Tänään julkaistu kansainvälinen Financial Secrecy Index antaa Suomelle pyyhkeitä taloudellisia tietoja koskevasta avoimuudesta. Puutteet avoimuudessa lisäävät riskiä korruptiolle sekä vaikeuttavat rahanpesun ja veronkierron tutkintaa.

Suomi pärjää erityisen huonosti yritysten omistustietojen avoimuudessa. Suomessa omistustietoja koskeva edunsaajarekisteri ei ole kaikille avoin ja rekisteriin merkitään tiedot vain yritysten suurimmista omistajista. Tämä on vaikeuttanut muun muassa pakotteiden kohteena olevien oligarkkien omaisuuden jäljittämistä.

– Suomessa tutkivat toimittajat ja kansalaisjärjestöt joutuvat anomaan lupaa saadakseen tietoja edunsaajarekisteristä. Rekisteriä on myös hankalaa käyttää: voidakseen saada rekisteristä tietoja, pitää oikeastaan jo etukäteen tietää, mitä etsii, Finnwatchin veroasiantuntija Saara Hietanen sanoo.

Moitteita Suomi saa myös siitä, että yritysten tilinpäätösten tilaaminen kaupparekisteristä on maksullista eivätkä verotusta koskevat oikeuden päätökset ole kokonaan julkisia tai maksuttomasti saatavilla. Suomessa yrityksiltä ei myöskään edellytetä kattavaa julkista maakohtaista verotietojen raportointia, joka avaisi tarkemmin yritysten veronmaksua ja muita sen arvioimiseksi keskeisiä tunnuslukuja. Indeksissä Suomen pisteytystä parantaa kuitenkin valtionyhtiöiltä edellytettävä julkinen maakohtainen raportointi. Finnwatchilta sekin saa kritiikkiä.

– Valtio-omisteisille yrityksille suunnatuissa raportointivaatimuksissa on vakavia puutteita, eikä korjattua raportointimallia ole lupauksista huolimatta vieläkään julkaistu, Hietanen moittii.

Yhteensä 20 erilaista indikaattoria tarkastelevassa vertailussa Suomi saa 51,8 pistettä. Pistehaarukka on 0–100, ja korkeat pisteet kielivät korkeasta tietojen salailusta. Läpinäkyvyyttä mittaavien indikaattorien lisäksi maiden ranking-sijoitukseen vaikuttaa se, miten iso toimija maa on ulkomaisille tahoille tarjotuissa rahoituspalveluissa. Suomen kokonaissijoitus on tänä vuonna 88. Korkeimmalle 141 maata kattavassa salaisuusvaltio-rankingissä sijoittuvat Yhdysvallat, Sveitsi ja Singapore, joita seuraavat Hong Kong ja Luxemburg. Näillä mailla nähdään siis olevan kaikista suurin rooli omaisuuden piilottamisen mahdollistajina. Kahden vuoden välein laadittavaa indeksiä julkaisee Tax Justice Network -järjestö.

Tärkeät avoimuuteen vaikuttavat lakihankkeet etenemässä eduskuntaan

Finnwatch muistuttaa, että hallitus on vielä kevään ja kesän aikana käsittelemässä keskeisiä verotustietojen avoimuuteen vaikuttavia lakihankkeita. Näitä ovat yritysten verotustietojen julkisuutta koskevaan lakiin tehtävät muutokset sekä EU-direktiivin pohjalta toimeenpantava maakohtainen julkinen veroraportointi.

– Verotustietojen julkisuutta koskevaa lakia ollaan korjaamassa oikeaan suuntaan tuomalla korjatut verotustiedot julkisuuden piiriin. Samassa yhteydessä myös verovapaat tulot tulee säätää julkisiksi, Hietanen sanoo.

Nykyiset julkiset tulotiedot pitävät sisällään vain 74 prosenttia kaikista pääomatuloista. Euromääräisesti yhteensä 13,3 miljardin euron pääomatuloista julkisten tietojen ulkopuolelle jäi vuonna 2019 peräti 3,4 miljardia euroa. Tämä vääristää etenkin suurituloisimpien julkisia tulotietoja, koska pääomatuloja (ml. verovapaita pääomatuloja) saadaan eniten ylimmissä tuloluokissa. Kun verovapaat tulot puuttuvat verotustiedoista, kansalaiset saavat myös väärän kuvan tosiasiallisista veroasteista. 

– Ongelma on onneksi helppo korjata, sillä verottajalla on jo valmiiksi tiedot verovapaista pääomatuloista. Kysymys on enää siitä, löytyykö avoimuuden lisäämiseen poliittista tahtoa, Hietanen summaa.

Finnwatch toivoo hallitukselta myös julkista maakohtaista raportointia koskevan esityksen korjaamista. Lausuntokierroksella olleessa hallituksen esitysluonnoksessa raportointia edellytettäisiin vain tiettyjen maiden osalta ja yrityksille jätettäisiin varsin vapaat mahdollisuudet viivästyttää raportointia viidellä vuodella. Myös raportoitavaksi esitettyjen tietojen lista on aivan liian suppea verojärjestelyjen arvioimiseksi. 

– EU-puheenjohtajakaudellaan Suomi edisti maakohtaista veroraportointia ansiokkaasti ja profiloitui vahvana läpinäkyvyyden kannattajana. Tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla siinä, miten direktiivin määräyksiä ollaan nyt viemässä kansalliseen lainsäädäntöön, Hietanen ihmettelee.