Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Tänään julkaistu Suomen ensimmäinen kansallinen julkisten hankintojen strategia tavoittelee eurooppalaista edelläkävijyyttä ekologisessa ja sosiaalisessa vastuussa, mutta tarjoaa vähän konkreettisia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.
Finnwatch kiittää strategian mittareita siitä, että vastuullisuuskriteerien käyttöä pyritään seuraamaan ja tilastoimaan entistä paremmin. Hankintayksiköitä kannustetaan myös ottamaan käyttöön yhteinen vastuullisuuden Code of Conduct, jonka laatimista Finnwatch on jo pitkään suositellut.
– Itse strategiassa arvoketjujen ihmisoikeusriskeihin pyritään puuttumaan edistämällä vuoropuhelua eri osapuolten välillä. Olisimme odottaneet tähän lisää konkretiaa. Varsinaisia työkaluja ihmisoikeusriskien tunnistamiseen ja huomioimiseen luodaan vain kotimaisiin hankintoihin, huomauttaa Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Arvioiden mukaan Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain noin 35 miljardilla eurolla. Näillä varoilla hankitaan valtavia määriä tuotteita, kuten elektroniikkaa, katukiviä, tutkimuskäsineitä sekä tekstiilejä, jotka valmistetaan ihmisoikeuksien kannalta niin sanotuissa riskimaissa.
Sosiaalisen vastuun kysymyksiä huomioidaan Suomen julkisissa hankinnoissa hyvin harvoin. Esimerkiksi Keino-hankintaverkoston tekemässä selvityksessä 86:sta tutkitusta hankinnasta vuonna 2018 vain neljässä oli mukana sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kriteereitä kuten vaatimuksia reilusta kaupasta.
– Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ihmisoikeuksien toteutumista hankinnan kohteena olevien tuotteiden ja palveluiden tuotannossa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tämän toteutuminen edellyttää, että hankintayksiköiden käytössä on konkreettisia ja käytännössä testattuja esimerkkejä kriteereistä, sopimusehdoista ja sopimuskauden aikaisesta valvonnasta, Kultalahti muistuttaa.
Strategian toimeenpanosuunnitelman mukaan vastuullisuutta edistetään yhteishankintayksiköiden yhteistyöllä. Finnwatch toivoo Suomeen pysyvää organisaatiota, joka koordinoisi hankkijoiden vastuullisuustyötä ja loisi aktiivisesti käytännössä testattuja hankintamalleja sosiaalisen ja ekologisen vastuullisuuden kehittämiseen. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, missä hankkijoiden välisessä yhteistyössä ollaan pitkällä ja tuoteryhmäkohtaista osaamista on hajautettu eri hankintayksiköihin.
Ilmastovastuun osalta strategia hankintojen ekologisessa kestävyydessä painotetaan Suomen hiilineutraalisuustavoitteen edistämistä.
– Kansallisen ilmastotavoitteen painottaminen on sinänsä hyvä, mutta samalla tulee kiinnittää huomiota ulkomaille ulottuvien arvoketjujen päästöihin. Suomen kulutusperäisistä päästöistä suuri osa syntyy Suomen ulkopuolella, ja myös näiden päästöjen suitsimisella on kiire, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Konkreettisten mallien ja työkalujen lisäksi Finnwatch toivoo hallitukselta myös lainsäädännöllisiä keinoja hankintojen vastuullisuuden lisäämiseksi. Hankintalakia tulee uudistaa siten, että sosiaalisen ja ekologisen vastuun näkökohtien huomioiminen on tulevaisuudessa hankintayksiköille pakollista. Suuria odotuksia kohdistuu myös hallitusohjelmaan kirjattuun yritysvastuulakiin, jonka kansallisen valmistelun etenemisestä odotetaan päätöksiä syksyn aikana.
Kuva: Leo-setä / Flickr
