Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
LASSE LEIPOLA
Petteri Orpon hallitus toimittaa ensi viikon loppuun mennessä Euroopan komissiolle hallituskautensa tärkeimmän ilmastopoliittisen dokumentin. Kyseessä on kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman eli niin sanotun NECP-suunnitelman päivitys. Puisevasta nimestään huolimatta kyseessä on komission sanoin “jäsenvaltioiden tärkein strateginen politiikan suunnitteluväline” liittyen siihen, miten ilmastotavoitteet aiotaan saavuttaa.
Vaikka NECP-suunnitelma toimitetaan komissiolle, sen yleisö on paljon laajempi. Kyseessä on dokumentti, jonka jokainen EU-maa tuottaa samalla kaavalla. Se tarkoittaa, että sellaista osataan myös hakea. Olipa sitten kyse jätti-investointia suunnittelevasta yrityksestä tai EU-maiden ilmastopolitiikkaa analysoivasta tutkijasta NECP-suunnitelma on dokumentti, josta maan ilmastopolitiikan tarkastelu aloitetaan.
Valitettavasti näyttää siltä, ettei kansallinen suunnitelmamme tule palvelemaan tarkoitustaan, ja Suomi antaa ilmastotyöstään varsin puutteellisen, jopa epäammattimaisen kuvan.
Nyt palautettavan suunnitelman ensimmäinen versio annettiin komissiolle ensimmäisen kerran viime kesänä. Komissiolta siihen saatiin kattava palaute joulukuussa. Hallituksella on ollut talven verran aikaa huomioida tuota palautetta. Päivitetty luonnos kävi lyhyehköllä kommenttikierroksella touko-kesäkuun vaihteessa, jonka jälkeiseen viimeistelyyn jää aikaa vain muutama viikko.
Tiukka aikataulu on erityisen ongelmallinen, sillä sidosryhmien antama palaute oli varsin ankaraa. Esimerkiksi kansallinen ilmastopaneeli ja Suomen ympäristökeskus sanoivat lausunnoissaan suoraan, ettei NECP-suunnitelma vastaa sille asetettuja tavoitteita. Useassa lausunnossa nostettiin esiin myös sitä, ettei komission palautetta ole kattavasti huomioitu.
Finnwatch nosti lausunnossaan esiin, että vaikka päivitetty suunnitelma toteaa selvästi Suomen nykyisten ilmastotoimien riittämättömyyden, se ei esitä uskottavia toimia tilanteen korjaamiseksi. Suurilta osin suunnitelma tyytyy viittaamaan jo edellisen hallituksen kaudella tehtyihin ilmastopoliittisiin suunnitelmiin. Näiden suunnitelmien toimeenpanoa tai mahdollisia lisätoimia ei avata kattavasti vaan viitataan pelkkiin istuvan hallituksen hankkeisiin, joita on määrä vasta valmistella ja julkaista tulevaisuudessa.
Tekstiä 170-sivuisessa suunnitelmassa kyllä riittää, mutta sisältö on kauniisti sanottuna vaihtelevaa. Suunnitelmassa esimerkiksi viitataan useasti toimialakohtaisiin vähähiilisyystiekarttoihin. Ne ovat toimialojen itsensä laatimia eivätkä sido alojen yrityksiä mitenkään. Kesäkuun alussa järjestetyn tiekarttojen esittelytilaisuuden perusteella toimialat nojaavat päästövähennyksissään lähinnä siihen, että käytetyn energian päästöt vähenevät EU:n päästökaupan ohjaamana. Suurimmat, hankintaketjujen päästöihin kohdistuvat toimet ovat edellisten tiekarttojen tapaan vain sivuroolissa.
Kun Suomen NECP-suunnitelma ei kerro konkreettisesti, miten ilmastotavoitteisiin aiotaan päästä, se ei myöskään tarjoa ennustettavuutta. Se, millaiseksi Suomen taloutta lähdetään kehittämään, jää hämärään. Esimerkiksi perinteisen metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys hiilinielujen palauttamisesta EU:n edellyttämälle tasolle jää suunnitelmassa vastaamatta. Ja vaikka suunnitelma monin paikoin korostaa ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta, jätetään kokonaan huomiotta ne kustannukset, jotka syntyvät, jos Suomi joutuu ostamaan nielutavoitteensa saavuttamiseksi yksiköitä toisilta mailta.
Ilmastokriisin kohdalla ei ole varaa tuhlata aikaa. Vaikka NECP-suunnitelman ensimmäisen version takaraja osui haastavasti Orpon hallituksen muutenkin pomppuiseen alkuun, on hallituksella ollut nyt jo vuosi aikaa tehdä ilmastokriisin vakavuuden mukaisia toimia. Niistä ei ole suunnitelmassa eikä sen ulkopuolella merkkiäkään.
Päättäväisen ilmastopolitiikan sijaan hallitus esimerkiksi lieventää nestemäisen polttoaineen jakeluvelvoitetta ja siten vähentää uusiutuvan energian käyttöä ja lisää päästöjä. Tämän toimen päästöjä kasvattavaa vaikutusta ei suunnitelmassa esitetä, vaikka parhaillaan lausuttavana olevassa hallituksen esityksen luonnoksessa vaikutukseksi arvioidaan noin miljoonaa tonnia vuodessa.
Komission joulukuisessa palautteessa edellytettiin myös ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden vahvempaa huomioimista. Tästä huolimatta Suomen uuden suunnitelman luonnos käsittelee oikeudenmukaista siirtymää köykäisesti vetoamalla perustuslakiin ja sosiaaliturvajärjestelmään perusturvan takaamisessa. Energiaköyhyyttä ongelmana vähätellään eikä liikenneköyhyyden arvioimiselle ole tarjota minkäänlaisia mittareita.
Englanninkielisenä ja virallisen EU-prosessin mukaisena dokumenttina NECP-suunnitelma tulisi nähdä varsinaisen tarkoituksensa lisäksi myös Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan näyteikkunana muun muassa vihreiden investointien houkuttelemiseen. Lausuntoversio ei tähän tarpeeseen vastaa.
Kuin ylimalkaisen suhtautumisen korostamiseksi suunnitelman luonnos on heikon sisällön lisäksi myös huolimattomasti muotoiltu. Esimerkiksi viittauskäytännöt ovat vaihtelevia ja puutteellisia, sisällysluettelossa on sinne kuulumatonta tekstiä ja ainakin yksi alaviite osoittaa kirjoittajan omalle kovalevylle – ja oli sillä tavalla jo viime kesänä komissiolle toimitetussa versiossa.
Ellei kuun loppuun mennessä tapahdu ihmeitä, Suomen ilmastopolitiikan kansainvälisessä näyteikkunassa tulevat olemaan esillä lähinnä edellisen hallituksen pölyttyneet toimet. Toisaalta sen parempaakaan näytettävää ei taida olla.
