Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Ympäristöministeriön tänään perjantaina julkaiseman selvityksen mukaan nykyinen EU-lainsäädäntö estää niin sanotun kaksoislaskennan välttämisen kotimaisissa metsähankkeissa. Kaksoislaskennalla tarkoitetaan sitä, että hankkeissa saavutettu hiilensidonta lasketaan automaattisesti mukaan Suomen valtion ilmastotavoitteisiin, jolloin se ei täytä yritysten päästökompensaatioille asetettuja laatukriteereitä.
– Kaksoislaskenta on Suomessa iso ongelma, sillä se vaikeuttaa metsien hiilensidontaan perustuvien kompensaatiohankkeiden yleistymistä. Ympäristöministeriön esittämä keino kuluttajaväittämien viilailusta ei riitä ratkaisuksi, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
EU:ssa on parhaillaan käynnissä useita lainsäädäntöhankkeita, joissa kaksoislaskennan ratkaiseminen tulee huomioida. Komissiolta odotetaan marraskuun loppuun mennessä esitystä niin sanotusta hiilensidonnan sertifioinnista. Lisäksi maankäyttösektorin ilmastotoimia koskevasta LULUCF-asetuksesta käydään parhaillaan niin sanottuja trilogineuvotteluja. Euroopan parlamentti esitti kesäkuussa asetusta käsitellessään, että kaksoislaskenta tulisi välttää, kun maankäyttösektorin hiilensidontaa käytetään kompensaatioon.
– Odotamme hallitukselta nyt ripeitä toimia kaksoislaskennan ratkaisemiseksi EU-tasolla, Leipola jatkaa.
Päästökompensaatiossa kaksoislaskenta voidaan välttää kahdella tavalla. Ensinnäkin joko niin, että kompensaatiohankkeessa saavutettava ilmastohyöty on kansallisen tavoitteen ulkopuolella. Suomen ja EU:n kattavien ilmastotavoitteiden vuoksi tällaisia kotimaisia vaihtoehtoja on rajallinen määrä. Yksi esimerkki tällaisesta hiilensidonnasta on biohiilen käyttö maanparannusaineena.
Toinen vaihtoehto on niin sanottu vastaavan mukautuksen tekeminen, jolloin kompensaatioilla rahoitettuja toimia ei lasketa mukaan kansallisen tavoitteen täyttymiseen. Kaksoislaskennan välttäminen vastaavalla mukautuksella ei edellytä mitään poikkeusjärjestelyä vaan lainsäädännön saattamista vastaamaan Pariisin ilmastosopimuksen sääntöjä. Muun muassa lentoalan Corsia-järjestelmä perustuu siihen, että lentoyhtiöt voivat kompensoida päästöjään ilman kaksoislaskentaa.
– Kaksoislaskennan haastetta ratkotaan parhaillaan monessa maailman maassa. On selvää, että ne maat, jotka mahdollistavat ensimmäisinä kaksoislaskennan välttämisen, tulevat hyötymään nopeasti kasvavista kompensaatiomarkkinoista, Leipola toteaa.
Vastuullisen ja ilmastohyötyä tuottavan hiilimarkkinan kehittämisen tulee olla korkealla Suomen agendalla. Kaksoislaskennan ratkaisemisen lisäksi Finnwatch patistaa valtiota ripeästi edistämään myös kompensaatiohankkeiden rekisteröintiä.
– Useat selvitykset ovat osoittaneet, että valvonnan ja sertifikaattien puute on johtanut kotimaisissa kompensaatiohankkeissa vakaviin laatupuutteisiin. Kansallinen kompensaatiorekisteri asettaisi hankkeille minimivaatimukset. Rekisteri on myös edellytys sille, että kaksoislaskenta voidaan tulevaisuudessa välttää.
Päästöjen kompensoiminen on osa yritysten ihmisoikeusperustaista ilmastovastuuta. Koska ilmastokriisiä kiihdyttävät päästöt heikentävät ihmisoikeuksien toteutumista, on yrityksillä vastuu välttää ja vähentää aiheuttamiaan päästöjä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopealla aikataululla. Tämän lisäksi niiden tulee kantaa vastuu jäljelle jäävien päästöjensä aiheuttamasta haitasta kompensoimalla ne laadukkaissa hankkeissa.
Ympäristöministeriön julkaisemassa raportissa nostetaan esiin myös ajatus siitä, että esimerkiksi hiilineutraaliuden tai päästöjen kompensoimisen sijaan yritykset voisivat puhua “ilmastotekoväittämästä” eli Suomen ilmastotavoitteen tukemisesta silloin, kun ne tukevat hankkeita, joissa tapahtuu kaksoislaskentaa.
– Finnwatchilla ei ole mitään sitä vastaan, että yritykset rahoittavat toimia, jotka valtioiden pitää tehdä muutenkin. Sitä ei kuitenkaan voi pitää riittävä toimena yritystoiminnasta aiheutuvista päästöistä aiheutuvan vastuun kantamiseen. Myös kuluttajien voi olla vaikeaa ymmärtää alati lisääntyviä kirjavia ilmastoväittämiä.
