Uusi raportointidirektiivi korjaa vanhan sääntelyn puutteita. 

Yritysten alihankintaketjuista, ihmisoikeusriskeistä ja päästövähennyksistä tarvitaan tietoa, jotta yritystoiminnan vaikutuksia voidaan arvioida. Tämä on usein kuitenkin aivan liian vaikeaa. 

Yritysvastuuraportteja ei välttämättä julkaista lainkaan tai ne sisältävät epärelevantteja ja epäyhteismitallisia tietoja. Nyt ongelmia ollaan onneksi korjaamassa, ja tulevaisuudessa yritysten vaikutuksista ihmisiin, ilmastoon ja ympäristöön saadaan pian huomattavasti enemmän ja laadultaan parempaa tietoa.

Euroopan unionissa on astumassa voimaan uusi kestävyysraportointidirektiivi, joka on osa Vihreän kehityksen ohjelmaa. Ohjelma pyrkii saamaan Euroopan unioniin talouden, joka ei vuoteen 2050 mennessä enää aiheuta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä, ja jossa talouskasvu on irtikytketty luonnonvarojen käytöstä. Tämä halutaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, jossa ei jätetä ketään ihmistä eikä mitään aluetta jälkeen muista. 

Kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) korvaa vuonna 2014 annetun muun-kuin taloudellisen tiedon raportointia koskevan direktiivin (Non-Financial Reporting Directive, NFR). 

Uudella direktiivillä halutaan paremmin edistää pääomavirtojen ohjautumista kestäviin sijoituskohteisiin. Tämä edellyttää sitä, että entistä useammat yritykset julkaiset aiempaa kattavammin ja laadukkaammin tietoa paitsi kestävyyteen liittyvien seikkojen vaikutuksista niiden kehitykseen, tulokseen ja asemaan myös niiden toiminnan vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. 

Sijoittajien lisäksi yritysten toiminnan vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön kiinnostavat myös kuluttajia, kansalaisjärjestöjä, työntekijöitä ja monia muita sidosryhmiä.

CSRD:tä edeltänyt NFR-direktiivi on velvoittanut vain kaikkein suurimpia yrityksiä raportoimaan vuosittain muun muassa ympäristöasioista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja näihin liittyvistä riskeistä ja toimintaperiaatteista. Euroopan komission mukaan NFR-direktiivin piiriin kuuluu koko EU:ssa arviolta vajaa 12 000 yritystä. Suomessa NFR-direktiivin piiriin on arvioitu kuuluvan noin 100 yritystä.    

Käytännössä yritykset ovat kuitenkin saaneet vapaasti päättää, mitä muihin kuin taloudellisiin tietoihin liittyvää tietoa ja lukuja ne raportoivat, ja miten. NFR-direktiivissä ei ole määritelty mitään tiettyä raportointimallia, jota yritysten täytyisi noudattaa tai yksilöity niitä tietoja, joita yritysten tulisi julkaista.   

Esimerkiksi Finnwatch vaati jo vuonna 2016 kun NFR-direktiiviä oltiin panemassa täytäntöön Suomessa, että sen soveltamisalaa olisi laajennettu ja porsaanreiät tukittu kansallisin keinoin. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan direktiivin säädökset vietiin kirjanpitolakiin käytännössä sellaisenaan. 

Seuraukset olivat ennalta-arvattavissa. Yritysten raportoimat muut-kuin taloudelliset tiedot ovat usein olleet sidosryhmien näkökulmasta puutteellisia ja niitä on ollut käytännössä mahdotonta vertailla keskenään. Lisäksi annettujen tietojen luotettavuutta on ollut vaikea arvioida. Tilannetta ei ole parantanut merkittävästi edes komission myöhemmin antamat ei-sitovat ohjeistukset yrityksille raportointivelvollisuuden täyttämiseksi. 

Komission vaikutusten arvioinnissa tunnistettiin samat ongelmat. Ongelmien osasyiksi nähtiin mm. NFR-direktiivin joustavuus ja epätäsmällisyys sekä olemassa olevien raportointistandardien moninaisuus. Uusi kestävyysraportointidirektiivi pyrkii puuttumaan näihin ongelmiin ja osasyihin. Komission mukaan ilman raportointidirektiivin uudistusta ero sijoittajien ja sidosryhmien tarvitseman ja yritysten raportoiman tiedon välillä olisi todennäköisesti myös tullut kasvamaan. 

Uusi kestävyysraportointidirektiivi koskee komission arvion mukaan noin 49 000 yritystä, eli huomattavasti aiempaa laajempaa joukkoa yrityksiä. Suomessa se koskisi noin 600–800 yritystä. 

Raportointivelvollisuus laajenee asteittain ensin vuonna 2025 kaikkiin suuryrityksiin ja vuonna 2026 myös pörssilistattuihin pk-yrityksiin. 

Alkuperäisen komission esityksen mukaan kestävyysraportoinnista olisi tullut pörssilistatuille pk-yrityksille pakollista jo aikaisemmin, mutta Euroopan parlamentti oli valmis jättämään pk-yritykset toistaiseksi raportointivelvoitteen ulkopuolelle kokonaan. Pörssilistattujen pk-yritysten pidempi siirtymäaika näyttää siis trilogeissa, eli parlamentin, komission ja neuvoston välillä käydyissä neuvotteluissa, saavutetulta kompromissilta.  

Uudistuksen myötä raportointivelvoite laajenee myös koskemaan EU:n ulkopuolisten yritysten Euroopassa toimivia tytäryhtiöitä, jotka täyttävät tietyt yritysten koolle asetetut kriteerit. Ulottamalla raportointivelvoitteen myös EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, EU-päättäjät pyrkivät tasoittamaan pelikenttää kaikille EU-alueella toimiville yrityksille. 

Kun kestävyysdirektiivin toimeenpano tulee Suomessa ajankohtaiseksi, raportointivelvoitetta tulee kansallisella tasolla laajentaa koskemaan vähintään kaikkia pörssilistattuja ja korkean riskin toimialoilla toimivia pk-yrityksiä samaan aikaan kuin suuryrityksiä. 

On kaikenkokoisten suomalaisyritysten etu olla edelläkävijöiden joukossa kestävyysraportoinnissa. 

Raportointivelvollisuus laajenee

Kestävyysraportointidirektiivissä säädetään yritysten raportoinnin sisällöstä aiempaa tarkemmin. Uutta on myös se, että etenkin suuryritysten tulee raportoida paitsi jo tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksista myös kestävyyteen liittyvistä tavoitteista ja suunnitelmista. 

Jatkossa suuryritysten raportointivelvoite kattaa esimerkiksi seuraavat seikat:

• suunnitelmat sen varmistamiseksi, että yrityksen liiketoimintamalli ja -strategia ovat linjassa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa;
• kuvaus yrityksen kestävyysseikkoihin liittyvistä tavoitteista kuten esimerkiksi päästövähennystavoitteet vuoteen 2030 ja 2050 mennessä; 
• kuvaus kestävyysseikkoihin sovelletuista huolellisuusvelvoiteprosesseista, yrityksen oman toiminnan ja sen arvoketjujen potentiaalisista ja tosiasiallisista haitallista vaikutuksista sekä niistä toimenpiteistä, joihin yritys on ryhtynyt haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi ja korjaamiseksi. 

Trilogeissa direktiiviin lisättiin myös lauseke, jonka mukaan yrityksen johdon on informoitava työntekijöiden edustajia kestävyysraportointia varten kerätyistä tiedoista sekä siitä, miten tiedot on kerätty ja miten ne on varmennettu. 

Kestävyysseikoista on raportoitava paitsi yritysten oman toiminnan myös niiden arvoketjujen osalta. EU:n neuvosto, joka koostuu EU-jäsenmaiden edustajista, olisi halunnut direktiiviin mukaan lausekkeen, jonka nojalla yritykset olisivat voineet jättää raportoimatta kestävyysseikoista arvoketjujensa osalta sillä perusteella, että ne eivät olleet saaneet tarvittavia tietoja tavarantoimittajiltaan. 

Heikennys ei kuitenkaan mennyt sellaisenaan trilogeissa läpi. Sen sijaan trilogeissa saatiin neuvoteltua tähänkin kohtaan kompromissi, jota sovelletaan ensimmäiset kolme vuotta. Sen mukaan jos jokin arvoketjuja koskeva tieto ei ole saatavilla, yrityksen on raportoitava niistä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt kyseisen tiedon saamiseksi sekä niistä suunnitelmista, joiden avulla se pyrkii varmistamaan tiedon saatavuuden jatkossa.

Trilogineuvotteluissa otettu kanta tukee vakiintuneita käsityksiä yritysten ilmasto- ja ihmisoikeusvastuusta. Esimerkiksi Finnwatch on jo vuosia peräänkuuluttanut ostajayritysten vastuuta niiden arvoketjujen niin sanotuista scope 3 -päästöistä. Yritysten tietoisuus ja toimenpiteet asiassa ovat kuitenkin edenneet valitettavan hitaasti. Uusi raportointidirektiivi on tervetullut kirittäjä asiassa.

Jäsenmaat halusivat myös rajoittaa pörssilistattujen pk-yritysten raportointivelvoitetta siten, että niiden ei tarvitse raportoida ilmastosuunnitelmista, -tavoitteista tai ihmisoikeuksia koskevasta huolellisuusvelvoiteprosesseista. Näin ollen direktiivin piiriin kuuluvien pk-yritysten tulee sisällyttää raportointiinsa minimissään vain lyhyt kuvaus niiden liiketoimintamallista ja strategiasta, kestävyysseikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista, riskeistä ja vaikutuksista sekä näihin liittyvistä keskeisistä indikaattoreista.  

Raportointi perustuu jatkossa yhteisiin standardeihin

Kenties merkittävin raportointidirektiivin uudistuksen yhteydessä tehdyistä muutoksista koskee kuitenkin eurooppalaisia raportointistandardeja. Ne tulevat määrittämään hyvinkin yksityiskohtaisesti, millaisia tietoja ja lukuja yritysten tulee raportoida ympäristön, sosiaalisten ja ihmisoikeusvaikutusten sekä kestävän hallinnoinnin osalta.

Komissio vahvistaa eurooppalaiset raportointistandardit myöhemmin niin sanottuina delegoituna asetuksina. Ne tulevat perustumaan Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän EFRAG:in laatimiin teknisiin standardeihin, jotka laaditaan monisidosryhmätyöryhmässä. 

EFRAG julkaisi ensimmäiset luonnokset teknisistä standardeista jo huhtikuussa 2022, ja sen on tarkoitus toimittaa ne komissiolle marraskuussa. Aikataulu on tiukka, sillä komission tulee kestävyysraportointidirektiivin mukaan vahvistaa ensimmäiset eurooppalaiset raportointistandardit jo kesällä 2023. 

Jo entuudestaan raportointivelvoitteen piiriin kuuluvien yritysten tulee raportoida standardien mukaisesti jo vuodesta 2024 alkaen ja muiden kestävyysraportointidirektiivin piiriin kuuluvien yritysten sitä mukaa, kun raportointivelvollisuus laajenee niihin. 

Sektorikohtaiset raportointistandardit tullaan antamaan vasta vuonna 2024. Pk-yrityksille tullaan laatimaan erillinen raportointistandardi, jossa on tarkoitus huomioida mm. pk-yritysten kapasiteettiin liittyviä näkökohtia. 

Kaikille raportointivelvollisille yrityksille yhteiset raportointistandardit ovat keino parantaa raporttien vertailtavuutta sekä varmistua siitä, että yritykset raportoivat sidosryhmien näkökulmasta olennaisia seikkoja. 

Raportoinnin luotettavuutta puolestaan lisää uusi velvollisuus varmentaa kestävyysraportoinnin yhteydessä annetut tiedot ennen raportin julkaisemista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kestävyysraportoinnissa annetut tiedot on esimerkiksi tilintarkastettava. Jatkossa kestävyysraportointi on myös julkaistava osana yrityksen vuosiraporttia, mikä parantaa kestävyysraportoinnin saatavuutta. 

Komission alkuperäiseen esitykseen sisältyi myös ehdotus hallinnollisista toimenpiteistä ja sanktioista, joita olisi voitu käyttää raportointivelvoitteitaan laiminlyöviin yrityksiin. Jäsenmaiden vastustuksen takia niitä koskeva pykälä kuitenkin karsittiin lopullisesta direktiivistä kokonaan. 

Komission esitys uudeksi kestävyysraportointidirektiiviksi annettiin jo huhtikuussa 2021, minkä jälkeen EU-jäsenmaat ja Euroopan parlamentti ovat käsitelleet sitä omilla tahoillaan. Neuvoston ja parlamentin saatua omat kantansa valmiiksi keväällä 2022 alkoivat ns. trilogineuvottelut. 

Kestävyysdirektiivin lopullisista sanamuodoista päästiin EU:n lainsäädäntöelinten kesken sopuun kesäkuussa 2022, ja parlamentin odotetaan vahvistavan neuvottelutuloksen lokakuun puolivälin paikkeilla. Sen jälkeen kun direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se on astunut voimaan, EU:n jäsenmailla on 18 kuukautta aikaa viedä se kansalliseen lainsäädäntöön.

Kestävyysraportointidirektiivi puuttuu moniin NFR-direktiivin ongelmakohtiin ja parantaa monin tavoin yritysten raportoinnin laatua ja luotettavuutta. Mutta se ei vielä yksinään riitä muuttamaan yritysten toimintaa kestäväksi. 

Nimensä mukaisesti kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa yritykset julkaisemaan tietoa kestävyysseikoista, kuten siirtymäsuunnitelmista, tavoitteista, ja ihmisoikeuksia koskevista huolellisuusvelvoiteprosesseista – jos niillä on nämä käytössä. Se ei kuitenkaan velvoita yrityksiä välttämään aiheuttamasta vahinkoa ihmisille, ilmastolle ja ympäristölle. 

Tätä tarkoitusta varten tarvitaan yritysvastuulaki. Yritysvastuulaki velvoittaisi yritykset ehkäisemään haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia niiden arvoketjuissa, korjaamaan ja korvaamaan uhreille sellaiset haitalliset vaikutukset, joita ne eivät ole onnistuneet ehkäisemään, sekä leikkaamaan ilmastopäästöjään.  

Suomessa kansallisen yritysvastuulain valmistelu on sitä koskevasta hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta pistetty ainakin toistaiseksi jäihin. 

Komissio antoi helmikuussa esityksen EU-tason yritysvastuulakidirektiivistä. Sen käsittely Euroopan unionin neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on käynnistynyt todenteolla nyt syksyllä. 

Finnwatch ja yli sata muuta kansalaisjärjestöä vaativat EU-päättäjiltä kunnianhimoista lakia. Mukaan voi liittyä täältä: