Minimiyhteisövero, hiilitullit ja akkuasetus etenevät EU:ssa

Tärkeisiin nyt eteneviin hankkeisiin lukeutuvat verovälttelyä kitkevän minimiyhteisöveron sekä päästövähennyksiä tuovien hiilitullien käyttöönotto. Lisäksi hyväksynnän sai akkujen vastuullisuutta lisäävä akkuasetus.

Minimiyhteisövero estää verovälttelyä

Minimiyhteisöverodirektiivissä on kyse yritysverotukseen kohdistuvasta OECD-lähtöisestä sääntelystä, jolla pyritään varmistamaan, että kansainvälisten suuryritysten tuloksiin kohdistuu jatkossa vähintään 15 %:in efektiivinen veroaste. Tarkoitus on siten laittaa loppu nollaveroasteilla yrityksiä houkutelleiden veroparatiisien toiminnalle. 

Direktiivin lopullisesta sisällöstä ja hyväksymisestä neuvoteltiin EU:n neuvostossa kuukausien ajan. Neuvotteluja vaikeuttaa verohankkeiden kohdalla se, että normaalin enemmistöpäätöksen sijaan verohankkeiden eteneminen edellyttää kaikkien EU-maiden yksimielistä hyväksyntää. Minimiyhteisöveron etenemisen on estänyt viime kuukausina Unkari. Unkarin on katsottu jarruttavan useita EU-hankkeita tavoitteenaan sitoa EU:n yhteisten tavoitteiden eteneminen muun muassa oman elpymispakettirahoituksensa hyväksymiseen.

Maanantai-iltana sopu minimiyhteisöverodirektiivin hyväksymisestä kuitenkin saavutettiin eri maiden suurlähettiläistä koostuvassa COREPER-komiteassa, joskin Puolan kerrotaan jättäneen päätökseen lisäanalyysiä edellyttävän varauman. Direktiivin virallinen hyväksyminen edellyttää vielä maiden kirjallisia vahvistuksia.

Minimiyhteisöverodirektiivistä muodostui sen pohjana olleiden OECD-säännösten lailla monella tapaa laiha kompromissi, johon sisältyy useita heikkouksia. Näihin lukeutuvat mm. matala verotaso, korkea soveltamisraja, veropohjaa kaventava substanssipoikkeus sekä pääkonttorimaita suosiva verotulojen allokointijärjestys. Tästä huolimatta uusi sääntely tulee muuttamaan kansainvälistä yritysverotusta merkittävästi, ja jatkossa kaikista suurimpien yritysten on vaikeampi välttyä verotukselta siirtämällä voittoja tai sijoittamalla toimintoja veroparatiiseihin. 

Hiilitullit leikkaavat tuonnin päästöjä

Hiilitullien, eli virallisesti niin sanotun hiilirajamekanismin, tavoitteena on asettaa päästöjä EU:n ulkopuolella aiheuttavalle tuonnille hinta, joka vastaa EU-alueella tapahtuvasta tuotannosta perittäviä päästökauppamaksuja. Tällä tavoin EU:n ulkopuolisia tuottajia voidaan kannustaa leikkaamaan tuotannon päästöjä varmistaen samalla, ettei EU-alueen tuotantoon kohdistu muita alueita tiukempaa päästöhinnoittelua. Alkuvaiheessa hiilitullit koskisivat rautaa ja terästä sekä joitain niiden jatkojalosteita kuten muttereita. Mukana on myös sementti, alumiini, lannoitteet, vety ja sähkö. Seuraavassa vaiheessa järjestelmää voitaisiin laajentaa esimerkiksi kemikaaleihin ja polymeereihin. Alkuvaiheessa rajamekanismi perustuu pelkkiin ilmoituksiin ilman varsinaisia maksuja.

Aiemmin EU-alueen yritysten kilpailukykyä on tuettu jakamalla ilmaiseksi päästökauppaoikeuksia niille saastuttaville aloille, jotka kilpailevat EU:n ulkopuolisen tuonnin kanssa. Päästöoikeuksien ilmaisjako on heikentänyt päästökaupan tehoa ja ollut poikkeus saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumiseen. Hiilitullien käyttöönotto mahdollistaa ilmastolle haitallisesta ilmaisjaosta luopumisen. Hiilitullit kannustavat myös päästöhinnoitteluun niissä maissa, joissa EU:hun tuotavia tuotteita valmistetaan: jos päästöt on hinnoiteltu jo lähtömaassa, ei EU voi periä hiilitullia.

Hiilirajamekanismin käyttöönotosta on käyty kesästä lähtien neuvotteluja, joissa jäsenmaita edustava neuvosto, parlamentti ja komissio ovat pyrkivneet löytämään yhteisen näkemyksen yksityiskohdista. Tiistaiaamuna neuvoston ja parlamentin neuvottelijat pääsivät sisällöstä yhteisymmärrykseen, joskin varsin keskeinen kysymys ilmaisjaon lopettamisen ja varsinaisten maksujen aloittamisen aikataulusta siirrettiin käsiteltäväksi EU:n päästökaupan uudistamista koskevissa neuvotteluissa, jotka ovat vielä kesken. Nyt tehdyt päätökset edellyttävät vielä sekä EU-maiden edustajien että parlamentin virallista hyväksyntää.

Akkuasetus lisää kasvavan akkutuotannon vastuullisuutta

Vihreä siirtymä ja sen mukanaan tuoma yhteiskunnan sähköistyminen tulee lisäämään akkujen kysyntää lähivuosina räjähdysmäisesti. EU:n akkuasetuksella pyritään vahvistamaan akkutuotannon kestävyyttä ja varmistamaan, että arvokkaat akkumineraalit saadaan jatkossa nykyistä tehokkaammin kiertoon.

Akkuasetukseen sisältyy useita akkujen kierrätettävyyteen ja tuotetietojen vahvistamiseen tähtääviä säännöksiä sekä kierrätysasteita koskevia tavoitteita ja velvoitteita. Lisäksi akkualalle tulee huolellisuusvelvoite, joka velvoittaa alan yrityksiä huolehtimaan tiettyjen akkumateriaalien tuotannon haitallisista ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista. Yritysten tulee myös ottaa käyttöön seurantajärjestelmä materiaalien jäljitettävyyden varmistamiseksi ja raportoida akkujen koko elinkaarenaikaisesta hiilijalanjäljestä.

Akkuasetuksen sisällöstä päästiin sopuun perjantaina käydyissä trilogineuvotteluissa. Päätös edellyttää hiilitullien tapaan vielä EU-maiden edustajien ja parlamentin virallista hyväksyntää.

Neuvotteluissa akkuasetukseen jäi harmillisia heikkouksia kuten esimerkiksi pk-yritysten rajaaminen huolellisuusvelvoitteen ulkopuolelle. Neuvoteltu lopputulos tulee silti vahvistamaan akkutuotannon vastuullisuutta ja nostamaan akkujen kierrätysastetta, mikä on akkukysynnän kasvun myötä erittäin tärkeää niin ympäristö- kuin ihmisoikeusnäkökulmasta.