H&M:n eilen julkaistussa yritysvastuustrategiassa on paljon hyvää.

hm ncindc
Kuva: NCinDC/Flickr Creative Commons

H&M kertoo muun muassa muuttavansa ostokäytäntöjään vuoteen 2015 mennessä niin, että tärkeimpien alihankkijoiden on ilmoitettava hintatarjouksessaan mahdollisuutensa maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Tällä pyritään estämään alihankkijoiden välisestä kilpailusta aiheutuvat haitat tehtaiden työntekijöille.

H&M on lisäksi alkanut auditoida toisen portaan alihankkijoita, joista nyt auditoinnin piirissä on 20 prosenttia. Osuutta on tarkoitus kasvattaa 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

H&M lupaa myös parantaa tuotantoketjujensa läpinäkyvyyttä, ja yritys on nyt julkaissut koko alihankkijalistansa.

Läpinäkyvyys on keskeistä. Se mahdollistaa, että kolmannet osapuolet, kuten asiasta kiinnostuneet kansalaisjärjestöt, voivat tarkastaa pitääkö H&M esimerkiksi palkkojen nostoa koskevista lupauksistaan kiinni. 



Elämiseen riittävälle palkalle ei määritetä vähimmäistasoa

H&M lupaa ulottaa elämiseen riittävän palkan vuoteen 2018 mennessä kaikille tärkeimpien toimittajiensa tehtaille. Kyseiset tehtaat tuottavat 60 prosenttia H&M:n tuotteista ja työllistävät 850 000 työntekijää.

Kansalaisjärjestöverkosto Clean Clothes Campaignin maaliskuun lopulla julkaiseman raportin mukaan mallitehtailla, joilla H&M kehittää palkkarakennetta elämiseen riittävän palkan takaamiseksi, riittävän palkan määrittäminen tulee perustumaan työntekijöiden itsensä määrittelemään riittävään palkkatasoon. Tämä on hyvä.

Ongelmallista on, etteivät kriteerit, joilla työntekijöiden tulee palkkansa riittävyyttä arvioida, ole kattavia. Niiden mukaan palkka on elämiseen riittävä, jos rahaa riittää ruokaan, asumiseen, terveyteen, koulutukseen, vaatteisiin ja vapaa-aikaan. Tästä puuttuu sellaisia tosielämän kuluja kuten lastenhoito, liikkuminen ja vapaasti käytettävissä olevat tulot välttämättömien menojen jälkeen.

Kehitysmaissa, joissa ei tavallisesti ole kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää, elämiseen riittävästä palkasta on jäätävä pakollisten kulujen jälkeen paljon enemmän käteen ja sukanvarteen. Palkalla elätetään lasten lisäksi usein myös isovanhempia ja sisaruksia. CCC:n laskujen mukaan elämiseen riittävä palkalla tulisi voida elättää vähintään kolme ihmistä.

H&M:ää on kritisoitu siitä, että se ei aseta elämiseen riittävälle palkalle maakohtaista minimitasoa. H&M lupailee sen sijaan tehdä poliittista vaikuttamistyötä sitovien kansallisten minimitasojen säätämiseksi. Vastuu elämiseen riittävän palkan määrittelystä lankeaa toistaiseksi työntekijöiden edustajille, jotka H&M:n mukaan neuvottelevat riittäväksi arvioimastaan palkkatasosta. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa H&M sanoo tukevansa muun muassa sallimalla järjestäytymisen, perustamalla tehtaisiin työntekijäkomiteoita ja ottamalla työntekijöitä mukaan palkkaneuvotteluista vastaaviin elimiinsä.

Suurin osa tuotannosta on ay-oikeuksia loukkaavissa maissa ja on vaikea tietää kuinka aitoja ja tehokkaita neuvottelut todella ovat. Järjestäytymättömien työntekijöiden neuvotteluvoima on yleensä heikko. Ja neuvotteluissa kurottavaa on paljon: CCC:n mukaan palkat ovat niin matalia (vain neljännes tai jopa kuudennes CCC:n arvioimasta elämiseen riittävästä palkasta), etteivät pelkät keskustelut riitä niiden nostamiseen.

H&M on ollut aikeissa käynnistää prosessiin työntekijäkomiteoiden (Worker Participation Committees) peustamiseksi pääasiallisten alihankkijoidensa tehtaille. Komiteoilla voidaan kyllä parantaa toisinaan tehtaiden sisäistä kommunikaatiota, mutta työntekijöiden neuvotteluasemien parantamiseen niistä ei ole. Pahimmillaan työntekijäkomiteoilla saatetaan korvata paikallisten neuvotteluvoimaisten ammattiliittojen edustus tehtaissa. Kuten CCC huomauttaa, tällaiseen menettelyyn on perusteltua turvautua ainoastaan siinä tapauksessa, että liitot ovat maassa kiellettyjä.

H&M on oikeassa siinä, että työntekijöiden on kollektiivisesti voitava neuvotella palkoistaan. Elämiseen riittämättömän palkan maksua ei kuitenkaan voi perustella sillä, etteivät työntekijät vaadi tarpeeksi korkeita palkkoja – etenkään maissa, joissa ay-liike on heikko ja työntekijöiden neuvotteluvoima mitätön.

On selvää, että työntekijöiden järjestäytymisessä on ongelmia, jos he eivät neuvottele itselleen elämiseen riittävää palkkaa. Nykyisessä tilanteessa H&M:n olisikin määritettävä elämiseen riittävälle palkalle maakohtainen minimitaso ja sitouduttava sen maksamiseen. 

Creative Commons -⁠lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu
Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.