Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Finnwatchin tänään julkaistu tutkimusartikkeli tarkastelee kriittisesti EU:n konfliktimineraaliasetuksen tehokkuutta. Tarkastelussa havaittiin useita puutteita. Monet asetuksen piiriin kuuluvat yritykset jättävät raportoimatta viranomaisille, eikä raporttien sisällöstä saada juuri mitään tietoa. Myös konfliktimineraalien toimitusketjut jäävät pimentoon.
Suomessa konfliktimineraaliasetuksen piiriin kuului sen ensimmäisenä toimeenpanovuonna neljä yritystä: metallijalostaja Boliden Harjavalta/Boliden Commercial, jalometalliyritys K.A. Rasmussen, kalastustarvikkeita valmistava Rapala VMC ja kultapohjainen tilipalvelu Voima Gold. Niistä vain yksi, Boliden, raportoi asetuksen toimeenpanoa valvovalle Tukesille ihmisoikeuksia koskevan asianmukaisen huolellisuuden prosesseistaan.
– Matala raportointiaste kertoo siitä, että vain harva asetuksen piiriin kuuluvista yrityksistä on edes tietoinen asetuksesta tai sen velvoitteista. Kun asetusta ei tunneta vaarana tietenkin on, etteivät maahantuojat ole ryhtyneet vaadittaviin toimenpiteisiin mineraalien vastuullisuuden varmistamiseksi, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Konfliktimineraaliasetuksen tavoitteena on katkaista yhteys tinan, tantaalin, volframin ja kullan kaupan sekä aseellisten konfliktien ja vakavien ihmisoikeusloukkausten välillä. Mineraalien kaupalla on rahoitettu aseellisia konflikteja esimerkiksi useissa Afrikan maissa. Viime aikoina erityistä huolta ovat aiheuttaneet venäläisten Wagner-joukkojen kytkökset kultakauppaan Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, joiden johdosta Yhdysvaltojen viranomaiset ohjeistivat kesäkuun lopussa kullan arvoketjun toimijoita noudattamaan erityistä huolellisuutta.
Pyrkimykset arvioida asetuksen vaikutuksia tyssäävät kuitenkin toistuvasti läpinäkyvyyden puutteisiin. Edes se, mitä yrityksiä asetus koskee, ei välttämättä ole julkista tietoa.
– Finnwatch sai pyydettäessä Tukesilta asetuksen piiriin kuuluvien suomalaisten maahantuojien nimet, mutta suurimmassa osassa EU-maita edes tätä tietoa ei ole saatavilla. Yritysten raportit Tukesille tai niiden pohjalta Tukesin tekemät tarkastusraportit eivät kuitenkaan ole julkisia, kertoo Kultalahti ja jatkaa:
– Läpinäkyvyyden puute tekee yritysten ja viranomaisten toiminnan kriittisen tarkastelun sidosryhmille melko mahdottomaksi. Vaikka asetus velvoittaa maahantuojat raportoimaan asianmukaisen huolellisuuden prosesseistaan paitsi viranomaisille myös julkisesti verkossa, on yrityksillä näiden tietojen yleisösaatavuudessa paljon parannettavaa.
Toisaalta myös asetuksen velvoitteet ovat heikkoja. Esimerkiksi metallien maahantuojien huolellisuusvelvoitteet käytännössä ulottuvat usein vain sulattamoihin ja jalostamoihin, eikä metallien maahantuojien tarvitse välttämättä edes selvittää mineraalien tarkkaa alkuperää kaivostasolle asti. Lisäksi yritykset voivat pitkälti ulkoistaa omat velvoitteensa esimerkiksi sertifiointi- ja auditointijärjestelmille.
– Jos metallien maahantuojien ei tarvitse edes itse tietää mineraalien tarkkaa alkuperää, miten ihmeessä ne voisivat uskottavasti varmistua, että toimitusketjussa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, Kultalahti kysyy.
EU:ssa on parhaillaan tekeillä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen perustuva yritysvastuudirektiivi, joka koskisi suurimpia yrityksiä toimialasta riippumatta. Konfliktimineraaliasetuksesta saatavat kokemukset osoittavat, että yritysvastuudirektiivissä on tärkeää ulottaa huolellisuusvelvoitteet yritysten koko arvoketjuun.
– Lisäksi on varmistettava, että huolellisuusvelvoitteet ovat laadukkaita ja että yritykset ovat velvollisia korjaamaan tai korvaamaan aiheuttamansa haitalliset vaikutukset uhreille, Kultalahti muistuttaa.
Vuodesta 2021 lähtien sovellettu konfliktimineraaliasetus oli ensimmäisiä niin sanottuja yritysvastuulakeja. Asetus velvoittaa sen piiriin kuuluvia mineraalien ja metallien maahantuojia huolehtimaan ihmisoikeuksista niiden toimitusketjuissa. Velvoitteiden toimeenpanon varmistamiseksi maahantuojien tulee raportoida huolellisuusvelvoiteprosesseistaan kansalliselle vastuuviranomaiselle vuosittain. Suomessa vastuuviranomainen on turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Työmme yritystoiminnan vastuullisuuden selvittämiseksi tarvitsee lahjoittajien tukea. Tee lahjoitus tästä!
