Suomen valtion enemmistöomisteinen energiayhtiö Fortum on osakkuusyhtiönsä Uniperin kautta sotkeutunut hiilenmustaan riitaan.
Uniper, josta Fortum omistaa 49,9 prosenttia, uhkaa haastaa Alankomaat oikeuteen siksi, että maa on ilmoittanut kieltävänsä kivihiilen käytön vuoteen 2030 mennessä. Uniperin näkemyksen mukaan yhtiölle tulisi maksaa kiellosta aiheutuvista haitoista korvauksia.
Uniperin uhkailu perustuu kansainväliseen energiateollisuutta koskevaan investointeja suojaavaan sopimukseen (Energy Charter Treaty, ECT), joka on solmittu 1990-luvun alussa. ECT:n nojalla yritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen ja vaatia korvauksia jos valtioiden politiikka heikentää yritysten investointien arvoa. Koska sopimus on kymmeniä vuosia vanha, se suojelee suoraan vain kivihiiili-, öljy-, kaasu- ja ydinvoimainvestointeja. ECT:n ja siihen sisältyvän investointisuojamekanismin (ISDS) on pelätty vaikeuttavan ilmastokriisin vastaista taistelua, ja Uniperin uhkailu on tästä ensimmäinen huolestuttava merkki.
Ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastokriisi on kiistämätön tieteellinen fakta. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC peräänkuuluttaa fossiilisen energian päästöihin radikaalin nopeita leikkauksia, jotta maapallon lämpeneminen on mahdollista rajoittaa edes jossain määrin turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen. Kivihiili on ilmastovaikutuksiltaan kaikkein haitallisimpia polttoaineita, ja Uniperin tuottamasta sähköstä noin kolmannes on peräisin kivihiilestä. Yhtiö rakentaa parhaillaan Saksaan myös uutta kiisteltyä Datteln IV -hiilivoimalaa. Uniperin omat hiilidioksipäästöt ovat lähes 60 miljoonaa tonnia (vuonna 2018), eli suuremmat kuin koko Suomen päästöt (56,5 miljoonaa tonnia vuonna 2018). Fortumilla ja Suomen valtion omistajaohjauksella on siis harteillaan iso vastuu.
Mitä yritysvastuustandardit asiasta sanovat?
OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille yrityksiä kannustetaan ehkäisemään ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksiaan sekä olemaan lykkäämättä kustannustehokkaita toimenpiteitä ympäristövahinkojen estämiseksi. Ohjeiden mukaan yritysten tulee pyrkiä jatkuvasti parantamaan yrityksen ympäristönsuojelun tasoa sekä yrityksen tasolla että tarvittaessa myös sen toimitusketjussa edistämällä esimerkiksi sellaisten teknologioiden ja toimintatapojen käyttöönottoa yrityksen kaikissa yksiköissä, jotka vastaavat yrityksen parhaassa yksikössä saavutetun ympäristönsuojelun tasoa. Yrityksiä kehotetaan myös kehittämään tuotteita ja palveluita, joilla ei ole kohtuuttomia ympäristövaikutuksia ja jotka ovat turvallisia aiotussa käyttötarkoituksessaan ja vähentävät esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä.
OECD:n ohjeiden mukaan yritysten tulisi pidättäytyä hakemasta tai hyväksymästä erivapauksia, joita ei ole vahvistettu ympäristöasioihin liittyvässä normistossa tai lainsäädännössä. On tulkinnanvaraista, voitaisiinko valtion tulevan lainsäädännön riitauttaminen ja siihen liittyvien korvausten hakeminen investointisuojamekanismin nojalla tulkita tällaiseksi erivapaudeksi.
YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet edellyttävät yrityksiltä ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen noudattamista. Ilmastokriisi on mitä suuremmassa määrin ihmisoikeuskysymys, ja Fortumin sekä sen osakkuusyhtiön Uniperin olisi tullut huomioida ihmisoikeusriskien arvioinnissaan fossiilisen energian aiheuttamat yleisesti tiedossa olevat negatiiviset ihmisoikeusvaikutukset ja pyrkiä välttämään ja vähentämään niitä. Tehokkain keino näiden negatiivisten vaikutusten välttämiseksi ja vähentämiseksi olisi esimerkiksi kivihiilen käytön nopea alasajo.
Mitä Fortum vastaa?
Finnwatch pyysi Fortumilta kommenttia Uniperin väläyttämistä oikeustoimista. Yhtiö kieltäytyi kommentoimasta asiaa suoraan, mutta totesi yleisellä tasolla, että “energiatransition on oltava paitsi ympäristön kannalta kestävää, myös kaikille asianosaisille sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kohtuuhintaista”. Fortum katsoo, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus koskee siis myös energiayhtiöitä, jotka ovat “tehneet suuria investointeja vuosikymmeniksi eteenpäin luottaen eurooppalaisen toimintaympäristön vakauteen ja kansainvälisten sopimusten kunnioittamiseen”.
Fortum viittaa vastauksessaan Uniperin Benelux-maiden johtaja De Telegraafin haastatteluun, jossa energiayhtiöiden kerrotaan harkitsevan oikeustoimia, mikäli lakiehdotus hyväksytään nykyisessä muodossaan, koska Alankomaiden hallitus ei ole halunnut neuvotella korvauksista voimalaitosten käyttäjille. Fortum korostaa, että kyse ei siis ole kiellon haastamisesta, vaan korvauksista.
Fortumin tulkinta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on kiinnostava. Perinteisesti sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on tarkoitettu hyvinvoinnin ja resurssien jakamista: varallisuuden tasaisempaa jakamista, mahdollisuuksien tasa-arvoa, ihmisoikeuksien toteutumista sekä heikommassa asemassa olevien ihmisten ja heidän yhteisöjensä mahdollisuuksia pitää huolta säällisestä elämästä itse tai yhteiskunnan tuella.
Pörssiyhtiöitä ihmisoikeudet eivät koske. Yhtiöiden osakkeenomistajien oikeuksia suojellaan kuitenkin esimerkiksi omaisuuden suojalla, ja YK:n ihmisoikeusjulistus kieltää omaisuuden mielivaltaisen riistämisen. Omaisuuden käyttöä voidaan kuitenkin yleisen edun nimissä rajoittaa. Ilmastokriisi ja kivihiilen ilmastovaikutukset on tunnettu vuosikymmeniä, ja Uniper on ottanut tietoisen riskin jatkaessaan haitallisen energialähteen käyttöä. Nyt nämä riskit realisoituvat. Useissa maissa fossiilienergiaa hyödyntäneitä yhtiöitä on myös viety oikeuteen ilmastokriisin aiheuttamista tuhoista ja niiltä itseltään on vaadittu korvauksia.
Fortum ei vastannut Finnwatchin kysymykseen siitä, onko yhtiö pyrkinyt estämään Uniperin Alankomaita kohtaan esittämien oikeustoimien aloittamisen tai niillä uhkailun.
Mitä Suomen ja Euroopan unionin tulee tehdä?
Suomen valtion tulee käyttää poliittista ohjausta Fortumin suuntaan ja estää Uniperin kaikki mahdolliset korvausoikeudenkäynnit kivihiilen käyttöä rajoittavia valtioita vastaan. Ilmastokriisin torjunta on aivan riittävän hankalaa jo ilman, että yritykset heittävät kapuloita rattaisiin ja yrittävät neliraajajarrutuksella hidastaa tai hyötyä taloudellisesti ilmastotieteen mukaisista poliittisista päätöksistä. Yrityksille maksettavien korvausten sijaan valtioiden varat olisi perusteltua käyttää mahdollisesti työnsä menettävien työntekijöiden tukemiseen ja uudelleenkoulutukseen.
Fortum käyttää Uniperissa 49,99 prosentin määräysvaltaa ja sillä on erinomaiset mahdollisuudet pistää piste osakkuusyhtiönsä vaatimuksille Alankomaissa. Todennäköisesti oikeudenkäynnillä uhkailut loppuisivat jo pelkällä tiukalla yhteydenotolla Suomesta Uniperin pääkonttoriin. Tarvittaessa Fortum voi kutsua Saksassa koolle ylimääräisen vuosikokouksen ja vaatia julkisesti oikeudenkäynneistä luopumista. Uniper on eurooppayhtiö (SE), jossa yhtiökokous voidaan kutsua koolle Suomen osakeyhtiölain mukaisesti. Uniper on jo useiden sijoittajien mustalla listalla, ja touhua passiivisena sivusta seuraavalla Fortumilla on pian vaara päätyä listoille itsekin.
Laajemmin Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee estää vastaavat oikeusjutut ja niillä uhkailut heti alkuunsa sanoutumalla irti ECT-sopimuksesta tai neuvottelemalla se uudelleen. Heinäkuussa 2019 Euroopan neuvosto otti tätä kohti jo askeleen vaatiessaan komissiota neuvottelemaan ECT-sopimuksen uudelleen niin, että se huomioi ilmastokriisin vaatimat politiikkatoimet sekä työelämän oikeuksien suojelun.
Uutista korjattu 1.10. klo 14.15: muutettu Uniperin nimitys Fortumin tytäryhtiöstä Fortumin osakkuusyhtiöksi.
Kuva: Uniperin omistama Scholvenin hiilivoimala Saksassa. Sebastian Schlüter, Wikimedia Commons.