Uutiset

Stora Enso ilmoitti vuoden 2015 kesäkuussa sulkevansa Intian Chennaissa sijaitsevan tehtaansa Stora Enso Inpacin. Finnwatch ja intialainen kansalaisjärjestö Cividep selvittivät miten vastuullisesti Suomen valtion enemmistöomisteinen yritys hoiti 350 työntekijän irtisanomiset.

Finnwatch tutki Intiassa toimineen Stora Enso Inpacin työoloja vuonna 2013. Tuolloin tehtaalta löytyi monia, osittain tehtaan edelliseltä omistajalta Stora Ensolle periytyneitä ongelmia, joita valtionyhtiö ei ollut saanut korjattua riittävän ripeässä aikataulussa. Kastijärjestelmän ulkopuolisille, alkeellisissa oloissa asuville työntekijöille maksettiin elämiseen riittämättömiä palkkoja ja työntekijät raportoivat ongelmista työturvallisuudessa. Uutinen Stora Enso Inpacin sulkemisesta herättikin huolta siitä, mitä paikallisille jo valmiiksi heikossa asemassa oleville työntekijöille ja heidän perheilleen tapahtuisi.

Finnwatch pyysi intialaista kumppaniaan Cividepiä haastattelemaan tehtaalta irtisanottuja työntekijöitä sekä tehtaan ammattiliittoa. Toisin kuin monilla muilla suomalaisilla yrityksillä Intiassa, Stora Enson Intian tehtaalla toimi itsenäinen ammattiliitto, joka pystyi ajamaan työntekijöiden asemaa myös yt-neuvotteluissa.

Henkilöstön lomautukset ja irtisanomiset herättävät intohimoja – erityisesti isoja osinkoja maksavia yrityksiä on syytetty vastuuttomuudesta työttömyyden lisäämisessä lyhytnäköisen tuloskunnon verukkeella. Samalla on ymmärrettävää, että markkinataloudessa toimivan yrityksen on toisinaan perusteltua ja myös välttämätöntä sopeuttaa toimintaansa liiketoimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin esimerkiksi lopettamalla kannattamatonta liiketoimintaa.

Tehtaiden sulkemiseen ja työntekijöiden irtisanomiseen vaikuttaa suurelta osin paikallinen laki ja tehtaan ammattiliiton kanssa mahdollisesti solmimat erilliset sopimukset. Liiketoiminnan lopettamiseen liittyvää vastuullisuutta on käsitelty verrattain vähän kansainvälisissä yritysvastuuohjeistoissa.

Stora Enson antama tieto Intian pakkausliiketoiminnan kannattamattomuudesta näyttää perustellulta: pakkauksia valmistava yksikkö menetti muun muassa Nokian Intian tehtaan sulkemisen myötä ison paikallisen kansainvälisen asiakkaansa. Stora Enso viesti Intian tehtaan talousvaikeuksista johdonmukaisesti, ja näytti pyrkivän toiminnan säilyttämiseen ennen sulkemista tekemällä tuotannollisia muutoksia ja kartoittamalla tehtaan myyntiä toiselle yritykselle. Tehtaan taloudellinen alamäki on tunnustettu tehtaan alasajon syyksi myös Stora Enso Inpacin ja tehtaan ammattiliiton solmimassa tehtaan sulkemista koskevassa sopimuksessa.

Työntekijöiden tiedottamisessa Stora Enson toiminnassa voidaan kuitenkin katsoa olleen puutteita. Työntekijöille tehtaan sulkemisesta oli kerrottu vasta samana päivänä kun tieto uutisoitiin mediassa. Ammattiliiton kanssa neuvottelut tehtaan sulkemiseen liittyvistä toimenpiteistä aloitettiin vasta kaksi päivää sulkemisilmoituksen antamisesta. Työntekijät kertoivat olleensa huolissaan työpaikoistaan jo silloin kun tehtaan toinen yksikkö ajettiin alas vuosien 2014–2015 vaihteessa. Tuolloin esimiehet olivat kuitenkin vakuuttaneet, ettei kenenkään tarvitsisi olla huolissaan töiden jatkumisesta.

OECD:n ohje monikansallisille yrityksille ohjeistaa työnantajaa ilmoittamaan palveluksessaan olevien työntekijöiden edustajille ja tarvittaessa asianomaisille viranomaisille riittävän ajoissa yrityksen toiminnassa suunnitelluista muutoksista, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus työllisyyteen erityisesti silloin, kun kyseessä on yksikön toiminnan lopettaminen siihen liittyvine lomautuksineen tai joukkoirtisanomisineen. Stora Enso teki päätöksen tehtaan sulkemisesta yksipuolisesti eikä työntekijöille annettu mahdollisuuksia esittää muita vaihtoehtoja toiminnan taloudellisen kannattavuuden parantamiseksi. Stora Enso Inpacin sulkemisesta ei myöskään keskusteltu Stora Enson kansainvälisessä yritysneuvostossa EWC:ssä. Finnwatch on aiemmassa vuoropuhelussaan Stora Enson kanssa kritisoinut sitä, ettei yhtiö ole kutsunut EWC-neuvostoon edustajaa Intian tehtaalta.

OECD:n ohjeistot edellyttävät irtisanomistilanteessa yrityksiltä myös yhteistyötä työntekijöiden edustajien ja asianomaisten viranomaisten kanssa lievittääkseen näitä kielteisiä vaikutuksia mahdollisimman paljon. Stora Enso ansaitsee tunnustuksen siitä, että se neuvotteli tehtaan ammattiliiton kanssa aktiivisesti työntekijöille maksettavista erokorvauksista. Sopimukseen ammattiliiton ja tehtaan välillä päästiin elokuussa 2015.

Kaikki irtisanomissopimuksen allekirjoittaneet työntekijät saivat erilaisista tuista koostuvana erorahana vähintään 250 000 rupiaa (noin 3 260 euroa). Summa vastaa tuotannollisessa työssä työskenneelle työntekijälle yli kahden vuoden palkkaa. Palvelusvuosista riippuen summa saattoi nousta tätä huomattavasti korkeammaksi, jopa yli 7500 000 rupiaan (noin 9 780 euroa). Yli 40 työntekijää sai erorahana yli 600 000 rupiaa.

Lisäksi tehtaalla loukkaantuneet työntekijät, joista osaa haastateltiin myös Finnwatchin vuonna 2013 julkaisemaan raporttiin, saivat ylimääräisen noin 40–60 000 rupian (noin 540–810 euron) suuruisen korvauksen. Erilaisista tuista koostuva eroraha oli tarjolla kaikille tehtaan työntekijöille.

Suurin osa tätä artikkelia varten haastatelluista työntekijöistä ja ammattiliiton edustajista oli tyytyväisiä sopimukseen. Vain yksittäiset työtapaturmista pysyviä haittoja kärsineet työntekijät valittivat ylimääräisen korvauksen suuruudesta. Tämä johtui siitä, että työntekijöiden esimies oli työntekijöiden mukaan aiemmin luvannut ylimääräisen työtapaturmakorvauksen olevan suuruudeltaan 100 000 rupiaa.

Lisäksi Stora Enso järjesti työntekijöille koulutusta työllistymisestä ja erorahan vastuullisesta käytöstä sekä antoi työntekijöille myös mahdollisuuden osallistua ammatilliseen jatkokoulutukseen. Koulutuksen järjestämiseen oli valittu paikallinen Hand in Hand -järjestö. On epäselvää miksi yksikään työntekijä ei kuitenkaan ottanut vastaan tarjottua ammatillista koulutusta.

Stora Enso oli suunnitellut tehtaan sulkemisen huolellisesti konsultoiden yrityvastuukysymyksiin keskittynyttä Business for Social Responsibility (BSR) -järjestöä. Stora Ensolle laatimassaan taustamateriaalissa BSR oli kartoittanut parhaita käytäntöjä sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien odotuksia. BSR:n käyttö konsulttina osoittaa Stora Ensolta huolellisuusvelvoitteen noudattamista ja pyrkimystä hoitaa tehtaan sulkeminen sosiaalisesti vastuullisemmin kuin mihin pelkkä Intian lainsäädäntö olisi edellyttänyt.

BSR:n konsultoinnin lisäksi Stora Enson olisi ollut tärkeää käyttää tehtaan sulkemisessa hyväksi myös kansainvälistä EWC-neuvostoa. Tällä oltaisiin vältetty ongelmat työntekijäedustajien tiedotuksessa sekä annettu työntekijöille mahdollisuuksia löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja tehtaan sulkemiselle.

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.