Uutiset

Yritysten yritysvastuuraportointia, eli niin sanottua ei-taloudellista raportointia, koskevaa direktiiviä on valmisteltu EU:ssa jo parin vuoden ajan.

Kuva: Euroopan parlamentti/Creative Commons

Neuvottelut ovat sisältäneet vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joulukuussa 2013 näytti jo siltä, että direktiivi vesitettäisiin täysin.

Helmikuun lopussa käydyt neuvottelut onneksi toivat joitain iloisia uutisia. EU:ssa saavutettu kompromissi on kelvollinen useasta syystä:

– Direktiivi tulee sisältämään vaatimuksen pakollisesta yritysvastuuraportoinnista.

 
– Yritysten tulee sisällyttää raportointiinsa tietoa myös niiden ympäristö- ja ihmisoikeusriskeistä.

– Direktiivi tunnustaa keskeisimmät yritysvastuuohjeistot eli YK:n ihmisoikeuksia ja liike-elämää koskevat ohjaavat periaatteet sekä OECD:n ohjeiston monikansallisille yrityksille.

– Yritysten tulee raportoida myös niistä yrityksellä käytössä olevista toimintatavoista, joilla ne pyrkivät minimoimaan riskit yritystoimintansa negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan. Raportointivaatimus riskien hallinnasta on tärkeä askel, joka toivottavasti saa yritykset luomaan kunnollisia ihmisoikeusriskien arviointimekanismeja.

– Myös alihankintaketjut tulevat raportoinnin piiriin.

Valitettavasti direktiivistä saavutettu kompromissi sisältää myös monia porsaanreikiä:

– Koko direktiivi perustuu niin sanottuun noudata tai selitä -malliin. Tämä tarkoittaa, että yritykset voivat jättää raportoimatta haluamiaan asioita kunhan ne tarjoavat raportoimatta jättämiselle jonkin kelvollisen selityksen. Tämä tarjoaa yrityksille laajan mahdollisuuden jättää kiusalliset asiat raportoinnin ulkopuolelle.

– Parlamentin alkuperäinen ehdotus siitä, että yritysten tulisi raportoida myös jo tapahtuneista merkittävistä negatiivisista vaikutuksistaan hylättiin neuvotteluissa.

– Vaikka alihankintaketjut tulevat raportoinnin piiriin, niistä tulee raportoida vain siltä osin kun sen katsotaan olevan “olennaista ja kohtuullista”. Tämä antaa yrityksille paljon tulkinnan varaa.

– Vain listatut ja yli 500 työntekijää työllistävät yritykset tulevat pakollisen raportoinnin piiriin. Ennakkoarvioiden mukaan raportointivaatimus tulee kohdistumaan vain 6 000 Euroopan unionin alueella toimivaan yritykseen. Tämä on pieni määrä, sillä unionissa toimii noin 42 000 suureksi luokiteltavaa yritystä.

– Yrityksille ei tulla tarjoamaan yhtenäistä raportointimallia ja ne voivatkin valita minkä tahansa kansallisen mallin tai jopa keksiä oman raportointimallin. Tämä vaikeuttaa merkittävästi raporttien vertailtavuutta.

– Direktiiviin ei ole tulossa mukaan selkeää valvonta- ja sanktiomekanismia. Vaarana on, että virheellisiä tietoja raportoivat yritykset eivät joudu vastuuseen. Ongelmana on myös, että vastuullisuusraporttia ei tarvitse liittää virallisiin vuosikertomuksiin, mikä vähentää niihin kohdistuvia todentamisvaatimuksia.

– Vaatimus maakohtaisesta raportoinnista pudotettiin viime metreillä pois neuvoteltavasta tekstistä. Maakohtaiseen raportointiin palataan vasta vuonna 2018.

Finnwatch pitää tärkeänä sitä, että nyt saavutettu neuvottelutulos vie eteenpäin yritystoiminnan avoimuutta. Direktiiviistä neuvoteltuun kompromissiin jääneet porsaanreiät olisi kuitenkin tärkeää tukkia pikaisesti.

Parhaillaan Suomessa valmistellaan YK:n ihmisoikeuksia ja liike-elämää koskevien ohjaavien periaatteiden toimeenpanoa. Tämä tarjoaa Suomelle erinomaisen tilaisuuden korjata nyt EU-tasolla neuvotellun direktiivin puutteet kansallisella sääntelyllä. 

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.