En liioittele kun sanon, että politiikan saralla kaikki viime aikojen hyvät asiat ovat tulleet Euroopan unionista.
Kiitos unionin, me saamme Suomeen(kin) kansallisen yritysvastuulain. Kiitos unionin, kohta meillä kielletään pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden maahantuonti aivan kuten kiellettiin metsäkatotuotteetkin. Ilman Euroopan unionia, meillä ei ehkä olisi minimiyhteisöveroa yrityksille. Ilman EU:ta yritysten edunsaajatiedot jäisivät ehkä kokonaan pimentoon. Ja vaikka Suomi esiintyy mielellään ilmastotoimien edelläkävijänä, käytännössä päästöjä vähennetään ja nieluja varjellaan täälläkin juuri sen mukaisesti, mitä EU:ssa sovitaan.
En juurikaan liioittele kun väitän, että ilman EU:ta Suomi ja monet muut jäsenmaat olisivat surkeita ja yksinäisiä takapajuloita globaalien suurvaltojen puristuksessa. Maita, joissa voimattomuus ja kansallinen näköalattomuus yhdistettynä pikkupolitikointiin voittaisivat yritykset tehdä lastemme tulevaisuudesta parempi ja oikeudenmukaisempi.
Viimeisten vuosien aikana EU:ssa on otettu valtavia edistysaskeleita. Työ ei kuitenkaan ole valmis. Seuraavalla parlamenttikaudella tarvitaan lisää yhteistyötä ja visiota ekologisesti ja sosiaalisesti kestävistä talouden rakenteista. Konkretian tasolla tarvitaan muun muassa kiristystä EU:n ilmastotavoitteisiin, lisää työkaluja pääomatuloihin liittyvien veropohjan aukkojen tukkimiseen sekä tuontia koskevien tullitilastojen avoimuutta.
Tulevasta EU-parlamentista on povattu kauhukabinettia, jossa ihmisoikeus- ja ilmastovastaiset äärivoimat nousevat ja saavat entistä enemmän jalansijaa yhteistyössä poliittisen keskustan talous- ja arvokonservatiivien kanssa. Vaarana on, että EU muuttuu: joko pysähtyy tai, mikä vielä kauheampaa, alkaa ottaa askeleita taaksepäin.
Ääniä ei kuitenkaan vielä ole annettu.
Nyt se, mitä minun ja sinun tulee tehdä, on mennä vaaliuurnille ja äänestää. Pimeyden voimat voittavat vain, jos me muut jäämme kotiin.
Lue Finnwatchin suositukset tulevalle EU-parlamentille.