Uutiset

Kuva: Steve Evans, Flickr creative commons


Euroopan parlamentti äänesti toukokuun lopussa sitovan yritysvastuusääntelyn puolesta. Jos parlamentin esitys menee läpi, yritykset, jotka tuovat EU:n markkinoille konfliktimineraaleja sisältäviä tuotteita joutuvat jatkossa selvittämään alihankintaketjunsa ihmisoikeusvaikutuksia. Parlamentin ehdotus on tärkeä askel kohti laajempaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta, jonka puolesta Finnwatch ja useat muut järjestöt ovat kampanjoineet jo vuosia.

Vaikka parlamentin äänestyksessä voittanut ehdotus sitovasta sääntelystä on lupaava askel eteenpäin, se voidaan vielä vesittää jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa sekä komission, neuvoston ja parlamentin välisissä niin sanotuissa trilogineuvotteluissa. Suomi kuuluu maihin, jotka vastustavat parlamentin ehdotusta sitovasta sääntelystä.

Finnwatch on koonnut alle kysymyksiä ja vastauksia nyt käsittelyssä olevasta konfliktimineraaleja koskevasta sääntelystä.


Miksi konfliktimineeraaleilla käytävään kauppaan tulee kiinnittää huomiota?

Keski-Afrikan tasavallassa, Kolumbiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja lukuisissa muissa maissa mineraalikauppa on rahoittanut aseellisia konflikteja. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa turvallisuustilanne on edelleen katastrofaalinen, eikä valtio pysty tarjoamaan siviileille juuri minkäänlaista turvaa. Kansainvälisten järjestöjen mukaan Kongon siviilit joutuvat kärsimään aseellisten ryhmien terrorista: pahoinpitelyistä, raiskauksista, kidnappauksista ja tapoista. Väkivalta on ajanut lähes 3 miljoonaa ihmistä kodeistaan. Yksi keskeinen Kongon aseellisia ryhmittymiä rahoittava tekijä on kansainvälinen mineraalikauppa: aseelliset ryhmät pitävät hallussaan isoa osaa alueen kaivoksista.

Puuttumalla konfliktia ruokkivaan luonnonvarabisnekseen, voidaan osaltaan puuttua Kongon demokraattisessa tasavallassa ja muilla konfliktialueilla jatkuvaan väkivaltaan.

Mitä mineraaleja EU:ssa käsiteltävä aloite koskee?

Aloite koskee tinaa, tantaalia, volframia ja kultaa (ns. 3TG-mineraalit), joita kaikkia tuodaan merkittäviä määriä EU:n alueelle. 3TG-mineraaleja käytetään esimerkiksi kännyköiden, kannettavien tietokoneiden ja autojen valmistukseen. Maailmanlaajuisesti näiden neljän mineraalin kaupan arvo oli yli 120 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli vuonna 2013 noin 16 prosenttia.


Missä vaiheessa konfliktimineraaleja koskevan ehdotuksen käsittely on EU:ssa?

Komissio jätti oman ehdotuksensa konfliktimineraaleja koskevasta aloitteesta maaliskuussa 2014. Parlamentti käsitteli komission ehdotusta vuoden 2015 alussa ja äänesti omista muutosehdotuksistaan toukokuussa 2015. Parlamentti käsitteli omat muutosehdotuksensa ennen kuin jäsenmaista koostuva neuvosto oli muodostanut yhteisen kantansa asiaan. Parhaillaan neuvostoon kuuluvat jäsenmaat keskustelevat komission ehdotuksesta parlamentin ehdotuksen valossa. Kun neuvosto on muodostanut oman kantansa, siirrytään komission, neuvoston ja parlamentin välisiin niin sanottuihin trilogineuvotteluihin. 

Koska sekä komissio että parlamentti ovat jo antaneet omat ehdotuksensa on jäsenmailla nyt keskeinen rooli mahdollisimman kunnianhimoisen aloitteen aikaan saamiseksi. Jäsenmaat voivat tehdä tämän asettumalla parlamentin jo hyväksymien muutosesitysten taakse.

Vastoin kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen suosituksia, Suomi on asettumassa kannattamaan komission alkuperäistä vapaaehtoisia toimia korostavaa ehdotusta. Eduskunnalle kesäkuussa 2014 käsiteltäväksi jätetyn U-kirjeen mukaan “Valtioneuvosto pitää vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää perusteltuna lähestymistapana”. Neuvotteluista vastaavan ulkoministeriön mukaan Suomen virallinen kanta ei ole muuttunut parlamentin äänestyksen jälkeen. Ulkoministeriössä asia kuuluu kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakan tontille. 

Miksi komission alkuperäinen ehdotus, jota Suomi kannattaa, on heikko?

Komission alkuperäinen viime vuoden toukokuussa annettu ehdotus perustui vapaaehtoisuuteen. Tämä tarkoittaa, että Euroopan unionin markkinoilla toimivat yritykset saisivat valita huomioivatko ne ihmisoikeudet mineraalihankinnoissaan vai eivät. Komission ehdotus koskee myös vain niitä yrityksiä, jotka tuovat suoraan mineraaleja Euroopan markkinoille ja olisi jättänyt ulkopuolelle ne lukuisat yritykset, jotka markkinoivat valmiita, 3TG-mineraaleja sisältäviä tuotteita. Komission vapaaehtoisuuteen perustuva ehdotus ei tuo mitään lisää nykyiseen tilanteeseen.

Finnwatch ja Kepa vastustivat vuoden 2014 keväällä ulkoministeriölle annetussa lausunnossaan komission vapaaehtoisuuteen perustuvaa aloitetta ja vaativat sitovaa huolellisuusvelvoitetta ja raportointia konfliktimineraaleista.


Miksi ongelmaa ei voitaisi ratkaista vapaaehtoisuuden kautta?

Ongelman vapaaehtoinen ratkaisu on ollut yrityksille mahdollista tähänkin asti eivätkä vapaaehtoiset toimet ole tuoneet parannusta ongelmaan. Komission oman kauppakysymyksiä käsittelevän pääosaston (DG Trade) tekemän selvityksen mukaan 93% konfliktimineraalikauppaan osallistuvista EU:ssa toimivista yrityksistä ei käsittele konfliktimineraaleja linjauksissaan tai vuosiraporteissaan. Komission kuulemiseen vastanneista elektroniikkayrityksistä yli puolet kertoi, etteivät ne noudata vapaaehtoista ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta toiminnassaan.

Vapaaehtoisen aloitteen hyväksyminen ei toisi mitään uutta jo olemassa olevaan keskusteluun, sillä EU:n jäsenmaat ovat jo hyväksyneet OECD:n kehittämän vapaaehtoiseen ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen. Vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa on ongelmallinen, sillä valtioilla on YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden nojalla vastuu suojella ihmisoikeuksia. Komission ehdotus sysäisi vastuun ihmisoikeusloukkausten torjumisesta yksittäisille kuluttajille.

USA:n markkinoilla vaaditaan jo vastaavaa huolellisuusvelvoitetta (osana ns. Dodd-Frank -lakipakettia) ja noin 17 % eurooppalaisista yrityksistä joutuu jo nyt raportoimaan konfliktimineraaleihin liittyvästä huolellisuusvelvoitteesta toimiessaan Yhdysvaltojen markkinoilla. EU-sääntelyn puuttuessa vastuuttomasti toimivat yritykset saavat epäreilun kilpailuedun niistä yrityksistä, jotka jo tekevät lakisääteisiä ihmisoikeusriskien arviointeja.


Miksi parlamentin uusi ehdotus, jota Suomi ei kannata, on parempi kuin komission alkuperäinen ehdotus?

Parlamentin uusi ehdotus ei perustu vapaaehtoisuuteen vaan asettaisi yrityksille pakollisen huolellisuusvelvoitteen identifioida, vähentää ja raportoida konfliktimineraaleihin liittyvistä ihmisoikeusriskeistä niiden alihankintaketjuissa. Parlamentin ehdotus ei myöskään keskity vain mineraaleja maahantuoviin yrityksiin vaan kaikkiin yrityksiin, jotka tuovat unionin alueelle konfliktimineraaleja sisältäviä tuotteita. Arvoketjun eri vaiheissa oleville yrityksille asetetaan parlamentin ehdotuksessa erilaisia vaatimuksia. Parlamentti ottaa huomioon myös pk-yritysten haasteet alihankintaketjun valvonnassa.


Miten parlamentin ehdotusta tulisi parantaa entisestään?

Parlamentin ehdotuksessa teollisuuden omat jo olemassa olevat mineraalien sertifiointiin ja jäljitettävyyteen liittyvät aloitteet hyväksytään sellaisenaan ja niiden voidaan katsoa täyttävän nyt esitetyt huolellisuusvelvoitevaatimukset. Teollisuuden omat aloitteet voivat olla hyviä työkaluja huolellisuusvelvoitteen täyttämiseksi mutta ne eivät voi korvata jo YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa periaatteissakin määriteltyä yritysten omaa huolellisuus- ja raportointivelvoitetta. Nykyisissä teollisuuden omissa aloitteissa on myös puutteita eivätkä ne aina toimi keskeisimmillä riskialueilla.


Vetääkö sitova sääntely yritykset Kongon demokraattisesta tasavallasta ja muilta konfliktialueilta ja ajaa ihmiset entistä syvempään köyhyyteen?

Sitovaa sääntelyä vastustavien keskeinen argumentti on yllättäen ihmisoikeusperusteinen. Sääntely aiheuttaisi näiden tahojen mukaan yritysten vetäytymisen konfliktialueilta. Argumentti on outo, sillä vapaaehtoisuuteen perustuva esitys ei puutu tähän ongelmaan – ellei sitten oleteta yritysten jatkavan toimintaansa konfliktialueilla entiseen tapaan mitään muuttamatta.

Parlamentin esitys sitovasta sääntelystä ei kehota yrityksiä boikotoimaan konfliktialueita vaan vaatii ihmisoikeusriskien arviointia, toimenpiteitä riskien vähentämiseksi sekä raportointia toimenpiteistä.

Konfliktia ruokkivien rahavirtojen katkaiseminen on tärkein tapa tukea esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan rauhanprosessia. Samalla voidaan tukea myös “puhtaan” kaivosteollisuuden toimintaa Kongossa. Merkittävä osa Kongon nykyisestä mineraalikaivuusta tapahtuu teettämällä pakkotyötä ja käyttämällä hyväksi lapsityövoimaa. Näiden työpaikkojen suojelu ei ole perusteltu argumentti sitovan sääntelyn vastustamisessa.


Kuka puoltaa sitovaa konfliktimineraaleja koskevaa huolellisuusvelvoitesääntelyä? Kuka sitä vastustaa?

Yhdysvaltojen vastaavaa Dodd-Frank -lainsäädäntöä tukivat niin Kongon hallitus, kirkko kuin kansalaisjärjestöt. Euroopan unionissa nyt käsiteltävää sitovaa aloitetta tukevat muun muassa tutkijat, sijoittajat sekä kansalaisjärjestöt kuten ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ja mineraalikaupan ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut Global Witness. Kongon demokraattisessa tasavallassa on voimassa laki, joka edellyttää mineraalikauppaa käyviä yrityksiä noudattamaan OECD:n huolellisuusvelvoitestandardia.

Sitovaa sääntelyä vastustavat yritykset ja yritysten etujärjestöt.


Mitä Suomen tulee tehdä?

– Suomen tulee tulevissa jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa puoltaa parlamentin ehdotusta ja vaatia sitovaa huolellisuus- ja raportointivelvoitetta 3TG-mineraaleja Euroopan markkinoille tuoville arvoketjun eri osiin kuuluville yrityksille.

– Suomen tulee entisestään pyrkiä parantamaan parlamentin esitystä ja varmistaa, että teollisuuden omia jo olemassa olevia aloitteita ei sellaisenaan hyväksytä korvaamaan yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia (kohta Amendment 9, Proposal for a regulation, Recital 11b (new).

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.