Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Finnwatchin julkaisema raportti osoittaa useita puutteita ja riskejä vapaaehtoisten päästökompensaatioiden tuotannossa ja käytössä. Alalta puuttuvat selkeät pelisäännöt, toiminta on kirjavaa ja laadukkaan kompensaation kriteerit täyttyvät vain harvoin.
Finnwatch arvioi Anekauppaa vai ilmastotekoja? -raportissaan kaikkiaan 29 Suomessa toimivan päästökompensaatiopalvelun laatua. Jokaisen tarkastellun palvelun kohdalta löytyi parannettavaa.
– Vanhan sanonnan mukaan kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Aivan vastaavalla tavalla kaikki ilmaston kannalta hyödyllinen toiminta ei kelpaa kompensaatioksi. Tätä ei voi korostaa liikaa, sillä käytettyä kompensaatiota vastaan tuotetaan päästöjä, joilla on hyvin haitalliset ja pitkäkestoiset vaikutukset ilmastojärjestelmään, Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola sanoo.
Palveluiden välisessä vertailussa hyvin pärjäsivät muun muassa EU-päästökaupan kautta tehtävää kompensaatiota tarjoava CO2Esto sekä kansainvälisiä sertifioituja kompensaatioyksiköitä välittävät Compensate ja Nordic Offset, jotka eivät pelkästään luota sertifikaatteihin vaan arvioivat hankkeita myös muilla keinoilla. Merkittävimmät kehittämishaasteet havaittiin kotimaassa hiilensidontaa tuottavissa palveluissa, joiden toiminta on vaihtelevaa ja vakiintumatonta.
– Pahimmillaan kuluttajille tarjotaan kompensaatiota, jolla ei ole juuri mitään niin sanotusta perusurasta poikkeavaa ilmastovaikutusta tai se jää lyhytaikaiseksi, Leipola ihmettelee.
Merkittävä ongelma, johon suomalaisissa metsissä kompensaatiota tuottavat hankkeet eivät pysty itse vaikuttamaan, on niin sanottu kaksoislaskenta. Sen ratkaiseminen vaatii poliittisen päätöksen siitä, että kompensaatiohankkeilla saavutettua ilmastohyötyä ei lasketa Suomen valtiollisiin ilmastotavoitteisiin. Ilman kaksoislaskennan poistamista Suomessa tuotetun kompensaation ostaminen usein pelkästään rahoittaa valtion ilmastositoumusten toteutumista.
– Suomessa esimerkiksi metsänomistajilla tulisi tietyillä ehdoilla olla mahdollisuus myydä lakisääteiset vaatimukset ja tavanomaisen metsänhoidon vaikutukset ylittävää metsien hiilensidontaa kompensaationa, Leipola sanoo.
Finnwatch keräsi raporttia varten 40 yritykseltä tietoja kompensaatioiden käytöstä. Ne kompensoivat vuosittain noin 400 000 tonnia ilmastopäästöjä, enimmäkseen kansainvälisiä sertifioituja hankkeita hyödyntämällä. Kompensaatiomarkkinoiden odotetaan kasvavan tulevaisuudessa räjähdysmäisesti.
Osana raporttia Finnwatch tarkasteli muun muassa LähiTapiola Rahoitus Oy:n käyttämän kompensaatiohankkeen sosiaalisia vaikutuksia Sikkimin osavaltiossa Intiassa. Raporttia varten haastatellut kyläläiset kertoivat hankkeen johtaneen paikallisväestölle tärkeän jokiuoman kuivumiseen, aiheuttaneen eroosiota ja tuoneen vain vähän hyötyjä.
– Jos Suomessa toteutettujen kompensaatiohankkeiden ongelmat liittyvät ilmastovaikutusten laatuun, ulkomaisissa hankkeissa korostuvat ihmisoikeusriskit. Kompensaatiosertifioinnit eivät edellytä hankkeilta riittävää sosiaalisia vaikutuksia koskevaa valvontaa, Leipola huomauttaa
Ratkaisuna erilaisiin ongelmiin Finnwatch esittää alalle viranomaisvalvontaa ja ohjeita kuluttajamarkkinointiin. Myös Euroopan komissiossa parhaillaan valmistelussa olevaa yritysvastuulakia kaivataan kompensaatioalalle.
– Kompensaatiohankkeille ja niistä viestimiseen tarvitaan säännöt. Muuten vaarana on, että kompensaatiotoiminnalla aiheutetaan haittoja ympäristölle ja ihmisille tai päädytään rahoittamaan toimintaa, joka ei tuota luvattuja ilmastohyötyjä.
Lisäksi Finnwatch korostaa, että kompensaatioiden käyttö tulee aina yhdistää muihin ilmastotoimiin.
– Ensin vähennetään päästöjä mahdollisimman paljon ja tehdään suunnitelma loppujen päästöjen vähentämiseksi, minkä jälkeen loput voi kompensoida, Leipola summaa.
