Finnwatch haastaa kuluttajat taisteluun kaupan hintasotaa vastaan, vastuullisen tuotannon puolesta
Finnwatch lanseeraa tänään kuluttajille ja kuntavaaliehdokkaille suunnatun En osta halvinta -kampanjan.
– Kaupan kiihtyvät hintakampanjat ja halpuutukset voivat käydä kalliiksi tuottajille. Olemme erityisen huolissamme hintakilpailun vaikutuksista kehittyvien maiden tuottajiin, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo.
– Keräämme kuluttajilta sitoumuksia, joissa he lupaavat ottaa ostoissaan huomioon myös ihmisoikeudet tuotteiden takana. Kaupat on saatava kilpailemaan hinnan lisäksi myös tuotteiden vastuullisuudella, Vartiala sanoo.
Kaupan ketjuilta Finnwatch vaatii kuluttajille lisää tietoa tuotteiden alkuperästä sekä sitoutumista jo olemassa olevien vastuullisuusjärjestelmien kehittämiseen. Erityisenä ongelmana Finnwatch pitää sitä, että vastuullisuuden varmentamisessa välttämättömät auditointi- ja sertifiointijärjestelmät eivät takaa alihankintaketjujen toimijoille elämiseen riittävää palkkaa eivätkä edistä ammatillista järjestäytymisen vapautta.
– Hintakilpailu ei saa johtaa siihen, että tuotanto-olojen valvontaakin halpuutetaan. Kansalaisjärjestöjen vuosia vaatimia auditointien kehitystoimenpiteitä ei saa laittaa jäihin, Vartiala painottaa.
En osta halvinta -kampanja muistuttaa myös julkisten hankintojen roolista ja vaatii kunnallisvaaliehdokkaita sitoutumaan hankintojen vastuullisuuteen. Suomessa yhteisillä verovaroilla tehdään vuosittain ostoja noin 30 miljardilla eurolla. Tutkimusten mukaan hankinnoissa ei juuri koskaan kiinnitetä huomiota tuotteiden alkuperään ja sosiaaliseen vastuullisuuteen.
– Kuntapäättäjillä on vielä yksittäisiä kuluttajiakin suurempi vastuu kiinnittää huomiota ostokriteerien vastuullisuuteen. Lyhytnäköiset halvimpaan hintaan keskittyvät kilpailutukset laiminlyövät ihmisoikeudet ja vievät työpaikkoja Suomesta, Vartiala muistuttaa.
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
044 568 7465
www.enostahalvinta.fi
Finnfundin sijoitukset Malesiaan kulkevat usean luxemburgilaisen holdingyhtiön läpi. Järjestelyissä on hyödynnetty mm. kansainvälisen arvostelun kohteeksi nousseita salaisia ATA-sopimuksia. Kuva: LuxLeaks
TIEDOTE 14.3.2017
Finnwatchin uusi raportti paljastaa monimutkaisen veroparatiisijärjestelyn kehitysyhteistyövaroja Malesiaan, Suomeen ja Itä-Euroopan maihin sijoittavassa rahastossa ja sitä hallinnoivassa yrityksessä. Tarkastelun kohteena on Dasos Capital Oy:n hallinnoima metsärahasto Dasos Timberland Fund I. Suomen valtion kehitysyhteistyövaroja sijoittava Finnfund on yksi rahaston sijoittajista ja hallinnointiyhtiö Dasos Capital Oy:n kumppaneista.
– Finnwatchin läpikäymät tilinpäätöstiedot ja Luxemburgin valtiolle toimitetut salaiset asiakirjat osoittavat, että verojärjestelyjen tarkoituksena on välttää veroja niin Suomessa kuin kehitysyhteistyön kohdemaassa Malesiassa, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Dasos Capital Oy:n aggressiivinen verosuunnittelu perustuu niin Luxemburgin valtion kanssa tehtyihin kansainvälistä arvostelua herättäneisiin salaisiin verosopimuksiin, aineettoman pääoman sijoittamiseen veroparatiisiin kuin sijoituskohteiden systemaattiseen velkaannuttamiseen.
– Suomesta Malesiaan tehtävä sijoitus kulkee usean luxemburgilaisen yrityksen läpi. Järjestelyt ovat paikoin niin aggressiivisia, että osassa niistä voidaan epäillä olevan kyse laittomasta veronkierrosta, Vartiala sanoo.
Suomen kehityspolitiikan painopiste on kehitysmaiden veropohjan vahvistaminen. Ulkoministeriön kehityspoliittinen toimintaohjelma toteaa kansainvälisen veronkierron ja verovälttelyn rapauttavan maiden talouden pohjaa.
– Finnfundin käyttämään rahastoon liittyvät verojärjestelyt ovat kiusallinen asia Suomen kehityspolitiikan uskottavuudelle. Kansalaisjärjestöjen varoittelut Finnfundin verovastuun ongelmista ovat kaikuneet kuuroille korville, Vartiala toteaa.
Finnwatch epäilee nyt paljastuneen verovälttelyn olevan vain jäävuoren huippu. Ongelmien julkituomista vaikeuttavat puutteet Finnfundin toiminnan avoimuudessa.
– Finnfund ei avaa sijoitussalkkujensa sisältöä tai yksittäisiin rahastoihin sijoitettuja summia. Suurin osa Finnfundin rahastosijoituksista tehdään veroparatiisien kautta eikä yrityksellä ole uskottavia verovastuullisuutta koskevia linjauksia.
Finnwatch pitää Dasos Capitalin metsärahastoon tehtyjä sijoituksia muutenkin kummallisina. Finnfundilla ei ole lain mukaan oikeutta sijoittaa muualle kuin kehitysmaihin ja Venäjälle. Tästä huolimatta Dasos Capitalin perustaman metsärahaston kautta on sijoitettu kehitysyhteistyövaroja pääasiassa Suomeen ja Itä-Euroopan maihin.
Finnwatchin raportti Verovälttelyä kehitysyhteistyövaroilla – Finnfund ja metsärahaston verojärjestelyt Luxemburgissa on luettavissa täällä >>
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
044 568 7465
Puhetta pitämässä Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki
Arvoisa ministeri, arvoisat kuulijat.
Tänään pidettävän keskustelun tarkoituksena on löytää ratkaisuja siihen, miten julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat noudattavat veronmaksussaan yhteiskuntavastuuta.
Taustalla on suomalaisten huoli siitä, että uudessa sote-mallissa kilpailutuksia voisivat voittaa kansainväliset sote-yritykset, jotka jättävät toiminnastaan saamistaan voitoista niille kuuluvat yhteisöverot maksamatta Suomeen.
Huoli on perusteltu, sillä julkisuudessa on ollut esillä muutamien sosiaali- ja terveysalan yritysten harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu. Ilmiö ei tokikaan rajoitu sote-alan yrityksiin. Kaikkiaan eri toimialoilla toimivien monikansallisten yritysten verovälttelyn voidaan arvioida aiheuttavan Suomelle vuositasolla satojen miljoonien eurojen yhteisöveromenetykset. Halpana markkinoitu sote-palvelu voikin siis tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Aggressiiviseen verosuunnitteluun voitaisiin puuttua tehokkaammin, jos siitä saataisiin enemmän julkista tietoa – aggressiivisessa verosuunnittelussa hyödynnetään usein valtioita ja oikeudenkäyttöalueita, joissa omistaja-, tilinpäätös- ja muut yritystiedot ovat salaisia.
Verovälttelyn piilottamisen estämiseksi sote-yritykset tulisikin velvoittaa kertomaan julkisesti tietyt taloudelliset tunnuslukunsa maakohtaisesti. Näin voitaisiin arvioida, näyttävätkö yritykset veronalaiset voittonsa ja maksavatko ne niistä veronsa niihin maihin, joissa niillä on toimintaa. Saisimme vastauksen siihen, mikä vaikutus sote-palveluiden yksityistämisellä on yhteisöverotuottoihin. Samalla yrityksiä voitaisiin painostaa reiluun veronmaksuun, sillä näkyväksi tullut verovälttely on niille maineriski.
Luonnokseen valinnanvapauslaista on otettu sote-yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva pykälä. Sen nykymuotoilun perusteella säännöksestä ei kuitenkaan voi johtaa sitovaa maakohtaista raportointivelvoitetta, eikä sote-yritysten verosuunnittelun aggressiivisuutta voitaisi arvioida jatkossakaan.
Todettakoon, että valtio-omistaja on jo vuodesta 2014 edellyttänyt valtionyhtiöiltä maakohtaisen verojalanjäljen raportoimista. Raportointi ei kuitenkaan ole toiminut huonon ohjeistuksen vuoksi: valtionyhtiöille on annettu valta oman harkintansa perusteella julkaista vain itse olennaisiksi katsomiaan tietoja. Pyydetyt tiedot on jätetty kertomatta muun muassa veroparatiisimaista. Valtionyhtiöiden verojalanjälkiraportoinnista ei siten tule ottaa mallia.
Maakohtainen raportointivelvoite tulisi säätää siten, että kaikkia monikansallisia suuria konserneja vaaditaan kertomaan tietyt yksilöidyt taloudelliset tunnusluvut maittain ilman poikkeuksia ja harkinnanvaraa. Kyse olisi objektiivista numeerisista tiedoista, joita yritys ei voisi lakia rikkomatta kaunistella ja jotka jättävät johtopäätösten tekemisen lukijalle.
Raportoitaviksi tiedoiksi tulisi laissa listata muun muassa ne tiedot, jotka suurimpien kansainvälisten konsernien tulee vuoden alussa voimaan tulleen lakimuutoksen myötä raportoida ei-julkisina viranomaisille EU:ssa. Tietoihin tulisi lisätä myös liikevaihto ja työntekijäkulut sekä konsernin sisäiset rojalti- ja korkomaksut näihin transaktioihin liittyvien verosuunnittelumahdollisuuksien vuoksi. Yritysten tulisi lisäksi nimetä tytäryhtiönsä ja kiinteät toimipaikkansa maittain.
Yrityksillä on nämä tiedot kaivettavissa niiden taloushallintajärjestelmistä ja tilinpäätöstiedoista. Raportointivelvoite olisi yksiselitteinen ja yritysten olisi siten helppo noudattaa sitä. Tietojen tuntemisesta on hyötyä yrityksille itselleen, omistajille, sijoittajille, kuluttajille ja kansalaisille. Raportointivelvoite tulee säätää koskemaan kaikkia toimialoja, mutta haluttaessa on mahdollista edetä vaiheittain siten, että maakohtaista raportointia edellytetään ensiksi vain sote-yrityksiltä sote-uudistuksen yhteydessä.
Maakohtaisella raportoinnilla ei kuitenkaan suoraan estetä sote-yrityksiä siirtämästä Suomesta kertyneitä sote-voittoja ulkomaille. Tähän tarvitaan muutoksia yhteisöverolainsäädäntöön, joka tällä hetkellä mahdollistaa laajamittaisen verovälttelyn tarjoamatta verottajalle tehokkaita välineitä puuttua ongelmaan. Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen edellyttää muun muassa veropohjan tiivistämistä ja veronkiertosäännösten tiukentamista.
Finnwatch julkaisi kolme päivää sitten raportin, jossa esitimme keskeiset muutokset Suomen sisäiseen lainsäädäntöön ja verosopimuksiin. Lakiuudistukset tulisi toteuttaa samalla, kun Suomessa pannaan täytäntöön EU:n veronkiertodirektiivin pakottamia muutoksia sisäiseen lainsäädäntöön. Direktiivi oli vain köyhä EU:n jäsenvaltioiden välinen kompromissi, joka asetti veronkiertosäännösten minitason EU.ssa. Veronkiertodirektiivin implementointi sellaisenaan ei siis riitä, vaan Suomen tulee mennä pidemmälle ja poistaa perusteettomat mahdollisuudet verokikkailuun. Tästä syystä suositamme mm. seuraavaa:
- Lyhyellä aikavälillä Suomessa tulisi rajoittaa korkojen vähentämiskelpoisuutta holdingyhtiöjärjestelyissä ja muutoin, jotta voittoja ei voitaisi nykyisessä määrin siirtää lainakorkoina pois Suomen verotuksen piiristä. Näin tasataan myös yritysrahoituksen verokohtelua – verotuksessa lainakorot ovat vähennyskelpoisia, mutta vastaavaa vähennysmahdollisuutta ei ole vastaanotettaessa sijoituksia osakepääomaan.
- Suomen tulisi myös tiukentaa väliyhteisölakia, jotta pöytälaatikkoyhtiöihin siirrettyjä voittoja voitaisiin verottaa Suomessa aiempaa tehokkaammin.
- Lisäksi laissa tulisi täsmentää veronkiertosäännösten soveltamiskriteereitä, jotta verottajan olisi helpompi soveltaa lakia.
- Suomen tulisi myös liittyä ensi kesäkuussa allekirjoitettavaan OECD:n monenkeskiseen verosopimukseen lähtökohtaisesti ilman varaumia, sillä näin veropohjia rapauttavaa voitonsiirtoa voitaisiin torjua tehokkaammin yhteisin säännöin.
Yhteisöverouudistusten myötä sote-voittojen siirto Suomen verotuksen piiristä vaikeutuisi. Tämä tarkoittaisi, että kilpailu markkinoilla olisi reilumpaa – kotimaisilla pk-yrityksillä ei ole vastaavia mahdollisuuksia verosuunnitteluun, kuin kansainvälisillä suuryrityksillä. Kun verotus vääristää vähemmän yritystoimintaa, investoinnit kohdentuvat tehokkaasti. Tämä puolestaan heijastuu talouden toimintaan ja talouskasvuun positiivisesti. Mikä tärkeintä, uudistusten myötä myös julkisesti tuotettujen peruspalveluiden rahoittaminen on turvatummalla tolalla.
Kiitos!
Finnwatchin tänään julkaisemassa raportissa esitetään kattavat lainsäädäntösuositukset yritysten aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi.
– Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa yrityksille laajamittaisen verojen välttelyn. Raporttimme tarjoaa lainsäätäjälle ratkaisut puutteiden korjaamiseksi, sanoo Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.
Finnwatch esittää lyhyen aikavälin lakiuudistuksina muun muassa korkovähennysoikeuden rajoittamista ja väliyhteisölain tiukentamista, jotta pöytälaatikkoyhtiöihin siirrettyjä voittoja voitaisiin verottaa Suomessa aiempaa tehokkaammin. Veronmaksun läpinäkyvyyttä on lisättävä kaikkia suuria monikansallisia yrityksiä sitovalla maakohtaisella veroraportoinnilla. Asteittain toteutettaessa maakohtainen raportointi tulee aloittaa sote-yrityksistä ja valtionyhtiöistä
Hallituksen valmistelussa on parhaillaan EU:n veronkiertodirektiivin kansallinen implementointi. Direktiivi pakottaa muuttamaan veronkiertosäännöksiä myös Suomessa.
– Direktiivi on köyhä kompromissi ja on vaarana, että sen toimeenpanossa jopa helpotetaan veronkiertämistä. Suomen tulee toimeenpanna direktiivi siten, että veronkiertosäännökset soveltuvat yhdenmukaisesti kaikkiin oikeushenkilöihin. Lakiin tulee samalla lisätä verottajan todistustaakkaa helpottavia tulkintakriteereitä, Telkki peräänkuuluttaa.
Finnwatch suosittaa myös, että Suomi liittyisi ensi kesäkuussa allekirjoitettavaan OECD:n monenkeskiseen verosopimukseen ilman erillisiä varaumia. Monenkeskinen sopimus sisältää yritysten harjoittamaa verokeinottelua estävät määräykset, jotka tällä hetkellä pääosin puuttuvat Suomen kahdenvälisesti solmimista verosopimuksista. Monenkeskisellä sopimuksella määräykset voitaisiin ottaa Suomen verosopimuksiin ilman aikaa vieviä kahdenvälisiä neuvotteluita.
– Valtiovarainministeriön muistion mukaan Suomi olisi tekemässä kaikki mahdolliset varaumat ilman yksilöityjä perusteluita. Varaumat uhkaavat vesittää monenkeskisen verosopimuksen tavoitteen torjua veropohjia rapauttavaa voitonsiirtoa yhteisin säännöin, Telkki kritisoi.
Finnwatch kehottaa Suomea vaikuttamaan aktiivisesti EU:ssa yritysverojärjestelmän perusteelliseksi uudistamiseksi Euroopan komission yhteistä yhdistettyä veropohjaa koskevien direktiiviehdotusten (ns. CCCTB-aloite) pohjalta. Mallissa kansainvälistä konsernia verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena siten, että koko konsernin veronalainen tulo jaettaisiin verotettavaksi eri jäsenvaltioihin erityisen jakokaavan mukaan. Yritykset eivät voisi enää saavuttaa veroetuja järjestelmän sisällä siirtämällä veronalaisia voittoja konserniyhtiöistä ja maasta toiseen.
Finnwatch on huolissaan siitä, että Suomen hallituksen kanta CCCTB-aloitteeseen on ollut nihkeä.
– Suomen tulee ottaa komission CCCTB-aloitteeseen positiivinen kanta. Yrityksille kaavailluista perusteettomista ja verosuunnittelulle alttiista verotuista tulee luopua, ja mallista on myös tehtävä pakollinen kaikille EU:ssa toimiville yrityksille. Verokantakilpailua voitaisiin lisäksi hillitä sopimalla EU:ssa yhteisestä minimiverokannasta, sanoo Telkki.
Tänään julkaistu joukkorahoituksella toteutettu raportti on jatkoa vuoden 2016 lopussa tehdylle tutkimukselle, jossa Finnwatch arvioi Suomen menettävän monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun takia vuosittain 430–1400 miljoonaa yhteisöverotuloja.
Lue raportti täällä >>
Lisätiedot:
Henri Telkki
Finnwatchin tutkija ja lakimies
040 410 9710
TIEDOTE 13.2.2017
Kuva: Kalle Bergbom/Swedwatch
Timanttisormus ystävänpäivälahjaksi? – Suomessa myytävien timanttien alkuperä voi olla karu
Finnwatchin tänään julkaistussa selvityksessä kysyttiin suomalaisilta korualan yrityksiltä, miten ne varmistavat maahantuomiensa timanttien sosiaalisen vastuullisuuden. Vaikka timanttien tuotannossa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia, yritysten tekemä vastuullisuusvalvonta on lapsen kengissä.
Finnwatchin kysely lähetettiin 36 yritykselle, joista 14 antoi tietoja. Mukana kyselyssä on timanttien maahantuojia, tukkureita, koruvalmistajia ja kultasepänliikkeitä.
Kyselyyn vastanneet yritykset tuntevat arvoketjunsa usein vain hiomotasolle. Suomalaisyritysten käyttämät hiomot sijaitsevat esimerkiksi Belgiassa, Intiassa ja Israelissa. Monet suomalaiset jalokivialan yritykset ostavat timantteja tyypillisesti myös timanttipörsseistä ja tukkureilta.
– Suurin osa Finnwatchin kyselyyn vastanneista yrityksistä ei tiedä lainkaan mistä maasta niiden markkinoimat timantit on kaivettu. Vain yksittäiset Kanadasta tuotavat timantit ovat jäljitettävissä kaivoksille asti. Suomeen saattaa päätyä epäinhimillisissä oloissa tuotettuja timantteja Keski-Afrikan tasavallasta, Zimbabwesta tai Kongon demokraattisesta tasavallasta, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti toteaa.
Finnwatchin ruotsalaisen sisarjärjestön Swedwatchin tuore raportti timanttikaivosten työoloista Kongon demokraattisessa tasavallassa dokumentoi laajamittaista lapsityövoiman hyväksikäyttöä, seksuaalista väkivaltaa ja surkeita työoloja Kasain ja Keski-Kasain maakunnissa. Alueen pienissä kaivoksissa työskentelee arviolta noin 8 000 lasta.
Suurin osa suomalaisista yrityksistä vetoaa timanttialan omiin heikkoihin ja löperösti valvottuihin vastuullisuusperiaatteisiin. Moni luottaa edelleen myös kovan arvostelun kohteena olevaan Kimberleyn prosessiin.
– Alan tunnetuin ja laajasti kritisoitu vastuullisuussertifiointijärjestelmä Kimberleyn prosessi ei tarjoa riittävää tietoa järjestelmän kautta hankittavien timanttien alkuperästä. Järjestelmästä saattaa nykymuodossaan olla jopa haittaa, sillä se auttaa valkopesemään kansainvälisille markkinoille tuotavien timanttien likaisen alkuperän, Kultalahti sanoo.
Finnwatch peräänkuuluttaa valtioiden ja timanttiteollisuuden vastuuta ongelmiin puuttumiseksi. Suomalaisten yritysten etujärjestöjen on otettava rooli timanttialan vastuullisuusohjelmien edistämisessä ja Suomen tulee toimia EU-tasolla Kimberleyn prosessin uudistamiseksi.
– Timanttikaupan epäkohtiin puuttumiseksi voitaisiin hakea mallia loppuvuodesta 2016 Euroopan parlamentissa ja neuvostossa hyväksytystä konfliktimineraalien kauppaa koskevasta sääntelystä, Kultalahti sanoo.
*****
Finnwatchin artikkeli Timanttien karu alkuperä on saatavilla osoitteessa: https://www.finnwatch.org/fi/uutiset/427-timanttien-karu-alkuperae
Swedwatch raportti Childhood Lost: Diamond mining in the Democratic Republic of the Congo and weaknesses of the Kimberley Process on saatavilla osoitteessa: http://www.swedwatch.org/sites/default/files/tmp/83_swedwatch_drc_diamonds_0.pdf
Lehdistökuvia on saatavilla osoittessa https://www.flickr.com/photos/finnwatch/albums/72157676676229554
Lisätietoa:
Anu Kultalahti
Tutkija
0447193096
anu.kultalahti (a) finnwatch.org
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
