Uusi verkkopalvelu neuvoo yrityksiä eettisen ohjeiston laadinnassa.

 

Työ- ja elinkeinoministeriö on julkistanut uuden verkkotyökalun, jonka toivotaan vahvistavan suomalaisten pk-yritysten vastuullisuutta.
 

Alun perin Tanskassa kehitetty verkkopalvelu auttaa yrityksiä huomioimaan vastuullisuusasiat hankintaketjussaan silloin, kun hankintoja tehdään esimerkiksi kehitysmaista. Yritykset voivat räätälöidä verkkosivuston valmiista tekstipohjista eettisen toimintaohjeiston (Code of Conduct), joka määrittelee alihankkijoille esitettävät eettisyysvaatimukset.
 

Muutamat palvelun tarjoamat tekstiehdotukset ovat kunnianhimoisia, jos niitä vertaa monien toimialojen vallitseviin käytäntöihin. Verkkopalvelu neuvoo pk-yrityksiä vaatimaan yhteistyökumppaneiltaan esimerkiksi elämiseen riittävän ja perheen perustarpeet turvaavan palkan maksamista työntekijöille. Maksimityöajaksi palvelu ehdottaa ILO:n sopimuksissa linjattua 48 tunnin työviikkoa korkeintaan 12 tunnin vapaaehtoisella ylityöllä.
 

"Elämiseen riittävän palkan vaatiminen on vielä harvinaista suomalaisten yritysten eettisissä ohjeistoissa. Yleensä ohjeistoja laatineet yritykset edellyttävät korkeintaan paikallisten lakien edellyttämää minimiä, mikä tarkoittaa monissa kehitysmaissa nälkäpalkkaa. Tilanne on sama myös suurissa yrityksissä. Nokiakin on pudottamassa elämiseen riittävän palkan vaatimisen omasta uudistetusta ohjeistostaan", sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen.
 

Sivosen mukaan myös ILO:n työaikavaatimuksen noudattaminen parantaisi työoloja monen suomalaisyrityksen hankintaketjussa. "Esimerkiksi elektroniikka-alan kansainvälinen EICC-ohjeisto sallii käytännössä 60 tunnin pakollisen viikkotyöajan. EICC:n ohjeistoon sitoutuneissa yrityksissä rikotaan säännöllisesti tätäkin vaatimusta jopa 80-tuntisilla työviikoilla", sanoo Sivonen.
 

Omavalvontaa vai ulkopuolisia auditointeja?
 

Sivosen mielestä palvelussa tulisi vielä tarkentaa sitä, miten yrityksiä neuvotaan hoitamaan vastuullisuusvaatimustensa valvontaa.
 

Palvelun mukaan kaikille toimittajille on tarjottava ensin mahdollisuus itsearviointiin, jossa toimittaja arvioi itse omaa vastuullisuuttaan. Yhden työpäivän mittaista omaa valvontakäyntiä suositellaan, jos on erittäin todennäköistä, ettei yhteistyökumppani täytä siltä edellytettyjä vastuullisuusvaatimuksia. Ulkopuolisen valvonnan käyttöä palvelu kehottaa harkitsemaan esimerkiksi silloin, kun eettisyysvaatimusten noudattamisesta on dokumentoitava kolmannelle osapuolelle.
 

"Eikö valvonnan pitäisi olla mahdollisimman luotettavaa siitä riippumatta, mitä vastuullisuudesta viestitään ulkopuolisille? Ulkopuolisen ja riippumattoman valvonnan pitäisi olla itsestäänselvä lähtökohta, jota voidaan tarvittaessa vielä täydentää omalla valvonnalla. Ei ole uskottavaa, jos omavalvonta on ainoa valvontakeino", sanoo Sivonen.

Verkkopalvelu jakaa tietoa useista jo olemassa olevista vastuullisuusaloitteista ja valvontajärjestelmistä. Sivonen toivoo, että pienyrityksille kerrottaisiin tarkemmin siitä, miten vahvoja palvelussa listattujen aloitteiden ja sertifiointien vastuullisuusvaatimukset ovat. "Mukaan on otettu useita vastuullisuusaloitteita, joiden eettisyysvaatimukset ovat löysiä verrattuna esimerkiksi verkkopalvelun omiin linjausehdotuksiin", Sivonen sanoo.
 

Mistä resurssit pienyrityksille?
 

Pienyrityksillä on usein vain niukasti resursseja toimitusketjun vastuullisuuden hallitsemiseen. Niiden vaatimuksia ei myöskään kuunnella alihankintaketjussa samaan tapaan kuin suuria yrityksiä. Siksi pk-yrityksille tehty verkkotyökalu kannustaa yrityksiä lisäämään keskinäistä yhteistyötään alihankintaketjun vastuullisuuden varmistamisessa.

"Monessa muussa maassa yritykset pienentävät vastuullisuudesta aiheutuvia kustannuksia tekemällä tiivistä yhteistyötä oman toimialan sisällä. Suomessa yhteistyö on vielä vähäistä", sanoo Sivonen. Hän kehottaa yrityksiä käyttämään myös tiukimpia mahdollisia vastuullisuussertifiointeja silloin, kun niitä on omalla toimialalla tarjolla. "Samalla työntekijöiden järjestäytymisoikeutta kannattaa tukea kaikin mahdollisin tavoin. Silloin työntekijät pystyvät vaikuttamaan omiin työoloihinsa myös itse", Sivonen muistuttaa.
 

Yksi verkkotyökalun tavoitteista on avata yrityksille uusia markkinointimahdollisuuksia. Se antaa vinkkejä, joiden avulla yritykset voivat viestiä vastuullisuudestaan ja minimoida kielteisen julkisuuden ongelmatilanteissa. Yrityksiä kannustetaan avoimuuteen ja oma-aloitteiseen vastuullisuusviestintään myös silloin, kun toimitusketjusta löytyy parannettavaa.
 

Myös Sivosen mielestä vastuullisuus voi olla yritykselle merkittävä kilpailuvaltti. Vastuullisuusviestinnän on oltava kuitenkin linjassa sen kanssa, miten tiukka yrityksen eettinen ohjeisto on ja miten hyvin sitä valvotaan. "Tämä ei tarkoita sitä, että vain täydellisesti toimivat yritykset voivat hyötyä vastuullisuusviestinnästä. Keskeneräisistäkin asioista kertominen voi olla yrityksen kannalta myönteistä, jos samalla kerrotaan, miten ja millä aikataululla parannuksia aiotaan tehdä", sanoo Sivonen.