Yritystoiminta aiheuttaa lähes poikkeuksetta kasvihuonekaasupäästöjä, jotka lämmittävät ilmastoa ja pahentavat siten ilmastonmuutoksesta aiheutuvia seurauksia. Kun ilmastonmuutoksen tiedetään heikentävän ihmisoikeuksien toteutumista¹, voidaan yritysten päästöjen katsoa kuuluvan ihmisoikeusperustaisen yritysvastuun piiriin². YK:ssa määritettyihin yritysvastuun periaatteisiin kuuluu, että yritysten tulee selvittää ja vähentää toimintansa haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia³. Kasvihuonekaasujen kohdalla tämä tarkoittaa muun muassa päästöjen selvittämistä sekä näitä päästöjä koskevien vähennystavoitteiden asettamista ja toteuttamista⁴.

Sekä päästöjen raportointia että niiden vähentämistä edellytetään yhä useammin myös lainsäädännössä. EU:ssa päästöjen raportointi on osa kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n vaatimuksia⁵. Päästöjen vähentämistä edellytetään puolestaan muun muassa tulevassa yritysvastuudirektiivissä (CSDDD), joka velvoittaa suurimmat yritykset tekemään suunnitelmat siitä, miten niiden liiketoimintamalli ja strategia saadaan Pariisin sopimuksessa asetettujen ilmastotavoitteiden mukaiseksi⁶.

Lainsäädännön vaatimukset keskittyvät tyypillisesti yritysten kokonaispäästöjen laskemiseen, johon liittyviä käytäntöjä on käsitelty Finnwatchin syksyllä 2023 julkaisemassa raportissa⁷. Niin sanottujen organisaatiopäästöjen rinnalla toinen tapa ilmastovaikutuksen selvittämiseen on tuote- tai palvelukohtaisten päästöjen laskeminen. Tällainen päästölaskenta voi antaa arvokasta tietoa yrityksen omien ja sen kumppanien kokonaispäästöjen laskentaan ja vähentämiseen, mutta se myös parantaa mahdollisuutta huomioida ilmastovaikutukset hankintapäätöksiä tehtäessä. Tutkimusten perusteella kuluttajille tarjottava tieto ilmastovaikutuksista tukee päästövähennyksiä⁸.

Lainsäädännön vaatimukset ovat laajenemassa vähitellen myös tuotekohtaiseen päästölaskentaan ja -raportointiin markkinointia koskevan lainsäädännön myötä. Sopimattomien kaupallisten menetelmien direktiivin päivitys⁹ sekä tuleva vihreitä väittämiä koskeva direktiivi¹⁰ sisältävät vaatimuksia siitä, että ympäristövaikutuksiin liittyvät markkinointiväitteet tulee perustella kattavasti ja läpinäkyvästi. Nämä direktiivit toki vaikuttavat vain niihin yrityksiin, jotka haluavat tehdä ilmastovaikutukseen perustuvia markkinointiväittämiä. Nykyisin käytössä olevat ympäristövaikutuksesta kertovat väittämät on arvioitu sekä vaikeaselkoisiksi¹¹ että huonosti perustelluiksi¹².

Tässä raportissa käydään läpi tuotekohtaisen päästölaskennan perusteita, periaatteita ja ohjeistuksia (luku 2) sekä niiden käytännön soveltamista (luku 3). Raportissa tarkastellaan myös yhdeksän esimerkkituotteen kautta, millaista päästölaskentaa ja -raportointia tuotteissa olevien ilmastoväitteiden taustalla on (luku 4).

Vaikka raportissa käsitellään tuotekohtaista päästölaskentaa, soveltuvat samat periaatteet myös palveluiden päästöjen laskentaan. Sen sijaan organisaatiopäästöjen laskennalle on omat ohjeensa, joita on käsitelty Finnwatchin aiemmassa raportissa¹³.

Yksittäisten tuotteiden ilmastovaikutuksen eli niin sanotun hiilijalanjäljen selvittämiseen voi olla useita rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia perusteita. Maailman luonnonvarainstituutti WRI:n ja yritysvastuuverkosto WBCSD:n hallinnoiman GHG-protokollan tuotepäästöjen laskentaa koskevan standardin mukaan hiilijalanjälkilaskennan ensisijaisena tavoitteena on tukea informoituja päästövähennyksiä¹⁴. Tämän voi katsoa olevan linjassa sen kanssa, että yrityksillä on ihmisoikeusperustainen velvollisuus selvittää ja vähentää oman toimintansa haitallisia vaikutuksia¹⁵.

Päästövähennysten edistäminen ei kuitenkaan ole ainoa peruste tuotekohtaiselle päästölaskennalle. Esimerkiksi tuotekohtaisten päästölaskentaohjeiden taustalla oleva, ympäristöjalanjäljen laskennan periaatteet asettava ISO 14040 -standardi mainitsee neljä tapaa, joiden mukaan ympäristövaikutuksiin liittyvän jalanjäljen selvittäminen voi olla avuksi 1) tunnistettaessa tuotteiden ympäristövaikutuksiin liittyviä parantamismahdollisuuksia elinkaaren eri vaiheissa, 2) tuottaessa tietoa muun päätöksenteon tueksi, 3) valittaessa indikaattoreita ja menetelmiä ympäristösuorituskyvyn mittaamiseen sekä 4) markkinoinnissa¹⁶. Markkinointiin liittyvää käyttöä on esimerkiksi se, että yritys haluaa käyttää tuotteissaan ympäristövaikutukseen liittyviä väittämiä.

Ideaalitilanteessa tuotekohtainen päästölaskenta tuottaa vertailukelpoista tietoa eri tuotteiden ilmastovaikutuksista. Käytännössä laskentaohjeiden joustavuus tai niiden noudattamiseen liittyvän valvonnan puute on kuitenkin johtanut siihen, ettei tällaista vertailua useinkaan voida tehdä. Tämä johtuu siitä, että käytetyt laskentatavat ja rajaukset eivät aina vastaa toisiaan¹⁷.

Tuotteiden ympäristövaikutusten laskentaa ohjaavaksi käytännöksi on vakiintunut niin sanottu elinkaariarviointi (LCA, life cycle assessment), jossa nimensä mukaisesti huomioidaan tuotteen elinkaaren osalta olennaiset ympäristövaikutukset. Sen noudattaminen parantaa laskennan kattavuutta ja vertailtavuutta, mutta ei johda automaattisesti yhdenmukaiseen laskentaan. Elinkaariarvioinnin vaiheita ja käytäntöjä käsitellään tarkemmin luvussa 3.

Toisin kuin organisaatiopäästöjen laskennassa tuotepäästöjen laskennassa ei käytetä jaottelua organisaation toiminnan suoriin päästöihin (scope 1) ja välillisesti syntyviin epäsuoriin päästöihin (energian osalta scope 2 ja muun arvoketjun osalta scope 3). Sen sijaan jaottelu perustuu tuotteen elinkaaren vaiheisiin kuten hankittavien tuotteiden tai raaka-aineiden valmistukseen, yrityksen omaan toimintaan, tuotteiden käyttöön ja käytöstä poistoon sekä eri vaiheisiin liittyvään jakeluun. Teoriassa yrityksen kaikkien tuotteiden yhteenlasketut elinkaaripäästöt vastaisivat siis sen kokonaispäästöjä (scope 1, 2 ja 3). Käytännössä tuotteiden ja organisaatioiden päästölaskennalle asetetut ohjeistukset kuitenkin poikkeavat esimerkiksi vaatimusten rajausten osalta toisistaan. Tästä johtuen yrityksen organisaatiopäästöjä koskevasta laskelmasta ei voi luotettavasti johtaa yrityksen tuotteiden päästöjä. Sen sijaan yrityksen tuotteiden elinkaaripäästöjen laskenta voi tukea yrityksen organisaatiopäästöjen laskentaa ja parantaa sen laatua ja tarkkuutta.¹⁸

Toinen selkeä ero organisaation ja tuotteen päästöjen välille tulee siitä, miten aikaulottuvuus huomioidaan laskelmassa. Organisaatiopäästöjen laskennassa raportoidaan tyypillisesti yhden toimintavuoden aikana syntyneet päästöt. Tuotteiden päästölaskennassa sen sijaan raportoidaan tuotteen elinkaaren päästöt riippumatta siitä, mille vuodelle niiden aiheutuminen osuu.¹⁹

On tärkeää myös muistaa, että tuotekohtainen päästölaskenta ei aina välttämättä anna koko kuvaa tuotteen ilmastovaikutuksesta. Esimerkiksi laajempi positiivinen vaikutus voi jäädä piiloon, jos valmistettava tuote on erityisen pitkäikäinen ja vähentää siten tulevien hankintojen määrää. Ja vastaavasti esimerkiksi pikamuotiin liittyvän ylituotannon päästöt eivät tule ilmi, koska tuotannon päästöt jaetaan kaikille valmistettaville tuotteille – myös niille jotka jäävät myymättä. Organisaatiotason päästölaskenta antaa tällaisista vaikutuksista kattavamman kuvan.

Tuotekohtaisten ympäristövaikutusten laskentaa on tehty jo vuosikymmeniä²⁰. Elinkaariarviointia koskeva ISO 14040 -standardi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1997²¹ ja sen uusin versio on vuodelta 2006²². Elinkaariarvioinnin ajatuksena on tarkastella tuotteen koko elinkaarta huomioimalla kaikki vaiheet raaka-aineiden tuotannosta tuotteen valmistamisen ja käytön kautta aina sen käytöstä poistoon. Näiden vaiheiden osalta selvitetään tarvittava energia ja materiaali sekä syntyvät sivuvirrat, jätteet ja päästöt, minkä jälkeen voidaan arvioida, millaisia ympäristövaikutuksia missäkin vaiheessa syntyy.

Pelkkää ilmastovaikutusta koskevan hiilijalanjäljen laskentaa on alettu ohjeistamaan tarkemmin 2000-luvulla. Yrityksille ilmastovaikutuksen hallintaan tarkoitettuja palveluita tarjoava Carbon Trust kertoo julkaisseensa maailman ensimmäisen hiilijalanjälkeä koskevan standardin vuonna 2007²³. Seuraavana vuonna 2008 Britannian standardoimisorganisaatio BSI julkaisi PAS 2050 -standardin, joka päivitettiin vuonna 2011. Nykyisin tärkeimpiä standardeja ovat GHG-protokollan tuotestandardi vuodelta 2011²⁴ sekä ISO:n hiilijalanjälkeä koskeva standardi 14067 vuodelta 2018, johon Carbon Trustkin nykyisin tukeutuu²⁵. Näiden rinnalla Euroopassa erityisen tärkeä on myös Euroopan komission PEF-ohjeistus (engl. product environmental footprint), joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös muita ympäristövaikutuksia. PEF-ohjeistus julkaistiin pilottivaihetta varten vuonna 2013. Pilottivaiheen jälkeen varsinainen ohjeistus julkaistiin 2021, ja sitä ollaan parhaillaan päivittämässä²⁶.

Vuonna 2006 päivitetyn, yleisesti ympäristövaikutusten elinkaarilaskentaa koskevan ISO 14040 -standardin periaatteet taikka sen mukaista laskentaa ohjeistava ISO 14044 -standardi mainitaan pohjana paitsi ISO:n omassa hiilijalanjälkistandardissa 14067 myös GHG-protokollan tuotestandardissa, PAS 2050:ssä sekä EU:n PEF:issä²⁷. Myös ympäristötuoteselosteita koskeva ja raportointivaatimusten myötä tuotteiden päästöjen laskentaa ohjeistava EPD-järjestelmä (engl. environmental product declaration) nojaa ISO-standardeihin, mutta sen pohjana on erityisesti ympäristötuoteselosteita koskeva ISO-standardi 14025²⁸. EPD-järjestelmää käytetään muun muassa rakennusteollisuudessa.

Elinkaariarviointia koskevan ISO 14040 -standardin mukaiset elinkaaren ympäristövaikutusten laskennan periaatteet ovat: elinkaarinäkökulma (raaka-aineista loppukäsittelyyn), ympäristövaikutuksiin keskittyminen (ei esimerkiksi taloudellisia tai sosiaalisia vaikutuksia), laskennan suhteuttaminen funktionaaliseen eli toiminnalliseen yksikköön (eli käytännössä tuotteeseen tai tiettyyn tuotemäärään, ei esimerkiksi yrityksen vuosittaiseen tuotantoon), iteratiivinen lähestysmistapa (ohjeistettujen vaiheiden noudattaminen toisiaan tukevalla tavalla), läpinäkyvyys, kattavuus ja tieteellisen näkökulman ensisijaisuus. Kasvihuonekaasujen laskentaa koskeva ISO 14067 -standardi mainitsee näiden rinnalla muun muassa kaksinkertaisen laskennan välttämisen. GHG-protokolla, brittiläinen PAS 2050 ja EU:n PEF-ohje maitsevat tiiviimmin, ja keskenään johdonmukaisesti, päästölaskentaa ohjaaviksi periaatteiksi relevanssin, kattavuuden, johdonmukaisuuden, tarkkuuden ja läpinäkyvyyden.

Myös käytännön tasolla ohjeiden toteutuksessa on tavoiteltu yhdenmukaisuutta²⁹. Esimerkiksi GHG-protokollan tuotestandardin kehitystyössä hyödynnettiin PAS 2050 -standardia ja sen jälkeisessä PAS 2050 -standardin päivityksessä taas puolestaan GHG-protokollan kehitysvaiheen oppeja³⁰.

Yleisellä tasolla laskentaa ohjaavien standardien lisäksi tärkeitä ovat tuoteryhmäkohtaiset laskentaohjeet, joista käytetään usein lyhennettä PCR (engl. product category rules)³¹. Esimerkiksi EU:n PEF-järjestelmässä on niin sanotun yleisohjeen lisäksi erillinen ohjeistus tuoteryhmäkohtaisten PEFCR-ohjeiden kehittämiseen toimialojen itsensä toimesta. Monet PEF:n vuonna 2013 alkaneessa pilottivaiheessa kehitetyt yksityiskohtaisemmat PEFCR-ohjeet ovat tosin jo vanhentuneet, koska niitä ei ole päivitetty pilottivaiheen jälkeen. Niitä saatetaan edelleen hyödyntää muihin ohjeisiin nojaavan laskennan tukena. Pilottivaiheen jälkeen PEF-järjestelmän jääminen käyttöön on ollut epävarma, mutta esimerkiksi jalkineille ja vaatteille kehitetään parhaillaan uutta PEFCR-ohjetta, joka on määrä julkaista vuoden 2024 aikana³².

Myös EPD-ympäristötuoteselosteiden vaatimukset perustuvat tuotekategoriakohtaisiin ohjeistuksiin ja vaatimuksiin³³. ISO 14067, GHG-protokollan tuotestandardi ja PAS 2050 eivät edellytä tuotekohtaisten ohjeiden käyttöä, mutta korostavat, että laskennassa tulisi hyödyntää niitä silloin, kun sellaisia on saatavilla.

Tuotekategoriakohtaiset säännöt voivat antaa tarkempia ohjeita esimerkiksi niin sanotun toiminnallisen tai funktionaalisen yksikön määrittämisestä, huomioitavien elinkaarivaiheiden minimirajauksesta, tuotteen käyttövaiheeseen liittyvistä oletuksista, käytettävän tiedon laatuvaatimuksista ja allokaatiosta eli siitä, miten useampaa lopputuotetta koskevien vaiheiden ympäristövaikutukset jyvitetään³⁴. Näitä valintoja käsitellään alaluvussa 3.1.1.

Tuoteryhmäkohtaiset laskentasäännöt voivat parantaa laskennan laatua ja lisätä tulosten vertailtavuutta. Esimerkiksi komission suosituksen mukaan yleisen PEF-ohjeen sijaan vain tuoteryhmäkohtaisen PEFCR:n mukaan tehtyjä laskelmia tulisi käyttää esimerkiksi tuotteiden väliseen vertailuun tai vihreitä hankintoja koskevien vaatimusten määrittelyyn³⁵.

Siinä missä PEF-yleisohje ja ohjeistus tuoteryhmäkohtaisten PEFCR-ohjeiden laatimiseen ovat komission laatimia ja julkaisemia, kutakin toimialaa koskevien PEFCR-ohjeiden laatiminen on jätetty kunkin toimialan omalle vastuulle. Laatimisprosessi on komission määrittämä ja sitä vetävässä teknisessä sihteeristössä tulee olla edustettuna yritykset, jotka kattavat yli puolet kyseisen tuotteen EU-markkinasta. Laatimisprosessissa tulee muun muassa järjestää kaksi julkista konsultaatiota sekä varmistaa PEFCR-ohjeen yhteensopivuus alan aiempien standardien kanssa. Tällaisia aiempia standardeja voivat olla esimerkiksi ISO 14025 -standardin mukaiset tuoteryhmäkohtaiset ympäristöselosteet kuten EPD:t.³⁶

EU:n PEF-järjestelmän alaiset tuoteryhmäkohtaiset PEFCR-laskentasäännöt tavoittelevat vertailtavuutta ainoastaan saman tuoteryhmän sisällä. Koska ohjeistusten kehittämistä ei ole koordinoitu toimialojen välillä, eivät laskennan tulokset ole vertailtavissa tuoteryhmärajojen yli³⁷. PEF-järjestelmää on kritisoitu myös siitä, että se sallii paikoin vapauksia poiketa ISO 14044 -standardin vaatimuksista³⁸.

Päästölaskentaa voidaan hyödyntää myös ympäristöpoliittisessa ohjauksessa. Kestävyysraportointidirektiivin myötä suurimmille yrityksille on tullut lakisääteinen velvoite raportoida julkisesti toimintansa päästöt⁵³. Myös tuotekohtaisten päästöjen laskentaan ja raportointiin velvoittaminen on ollut esillä.

Tuotekohtaisten päästöjen raportointia on käsitelty muun muassa VNTEAS-hankkeessa, jossa arvioitiin ohjauskeinoja kotitalouksien hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tarkasteltujen keinojen joukossa olivat velvoite kertoa kuluttajille elintarvikkeiden ilmastovaikutuksesta joko hylly- tai pakkausmerkinnöin. Näiden molempien merkintöjen käyttöönotto arvioitiin päästöperustaisen tuoteveron jälkeen tehokkaimmaksi keinoiksi vähentää ruuan ilmastovaikutusta vuoteen 2035 mennessä⁵⁴. Hankkeeseen kuuluneessa asiantuntijapaneelissa päästömerkintöjä pidettiin myös varsin hyväksyttävänä ohjauskeinona. Toteuttamiskelpoisempana pidettiin kauppaa koskevaa velvoitetta hyllymerkinnöistä, jos se voitaisiin toteuttaa tuoteryhmätasolla. Tuottajien velvoittaminen tuotekohtaiseen laskentaan ja tästä kertoviin pakkausmerkintöihin nähtiin raskaaksi toteuttaa, ja sitä pidettiin ongelmallisena varsinkin pientuottajien kannalta.⁵⁵

Saksassa ravintoon liittyviä kysymyksiä käsitellyt kansalaisraati antoi tammikuussa 2024 suosituksensa, joihin kuului, että elintarvikkeisiin tulisi saada lakisääteinen yksinkertainen ja helposti tunnistettava merkintä tuotteen ilmastovaikutuksista⁵⁶. Asia oli Saksassa esillä jo vuonna 2023, kun joukko maassa toimivia elintarvikealan yrityksiä esitti läpinäkyvien ja vertailtavien hiilijalanjälkimerkintöjen edistämistä yhteisessä aloitteessaan⁵⁷.

Tuotekohtaisten hiilijalanjälkien vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen on olemassa jo jonkin verran tutkimusta. Monessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että kuluttajilla on usein valmiutta maksaa enemmän sellaisista tuotteista, joiden hiilijalanjälki on muita vastaavia tuotteita pienempi⁵⁸. Tällaiset valintatilanteet ovat kuitenkin käytännössä vielä melko harvinaisia, sillä hiilijalanjäljestä on tieto vain hyvin harvassa pakkauksessa. Vaikutuksia todellisissa valintatilanteissa on siten päästy tutkimaan lähinnä opiskelijaravintoloissa järjestetyissä kenttäkokeissa.

Britanniassa toteutettiin talvella 2019–2020 tutkimus, jossa annosten hiilijalanjäljet olivat esillä kolmessa Cambridgen yliopiston ruokalassa seitsemän viikon ajan. Tutkimuksen perusteella merkinnät vähensivät korkeapäästöisten annosten suosiota ja vastaavasti lisäsivät vähäpäästöisten annosten suosiota. Keskimäärin myydyn annoksen päästöt vähenivät kokeilussa 4,3 prosenttia.⁵⁹ Vastaavassa tutkimuksessa Ruotsissa päästöt vähenivät 3,6 prosenttia⁶⁰.

Saksassa tehtiin loppuvuodesta 2022 samankaltainen kokeilu, jossa opiskelijaravintolassa testattiin erilaisia ilmastovaikutuksesta kertovia merkintöjä. Parhaiten toimi yhdistelmä, jossa annoksen ilmastovaikutuksesta kerrottiin sekä värillä (punainen huonoin, keltainen keskinkertainen, vihreä paras) että lukemalla, joka kertoi euromääräisen ilmastohaitan, joka perustui 199 euron tonnihintaan. Tällä yhdistelmällä myytyjen annosten päästöt vähenivät 9,2 prosenttia. Heikommin toimivia keinoja olivat muun muassa värityksen yhdistäminen tietoon siitä, kuinka suuren osuuden henkilökohtaisesta päivittäisestä hiilibudjetista kyseinen annos kuluttaa, sekä se, että annoksesta kerrottiin ainoastaan hiilijalanjäljen suuruus hiilidioksidiekvivalenttina.⁶¹ Eräässä aiemmassa tutkimuksessa toimivaksi keinoksi on havaittu myös hiilijalanjäljen havainnollistaminen suhteessa siihen, kuinka monta minuuttia lamppua voisi pitää päällä vastaavilla päästöillä⁶².

Hiilijalanjälkitietoa voidaan hyödyntää myös julkisten hankintojen päästöjen pienentämisessä. Suomessa hiilijalanjäljestä kertovia merkintöjä on kehitetty muun muassa Vantaalla hankkeessa, jossa vähintään 30 prosenttia keskivertoa pienemmän hiilijalanjäljen aiheuttavassa kouluruoka-annoksessa on Hiilidiili-merkintä⁶³. Oppilaille tehdyn kyselyn perusteella merkki vaikuttaa joka kolmannen oppilaan tekemiin valintoihin. Vuonna 2021 Mission Zero Foodprint -hankkeessa lanseerattiin Ilmastoannos-merkintä ravintoloiden käyttöön⁶⁴. Merkin käyttö edellyttää, että annoksen raaka-aineiden yhteenlasketut päästöt ovat alle 1,0 kg-co2e.

Pelkän päästötiedon lisäksi tärkeää on myös väitteen luotettavuus ja läpinäkyvyys. Tuotteessa esitettävän hiilijalanjäljen tulisi perustua kattavaan ja laadukkaaseen päästölaskentaan. Tässä suhteessa sääntelyn vaatimukset kiristyvät ja selkeytyvät, kun sopimattomien kaupallisten menettelyiden direktiivin alkuvuodesta 2024 valmistunut päivitys⁶⁵ ja viherväittämiä koskeva, vielä keskeneräinen direktiivi⁶⁶ pannaan kansallisesti toimeen.

Sopimattomien kaupallisten menettelyiden direktiivin päivityksessä kiristettiin erilaisten vastuullisuudesta kertovien väittämien hyödyntämistä markkinoinnissa. Sekä ympäristövaikutuksiin että sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvästä vastuullisuudesta kertovien kestävyysmerkintöjen (engl. “sustainability label”) käytön tulee jatkossa perustua sertifiointijärjestelmään (engl. “certification scheme”) tai viranomaisten perustamiin järjestelmiin (engl. “established by public authorities”). Ympäristövaikutuksia koskevat väittämät eivät saa olla yleisiä ja epämääräisiä vaan ne pitää perustella läpinäkyvästi niin sanottuja viherväitteitä koskevan direktiivin (ks. alla) mukaisesti. Sopimattomien kaupallisten menettelyiden direktiivi kieltää jatkossa myös tuotekohtaiset väitteet hiilineutraaliudesta, jos ne perustuvat päästöjen hyvittämiseen (ns. päästökompensaatio). Lisäksi kiellettiin väitteet, joissa annetaan ymmärtää, että tuotteella on päästöhyvityksen myötä pienempi, neutraali tai positiivinen vaikutus ilmastoon. Nämä kiellot eivät ole vielä voimassa, minkä vuoksi muun muassa tässä raportissa myöhemmin käsiteltävien (ks. luku 4) tuotteiden markkinointi hiilineutraaleina ei ole vielä kiellettyä.⁶⁷

Se, millaisia ympäristöväittämiä saa jatkossa esittää, määritellään niin sanottuja viherväitteitä koskevassa direktiivissä, jonka käsittely on vielä kesken⁶⁸. Komission esityksessä määritellään erikseen ehdot riittävän täsmällisten, eli komission esityksen kielellä nimenomaisten ympäristöväitteiden (engl. explicit environmental claims) esittämiselle. Väitteiden tulee olla selkeästi määriteltyjä ja perustua tieteeseen, tarkkoihin tietoihin sekä huomioida kansainväliset standardit. Ja jos tuotteen käyttövaihe on väitetyn ympäristövaikutuksen kannalta olennainen, on kuluttajalle kerrottava, miten tuotetta tulee käyttää, jotta väitetty vaikutus toteutuu. Väitteen yhteydessä on oltava joko suoraan taikka verkko-osoitteen tai QR-koodin kautta saatavilla tiedot siitä, miten väite on perusteltu ja varmennettu ulkopuolisen tahon toimesta.⁶⁹

Komission esityksessä viitataan EU:n PEF-ohjeistukseen tapana laskea elinkaaripäästöt. Omassa kannassaan europarlamentti esitti direktiiviin kirjausta, jonka mukaan komissio tulisi velvoittaa ohjeistuksen osallistavaan ylläpitoon ja päivittämiseen⁷⁰. Lopulliset neuvottelut direktiivin sisällöstä käydään sen jälkeen kun kesäkuussa 2024 valittava europarlamentti on aloittanut työnsä.

Jo nykyisin Suomessa ympäristöväittämien käyttöä ohjaavat kuluttaja-asiamiehen ohjeet ympäristömarkkinoinnista. Ohjeet perustuvat kuluttajansuojalakiin sekä markkinatuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön. Ohjeiden mukaan markkinoitavan tuotteen ympäristövaikutus pitää arvioida ensin ja siitä pitää kertoa selkeästi. Lisäksi sanotaan, että yleinen ympäristöväittämä (kuten ympäristöystävällinen, vihreä tai luontoystävällinen) pitää perustella tuotteen koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia koskevalla selvityksellä.⁷¹ Joulukuussa 2023 antamassaan ratkaisussa kuluttaja-asiamies totesi myös, että “kuluttajan tulee löytää vaivatta väittämän tueksi esitetty luotettava näyttö ja perustelut”⁷².

Luonnonvarakeskuksen vetämässä LCAFoodPrint-hankkeessa, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien laskentaa, kehitetyt viestintäohjeet julkaistiin huhtikuussa 2024⁷³. Niiden mukaan tuotteessa tai sen markkinoinnissa käytettävän jalanjälkiväittämän tulee perustua elinkaariarvioinnilla laskettuun ja todennettuun, kyseisen tuotteen tuotantoketjun ympäristövaikutukseen. Lisäksi väittämä tulee esittää ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti ja sen tueksi on annettava lisätietoja. Ministeriöiden, tutkijoiden ja yritysten yhteistyössä kehitetyt ohjeet eivät sido yrityksiä, mutta niiden tavoitteena on havainnollistaa nykyisen lainsäädännön ja standardien vaatimuksia sekä ennakoida tulevaa sääntelyä.

Tuotekohtainen päästölaskenta perustuu tuotteiden ympäristövaikutuksia laajemmin tarkastelevaan elinkaariarviointiin, jota ohjaavat periaatteet on asetettu standardointiorganisaatio ISO:n standardissa 14040⁷⁴. Tarkemmin elinkaaren vaikutuksia koskevan laskennan vaiheet on kuvattu ISO:n standardissa 14044. Näiden periaatteiden ja ohjeiden mukaista kasvihuonekaasujen laskentaa kuvataan ja ohjeistetaan tarkemmin standardeissa, jotka mainittiin edellisessä luvussa (ISO 14067 -standardi, GHG-protokollan tuotestandardi, PAS 2050 sekä Euroopan komission PEF-ohjeistukset). EPD-ympäristötuoteselosteet taas perustuvat ympäristöselosteita koskevaan ISO-standardiin 14025, joka puolestaan itsessään viittaa standardiin 14040⁷⁵.

Koska kaikki keskeiset tuotteiden hiilijalanjäljen laskentastandardit perustuvat lähtökohdiltaan ISO 14040- ja ISO 14044 -standardien määrittelemään elinkaariajatteluun, on niiden mukainen elinkaaren aikana syntyvien päästöjen tarkasteluun liittyvä prosessi varsin samankaltainen riippumatta siitä, mitä standardia noudatetaan. Tätä prosessia käsitellään tarkemmin seuraavassa alaluvussa 3.1. Käytännössä laskentaa tekevien yritysten haastatteluihin perustuvassa alaluvussa 3.2 käsitellään haasteita, joita laskentaa tekevillä tulee työssään vastaan.

Laskentaohjeet sisältävät tyypillisesti jonkinlaisen kuvauksen siitä, millaista prosessia tuotekohtaisessa päästölaskennassa tulisi noudattaa. Käytännössä tämä prosessi kattaa ISO 14044 -standardin mukaiset neljä päävaihetta: 1) laskennan tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely, 2) elinkaari-inventaario (LCI, life-cycle inventory), 3) elinkaari-inventaarion analyysi (LCIA, life-cycle inventory analysis) ja 4) tulkinta ja raportointi. Tämän raportin alaluvut 3.1.1–3.1.4 kuvaavat näiden neljän vaiheen sisältöä.

GHG-protokolla jakaa edellä kuvatun laskentaprosessin peräti kahteentoista vaiheeseen. Näiden vaiheiden sisältö vastaa kuitenkin jokseenkin sitä, mikä on edellä mainitussa ISO 14044 -standardissa tiivistetty pääkohtiin. Ainoastaan GHG-protokollan viimeistä vaihetta (vähennystavoitteen asettaminen ja kehityksen seuraaminen) voi pitää selkeästi sellaisena, mikä ei kuulu ISO:n kuvaamaan prosessiin⁷⁶.

Laskennan tavoitteen asettamisella pyritään varmistamaan että laskennan myöhemmissä vaiheissa tehtävät valinnat palvelevat haluttua tarkoitusta. Esimerkiksi GHG-protokollassa kuvataan, että asetettava tavoite voi liittyä esimerkiksi yrityksen ilmastovaikutusten hallintaan, tuotannon suorituskyvyn seurantaan, toimittajien tai asiakkaiden aktivoimiseen tai tuotteiden profiloimiseen vähäpäästöisinä⁷⁷. ISO 14067- ja EU:n PEF-ohje puolestaan ohjeistavat määrittelemään tavoitteessa myös laskennan käyttötavan ja mahdollisen kohdeyleisön⁷⁸.

Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu myös selvityksen rajaaminen ja niin sanotun toiminnallisen tai funktionaalisen yksikön (engl. functional unit, unit of analysis) määritteleminen. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä tuotetta, jonka päästöjä selvitetään. Jossain tapauksissa (esimerkiksi T-paita) rajaus on melko selvä, mutta irtotavarana tai vaihtelevan kokoisissa pakkauksissa myytävien tuotteiden kuten esimerkiksi juomien tai hedelmien ja vihannesten kohdalla on määriteltävä, millaiseen tuotemäärään tai pakkauskokoon vaikutukset suhteutetaan. Usein myös toiminnallisen yksikön käyttötapa (esimerkiksi T-paidan käyttöikä ja pesukerrat) on määriteltävä. Toiminnallinen yksikkö voisi periaatteessa kuvata tuotteen sijaan tarvetta, johon sitä käytetään. Esimerkiksi hedelmien tai vihannesten toiminnallinen yksikkö voisi olla sidottu tiettyyn ravitsemukselliseen määrään.

Lisäksi on määriteltävä, mitä käytännössä lasketaan. Vaikka elinkaaren kattavan laskennan tulisi kattaa nimensä ja määritelmänsä mukaisesti koko elinkaari raaka-aineista loppusijoitukseen, laskentaa tehdään usein suppeammalla rajauksella. Koko elinkaaren kattavaa laskentaa kutsutaan kehdosta hautaan -malliksi (engl. cradle to grave), kun taas suppeampi laskenta voi kattaa esimerkiksi yrityksen oman toiminnan lisäksi vain sitä edeltävät vaiheet (kehdosta portille, engl. cradle to gate) tai vain yrityksen oman toiminnan (portilta portille, engl. gate to gate). Esimerkiksi PEF-ohjeessa todetaan, että silloin kun kyse on niin sanotusta välituotteesta, joka luovutetaan vielä jatkojalostukseen, laskennassa ei tarvitse huomioida jakelua, käyttöä tai käytöstä poistoa⁷⁹. Toisaalta lopputuotteiden osalta PEF-ohjeistus vaatii muita standardeja selvemmin, että koko elinkaari tulee sisällyttää tarkasteluun, eli esimerkiksi ruokatuotteen kohdalla mukana pitäisi olla lämmittäminen tai kypsentäminen kotitaloudessa.

Käytännössä laskennan rajoittaminen elinkaaren alkupäähän voi olla perusteltua myös siinä tapauksessa, että laskennan tavoitteena on ainoastaan tunnistaa hankintoihin tai omaan toimintaan liittyviä päästövähennysmahdollisuuksia. Markkinointiviestinnässä käytettynä tällaiset laskelmat voivat olla ongelmallisia, sillä ne eivät anna ulkopuolisille tahoille täyttä kuvaa tuotteen ilmastovaikutuksesta eivätkä ole vertailukelpoisia sellaisten laskelmien kanssa, joissa elinkaari on huomioitu kattavasti. PAS 2050 -ohjeessa korostetaankin, että silloin kun laskentaa tehdään vain “kehdosta portille” on se tuotava selkeästi ilmi, ettei tuloksen ajatella tarkoittavan koko elinkaarta. EU:n PEF-ohje ja GHG-protokolla puolestaan ohjeistavat tekemään kaaviokuvan, josta käyvät ilmi tuotteen elinkaaren kaikki vaiheet eli myös ne vaiheet, jotka on päätetty perustellusta syystä jättää laskelman ulkopuolelle⁸⁰. Sisällytettävien vaiheiden kuvaaminen on tärkeää, jotta päästörapottia voidaan lukea oikein, sekä arvioida sen tuloksen soveltuvuutta vertailujen tekemiseen.

Käytännössä yrityksillä voi olla haasteita selvittää, miten niiden tuotteita käytetään. Esimerkiksi elintarvikkeita valmistava Oatly perustelee hiilijalanjälkilaskennan päättämistä kaupan hyllylle näin: “emme tiedä, kuinka pitkälle kuljet viedäksesi tuotteen kotiin, matkustatko autolla, pyörällä, jalkaisin, kuumailmapallolla tai avaruusraketilla”⁸¹. Tuotteen elinkaareen kuuluu kauppareissun lisäksi vielä tuotteen käyttö kuten myös sekä tuotteen että pakkauksen käytöstä poistaminen esimerkiksi kierrätykseen.

Vaikka näiden vaiheiden tarkka laskeminen on haastavaa, on niiden huomioimiseen omat ohjeensa. Esimerkiksi tuotteen käyttövaiheen päästöjen laskenta voi perustua esimerkiksi kyseisen tuoteryhmän standardoituun käyttöprofiiliin, tuotteen käytöstä annettaviin ohjeisiin tai kyselytutkimuksella hankittaviin tietoihin tuotteen käyttötavasta⁸². Käytännössä laskija voi kuitenkin usein joutua tekemään omaa tulkintaa, jos käyttövaihetta koskevaa tutkimusta tai standarditietoa ei ole saatavilla.

Eroa voi syntyä myös siitä, miten laskentaa muuten rajataan. Esimerkiksi PAS 2050 ja tuotelaskennan GHG-protokolla sallivat molemmat merkityksettömän pienten päästöjen jättämisen laskennan ulkopuolelle. PAS 2050 kuitenkin edellyttää, että päästöistä yhteensä vähintään 95 prosenttia on laskennan piirissä. GHG-protokollassa merkityksettömän pieneksi arvioitujen päästöjen yhteenlasketulle määrälle ei ole vastaavaa rajaa⁸³, mutta esimerkinomaisesti todetaan, että sellaiset prosessit, jotka kuluttavat alle prosentin tarvittavasti energiasta tai materiaalista voidaan katsoa merkityksettömiksi⁸⁴. EU:n PEF-ohjeessa puolestaan todetaan, että sellaiset prosessit, jotka muodostavat yhteenlaskettuna alle kolme prosenttia tuotteeseen liittyvät materiaalin ja energian kulutuksesta, voidaan jättää laskelman ulkopuolelle⁸⁵. Kaikissa tapauksissa rajaukset laskennan ulkopuolelle tulisi avata ja perustella.

Kun laskennalle on asetettu tavoite ja laskennan rajauksesta päätetty, kerätään tarvittavat tiedot kustakin tarkasteltavasta elinkaaren vaiheesta. Tässä elinkaariarvioinnin inventaariovaiheessa (LCI) pyritään käytännössä selvittämään kunkin elinkaaren vaiheen energia- ja materiaalivirrat. Ensisijaisena tavoitteena on saada näitä virtoja kuvaavaa primääridataa suoraan omasta tai kumppanien toiminnasta, mutta usein voidaan joutua tyytymään sekundaariseen dataan kuten kirjallisuuslähteisiin. Jos laskentaa tekevä yritys teettää esimerkiksi T-paitoja, se voi saada valmistavalta tehtaalta ompeluvaiheen energian käyttöä koskevat luvut (primääridataa). Sen sijaan jos saman tehtaan hankkimasta puuvillakankaasta ei tiedetä kuin sen määrä, voidaan sen valmistuksen päästöt joutua arvioimaan kirjallisuuslähteiden perusteella (sekundaaridataa).

Ideaalitapauksessa tuotannon eri vaiheet ovat selkeästi erillisiä kaikesta muusta toiminnasta, jolloin tarkasteltavaan tuotteeseen liittyvien toimintojen luvut saadaan suoraan. Käytännössä yleensä joudutaan kuitenkin tekemään jonkinlaista jyvitystä eli allokointia. Allokointi voi liittyä esimerkiksi siihen, että samassa tehtaassa tehdään useita eri tuotteita, jolloin esimerkiksi valaistukseen käytettävä energiamäärä pitää jakaa eri tuotteiden kesken. Toisaalta allokointitarvetta voi tulla myös siitä, että saman tuotteen elinkaareen kytkeytyy suoraan myös muita tuotteita. Esimerkiksi maitoa tuottavasta lehmästä saadaan myös lihaa ja nahkaa.

Allokoinnissa kyseiselle elinkaarivaiheelle arvioidut energia- ja materiaalivirrat jyvitetään tarvittaessa (engl. attributional approach) eri tuotteille. Erot siinä, millaisin periaattein allokointi tehdään, voivat johtaa suuruusluokaltaan hyvin erilaisiin tuloksiin. Käytännössä tarkasteltavan tuotteen elinkaari tulee mallintaa niin, että kaikki vaiheet sekä niissä tarvittavat syötteet (raaka-aineet tai energia) huomioidaan. Muun muassa PEF-ohje siteeraa ISO:n elinkaariarviointia koskevaa standardia ja korostaa, että allokointia tulisi pyrkiä välttämään mallintamalla eri tuotteisiin liittyvät prosessit erikseen⁸⁶. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään aina mahdollista, jolloin tiettyjä vaikutuksia voidaan joutua jyvittämään esimerkiksi tuotettaviin tuotteisiin liittyvien materiaalivirtojen tai niiden taloudellisten arvojen perusteella. Esimerkiksi tehtaan valaistus tai lämmitys aiheuttaa päästöjä, jotka voivat liittyä useampaan eri tuotteeseen, jolloin ne on allokoitava jollain tavalla. Käytännössä nämä voidaan usein myös arvioida merkityksettömän pieniksi yksittäisen tuotteen kohdalla. PEF:in tuoteryhmäkohtaisissa standardeissa voidaan ohjeistaa eri tuotantovaiheiden allokointia, jolloin siitä aiheutuvia eroja saadaan minimoitua.

Ympäristövaikutusten laskenta on se vaihe, jossa tuotteeseen liittyvistä energia- ja materiaalivirtoja kuvaavista luvuista johdetaan ympäristölle tuotteen elinkaaresta aiheutuva kuormitus. Kun kyse on kasvihuonekaasupäästöistä, tämä tehdään päästökertoimien avulla. Varsinainen ympäristövaikutus on päästöjen vaikutus ilmaston lämpenemiseen, mutta tyypillisesti hiilijalanjälki ilmaistaan päästöinä.

Päästöt saadaan yksinkertaisimmillaan siten, että toimintaa kuvaava luku kerrotaan päästökertoimella. Jos edellisessä vaiheessa on esimerkiksi arvioitu litroina se määrä diesel-polttoainetta, joka yhden tuotteen tuontantoketjussa käytetään kuljetuksiin, tässä vaiheessa tuo lukema kerrotaan päästökertoimella, jolloin saadaan kyseisen polttoainemäärän aiheuttama päästö. Tällaiset fossiilisten polttoaineiden päästökertoimet tunnetaan melko hyvin, mutta monen muun tuotteen, materiaalin tai raaka-aineen kohdalla päästöjen arvioiminen on monimutkaisempaa ja päästökertoimista voi olla eri lähteissä hyvinkin erilaisia arvioita. Tästä syystä oman ketjun toimintaa kuvaavaa primääridataa tulisi pyrkiä keräämään kattavasti erityisesti niistä vaiheista, joiden ympäristövaikutukset on arvioitu suuriksi.

Päästökertoimia on saatavilla yksittäisistä tieteellisistä tutkimuksista ja raporteista sekä myös erilaisista päästölaskureista tai tietopankeista. Osa näistä työkaluista on avoimesti käytettävissä, osa on rajoitettu maksavien asiakkaiden käyttöön. Se, että päästökertoimet ovat hajautuneet lukuisiin eri lähteisiin, perustuvat eritasoisiin laskelmiin ja vanhenevat usein nopeasti, vaikuttaa laskelmien laatuun ja vertailtavuuteen.

Suorien päästökertoimien lisäksi eroja voi tulla myös siitä, miten erilaisia päästölähteitä käsitellään. Esimerkiksi lentopäästöjen vaikutusten kuvaaminen pelkkää kasvihuonekaasun määrää tarkemmin niin sanottua RFI-kertointa käyttäen on elinkaariarvioinnin periaatteiden mukaista. Kuitenkaan GHG-protokollassa ja PAS 2050:ssä tällä tavalla saatua lentokilometrien koko ilmastovaikutusta ei edellytetä, ja PAS 2050:ssä sitä ei edes saa ottaa huomioon kokonaispäästöjä laskiessa vaan niihin tulee sisällyttää vain suora, korjaamaton päästö⁸⁷.

Esimerkiksi maatalous- ja puutuotteissa laskentaan tuo haastetta niin sanottujen bioperäisten päästöjen huomioiminen, sillä kattavuuden saavuttamiseksi laskennassa tulisi tyypillisesti huomioida sekä puun kasvun hiilensidonta että käytön jälkeen tapahtuvan hajoamisen päästö. Ohjeesta riippuen nämä voidaan kuitenkin jättää huomioimatta, raportoida erikseen tai laskea mukaan hiilijalanjälkeen⁸⁸.

Yksi merkittävä, varsinkin elintarvikkeiden päästölaskennan tuloksien vertailtavuuteen vaikuttava, tekijä on maaperän hiilitaseen huomioiminen. Suomessa päästöjä aiheuttavilla turvemailla on merkittävä rooli ruuantuotannossa, mutta näitä päästöjä ei huomioida johdonmukaisesti kaikissa laskentaohjeissa⁸⁹. Tulevassa kansallisessa LCAFoodPrint-ohjeessa (ks. infolaatikko luvun 2.1 lopussa) maankäytön ja maankäytön muutosten päästöt pyritään saamaan kattavasti ja systemaattisesti mukaan, joten sitä noudattava laskenta tulee olemaan tältä osin keskenään vertailukelpoista.

Kun elinkaaren eri vaiheissa aiheutuneiden päästöjen laskenta on tehty, voidaan tuloksista tehdä yhteenveto ja vetää johtopäätöksiä laskennan tavoitteisiin liittyen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi elinkaaren eri vaiheisiin liittyvien päästövähennystoimien tunnistamista. Tulosten yhteydessä tulisi kertoa myös, millaisia oletuksia ja epävarmuuksia niihin liittyy.⁹⁰

Tyypillisesti laskennasta tuotetaan jonkinlainen raportti. Esimerkiksi ISO 14067 -standardissa määritellään niin sanotun selvitysraportin sisältö. Siinä tulisi tulosten lisäksi käydä ilmi muun muassa laskennan rajaus, käytetyt tietolähteet sekä tiedon laadun ja epävarmuuksien arvio⁹¹.

Yritykset voivat tehdä laskelmia vain omaan sisäiseen käyttöönsä, mutta mikäli niitä käytetään myös ulkoiseen viestintään, standardeissa on myös vaatimuksia tähän liittyen. Hiilijalanjälkeä koskevan tiedon julkisuudesta on esimerkiksi kirjattu niin sanottua ympäristöjalanjälkeen liittyvää viestintää koskevaan ISO-standardiin 14026, että tarkemmat tiedot jalanjäljen laskennasta on oltava julkisesti saatavilla tai annettava pyynnöstä⁹². Myös GHG-protokollan tuotestandardissa on selkeä lista tiedoista, jotka on laskelman yhteydessä julkaistava⁹³. PEF-yleisohje edellyttää kattavat tiedot paitsi kasvihuonepäästöjen myös muiden ympäristövaikutusten arvionnista koska siinä edellytettävä raportointi koskee laajemmin tuotteen yleistä ympäristöjalanjälkeä⁹⁴.

Ohjeistuksissa on myös eroa sen suhteen, onko laskenta verifioitava ulkopuolisen tahon toimesta. PEF-yleisohjeessa on hyvin selkeät vaatimukset laskelman ulkopuoliselle arvioinnille⁹⁵. Tällainen arvio on teetettävä, jos PEF-laskelmasta viestitään oman organisaation ulkopuolelle. Sen mukaan laskennan arvioijalla tulee olla riittävä kokemus vastaavien arviointien tekemisestä. Vastaavasti myös EPD-prosessiin ja tulevan kotimaisen LCAFoodPrint-ohjeen vaatimuksiin kuuluu tulosten ulkopuolinen verifiointi. Tuotekohtaisen laskennan GHG-protokollan tai ISO 14067:n mukainen tuotepäästöjen raportoiminen ei edellytä laskelman ulkopuolista arviointia.

PAS 2050 ei ohjeista hiilijalanjäljestä raportointia eikä edellytä ulkopuolisen arvion teettämistä. Mikäli päästölaskennan tuloksissa kuitenkin viitataan kyseisen standardin noudattamiseen, on kerrottava, onko laskenta arvioitu vain itse vai onko sillä ulkopuolinen verifikaatio⁹⁶.

Varsinaisen raportoinnin lisäksi myös yleistajuisemmalle viestinnälle voidaan asettaa vaatimuksia. Esimerkiksi suomalaisessa LCAFoodPrint-hankkeessa julkaistussa viestintäohjeessa edellytetään viestimään ympäristövaikutukset yhdenmukaisesti suhteessa sataan grammaan tai sataan millilitraan syöntivalmista tuotetta, mikä tarkoittaa, että laskennassa on huomioitava myös ruuan valmistuksesta aiheutuvat päästöt. Lisäksi edellytetään, että jalanjälkilaskelmasta tarjotaan selkeät ja kattavat, helposti löytyvät lisätiedot, joihin tulee viitata väittämän yhteydessä esimerkiksi QR-koodilla tai verkkosoitteella.⁹⁷

Tätä raporttia varten haastateltiin tuotepäästöjen laskentaa työnsä puolesta tekeviä ja tuntevia henkilöitä⁹⁸. Haastatteluiden tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita ja puutteita tuotekohtaisessa päästölaskennassa tyypillisesti tunnistetaan sekä miten päästölaskennan ja -raportoinnin laatua voitaisiin parantaa.

Yleisesti ottaen haastatteluissa korostui laskijan rooli erilaisten, jopa satojen valintojen tekemisessä ja puutteellisiin tietoihin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa. Nykyisten ohjeiden joustavuus ja haasteet lähtötietojen saatavuudessa johtavat siihen, että jopa saman tekijän toimesta saatetaan päätyä erilaisiin tuloksiin eri tilanteissa. Siten tuotekohtaisten päästöjen laskentaa pidettiin kokonaistulosten osalta enemmänkin suuntaa-antavana ennen kuin yksityiskohtaisempia, laskentaa harmonisoivia ohjeistuksia saadaan kehitettyä. Tästä syystä tuotekohtaisten päästöjen laskeminen nähtiin toistaiseksi hyödyllisempänä esimerkiksi arvoketjujen päästövähennystoimien kohdistamisessa kuin vertailukelpoisen tiedon tuottamisena.

Haastateltavat näkivät, että laskennan laatua ja yhdenmukaisuutta olisi saatava parannettua ennen kuin päästötietojen laskennasta ja julkaisemisesta voidaan tehdä pakollisia, sillä epäjohdonmukaiset laskentatulokset voivat nakertaa kuluttajien luottamusta lukuja kohtaan. Toisaalta nousi esiin myös ristiriitaa siinä, että kuluttajien kannalta lukujen pitäisi olla ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä, kun taas täsmällisyys edellyttäisi myös epävarmuuksien ja oletusten tuomista esiin.

Haastatteluissa tuli esiin erilaisia näkemyksiä liittyen siihen, miten tuotekohtaisen päästölaskennan käyttöä ja laatua voitaisiin edistää. Tuoteryhmäkohtaiset tai muuten riittävän yksityiskohtaiset laskentaohjeet nähtiin tärkeänä tapana parantaa laatua. Ja julkiset hankinnat nähtiin taas yhtenä tapana lisätä tuotepäästötietojen laskentaa ilman velvoittavaa lainsäädäntöä. Päästökertoimien kerääminen julkisiin tietokantoihin jakoi mielipiteitä. Sillä voitaisiin ehkä helpottaa laskentaa ja edistää käytettävien kertoimien läpinäkyvyyttä, mutta toisaalta ongelmallisena pidettiin sitä, että tämä nähtäisiin ratkaisevana parannuksena, koska samoihin geneerisiin kertoimiin tukeutuminen jättää piiloon ne erot mitä tuotteiden todellisissa ketjuissa on. Myös tällaisen päästökerrointietokannan ylläpito ajantasaisena nähtiin haastavaksi.

Haastattelujen perusteella tässä raportissa käsitellyistä laskentaohjeista ISO 14067 oli se, jonka perusteella laskentaa eniten tehtiin ja sen katsottiin olevan yleisimmin myös se, mitä asiakkaat laskennalta halusivat. Toisaalta ISO 14067 -ohjeistuksen katsottiin olevan paikoin yleisluonteinen ja jättävän yksityiskohtaisia vaatimuksia ja laskentakäytänteitä määrittelemättä. Tämä johtaa siihen, että laskennan tekijällä on enemmän vapautta, mikä tarkoittaa, että ratkaisuja pitää hakea muista lähteistä ja heikentää siten tulosten vertailtavuutta.

GHG-protokollajärjestelmän katsottiin olevan merkittävämpi standardi organisaatiotason päästölaskennassa, mutta nimen tunnettuuden vuoksi asiakkaat joskus haluavat, että myös tuotelaskennassa käytetään juuri GHG-protokollan tuotestandardia. Haastattelujen mukaan se ei kuitenkaan ole tarkkuudeltaan edes ISO 14067:n tasolla. GHG-protokollan heikkoutena pidettiin myös sitä, että se soveltuu esimerkiksi ISO 14067 -standardia huonommin tilanteisiin, joissa halutaan laskea hiilijalanjäljen lisäksi myös tuotteen muita ympäristövaikutuksia.

PAS 2050 -standardin todettiin olleen aiemmin tärkeämpi, mutta jääneen erityisesti ISO 14067:n julkaisun jälkeen vähemmällä merkitykselle. Sen ohjeita ja määritelmiä saatetaan käyttää satunnaisesti tukena esimerkiksi silloin, kun maaperäpäästöjen laskenta tunnistetaan tarpeelliseksi.

EU:n PEF-järjestelmää pidettiin lähtökohtaisesti hyvänä ja tavoitetta yleiseurooppalaisesta vertaltavuudesta hyvänä, mutta käytännön toteutus nähtiin sekavana ja käyttökelpoisuudeltaan toistaiseksi melko heikkona. Esimerkiksi tuoteryhmäkohtaisia PEFCR-ohjeistuksia tehtiin pitkän pilottikauden aikana useita, mutta ne ovat ehtineet sittemmin pääosin vanhentua. Osa haastatelluista sanoi hyödyntävänsä laskennassa PEFCR-tuoteryhmäohjeita silloin, kun jotain yksityiskohtaa ei ole määritelty riittävän tarkkaan kyseisessä laskennassa muuten käytettävässä ohjeessa. Nykyisellään PEF tai sen tuoteryhmäohjeet eivät siis ole kattavassa käytössä sellaisinaan. Järjestelmälle hahmoteltu asema EU:n virallisena standardina ja esimerkiksi siihen liittyvä työ päästökertoimien kokoamiseksi nähtiin kuitenkin niin tärkeäksi, että järjestelmästä voi vielä tulla merkittävä.

Ympäristövaikutusten raportointikehikko EPD nousi haastatteluissa esiin varsinkin rakennustuotteiden päästölaskentaan liittyen. Sitä pidettiin perusteellisena ja parhaimmillaan, varsinkin yhdenmukaisten tuotteiden kohdalla, melko vertailukelpoisia tuloksia tuottavana järjestelmänä. Vahvuutena pidettiin myös tiukkaa verifiointivaatimusta. Toisaalta järjestelmän tuoteryhmäkohtaisten ohjeiden kirjavuus, rajallinen saatavuus ja vaihteleva laatu nähtiin ongelmallisena varsinkin rakennusalan ulkopuolisissa tuoteryhmissä, joissa järjestelmä ei ole vakiintunut laajaan käyttöön.

Asiakkaat jakautuvat haastattelujen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ovat ne yritykset, jotka lähtevät selvittämään omien tuotteidensa päästöjä omasta halustaan, joka voi liittyä esimerkiksi haluun pienentää omaa ympäristövaikutusta. Mahdollisuutta viestiä oman tuotteen hiilijalanjäljestä kuluttaja-asiakkaille ei pidetty kovin merkittävänä kannustimena tuotekohtaiseen laskentaan. Osalla haastateltavista oli myös tullut vastaan tilanteita, joissa laskettuja tuloksia ei haluttu viestiä ulos, koska kilpailijan epämääräisesti lasketut luvut olivat pienemmät.

Halukkuus selvittää omien tuotteiden päästöjä siksi, että tuote voidaan niin sanotulla päästökompensaatiolla hyvittää hiilineutraaliksi, arvioitiin aiemmin hyvin yleiseksi, mutta sittemmin vähentyneeksi. Tällaiset väitteet tullaan lähivuosina myös kieltämään sopimattomien kaupallisten menettelyiden direktiivin kansallisen toimeenpanon myötä.

Toinen, vähitellen yhä merkittävämmäksi nouseva ryhmä tuotelaskennan asiakasyrityksistä koostuu niistä, jotka tarvitsevat tuotekohtaista päästölaskentaa joko lainsäädännön tai kumppaniensa vaatimuksesta. Erityisesti haastatteluissa nousi esiin rakennustuotteisiin kohdistuvat vaatimukset sekä kaupan keskusliikkeiden aktivoituminen tuotekohtaisten hiilijalanjälkien kyselemisessä. Haastattelujen perusteella kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n vaatimukset organisaatiopäästöjen laskennasta ovat alkaneet vähitellen näkyä siinä, että yritykset kyselevät aiempaa enemmän hankkimiensa tuotteiden ja raaka-aineiden päästöistä.

Se, millaisia tarpeita yrityksellä on ja millaisia tavoitteita päästölaskennalle asetetaan, ohjaa myös käytännön toteutusta. Esimerkiksi elinkaaren loppupään laskennalla ei ole merkitystä, jos tavoitteena on löytää päästövähennysmahdollisuuksia omasta tuotantoprosessista. Se, että tällaisia keinoja löydetään ja viedään toimeenpanoon, koettiin palkitsevaksi: laskenta ei tuota ainoastaan tuloksia paperilla vaan myös käytännön muutoksia.

Jonkin verran haastatteluissa nousi esiin myös se, että budjettisyyt voivat ohjata laskennan rajausta tai tavoitteita. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käyttö ja käytöstäpoisto rajataan laskennan ulkopuolelle, tai sitä, että samankaltaisia mutta erillisiä tuotteita halutaan niputtaa samaan laskelmaan. Käyttövaiheen rajaamista laskennan ulkopuolelle ei pidetty lähtökohtaisesti ongelmallisena, kunhan se vastaa laskennan tavoitetta. Toisaalta pidettiin selvänä, että erot tässä suhteessa estävät vertailtavuuden niissä tuotteissa, joiden käyttövaiheessa aiheutuu merkittäviä päästöjä.

Tuotekohtaista päästölaskentaa pidettiin periaatteiltaan selkeämpänä kuin organisaatiopäästöjen laskentaa, jossa arvoketjut levittäytyvät moneen suuntaan ja erilaisiin konsernirakenteisiin tai osaomistuksiin liittyvien päästöjen määrittäminen voi olla haastavaa. Sitä vastoin tuotteita koskevassa laskennassa on periaatteessa kyse selkeistä fyysistä virroista ja elinkaaren vaiheista, jotka on helpompi tunnistaa ja laskea. Käytännössä tämä selkeys johtaa siihen, että laskennassa huomioitavia asioita voi helposti olla enemmän kuin yrityksen päästöjen laskennassa, jossa usein keskitytään olennaisimpiin päästöihin.

Toisena erona organisaatiopäästöjen laskentaan nousi se, että yrityksen toiminnan päästöjen laskenta nähdään usein helpommin säännöllisenä, esimerkiksi jokavuotisena toimintana, kun taas tuotepäästöjen laskentaan voidaan suhtautua enemmän kertaluontoisena. Tämä asettaa enemmän paineita sille, että laskenta pitää saada kerralla mahdollisimman kattavaksi ja edustavaksi. Toisaalta nähtiin lupaavaa kehitystä modulaarisen laskennan ja sitä tukevien digitaalisten ratkaisujen suuntaan, jolloin kukin yritys vastaa päästötiedoista omalta osaltaan ja tuotteiden arvoketjupäästöt on mahdollista päivittää vaikka useamman kerran vuodessa, kun tuoreet tiedot ovat jatkuvasti kaikkien saatavilla.

Yhtenä onnistuneen laskennan edellytyksenä mainittiin se, että työhön saadaan alusta alkaen osallistettua asiakkaalta ja toimittajilta oikeat henkilöt, jotka tuntevat tuotantoprosessin. Kokenutkaan päästölaskija ei nimittäin välttämättä tunne toimiala- tai yrityskohtaisia yksityiskohtia, joilla laskennasta saadaan mahdollisimman tarkkaa hyödyntämällä yrityskohtaista primääridataa. Varsinkin kunkin yrityksen ensimmäisessä laskennassa voi olla työlästä käydä tiedonhankinta läpi, sillä vaikka kyse on yrityksen omista prosesseista, ei erilaisia päästölaskentaan tarvittavia tietoja välttämättä ole kerätty.

Vielä haastavampaa on kerätä tietoa yrityksen arvoketjusta. Esimerkiksi hankintojen päästöt voivat perustua toimittajan antamaan päästötietoon, josta ei ole mahdollista saada tarkempaa kuvausta. Tällöin vaihtoehtona on joko vain luottaa toimittajan tietoon tai käyttää yleistä päästökerrointa kyseiselle tuotteelle tai materiaalille. Tällaisiin valintoihin liittyvät epävarmuudet sanottiin tuotavan asiakkaiden tietoon tulosten raportoinnissa, joskaan ne eivät aina päädy viestintään asti.

Haastattelujen perusteella tuotekohtaisten päästötietojen vertailtavuus on lähtökohtaisesti melko heikkoa. Vähintäänkin pitäisi olla varmuus, että noudatettava standardi tai laskentaohjeistus, sen käytännön toteutus, laskennan rajaus, allokointien yhdenmukaisuus, biogeenisen hiilen yhdenmukainen sisällyttäminen ja käytetyt kertoimet ovat samoja. Kunnollinen vertailukelpoisuus voi siten toteutua lähinnä saman tuoteryhmän tuotteiden välillä, jos on käytetty riittävän tarkkaa tuoteryhmäkohtaista ohjeistusta tai sellaista ohjeistusta joka ohjeistaa laskennan riittävän tarkasti toimialan kaikille tuotteille. Nykyiset tuoteryhmäkohtaiset ohjeistukset koettiin osin kuitenkin laadultaan ja tarkkuudeltaan vaihteleviksi, joten käytännössä vertailtavuutta pitää tarkastella tapauskohtaisesti, mikä vaatii asiantuntemusta ja tietojen avoimuutta.

Tätä raporttia varten tarkasteltiin yhdeksän esimerkkituotteen osalta, millaista päästölaskentaa pakkauksissa käytettävien ilmastoväittämien taustalla on. Vertailuun valittiin kolme tuoteryhmää, joista kustakin löytyi kolme eri valmistajan tuotetta, joiden päästöihin voitiin olettaa kohdistuneen jonkinlaista laskentaa. Osa tuotteista valittiin sen perusteella, että tuotteessa tai sen markkinoinnissa kerrotaan tuotteen hiilijalanjälki. Osa taas valittiin sen perusteella, että tuotetta markkinoidaan esimerkiksi hiilineutraalina, jolloin voitiin olettaa, että tuotteen päästöt on laskettu. Kaikki arvioidut tuotteet ovat olleet Suomen markkinoilla helmikuussa 2024.

Tuotekohtaisten päästöjen raportointia on arvioitu ensisijaisesti julkisten tietojen perusteella, mutta yrityksille on annettu mahdollisuus täydentää tietoja sähköpostitse. Kriteeri tietojen antamisesta noudattelee esimerkiksi ISO-standardi 14026:ta, jonka mukaan ympäristöjalanjälkeen liittyvän markkinointiviestinnän tueksi on julkaistava tai pyynnöstä annettava tarkempi raportti⁹⁹.

Jokaisen tuotteen kohdalla esitetään seuraavissa alaluvuissa yhteenvetotaulukko, jossa on arvioitu yritysten antamaa tietoa. Itse tuotteessa olevien merkintöjen osalta riittävänä on pidetty jonkinlaista hyvinkin yleistä väittämän perustelua tai viittausta päästölaskennan tekijään tai tekotapaan. Sen sijaan verkkosivuilta tai erikseen pyytämällä on edellytetty kattavampaa tietoa, kuten väittämän selkeää perustelua sekä sen taustalla olevan päästölaskelman yksityiskohtien avaamista. Koska arvioidut tuotteissa esitetyt väittämät ovat erilaisia, eivät tulokset ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.

Alvarin Nollapäästönappula Vauhti on Alvar Pet Oy:n kuivaruoka pentukoirille. Päästöttömyyteen viittaavan nimen lisäksi tuotepakkauksessa ei ole muita ilmastovaikutuksesta kertovia tietoja. Yrityksen verkkosivuilla tuotteen päästöiksi on ilmoitettu 0,897 kg hiilidioksidiekvivalenttia yhtä tuotekiloa kohden. Kokonaispäästöjen lisäksi on kerrottu, miten laskelma jakautuu raaka-aineisiin (0,772 kg-co2e), toimitukseen (0,02 kg-co2e), pakkausmateriaaliin (0,04 kg-co2e) ja tuotantoon (0,065 kg-co2e). Tuotteen nimessä olevaa väitettä nollapäästöisyydestä ei perustella tuotepakkauksessa tai tuotetta esittelevällä verkkosivulla.¹⁰⁰

Toisaalla yrityksen verkkosivuilla kerrotaan sekä yrityksen tuotteiden hiilijalanjäljen laskennasta että päästöjen kompensaatiosta, johon Nollapäästönappula-tuotteen nimen väite nollapäästöisyydestä perustuu. Hiilijalanjälkilaskelmat on tehty yhteistyössä UseLess Companyn kanssa. Päästölaskennassa kerrotaan noudatettavan ISO 14067 -standardia sekä EU:n PEF-järjestelmän mukaista tuoteryhmäkohtaista ohjetta lemmikieläinten ruuan päästöjen laskentaan. Päästöhyvitysten yhteismäärä koko yrityksen toiminnan ajalta (518 tonnia) kerrotaan.¹⁰¹

Päästöjen hyvittämiseen on käytetty NGS Finlandin palvelua, jossa ilmastovaikutus perustuu kiertoajan pidentämiseen kotimaisissa talousmetsissä sekä uusien alueiden metsittämiseen¹⁰². Kyseisen toiminnan laatua ei ole tässä raportissa arvioitu erikseen¹⁰³, mutta kotimaisten metsien ilmastovaikutukseen perustuvat hankkeet eivät valtioneuvoston julkaiseman oppaan mukaisesti kelpaa päästöjen kumoamiseen. Tämä johtuu siitä, että niissä saavutettava ilmastohyöty hyväksiluetaan myös Suomen kansallisiin ilmastotavoitteisiin¹⁰⁴.

Vastauksessaan Finnwatchille Alvar Pet totesi, että noin 95 prosenttia tuotteista myydään heidän oman verkkokauppansa kautta, minkä vuoksi yritys on priorisoinut tiedon tarjoamista siellä. Ilmastoväittämien kehittyneen määrittelyn myötä yritys on päättänyt uudistaa Nollapäästönappula-tuotesarjan ja muuttaa sen nimeä tämän vuoden aikana siten, että väite nollapäästöisyydestä poistuu. Lisäksi yritys aikoo arvioida uudelleen käyttämäänsä päästöhyvitysmenetelmää. Alvar Pet ei tarjonnut tämän raportin arvioon tarkkaa tietoa tarkasteluun valitun tuotteen laskennasta, mutta toimitti luottamuksellisesti raportin, jossa laskentatapa kuvattiin perusteellisesti. Sen mukaan laskenta perustuu ISO 14067 -standardiin, mutta myös pilottivaiheen PEFCR-ohjetta on hyödynnetty tuoteryhmäkohtaisia oletuksia tehtäessä.

Dagsmark Vimpeli on Dagsmark Petfood Oy:n kuivaruoka pentukoirille. Tuotteeseen liittyvä ilmastoväittämä on kommunikoitu kuluttajalle tuotteessa olevalla suurehkolla vihreällä tassunjälkilogolla, jonka yläpuolella lukee “Dagsmark Petfood Oy” ja alapuolella “Hiilitassunjälki laskettu”. Merkki on helppo tulkita väärin, ja kuluttajalle voi syntyä mielikuva siitä, että tuotteen päästöt olisi laskettu. Merkillä tarkoitetaan kuitenkin yrityksen päästöjen laskemista. Laskelmassa on mukana myös esimerkiksi tuotteiden raaka-aineiden ja valmistuksen päästöt, mutta sitä ohjaavat osittain eriävät periaatteet (ks. raportin luku 2). Sama yrityksen itsensä laatima merkki on myös tuotepakkauksen takapuolella, jossa kerrotaan yleisellä tasolla yrityksen ympäristöarvoista. Yrityksen verkkosivujen tuotesivuilla ei kerrota tuotteen ilmastovaikutuksesta mitään¹⁰⁵.

Vastuullisuus-verkkosivulla kerrotaan, että yritys laskee oman hiilijalanjälkensä vuosittain, mutta laskennan tuloksia ei kerrota¹⁰⁶. Sivulla on linkki yrityksen vastuullisuusraporttiin, joka koskee vuoden 2021 tietoja. Siinä kerrotaan, että organisaatiopäästöjen laskennan tekee Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ja että siinä noudatetaan GHG-protokollaa ja ISO 14064 -standardia¹⁰⁷. Päiväämättömissä blogikirjoituksissa kerrotaan hieman tarkemmin vuoden 2022 päästöjen laskennasta muun muassa rajausta kuvaten¹⁰⁸, mutta laskennan tulosta ei kerrota. Toisessa blogikirjoituksessa kerrotaan vuoden 2023 logistiikkapäästöjen hyvittämisestä metsäojitettujen soiden ennallistamista tekevän Hiilipörssin kautta¹⁰⁹. Tämän hyvityksen suuruus ei ole vielä tiedossa, koska vuotta 2023 koskeva päästölaskenta on vielä kesken.

Vastauksessaan Finnwatchille Dagsmark kertoi, että yrityksen organisaatiopäästöjen laskennasta kertovat merkinnät ollaan poistamassa pakkauksista. Yrityksen toiveena on, että tulevaisuudessa pakkauksiin saataisiin tiedot tuotekohtaisista hiilijalanjäljistä. Dagsmark toimitti Finnwatchille myös taulukon, jossa organisaatiopäästöjä koskevan päästölaskennan rajaus oli kuvattu verkkosivuja tarkemmin.

Hau-Hau Champion Senioreille & keventäjille on Prima Pet Premium Oy:n kuivaruoka vanhemmille ja painonhallintaa tarvitseville koirille. Tuotteessa on vihreä lehti, jossa lukee “CO2 hyvitetty”. Kyseessä on yrityksen itsensä laatima merkki. Tuotepakkauksen takapuolella kerrotaan, että hiilijalanjäljen hyvittämisestä on lisätietoa yrityksen verkkosivuilla. Yrityksen verkkosivujen tuotesivuilla ei kerrota tuotteen ilmastovaikutuksesta mitään¹¹⁰.

Yrityksen vastuullisuutta käsittelevillä verkkosivuilla kerrotaan yleisesti, mistä koiranruoan ilmastovaikutus syntyy, ja että kuivaruokien hiilijalanjälki kompensoidaan sataprosenttisesti. Yhteensä 12 tuotteen päästöt lisättiin samalle sivulle Finnwatchin yhteydenoton jälkeen, kuten myös tieto siitä, että laskenta tehdään ISO 14040- ja 14044 -standardien mukaisesti. Tarkasteluun valitun tuotteen päästöt ovat 1,96 kg hiilidioksidiekvivalenttia per tuotekilo. Verkkosivun kompensaatiota käsittelevässä tekstikappaleessa kerrotaan, mitkä vaiheet kuivaruokien päästöjen laskennassa on otettu huomioon.¹¹¹

Myös päästöhyvitykseen käytetystä menetelmästä tarjottavia tietoja täydennettiin Finnwatchin yhteydenoton jälkeen. Aiemmin yrityksen verkkosivulla kerrottiin yleisesti, että hyvittäminen tehdään MyClimate-järjestön kanssa hankkeissa, jotka “tukevat kahden uhanalaisen lajin luonnollisen elinympäristön säilyttämist䔹¹². Täydennyksen jälkeen sivulla oli myös tarkemmat tiedot siitä, mitä hankkeita (Plan Vivo -sertifioitu metsänsuojeluhanke Tansaniassa ja Gold Standard -sertifioitu liesihanke Ruandassa) hyvitykseen on käytetty, mutta ei sitä, kuinka paljon päästöjä on hyvitetty.

Vastauksessaan Finnwatchille Prima Pet Premium lähetti luottamuksellisesti MyClimate-järjestöllä vuonna 2023 teetetyn raportin tuotepäästöjen laskennasta. Yritys myös kertoi, että tulevaisuudessa sen on määrä luopua tuotekohtaisesta päästökompensaatiosta sekä pakkauksen “CO2 hyvitetty” -merkinnästä.

Arvid Nordquist Amigas on luomukahvi, jonka tuotepakkauksessa on pyöreä, yrityksen itsensä laatima “CO2 compensated” -merkintä. Pakkauksen kyljessä kerrotaan lisäksi, että tuotteen hiilidioksidipäästöt on sataprosenttisesti hyvitetty viljelmiltä kauppaan. Yrityksen verkkosivujen tuotesivulla on sama logo kuin myyntipakkauksessa, mutta ilmastovaikutuksesta tai sen hyvittämisestä ei tässä yhteydessä kerrota mitään.¹¹³ 

Yrityksen vastuullisuutta käsittelevillä sivuilla kerrotaan, että kahvintuotannon hiilijalanjälki lasketaan “koko matkalta raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi”¹¹⁴. Sitä, millainen tuotteen hiilijalanjälki on, ei sivulla kerrota. Yrityksen vuotta 2022 koskevassa vastuullisuusraportissa kerrotaan myös yhtiön kokonaispäästöt sekä paahtimon osalta myös päästöt suhteessa tuotettuun kahviin (0,1 kg-co2e per kahvikilo). Kahvipaketin elinkaaren kokonaispäästöjä ei kuitenkaan kerrota¹¹⁵. Vähän ennen tämän raportin valmistumista julkaistussa vuotta 2023 koskevassa vastuullisuusraportissa päästöjen kehitys yhtä kahvikiloa kohti vuosina 2014, 2021, 2022 ja 2023 esitetään graafisesti.

Yrityksen englanninkielisillä sivuilla on erillinen sivu, jossa päästölaskennasta kerrotaan hieman tarkemmin. Laskennassa huomioidaan vain tuotantoketjun päästöt eli ne päästöt, jotka syntyvät ennen kaupan hyllylle päätymistä. Eniten päästöjä syntyy maankäytön muutoksista (28,5 prosenttia kokonaismäärästä) sekä viljelystä ja käsittelystä tiloilla (57,8 prosenttia). Lisäksi kerrotaan laskelmassa huomioitavat kasvihuonekaasut ja siinä noudatettavat standardit (muun muassa GHG-protokolla ja PAS 2050) sekä kertomalla yleisellä tasolla, miten laskennassa käytettäviä tietoja kerätään.¹¹⁶

Yrityksen suomenkielisellä, vastuullisuutta käsittelevällä verkkosivulla todetaan päästöhyvityksestä, että se tehdään “ostamalla ilmastokompensaatiosertifikaatteja”, joista jokainen “on jäljitettävissä ainutlaatuisen sarjanumeron avulla”¹¹⁷. Sivulta ei ole linkkiä yrityksen kansainvälisille sivuille, josta löytyvät tarkemmat tiedot hankkeista ja niiden sertifikaateista¹¹⁸. Sieltä selviää, että päästöjen hyvittämiseen on vuosina 2011–2023 käytetty lukuisia Plan Vivo- tai Verra VCS -sertifioituja hankkeita, joista valtaosa liittyy metsiin. Myös hyvitysten määrä kerrotaan hankkeittain eriteltynä (esimerkiksi vuonna 2022 päästöjä on hyvitetty yhteensä 94 366 tonnia).

Vastauksessaan Finnwatchille Arvid Nordquist toimitti perusteellisen kuvauksen Climate Neutral Groupin käyttämästä laskentametodologiasta sekä kuvauksen yhdelle kahvikilolle lasketuista päästöistä (3,59 kg-co2e per tuotekilo). Annettu laskelma oli tosin yrityksen kahveille yhteinen, eikä kohdistunut pelkästään tarkasteluun valittuun Amigas-kahviin, jonka tuotekohtaisista päästöistä ei siis saatu tietoa. Yrityksen mukaan kahvien päästöjä laskettiin aiemmin erikseen, mutta laskentajärjestelmästä on tullut liian raskas koko valikoimalle sovellettavaksi, minkä vuoksi siirryttiin tuoteryhmälle yhteiseen keskivertolaskelmaan. Yrityksen mukaan Amigas-kahville aiemmin erikseen tehdyn laskelman perusteella keskivertolaskelma antaa realistisen tai hieman suuremman tuloksen kuin Amigasin todelliset päästöt.

Yritys myös kertoi, että se aikoo päivittää ilmastovaikutuksista kertovaa sivustoaan lähiaikoina. 

Paulig Mundo Original on Mundo-tuoteperheeseen kuuluva luomukahvi, jonka tuotepakkauksessa lukee “Carbon Neutral Coffee”. Tuotepakkauksen kyljessä on logo, jossa lukee “Certified CarbonNeutral Product”. Kyseessä on Climate Impact Partnersin myöntämä merkintä, jonka vaatimukset ovat julkisesti saatavilla¹¹⁹.

Logon alla kerrotaan, että “kahvin elinkaaren ilmastopäästöt on kompensoitu tukemalla CarbonNeutral(R)-sertifikaatin hyväksymiä hankkeita”. Kyljessä on myös sekä CarbonNeutralin että Pauligin verkkosivujen osoitteet.

Mundo Original -kahvin tuotesivulla ei kerrota ilmastovaikutuksesta mitään sen lisäksi, että sivulla on sama hiilineutraaliudesta kertova logo kuin pakkauksessakin¹²⁰. Yritys on heinäkuussa 2022 julkaissut Mundo-tuoteperheen kahveja koskevan erillisen artikkelin, jossa kerrotaan muun muassa, että laskennassa on huomioitu myös käytön eli käytännössä kahvin valmistuksen päästöt. Sivulla ei kuitenkaan kerrota, millaiset päästöt yhdestä tuotteesta sen elinkaaren aikana arvioidaan syntyvän.¹²¹ Sama teksti on julkaistu uudelleen helmikuussa 20241¹²².

Päästölaskennan osalta viitataan tiedotteeseen vuodelta 2019, jossa kerrotaan Luonnonvarakeskuksella teetetystä laskelmasta. Myöskään tästä tiedotteesta ei käy ilmi tuotteen päästöjen suuruus vaan ainoastaan sen prosentuaalinen jakautuminen viljelyyn ja prosessointiin (68%); kuljetukseen, paahtamiseen ja pakkaukseen (alle 4%); kahvin valmistukseen (11%); sekä astianpesuun ja jätteen kierrätykseen (18%). Laskelma perustuu neljän tuotantomaan keskiarvoon.¹²³ Tieto noudatetuista laskentastandardeista (ISO 14040 ja 14044) lisättiin sivuille Finnwatchin yhteydenoton jälkeen¹²⁴.

Edellämainitussa Mundo-kahveja koskevassa artikkelissa kerrotaan, että päästöjen hyvittäminen tehdään Climate Impact Partnersin kautta “rahoittamalla kahvin alkuperämaissa olevia kansainvälisten standardien mukaan todennettuja metsähankkeita esimerkiksi Kolumbiassa ja Brasiliassa”. Artikkelin vuonna 2024 julkaistussa versiossa on linkit sivuille, joilla Verra VCS- ja CCB-sertifioidut hankkeet esitellään tarkemmin. Hankittujen ilmastoyksiköiden määrää ei sivulla kerrota.¹²⁵

Vastauksessaan Finnwatchille Paulig toimitti Luonnonvarakeskuksen tekemän laskentaraportin, josta oli tosin poistettu muutamia sivuja. Raportissa käydään melko kattavasti läpi, miten yrityksen kahvien hiilijalanjälkeä on laskettu. Laskelma ei tosin kohdistunut tässä raportissa tarkasteltavaan Mundo Original -kahviin, vaan yrityksen kahveihin yleensä neljän alkuperämaan perusteella. Paulig Mundo Originalin tuotepakkauksessa viitataan “esimerkiksi Meksikon korkeilla rinteillä” kypsyneisiin kahvipapuihin, mutta Meksiko ei ole neljän laskelmassa käytetyn esimerkkimaan joukossa. Paulig Mundo Original on myös luomutuotantoa eikä laskelman vertailussa ole mukana luomutiloja. Laskelman tulosta ei myöskään kerrota muuten kuin suhteessa valmiiseen kahvikupilliseen, jolloin pahvipaketin tai tuotekilon päästöt eivät käy suoraan ilmi vaan niitä pitää arvioida.

Pauligin mukaan Mundo Originalin päästöjen hyvitys perustuu kuitenkin jaetusta laskelmasta erilliseen tuotekohtaiseen laskelmaan, jota ei kuitenkaan voida jakaa luottamuksellisten tietojen vuoksi.

Vastauksessaan Paulig myös kertoi, että sillä on käynnissä hanke kahvin elinkaaripäästöjen laskennan kehittämiseksi, koska laskentamalleissa on tapahtunut paljon edistystä. Yritys kertoi myös osallistuvansa muiden alan toimijoiden kanssa yhteistyöhön muun muassa tuoteryhmäkohtaisen PEFCR-ohjeen kehittämiseksi.

Pelican Rouge Original Blend on kahviautomaateista tunnetun Selecta Groupin kahvi, jonka tuotepakkauksessa on yrityksen itsensä laatima pyöreä logo, jossa on teksti “CO2 neutral”. Tuotepakkauksessa ei kerrota asiasta sen enempää eikä kyseisellä tuotteella ole myöskään omaa tuotesivua Selectan verkkosivuilla.

Selectan verkkosivuilla kerrotaan yleisesti Pelican Rouge -kahvien vastuullisuudesta. Tavoitteena on, että Pelican Rouge -kahvien päästöt “kompensoidaan tai vähennetään” täysin vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan kahvien nykyisistä päästöistä tai niiden hyvittämisestä ei kerrota mitään. Päästöjen hyvittämiseen liittyen sanotaan kuitenkin, että asiakkaiden toiveesta yritys tarjoaa “mahdollisuuden kompensoida päästöjä tilalta poimitusta pavusta paahtamiseen ja edelleen kahvikupilliseen saakka, asiakkaidemme tarpeiden mukaan” käyttäen muun muassa REDD -metsähankkeita.¹²⁶

Myöskään Selectan vastuullisuusraportissa ei kerrota tarkempia tietoja Pelican Rouge -kahvien päästöistä tai niiden päästöjen hyvittämisestä¹²⁷.

Finnwatchille lähettämässään vastauksessa Selecta Finland kertoo, että kansainvälisen konsernin fokus on toisille yrityksille kohdistuvassa liiketoiminnassa ja sillä on historiallisista syistä Suomessa valikoimassaan kolme vähittäiskaupassa kuluttajille myytävää kahvia. Koska verkkosivut ovat kaikissa toimintamaissa samalla pohjalla ja palvelevat erityisesti yritysasiakkaita, ei niillä ole yrityksen mukaan mahdollista tarjota juurikaan lisätietoa kuluttajille suunnatuista tuotteista muuten kuin erikseen pyytämällä.

Yritys toimitti Finnwatchille kyseistä kahvia koskevan, vuodelle 2024 päivätyn päästölaskelman lähteineen, josta ilmeni tuotteen päästöjen (5,00 kg-co2e per tuotekilo) lisäksi myös niiden jakautuminen eri vaiheisiin. Laskelmasta ei käynyt selväksi laskennassa noudatettu standardi, mutta se oli tehty ympäristökonsultaatiota tarjoavien FairClimateFundin ja CE Delftin kehittämällä, kahville tarkoitetulla päästölaskurilla, joka perustuu Selectan mukaan GHG-protokollan tuotestandardiin ja PAS 2050 -standardiin.

Vastauksessa toimitettiin myös alankomaalaisen ympäristökonsultti Groenbalansin tekemä todistus, josta ilmenee, kuinka paljon Suomen vähittäiskaupassa myytyjen kahvien päästöjä on hyvitetty Gold Standard -sertifioidussa liesihankkeessa Ruandassa (766 tonnia vuonna 2023). Yrityksen mukaan viestinnän parantamista pakkaustasolta lähtien on määrä katsoa, kun vähittäiskaupan kahvien tuotanto siirtyy tänä vuonna Alankomaista Ruotsiin.

Juustoportti Vapaan lehmän kevytmaito -tölkissä on yrityksen itsensä laatima pyöreä logo, jossa on teksti “Hiilineutraali vuodesta 2019”. Sen lisäksi pakkauksen takapuolella on logo, jossa lukee “Certified CarbonNeutral Packaging”, joka on Climate Impact Partnersin myöntämä merkintä. Se koskee ainoastaan tuotepakkaukseen liittyviä päästöjä¹²⁸. Pakkauksen kyljessä luvataan, että lisätietoja tuotteen ilmastovaikutuksista on yrityksen verkkosivuilla.

Tuotteen omalla sivulla ei kerrota tuotteen ilmastovaikutuksista muuten kuin toistamalla väite hiilineutraaliudesta¹²⁹. Sen sijaan Vapaan lehmän -tuotteita yleisesti esittelevällä sivulla, johon pakkauksessa mainittu osoite johtaa, kerrotaan, että koko tuotantoketjun päästöt on laskettu ja hyvitetty joko Verra VCS- tai Gold Standard -sertifioiduissa hankkeissa¹³⁰. Vieläkin tarkempaa tietoa on vastuullisuussivujen hiilineutraaliutta käsittelevällä sivulla¹³¹. Siellä kerrotaan, että päästöt on laskettu Luonnonvarakeskuksen toimesta siihen asti, että tuote on valmis, ja että laskennassa noudatetaan “soveltuvin osin” EU:n PEF-ohjeistusta. Laskennan tulokset lisättiin sivuille Finnwatchin yhteydenoton jälkeen. Tarkasteluun valitun kevytmaidon päästöt ovat 0,88 kg hiilidioksidiekvivalenttia.¹³²

Sivulla on myös listattu hiilijalanjäljen hyvitykseen käytetty kumppani (Nordic Offset), sekä hyvitykseen käytetyt hankkeet. Lisäksi sivustolta on linkitetty hankkeiden sertifiointijärjestelmän rekisterimerkintöihin, joista käy ilmi, että kyseiset yksiköt on käytetty nimenomaan Juustoportin tuotteiden päästöjen hyvittämiseen¹³³. Rekisterimerkintöjen perusteella esimerkiksi vuonna 2023 hyvityksiä tehtiin yhteensä 7 230 tonnia neljään eri hankkeeseen jaettuna. Rekisteritason kirjauksiin linkittäminen on päästöhyvitysten läpinäkyvyyden suhteen esimerkillistä¹³⁴.

Vastauksessaan Finnwatchille yritys kertoi, ettei hiilineutraaliusmerkintää ole enää käytetty uusiin tai uusittaviin pakkauksiin ja että muiden merkintöjen ja väittämien muuttamiseksi odotetaan viherväittämiä koskevan direktiivin lopullista muotoa ja Luonnonvarakeskuksen ohjeistusta¹³⁵. Päästöjen laskentatapaa ei avattu verkkosivujen yleiskuvausta tarkemmin.

Oatlyn iKaffe Barista Edition -kauramaidon yhden litran tölkissä kerrotaan, että tuotteen ilmastojalanjälki on 0,30 kilogrammaa hiilidioksidiekvivalenttia per tuotekilo. Merkintä on sekä tölkin etupuolella että tölkin takapuolella muiden tarkempien tietojen joukossa. Tiedon lähteeksi mainitaan CarbonCloud.

Oatlyn verkkosivujen iKaffe-tuotesivulla kerrotaan tuotteen hiilijalanjälki¹³⁶. Helmikuussa 2024 verkkosivujen lukema oli vielä sama kuin tölkissä (0,30 kg-co2e per tuotekilo).  Maaliskuussa lukema päivittyi suuremmaksi (0,37 kg-co2e per tuotekilo)¹³⁷ ja Finnwatchin yhteydenoton jälkeen maaliskuussa vielä kertaalleen suuremmaksi (0,38 kg-co2 per tuotekilo). Samalla sivulla kerrotaan myös tiiviisti se, miten laskelma on tehty.

Hiilijalanjälkeä klikkaamalla pääsee sivulle, jolla tarjotaan taustatietoa laskelmasta¹³⁸. Laskelma kerrotaan tehdyn CarbonCloud-palvelussa ISO 14067 -standardin mukaan. CarbonCloud vastaa laskelman tarkastamisesta. Sivulla kerrotaan myös, että tölkin ja verkkosivun luvut voivat poiketa toisistaan, koska verkkosivua voidaan päivittää nopeammin, ja että “(v)erkkoversio on aina ajantasaisin”. Todelliset luvut -otsikon alla on linkki Oatlyn omille tuotesivuille, josta löytyvät eri tuotteiden kokonaispäästöt ilman tarkempia taustatietoja.

Tarkemmat tiedot laskennasta löytyvät CarbonCloudin sivuilla olevasta ClimateHub-palvelusta. Se on maksuton työkalu, josta rekisteröityneet käyttäjät voivat hakea raaka-aineiden ja tuotteiden hiilijalanjälkitietoja. Palvelusta löytyvien tietojen perusteella huoneenlämpöisenä säilyvän iKaffe Barista Editionin hiilijalanjälki on 0,38 kilogrammaa per tuotekilo, mikä vastaa Oatlyn tuotesivulle maaliskuussa päivitettyä lukemaa. Palvelun tiedoista näkyi helmikuussa, että laskelmaa on päivitetty viimeksi tammikuussa 2024, mutta tuo päivitys ei kuitenkaan ole muuttanut tulosta.¹³⁹ Sen sijaan huhtikuussa 2024, kun tätä raporttia viimeisteltiin, tuotteen tiedot CarbonCloudissa päivittyivät useaan kertaan siten, että hiilijalanjälki laski 0,37 kilogrammaan per tuotekilo, minkä jälkeen tuotteen kohdalta poistui mahdollisuus nähdä tehtyjen muutosten ajankohdat¹⁴⁰.

Vastauksessaan Finnwatchille yritys kertoi, että pakkauksia tehdään suurissa erissä eikä niitä haluta jättää käyttämättä. Koska tuotteen hyllyaika voi olla melko pitkä, esimerkiksi päästökertoimien tarkentumisesta aiheutuvat muutokset näkyvät kauppojen hyllyillä olevissa tuotteissa viiveellä. Oatly kertoo päivittävänsä lukua noin vuoden tai kahden välein, mutta CarbonCloudissa näkyvä luku voi muuttua useammin esimerkiksi järjestelmässä olevien päästökertoimien päivityksen yhteydessä. Se, että mahdollisuus nähdä tuotteen päästöjen muutokset poistui käytöstä, on Oatlyn mukaan ollut CarbonCloudin ratkaisu.

Oatly kertoo myös, että se on lisännyt tiedon laskentapäivämäärästä pakkauksiinsa. Jo ennen tämän raportin julkaisua kaupoissa alkoikin näkyä tölkkejä, joissa lukema oli päivitetty suuremmaksi (0,37 kg-co2e per tuotekilo) ja joissa oli ilmoitettu myös laskennan ajankohta (kesäkuu 2023).

Hiilijalanjäljen laskenta sinänsä on kuvattu CarbonCloud-palvelussa kattavasti ja siinä mainitaan noudatettavan Oatlyn sivuilla mainitun ISO 14067 -standardin lisäksi myös GHG-protokollaa. Tuotekohtaiseen hiilijalanjälkeen on laskettu mukaan tuotannon päästöt kauppaan asti.

Oatly toimitti Finnwatchille erikseen CarbonCloudilta saadun todistuksen, jonka mukaan tuotteen päästöt on tammikuussa 2019 laskettu 0,30 kilogrammaksi per tuotekilo. Oatlyn mukaan muutoksen taustalla on useita tekijöitä, sekä muutoksia tuotteen tuotantoketjussa että tarkennuksia CarbonCloudin laskentamallissa.

Valion tytäryhtiö Oddlygoodille syksyllä 2023 siirtyneen¹⁴¹ Planti-tuotemerkin maustamattoman kaurajuoman tölkissä on vihreällä pohjalla tuotemerkin aiemmin omistaneen yrityksen Kavlin itsensä laatima “Climate positive” -logo. Pakkauksen kyljessä kerrotaan, että päästöt on hyvitetty kyseisen juoman osalta. Lisätietoja luvataan tuotemerkin verkkosivuilla. Planti Kaurajuoman tuotesivulla ei kuitenkaan kerrota ilmastovaikutuksesta mitään¹⁴², ja sivuston Vastuullisuus-linkin takaa tuli esiin virheilmoitus¹⁴³. Finnwatchin yhteydenoton jälkeen linkki poistettiin kokonaan. Se, millaisen laskelman perusteella tuote on “ilmastopositiivinen”, ei sivuilta siis selviä.

Vastauksessaan Oddlygood kertoi, että Kavlin suunnittelemia pakkauksia käytetään toukokuuhun 2024 asti, minkä jälkeen tuotteissa siirrytään Oddlygoodin suunnittelemiin pakkauksiin. Samalla luovutaan Climate positive -logosta. Vastauksessa todettiin, että koska tuotemerkki on siirtynyt heille yrityskaupassa, Oddlygoodilla on rajallisesti taustatietoa väitteen aiemmista perusteluista. Tuotteen päästöjen suuruutta ei kerrottu tai laskentaa avattu sen tarkemmin, koska laskelmat ovat aiemman omistajan tekemät.

Se osattiin tosin kertoa, että ilmastopositiivisuudesta kertovan väitteen ja logon käyttö on perustunut yhteistyöhön ruotsalaisten ympäristökonsulttien U&Wen (päästölaskenta) ja Zero Mission (päästöhyvitys) kanssa. Laskennassa on noudatettu ISO 14067 -standardia. Ilmastopositiivisuus perustuu Max- ja Mevo-nimisten yritysten kehittämään Clipop.org- konseptiin¹⁴⁴. Oddlygoodin aikana hyvitykset ovat olleet kymmenen prosenttia päästöjä suuremmat, ja niihin on käytetty Plan Vivon sertifioimaa metsänsuojeluhanketta Fijillä. Hyvityksiä on tehty Oddlygoodin aikana yhteensä 81 tonnia, mutta määrä voi vielä tarkentua ennen kuin väite poistuu pakkauksista.

Kaikissa yhdeksässä tarkasteluun valitussa tuotteessa tuotepakkauksessa esitetty ilmastoväittämä perustui jonkinlaiseen päästölaskentaan. Yksinkertaisimmat väitteet olivat Oatlylla, jonka kauramaidossa kerrottiin suoraan tuotteen päästöt ilman muuta väittämää, ja Dagsmarkilla, jonka koiranruuassa kerrottiin ainoastaan, että yrityksen päästöt on laskettu. Lopuissa seitsemässä tuotteessa väittämä perustui siihen, että tuotteen ilmastovaikutus on hyvitetty hiilimarkkinoita käyttäen. Tällä tavalla perusteltiin siis väitteitä kuten “hiilineutraali” tai “ilmastopositiivinen”.

Niissä kahdeksassa tuotteessa, joissa väittämään liittyi jonkinlaista tuotekohtaista päästölaskentaa, ainoastaan Hau-Haun, Pelican Rougen ja Oatlyn väittämät perustuivat sellaiseen tuotekohtaiseen päästölaskentaan, joka koski juuri tarkasteltavaa tuotetta ja josta saatiin joko julkisista lähteistä tai yhteydenoton myötä melko kattavasti tietoa. Jonkinlaisen tuotekohtaisen päästölaskennan tuloksen antoivat verkkosivuillaan myös Alvar Pet ja Juustoportti.

Arvid Nordquistin ja Pauligin antamat tiedot sen sijaan koskivat yleisemmin yritysten kahveja, eivätkä erityisesti vertailuun valittuja tuotteita. Tämä on ongelmallista, sillä kuten Pauligin laskelmasta kävi ilmi, pelkästään papujen alkuperällä on merkittävä vaikutus laskennan lopputulokseen. Arvid Nordquist tosin vakuutti, että yleinen laskelma vastaa melko tarkasti tarkasteluun valitun tuotteen päästöjä. Paulig puolestaan kertoi, että se käyttää tarkempaa, sisäistä tuotekohtaista laskelmaa tuotteen päästöjen hyvittämiseen.

Kolmen tarkasteluun valitun kahvin päästötiedot havainnollistivat muutenkin, miten heikkoa vertailtavuus voi olla saman tuoteryhmän sisällä. Kaikki kolme olivat Finnwatchille toimitetuissa laskelmissa jaotelleet päästöjä elinkaaren eri vaiheisiin, mutta kukin omalla tavallaan. Ainoastaan Paulig oli ottanut hiilijalanjälkeensä mukaan kahvin keittämisestä aiheutuvat päästöt. Toisaalta Paulig ei kertonut päästöjä Arvid Nordquistin ja Pelican Rougen tavoin suhteessa tuotekiloon vaan suhteessa yhteen valmiiseen kupilliseen kahvia.

Niistä tuotteista, joiden väitteiden taustalla oli tuotekohtaista päästölaskentaa, ainoastaan Planti Kaurajuoman päästöt jäivät täysin piiloon.

Tuotekohtaisten ilmastoväitteiden perusteleminen päästölaskennalla tai ylipäätään on selvityksen perusteella hyvin vakiintumatonta. Kuluttaja-asiamiehen joulukuussa 2023 antamassa, ympäristömarkkinoinnin harhaanjohtavuutta koskeneessa ratkaisussa todettiin, että “kuluttajan tulee löytää vaivatta väittämän tueksi esitetty luotettava näyttö ja perustelut”¹⁴⁵. Yhdenkään yrityksen kohdalla ei kuitenkaan voida selvityksen perusteella sanoa, että luotettavaa näyttöä ja perusteluja olisi löydetty vaivatta vaan usein tietoa piti etsiä useilta eri sivuilta tai pyytää yritykseltä erikseen.

Näinkin pienestä yritysjoukosta oli kuitenkin löydettävissä hyviä käytäntöjä, joiden olisi suotavaa yleistyä. Esimerkiksi Oatlyn tuotekohtainen päästölaskelma oli erikseen pyytämättä verkosta saatavilla, joskin se oli tarjolla vain rekisteröitymisen edellyttävässä palvelussa eikä vastannut tuotteessa ollut lukemaa vaan oli päivitetty tehtyjä muutoksia erittelemättä. Paulig puolestaan erosi joukosta edukseen siinä, että sen laskelmassa, joka tosin koski yhden tuotteen sijaan kahveja yleisemmin, oli huomioitu myös käyttövaihe. Juustoportti ja Arvid Nordquist puolestaan kertoivat tarkimmin päästöjensä hyvittämisestä.

Kun sopimattomien kaupallisten menetelmien direktiivin päivitys pannaan lähivuosina toimeen, kielletään väitteet, joiden mukaan tuotteella on päästöhyvityksen ansioista pienempi, neutraali tai positiivinen vaikutus ilmastoon. Tarkastelluista tuotteista seitsemässä oli tällainen väite. Neljän tuotteen kohdalla väitteestä oltiin yritysten mukaan jo käytännössä luopumassa.

Myös kaikki kolme vertailuun valittua kahvia käyttivät päästökompensaatiolla perusteltua ilmastoväitettä, ja niillä muutokset olivat lähinnä suunnitelmien asteella. Arvid Nordquist kertoi, että asiasta ollaan tietoisia, mutta aikataulua merkin poistamiselle ei ole vielä päätetty. Pauligilta puolestaan kerrottiin, että tilannetta seurataan ja muutos pyritään ajoittamaan niin, että pakkausmateriaalihävikki minimoidaan. Selecta taas kertoi vastauksessaan, että Pelican Rouge Original Blend -kahvin “CO2 neutral” -merkinnästä siirrytään “ilmastokompensoitu”-väitteeseen, jonka he tällä hetkellä katsovat olevan direktiivien mukainen tapa kertoa tuotteen päästöjä vastaavasta ilmastoyksiköiden käytöstä. Finnwatch pitää todennäköisenä, että Selecta joutuu tarkastelemaan kantaansa, kun uudistus etenee kansalliseen toimeenpanoon. Helmikuussa 2024 virallisesti hyväksytyssä direktiivitekstissä mainitaan “ilmastokompensoitu” yhtenä esimerkkinä väittämästä, joka “olisi sallittava ainoastaan, jos ne perustuvat kyseisen tuotteen tosiasiallisiin elinkaarivaikutuksiin eivätkä kasvihuonekaasupäästöjen kompensointiin tuotteen arvoketjun ulkopuolella, koska kyse ei ole samasta asiasta”¹⁴⁶.

Tuotekohtainen päästölaskenta tukee ilmastotoimia kahdella tärkeällä tavalla. Ensinnäkin se auttaa yrityksiä tunnistamaan omien tuotteiden elinkaareen liittyviä päästövähennysmahdollisuuksia. Toinen merkittävä ilmastovaikutus tulee tuotekohtaisen päästötiedon hyödyntämisestä hankintapäätöksissä. Kun tuotteen päästöt on luotettavasti laskettu ja avoimesti viestitty, autetaan asiakkaita – olipa kyse tavallisista kuluttajista, toisista yrityksistä tai julkisista hankkijoista – tekemään ilmastoystävällisiä valintoja.

Tuotekohtaista päästölaskentaa on tehty ja ohjeistettu jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta käytännöt eivät ole vielä vakiintuneet. Laskennassa käytetään erilaisia ohjeistuksia, jotka perustuvat suurelta osin samoihin periaatteisiin, mutta eroavat yksityiskohdissaan. Ohjeistukset jättävät käytännössä suuria valinnan vapauksia laskentaa tekevälle taholle. EU:ssa on jo yli vuosikymmenen ajan kehitetty omaa PEF-laskentastandardia, mutta tahti on ollut verkkainen vuonna 2018 päättyneen pilottivaiheen jälkeen. Komission vetämällä hankkeella ei ole edes kunnollisia verkkosivuja, joilta löytyisi kattavat ja ajantasaiset tiedot hankkeen etenemisestä ja tulevista vaiheista.

Ohjeistuksien väljyys tarkoittaa sitä, että tuotekohtainen päästölaskenta palvelee kohtuullisesti päästövähennysmahdollisuuksien tunnistamista, mutta ei juuri lainkaan informoitujen kulutusvalintojen tekemistä. Vertailtavuus voi toteutua saman tuoteryhmän tuotteiden kesken, jos laskennassa on käytetty tuoteryhmäkohtaista ohjeistusta tai tehdyt valinnat on muuten kerrottu niin läpinäkyvästi, että ne voidaan arvioida yhteneväisiksi. Ennen kuin tuoteryhmäkohtaisten ohjeistusten välinen harmonisointi etenee, vertailut eri tuoteryhmien tuotteiden kesken tarjoavat parhaimmillaankin tietoa vain päästöjen kokoluokasta.

Tässä raportissa tarkasteltiin Suomen markkinoilla olevissa kuluttajatuotteissa esitettyjä ilmastoväitteitä kolmessa eri tuotekategoriassa: kahvi, koiranruoka ja maitojuomat. Jokaisesta kategoriasta valittiin tarkasteluun kolme tuotetta. Kaikki tarkastellut ilmastoväittämät perustuivat jonkinlaiseen päästölaskentaan.

Selvityksessä havaittiin, että ilmastoväitteiden perustelemisessa ja tuotekohtaisen päästölaskennan avaamisessa oli suuria puutteita. Itse pakkauksessa oli tyypillisesti vain itse väite ilman minkäänlaista perustetta sille. Epämääräiset ja läpinäkymättömät väitteet eivät tue kuluttajien mahdollisuuksia valita vähäpäästöisiä tuotteita. Usean tuotteen kohdalla yrityksen verkkosivuilta oli löydettävissä lisätietoja. Nämä tiedot olivat kuitenkin vaihtelevia ja usein melko suppeita, vaikka sekä kansainväliset päästölaskentastandardit että kuluttaja-asiamies ohjeistavat yrityksiä kertomaan avoimesti ilmastoväitteiden ja hiilijalanjälkilaskennan perustelut. Tietoa saatettiin esimerkiksi antaa laskentamenetelmästä tai sen tuloksista, mutta harvoin molemmista. Juustoportti ja Hau-Hau lisäsivät tuotekohtaiset päästötiedot verkkosivuilleen Finnwatchin yhteydenoton jälkeen. Paulig täydensi verkkosivujensa tietoja käytetyn laskentastandardin osalta.

Itse tuotepäästöjen laskenta perustui useimmin ISO-standardeihin, joita voi pitää hyvänä ja vakiintuneena yleisohjeena. ISO-standardien laskentaohjeistukset liikkuvat kuitenkin melko ylätasolla ja jättävät siten runsaasti tulkinnanvaraa laskennan suorittajalle. Tuoteryhmäkohtaisten laskentaohjeiden käyttö vähentää tätä ongelmaa, mutta esimerkiksi EU:n PEF:in mukaisten tuoteryhmäohjeiden käytön osalta ongelmana on se, että pilottivaiheessa tehtyjen ohjeiden päivitys on vielä kesken ja osalta tuoteryhmistä tällainen ohje puuttuu kokonaan. Muutama yritys kertoi, että pilottivaiheen ohjeita oli käytetty laskennan tukena.

Suurin osa tarkastelluista yrityksistä kertoi, että tarkasteluun päätyneiden tuotteiden ilmastoväittämiä ollaan jo parhaillaan tai lähiaikoina päivittämässä tai jättämässä kokonaan pois. Monella kyse on siitä, että väitteen mukaan tuotteella olisi päästöhyvityksen ansiosta pienempi, neutraali tai positiivinen vaikutus ilmastoon, ja tällaiset väitteet ollaan lähivuosina kieltämässä, kun asiaa koskeva, sopimattomien kaupallisten menettelyiden direktiivin päivitys etenee kansalliseen toimeenpanoon. Moni yritys joutuu myös luopumaan itse keksityistä ilmastomerkeistä, sillä jatkossa logomaiset vastuullisuusmerkinnät sallitaan vain silloin, kun ne perustuvat ulkopuolisen tahon asettamiin ja arvioimiin kriteereihin.

Tuotepäästöjen laskeminen ja tulosten tuominen kauppojen hyllyille asiakkaiden hyödynnettäväksi on tarpeellista kulutuksen ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Vaikka tässä raportissa tarkasteltujen tuotteiden ilmastoväitteissä havaittiin puutteita, voidaan tuotteiden takana olevia yrityksiä pitää tässä mielessä edelläkävijöinä. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että vallitsevat laskentakäytännöt ja olemassaolevat ohjeistukset eivät palvele kuluttajille suunnattua ilmastoviestintää riittävän hyvin. Myös yritysten omassa toiminnassa on puutteita. Tuotteissa olevat ilmastoväitteet ovat puutteellisesti perusteltuja. Vaikka hiilijalanjälki olisi laskettu, laskennan tuloksia ja tekotapaa ei välttämättä kerrota edes verkkosivuilla. Tuotteita väitetään hiilineutraaleiksi ilman selvää näyttöä päästövähennyksistä tai puutteellisiin hiilikrediitteihin vedoten. Tuotteissa on myös ilmastovastuullisuudesta kertovia logoja, joiden käyttöä ei ole kukaan ulkopuolinen arvioinut.

Merkkejä paremmasta on jo ilmassa, sillä edellä mainittu EU:sta tuleva lainsäädäntö kieltää jatkossa epämääräiset ympäristöväittämät ja pakottaa perustelemaan avoimesti esitetyt väitteet. Laskentapuolella kotimainen LCAFoodPrint-hankkeesta valmistuva ohjeistus antaa syksyllä 2024 tuoteryhmärajat ylittävät, yhdenmukaiset laskentaohjeet ruokatuotteille. Vielä tärkeämpää on, että toimialat lähtevät laajemmin kehittämään EU:n PEF-järjestelmän mukaisia tuoteryhmäohjeita hiilijalanjäljen laskentaan ja että poliittiset päättäjät ja julkiset hankkijat edellyttävät tällaista laskentaa. Myös Euroopan komission työ PEF-järjestelmän kehittämiseksi kaipaa kehittämistä ja huomiota poliittisilta päättäjiltä. Edellä mainituilla toimenpiteillä tuotepäästöjen laskenta voidaan saada tasolle, jota voidaan hyödyntää lakisääteisissä kuluttajamerkinnöissä tai tuotekohtaisessa päästöverotuksessa. Näiden avulla taas voitaisiin saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä.

• Kaikkien yritysten tulee olla selvillä toimintansa kasvihuonekaasupäästöistä. Organisaatiopäästöjen laskennan lisäksi ja sen vahvistamiseksi on pyrittävä seuraamaan säännöllisellä laskennalla tuotteiden ilmastovaikutuksia ja viestittävä niistä avoimesti. Kuluttaja-asiamies on linjauksissaan todennut¹⁴⁷, että jo nykyisen lainsäädännön valossa ympäristöväittämistä on tarjottavat riittävästi tietoa, jotta ne voidaan ymmärtää. Myös monet tuotepäästölaskentaa koskevat standardit ohjeistavat kattavaan avoimuuteen.
• Tuotekohtaisten päästöjen laskennassa tulee huomioida koko elinkaari. Silloin kun saatavilla on riittävän laadukkaita tuoteryhmäkohtaisia laskentaohjeita, tulee niitä noudattaa, jotta vertailtavuus tuoteryhmän muiden tuotteiden kanssa on mahdollisimman hyvä. Laskelma tulee varmentaa ulkopuolisella taholla.
• Yritysten tulee julkaista sekä oman organisaation että yksittäisten tuotteiden päästölaskentaa koskevat tiedot mahdollisimman kattavassa muodossa. Erityisen tärkeää on viestiä laskennan tulos vaiheittain, perustella mahdollisesti laskennan ulkopuolelle jätetyt vaiheet ja kertoa noudatettu laskentastandardi sekä se, onko laskelma ulkopuolisen tahon varmentama. Tuotteessa tai mainoksessa tulisi olla selkeä viite tällaiseen tarkempaan tietoon.
• Yritysten ja niitä edustavien toimialajärjestöjen tulee osallistua aktiivisesti hankkeisiin, joissa kehitetään päästölaskentaa kansainvälisten standardien mukaan esimerkiksi tuoteryhmäkohtaisten PEFCR-ohjeistusten muodossa. Tällaisten hankkeiden kautta kuluttajien on mahdollista saada tulevaisuudessa vertailukelpoista tietoa saman tuoteryhmän tuotteiden päästöistä.
• Elintarvikkeita markkinoivien yritysten tulee jatkossa noudattaa esimerkiksi LCAFoodPrint-hankkeessa kehitettyä viestintäohjeistusta¹⁴⁸, sillä se ohjaa kattavaan ja johdonmukaiseen hiilijalanjäljestä viestimiseen. Lisäksi niiden tulee varautua ottamaan elinkaarilaskennassaan käyttöön loppuvuodesta 2024 saman hankkeen puitteissa julkaistava laskentaohjeistus. Sen tavoitteena on tehdä elintarvikkeiden päästölaskennasta vertailukelpoista EU:n PEF-järjestelmän kanssa yhteensopivalla tavalla.
• Yritysten tulee kehittää omaa toimintaa kuvaavien ei-taloudellisten, esimerkiksi materiaalivirtoihin liittyvää kirjanpitoa. Tällöin esimerkiksi päästölaskennassa tarvittavaa ensisijaista tietoa on kattavasti, luotettavasti ja ajantasaisesti saatavilla. Materiaalivirtojen seurantaa edellytetään myös kestävyysraportointidirektiivissä (CSRD).
• Päästölaskentaa palveluna tarjoavien yritysten tulee yhteistyössä asiakasyritysten kanssa huolehtia siitä, että päästölaskennan menetelmistä ja tuloksista raportoidaan ymmärrettävästi, kattavasti ja avoimesti.

• Tuotekohtaisen päästölaskennan laadun parantaminen ja käytön edistäminen tulee ottaa kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteeksi, jolla voidaan tukea kulutuspäästöjen vähentämistä. Hiilijalanjälkilaskennan laadun paraneminen ja nykyistä laajempi käyttö mahdollistaisi esimerkiksi pakolliset päästöistä kertovat tuotemerkinnät tai tuotepäästöihin perustuvan veron käyttöönoton.
• Suomen tulee komission vuonna 2021 julkaiseman suosituksen mukaisesti¹⁴⁹ edistää tuotekohtaisen PEF-järjestelmän ja organisaatiokohtaisen OEF-järjestelmän käyttöä yritysten päästölaskennassa. Tämä tarkoittaa muun muassa korkealaatuisen päästölaskentaa tukevan tiedon saatavuuden edistämistä sekä erityisesti PK-yrityksille suunnattavaa ohjeistusta ja opastusta.
• Suomen tulee omalta osaltaan huolehtia, että PEF- ja OEF-järjestelmien kehitystyötä parannetaan merkittävästi syksyllä 2024 valittavan komission kaudella. Komission tulee osoittaa laskentamallien kehitykseen riittävät resurssit ja saattaa hankkeesta tehtävä viestintä ajantasalle. Lisäksi viherväitteitä koskevan direktiivin ja muussa relevantissa EU-lainsäädännössä tulee edellyttää yrityksiltä PEF- ja OEF-järjestelmien mukaista päästölaskentaa.
• Julkisuuteen esitettävien tuotekohtaisten hiilijalanjälkitietojen laskennalle ja siitä julkisuuteen annattaville tulos- ja taustatiedoille tulee ohjeistaa minimivaatimukset esimerkiksi valtioneuvoston oppaalla.
• Sopimattomien kaupallisten menettelyjen direktiivin päivityksen ja viherväitteitä koskevan direktiivin kansallisessa toimeenpanossa tulee varmistaa, että siltä osin kuin esitettävät ilmastoväittämät edellyttävät päästölaskentaa, tulee tämän laskennan täyttää myös kansallisesti määritettävät (ks. edellinen suositus) minimivaatimukset laskennalle ja siitä viestimiselle.

• Suosi tuotteita, joiden ympäristöväittämä on ymmärrettävästi ja kattavasti perusteltu. Kiinnitä huomiota esimerkiksi siihen, koskeeko väittämä kattavasti koko ympäristövaikutusta, tarjotaanko väittämän tueksi numeerista tietoa ja onko väittämä jonkun ulkopuolisen tahon arvioima.
• Suhtaudu suurella varauksella väittämiin, joiden tueksi ei anneta mitään tietoa, jotka koskevat vain osaa ympäristövaikutuksista (esimerkiksi pakkausta tai kuljetuksia) tai jotka kertovat ainoastaan tulevaisuuteen asetetusta tavoitteesta.
• Anna perustelemattomista tai epämääräisesti perustelluista väittämistä palautetta tuotteiden valmistajille.