosuunnittelusta aiheutuvia veromenetyksiä suhteuttamalla kaivostoimialan veromenetykset kaikkiin kansainvälisiin konserneihin kuuluviin yrityksiin Tilastokeskuksen aineiston avulla. Koska Finnwatch käytti laskelmassaan pohjana korkoverosuunnitteluun perustuvaa sektorikohtaista tutkimustietoa, jätimme tietoisesti huomioimatta mahdollisen muun verosuunnittelun, jota ei oltu kyseisessä tutkimuksessa tutkittu. Kuten edellä on todettu, akateemisesta tutkimuksesta käy ilmi, että vain 30 prosenttia aggressiivisen verosuunnittelun veromenetyksistä perustuu korkoihin. Tämän vuoksi Finnwatchin arvio voi olla selvästi alakanttiin.

Lisäksi EK väittää virheellisesti, että Finnwatchin raportissa esitetty lähdeveroja koskeva yleistys perustuisi yhteen yhtiöön, vaikka aineistona on koko toimiala. Lähdeveroja oli välttänyt kaksi yritystä ja myös kolmannen konsernirakenne oli suunniteltu siten, että tulevaisuudessa verot vältetään. 

EK: Yritysten kirjanpidollisia veroasteita ei ole huomioitu

EK:n mukaan ”Finnwatchin raporteissa” ei ole käytetty lähteenä yksittäisten yritysten efektiivisiä veroasteita. On epäselvää, mihin raportteihin EK viittaa. Esimerkiksi Finnwatchin tuorein yksittäisen yrityksen verosuunnittelua käsittelevä raportti kuvaa kattavasti tutkimuksen kohteena olevan yrityksen efektiivisiä veroasteita. Efektiivisten veroasteiden pohjalta ei voi kuitenkaan suoraan arvioida Suomen veromenetyksiä, sillä efektiivinen veroaste lasketaan maailmanlaajuisten verojen pohjalta. Hämäräksi jää, miksi efektiivisiä veroasteita koskeva kritiikki nostetaan esiin muistiossa, jossa EK yrittää kumota Finnwatchin Suomea koskevan verovajearvion.

Mikäli EK viittaa tässäkin kohtaa Finnwatchin kaivosraporttiin ei väite pidä senkään osalta paikkaansa. Finnwatchin kaivosraportissa on huomioitu relevanteilta osin yritysten efektiiviset veroasteet. Selvityksessä on tutkittu vain Suomen veromenetyksiä, ja siinä on siksi huomioitu vain Suomen veroaste. Soveltuvin osin verosuunnittelun vaikutuksia on selvitetty myös muissa maissa. Raportista käy esimerkiksi ilmi, että kaivosyhtiö FQM:n Suomesta Luxemburgiin siirtämiä voittoja on verotettu siellä alle yhden prosentin efektiivisellä verokannalla. Tämä kertoo osaltaan siitä, miksi Suomen 20 prosentin verokanta ei pärjää veroparatiisien kanssa.

EK antaa ymmärtää, että efektiivisten veroasteiden puuttuminen raportista olisi syy sivuuttaa raportin johtopäätökset. On syytä huomauttaa, että kumpikaan raportissa verovälttelystä syytetty kansainvälinen yritys ei kiistänyt Finnwatchin löydöksiä.

EK: McDonaldsin ei kuulukaan maksaa veroja Suomeen

Finnwatchin raportti listaa yli 20 Suomessa julkisuuteen noussutta yksittäisen yrityksen verosuunnittelutapausta. Näitä tapauksia ei ole käytetty Finnwatchin arvion pohjana, mutta niiden avulla on arvioitu arvion uskottavuutta: alle yksittäisten tapausten jäävä kokonaisarvio ei olisi uskottava, kun esimerkiksi Fortumin verosuunnittelu on aiheuttanut vuosittain noin 100 miljoonan euron veromenetykset Suomelle.  Siitä huolimatta EK poimi muistiossaan muutamia mediassa käsiteltyjä artikkeleja kritiikkinsä tueksi.

EK:n mukaan esimerkiksi McDonaldsin rojaltimaksuihin perustuva verosuunnittelu on nyky-sääntöjen mukaan perusteltua. McDonalds-ketju on maksanut vain vähän veroja Suomeen. McDonald’s ja sen veroparatiisi Luxemburgin kanssa solmimat erityisiin veroetuihin perustuvat sopimukset ovat parhaillaan komission tutkinnassa. McDonalds’in toiminta voi olla laillista, mutta se täyttää OECD:n aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkit. Se, että EK on valmis puolustamaan McDonald’sin verosuunnittelun oikeutusta ja väittämään, ettei Suomi menetä järjestelyjen myötä verotuloja, on huolestuttavaa. 

Lopuksi – mikä EK:n muistion tarkoitus on?

EK:n verovajetta vähättelevällä viestillä on poliittinen päämäärä. Sen jäsenyrityksillä on oma lehmä ojassa, sillä tutkimuksissa on todettu, että aggressiiviset verosuunnittelua harjoittavat suuryritykset maksavat kolmanneksen vähemmän veroa kuin niiden kansallisesti toimivat kilpailijat. Tuoreessa Euroopan komission raportissa todettiin, että teknologia-alalla ero voi olla jopa kaksinkertainen. OECD ja EU:n tutkimusten mukaan aggressiivinen verosuunnittelu on pitkällä aikavälillä haitallista kaikille maille. Kyse on markkinahäiriöstä, joka estää talouden kannalta tehokkaan verojärjestelmän luomisen.

Myöskään EK:n ulostulon ajankohta ei ole sattumaa. Finnwatchin raportti julkaistiin vuosi sitten. Suomessa toimeenpannaan parhaillaan kenties yhtä tärkeintä aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuvaa lainsäädäntöä, EU:sta tulevaa veronkiertodirektiiviä eli Anti Tax Avoidance Directive ATADia. EK vastustaa voimakkaasti kaikkia ATADin kansallisia tiukennuksia ja se on harannut myös komission esittämää verojärjestelmän kokonaisuudistusta CCCTB:tä vastaan. Nämä sääntelyhankkeet vaikeuttaisivat kunnianhimoisesti toteutettuna aggressiivista verosuunnittelua tai jopa lopettaisivat sen kokonaan.