Metsäyhtiöistä vaikea saada irti selvää kantaa 2035 ilmastotavoitteeseen

Tiedot Suomen metsien nielun voimakkaasta heikkenemisestä ovat kirvoittaneet vaatimuksia siitä, että ilmastolain tavoitetta vuonna 2035 saavutettavasta hiilineutraaliudesta tulisi muuttaa. Finnwatch selvitti Suomen suurimpien metsäyhtiöiden kantoja asiaan. Merkittävinä puunkäyttäjinä niiden liiketoiminta on metsien kautta vahvasti kytköksissä suomalaiseen ilmastopoliitiikkaan. Yritysten täydet vastaukset on koottu erilliseen pdf-tiedostoon.

Selvimmin kantansa muotoili UPM, joka totesi, ettei ole esittämässä Suomen ilmastotavoitteen muuttamista. Yrityksen mukaan ilmastolain tavoitteet voidaan saavuttaa vähentämällä fossiilipäästöjä ja lisäämällä metsänieluja. Ikään kuin pienenä varauksena yritys tosin korosti vastauksessaan, että ilmastolakia tarkasteltaessa “on kiinnitettävä huomio päivittyneeseen tietoon ja tutkimukseen maankäyttösektorista”.

Stora Enson muotoilu jätti enemmän tulkinnanvaraa. Yritys sanoi vastauksessaan, että sillä ei “ole tällä hetkellä muutosehdotuksia nykyiseen ilmastolakiin emmekä vaadi lain avaamista tässä tilanteessa”. Yritys teki pesäeroa ilmastolaissa asetetun tavoitteen logiikkaan, jossa päästöt ja nielut ovat yhtä suuret, toteamalla, ettei metsiä “pidä valjastaa kompensoimaan muiden sektoreiden päästöjä”. Yritys sanoi kannattavansa lain tarkastelemista tänä vuonna siten, että kasvihuonekaasujen inventaarion tulokset ja muuttunut geopoliittinen tilanne otetaan huomioon: “Arvioimme kantaamme tämän tarkastelun myötä mahdollisesti esiin nouseviin päivitystarpeisiin huolella, kun/jos se tulee ajankohtaiseksi.”

Kaikkein epäselvimmän vastauksen antoi Metsä Group, joka ei vastannut kysymykseen suoraan eikä ottanut siten kantaa hiilineutraaliustavoitteen muuttamiseen. Yritys korosti, että ilmastolaki ja sen tavoitteet ovat poliittisia päätöksiä. Metsä Group sanoi yrityksenä keskittyvänsä “konkreettisiin toimenpiteisiin kansallisen hiilineutraalisuustavoitteen 2035 saavuttamiseksi”.

Kysyttäessä yhteiskunnallisia ja yhtiöiden omia toimia metsänielujen vahvistamiseksi kaikki kolme yritystä korostivat aktiivista metsänhoitoa mainiten toimia kuten hoitotoimenpiteiden oikea-aikaisuuden, puulajivalinnat ja metsälannoituksen. Metsähoidolliset toimet tiedetään vaikuttaviksi, mutta niitä pidetään riittämättöminä suhteessa siihen, kuinka suureksi nielu pitäisi saada palautettua kymmenessä vuodessa.

Stora Enso varoitti, että hakkuiden rajoitukset voisivat aiheuttaa niin sanottua vuotoa ja johtaa siten hiilinielun pienenemiseen ja luontokadon lisääntymiseen EU:n ulkopuolella. Hakkuiden aiheuttama hiilivuoto vaikutuksineen on varsin kiistelty kysymys, sillä sen arvioimiseen liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Esimerkiksi kansallinen ilmastopaneeli on arvioinut, että niin sanottu hiilivuoto Suomesta muualle ei “välttämättä johda suurempaan globaalin nielun menetykseen, jos hakkuut siirtyvät sellaisille nopeammin metsää kasvaville lauhkeille alueille, joissa metsänhoito on kestävää”. Vuoto ei myöskään ole täydellistä. Esimerkiksi Stora Enson vastauksessaan viittaaman tutkimuksen mukaan “EU-alueen hakkuiden vähennyksestä 2/3 korvautuisi hakkuiden lisäämisellä muualla maailmassa”. Vuotoriskiä koskevassa teoreettisessa keskustelussa on myös hyvä muistaa, että Suomessa tuotetaan pääasiassa havupuusellua, jota tuotetaan vain muutamassa muussa maassa, kuten Kanadassa ja Ruotsissa.

Vaikka Finnwatchin esittämät kysymykset keskittyivät nimenomaan nieluihin, kukin kolmesta yrityksestä korosti ilmastohyötyjä, joita saavutetaan, kun metsäteollisuuden tuotteilla korvataan fossiilista alkuperää olevia tuotteita. Kuten hakkuiden aiheuttama vuoto, myös tällaisten, niin sanottujen korvaushyötyjen merkitys on jossain määrin kiistanalainen. On toki melko selvää, että ilmastohyötyä syntyy, jos nykyistä hakkuukertymää käytetään aiempaa pitkäkestoisempaan käyttöön. Sen sijaan fossiilisten tuotteiden korvaamisesta saatavilla hyödyillä on vaikeampi perustella esimerkiksi hakkuiden lisäämistä. Kansallinen ilmastopaneeli on myös arvioinut, että puunkäytön korvaushyöty voi pienentyä tulevaisuudessa, kun korvattavien käyttötapojen päästöt vähenevät teknologian kehityksen myötä (esimerkiksi hiilivapaa teräs rakentamisessa).

Alla taustoitetaan nielukysymystä suhteessa Suomen ilmastolain tavoitteeseen hiilineutraaliudesta vuonna 2035 sekä kerrataan asiasta alkuvuoden 2025 aikana esitettyjä näkemyksiä.

Lisääntyneet hakkuut vaikeuttavat hiilineutraaliuden saavuttamista 

Nielulla tarkoitetaan käytännössä kasvihuonekaasun poistumaa ilmakehästä, ikäänkuin päästön vastakohtaa. Kysymys nieluista on kriittinen, sillä ilmastolakiin kirjattu tavoite hiilineutraaliudesta perustuu siihen, että poistumat kasvavat ja päästöt laskevat siten, että ne ovat samansuuruiset viimeistään vuonna 2035. Käytännössä poistumilla tarkoitetaan ennen kaikkea Suomen metsien hiilinielua, joka oli vielä 2010-luvun alussa varsin merkittävä.

Puuston ja maaperän hiilivaraston kasvun muodostaman metsänielun ansiosta koko Suomen maankäyttösektori oli pitkään hiilinielu eli sitoi selvästi päästöjä enemmän hiiltä ilmakehästä. Vuoteen 2012 saakka maankäyttösektori oli kokonaisuudessaan vuosittain noin 20 miljoonan tonnin nielu. Sen jälkeen nielu alkoi pienentyä, ja vuodesta 2018 lähtien maankäyttösektorin yhteenlaskettu vaikutus kääntyi päästöksi. Viime vuosina maankäyttösektori on ollut noin kymmenen miljoonan tonnin päästö.

Eli sen sijaan, että metsänielu tasapainoittaisi myös muita päästöjä – kuten ilmastolain tavoite edellyttää – se ei ole riittänyt enää tasapainottamaan edes kaikkia maankäyttösektorin päästöjä. Vuonna 2023 mentiin jo niin pitkälle, että puuston nielu ei riitä kattamaan enää edes metsien maaperäpäästöjä. Eli maatalousmaan lisäksi myös metsistä on tullut päästölähde.

Hakkuutasoa pidetään yhtenä tärkeimmistä syistä nielujen muutoksissa. Puuston kasvusta noin 90 prosenttia kuluu nykyisin hakkuisiin, kun vastaava luku 2010-luvun alussa oli vain reilut 70 prosenttia. Metsien nielua heikentävää vaikutusta on ollut myös puuston kasvun hidastumisella. Lisäksi maaperän hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet, kun ilmaston lämpeneminen on lisännyt hajotusta erityisesti turvemailla.

Kun hakkuumäärillä on vahva yhteys metsien hiilinielun kokoon ja nielu puolestaan on olennainen osa ilmastolain tavoitetta, on metsien käytön huomioiminen ilmastopolitiikassa välttämätöntä. Ilmastopolitiikan tueksi käynnistetyn Keito-hankkeen alustavien tulosten mukaan noin kymmenen miljoonaa kuutiota “peruskenaariota” pienemmät hakkuumäärät johtaisivat noin 18 miljoonaa tonnia suurempaan metsänieluun. Perusskenaariossa hakkuut olisivat 80–82 miljoonaa kuutiota, mikä on sekin varsin paljon aiempaan, parinkymmenen vuoden takaiseen määrään verrattuna.

Vuosina 2010–2012 hakkuut olivat vuosittain noin 60 miljoonan kuution tasolla, mutta ovat sittemmin selvästi kasvaneet. Vuodesta 2016 lähtien vuosittaiset hakkuut ovat olleet pääosin yli 70 miljoonaa kuutiota ja korkeimmillaan (yli 75 miljoonaa kuutiota) vuosina 2018, 2021 ja 2022. Viime aikoina puun hinnan nousu on lisännyt metsänomistajien hakkuuaikomuksia, mutta toisaalta myös vähentänyt puun kysyntää, mikä vähentää hakkuiden toteutumista. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2024 hakkuukertymä oli noin 66 miljoonaa kuutiota.

Vaikka hakkuumäärillä ja nielun suuruudella on selvä yhteys, toistaiseksi ei ole löytynyt poliittista tahtoa hakkuiden vähentämiseksi vaan esimerkiksi metsätalouden tuet ohjaavat puuntuotantoon ja hakkuisiin. Vaikka hakkuissa on kyse suurilta osin yksityisten metsänomistajien ja yksityisten puunkäyttäjien välisistä sopimuksista, on poliitikoilla monia keinoja ohjata puunkäyttöä välillisesti. Yksi tällainen keino olisi puun energiakäytön verottaminen, jota  on jo selvitetty. Maankäytön muutosmaksu, jonka suunnittelu alkoi edellisellä hallituskaudella ja saatiin valmiiksi reilu vuosi sitten, hillitsisi myös hakkuita, mutta senkään käyttöönotosta ei ole tehty päätöstä. On myös esitetty malleja, joissa metsiin sitoutunut hiili hinnoitellaan siten, että metsän kasvattamisesta saisi tuloa, mutta hakkuiden ilmastolle aiheuttamasta haitasta joutuisi maksamaan.

Valtion metsistä vastaavan Metsähallituksen kohdalla vaikuttaminen olisi suoraviivaisempaa, sillä sen teettämät hakkuut perustuvat poliitikkojen asettamaan tulostavoitteeseen. Poliitikkojen on kuitenkin ollut vaikea luopua valtiolle tuloja tuovista hakkuutuloista, ja tulostavoite ohjaa tänäkin vuonna jatkamaan hakkuita aiemmalla tasolla.

Nieluja on mahdollista vahvistaa myös metsänhoidollisilla keinoilla, muita näitä on pidetty täysin riittämättöminä suhteessa siihen, kuinka suureksi nielu pitäisi saada palautettua.

Ilmastolain tavoitteella yhteiskunnan vahva tuki, vaikka soraääniä on noussut 

Vuonna 2022 päivitetyn ilmastolain esitöihin kirjattiin, että hiilineutraaliustavoite ja muut päästövähennystavoitteet arvioidaan vuonna 2025: “Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa uusin tieteellinen tieto, teknologian kehitys, muiden maiden päästösitoumukset ja mahdollisuudet kansainvälisten joustojen käyttöön sekä päästövähennystoimenpiteiden kustannustehokkuus.”

Tämä tarkastelu on nousemassa esiin hallituksen puoliväliriihessä huhtikuussa. Mediatietojen perusteella kysymys jakaa hallitusta, sillä kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat antaneet ymmärtää olevansa valmiita tavoitteen muuttamiseen. Kokoomus ja RKP haluavat puolestaan pitää kiinni hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan “Suomi sitoutuu ilmastolain tavoitteisiin”.

Julkisuudessa on esitetty monenlaisia näkemyksiä ilmastolain tavoitteiden muuttamiseen liittyen. Jyrkimmin kantaa ovat ottaneet MTK ja joukko muita metsäalalla toimivia etujärjestöjä. Niiden julkaisemassa kannanotossa todetaan, että että “Suomen ilmastotavoitteiden ja arvioidun päästö- ja hiilinielukehityksen välinen ristiriita on uuden tutkimustiedon myötä kasvanut niin suureksi, että ilmastotavoitteelle on perusteltua asettaa uusi aikataulu”. Allekirjoittajien mukaan “lähes ainoa nopeasti vaikuttava keino olisi asettaa hakkuurajoitteita”, joilla “olisi negatiivinen vaikutus metsänomistajien omaisuudensuojaan ja valtiontalouteen”.

Metsäteollisuuden tärkein etujärjestö on ollut astetta varovaisempi. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että “on mietittävä, mikä rooli näin epävarmalla välineellä voi olla” viitaten nieluja koskevien laskelmien muutoksiin. Hän ei kuitenkaan vaatinut suoraan vuotta 2035 koskevan tavoitteen muuttamista vaan sanoi jättävänsä “poliittisten päättäjien harkittavaksi, mitä johtopäätöksiä halutaan vetää”.

Suuret metsäyhtiöt ovat mukana teollisuuden toimiedellytyksiä ajavassa Finlandia-julistuksessa. Se ottaa ilmastopolitiikan tavoitevuoteen kantaa varsin varovaisesti toteamalla, että tällainen tavoite on olemassa: “Tavoitellessaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä Suomen on valittava rohkean uudistumisen polku, joka luo työtä, toimeentuloa ja turvallisuutta kaikille suomalaisille.”

Kansallinen ilmastopaneeli osallistui keskusteluun viime viikolla ja totesi, että hiilineutraalius vuonna 2035 on “perusteltu ja saavutettavissa oleva tavoite”. Aiemmin myös joukko entisiä ympäristöministereitä on vedonnut, ettei lain tavoitteesta luovuttaisi.

Alkuviikosta julkaistun ilmastobarometrin mukaan 62 prosenttia suomalaisista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, että “Suomen tulee tehdä riittäviä ilmastotoimia, jotta Suomi on hiilineutraali vuonna 2035”. Täysin tai jokseenkin eri mieltä olevien osuus oli 30 prosenttia.

Kyselyssä esitettiin myös väite: “Metsät toimivat ilmastonmuutosta hillitsevänä hiilinieluna. Metsien hakkuiden määriin ja hoitotapoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta hiilinielut säilyvät.” Tämän väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 75 prosenttia vastaajista, ja täysin tai jokseenkin eri mieltä 20 prosenttia vastaajista.

Kuva: Ninara, CC BY 2.0