Suomalaisten kauppaketjujen SOK:n, Keskon ja Tuko Logisticsin uutta ananasmehutoimittajaa Vita Food Factorya epäillään vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Finnwatchin uusi raportti Ojasta allikkoon paljastaa, että thaimaalainen tehdas takavarikoi työntekijöiden passeja, käyttää väkivaltaa siirtotyöntekijöiden rankaisemisessa ja pitää heitä velkaorjuuden kaltaisissa olosuhteissa.
Kuva: Meeri Koutaniemi
Suomalaisten kauppaketjujen SOK:n, Keskon ja Tuko Logisticsin uutta ananasmehutoimittajaa Vita Food Factorya epäillään vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Finnwatchin uusi raportti Ojasta allikkoon paljastaa, että thaimaalainen tehdas takavarikoi työntekijöiden passeja, käyttää väkivaltaa siirtotyöntekijöiden rankaisemisessa ja pitää heitä velkaorjuuden kaltaisissa olosuhteissa.
Finnwatchin tänään julkaisema tutkimus on seurantaraportti vuonna 2013 julkaistusta kaupan omia merkkejä käsitelleestä Halvalla on hintansa -raportista. Ensimmäisen raportin seurauksena suomalaiset kauppaketjut ryhtyivät toimenpiteisiin vastuullisuutensa varmistamiseksi. Löydösten valossa toimenpiteet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä.
– Vuonna 2013 nostimme julkisuuteen vakavat ongelmat ketjujen ananasmehukonsentraattia tuottaneessa thaimaalaisessa Natural Fruit -tehtaassa. Nyt tutkitussa Vita Food Factory -tehtaassa olot näyttävät olevan vielä huonommat, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo.
Tehtaan työntekijöitä on huijattu rekrytoinneissa, ja he ovat suuria summia velkaa työvoimavälittäjille. Työntekijöille maksetut palkat ovat laittomalla tasolla, ylityöt ajoittain pakollisia eikä vuosilomia anneta. Työntekijät raportoivat myös pahoinpitelyistä tehtaassa.
– Vita Food Factoryn toiminta viittaa ihmiskauppaan ja pakkotyövoimaan, Vartiala toteaa.
Myös SOK:n, Keskon ja Tuko Logisticsin tonnikalatuotteita valmistavien thaimaalaisten alihankkijoiden toiminnasta löytyi ongelmia. Työntekijöiltä oli muun muassa peritty laittomia maksuja ja heiltä oli evätty lakisääteisiä taukoja. Tehtailla ei toimi ammattiliittoja, ja työntekijöiden on vaikeaa neuvotella työehdoistaan.
– Tonnikalatehtaissa töitä paiskitaan minimipalkalla. Työpäivät ovat tavallisesti 12 tunnin mittaisia. Tullakseen palkallaan toimeen työntekijät jakavat pienet huonokuntoiset huoneet useiden työntekijöiden kesken.
Molemmat tutkitut tonnikalatehtaat, TUM ja Unicord 2, kävivät kuitenkin aktiivista vuoropuhelua Finnwatchin kanssa ja sitoutuivat moniin parannuksiin.
Finnwatchin raportissa tuodaan esiin suomalaisketjujen aktiivinen toiminta alihankkijoidensa vastuullisuuden lisäämiseksi. Muun muassa SOK ja Kesko ovat kartoittaneet tavarantoimittajiensa alihankintaketjujen vastuullisuutta ja tehneet tai suunnitelleet muutoksia hankintasopimuksiinsa. Myös suoraa vuoropuhelua tavarantoimittajien kanssa on lisätty.
Lidl saa kuitenkin Finnwatchilta risuja.
– Lidl ei edelleenkään kertonut Finnwatchille thaimaalaisen tavarantoimittajansa nimeä tai auditointitilannetta. Lidlin tuotteiden vastuullisuutta ei siis ole mahdollista arvioida.
Lisätietoa:
Sonja Vartiala
Finnwatch ry
044-5687465
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
Finnwatchin raportti on ladattavissa täällä >>
SOK:n tiedote Finnwatchin seurantaraportista on luettavissa täällä >>
Keskon uutinen Finnwatchin seurantaraportista on luettavissa täällä >>
Tuko Logisticsin tiedote Finnwatchin seurantaraportista on luettavissa täällä >>
Valokuvaaja Meeri Koutaniemen kuvia Vita Food Factorysta voi tiedustella numerosta 040 750 4703 tai sähköpostitse osoitteesta meeri (a) echophotoagency.com.
Finnwatch: International press release in English >>
Finnwatch: International press release in Thai (unofficial translation) >>
Finnwatch report: Out of a Ditch, into a Pond (unofficial translation) >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Henri Telkki on aloittanut 12.12.2013 Finnwatchissa tutkijana ja lakimiehenä. Hän vastaa Finnwatchin Kestävän talouden ohjelmasta ja toimii yhdistyksen oikeudellisena asiantuntijana.
Lue lisää: Henri Telkki Finnwatchin tutkijaksi ja lakimieheksi
Liikevaihdoltaan 20 suurimmalla suomalaisyrityksellä on 225 tytäryhtiötä pöytälaatikkoyhtiöitä yrityksille tarjoavissa veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on yhteensä yli 400 tytäryhtiötä veroparatiiseissa, kertoo Finnwatchin tuore tutkimus Messinkilaattojen valtakunta.
Finnwatchin selvityksessä esitetty, tietokanta-analyysiin ja tilinpäätöstietoihin perustuva luku on varovainen arvio eikä sisällä läheskään kaikkia yhtiöitä.
– Näyttää selvältä, että veroparatiisiyhtiöillä on merkittävä rooli suomalaisyritysten liiketoiminnassa, sanoo Ylönen.
Alankomaat on Suomen toiseksi suurin kauppakumppani ja samalla erityisesti yrityksille suunnattu veroparatiisi. Finnwatchin selvityksen mukaan suomalaisyrityksillä on yli 100 tytäryhtiötä Alankomaissa.
– Alankomaissa on enemmän pöytälaatikkoyhtiöitä kuin missään Euroopan valtiossa. Pöytälaatikkoyhtiöitä käytetään myös suomalaisyritysten liiketoiminnassa, Ylönen toteaa.
Finnwatchin mukaan lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä sijoituksista on tehty sijoitusten läpivirtausyksikköinä toimiviin pöytälaatikkoyhtiöihin. Alankomaista Suomeen tehdyissä sijoituksissa vastaava luku oli 72 prosenttia. Tiedot ovat vuodelta 2012 ja perustuvat Alankomaiden keskuspankilta tilattuun aineistoon.
– Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa sijoituksista ohjataan keinotekoisesti Alankomaiden kautta muihin maihin, osin veroetujen saavuttamiseksi. Yrityksillä on laajoja vapauksia päättää mihin ne maksavat yhteisöveroja ja mitä tietoja ne antavat liiketoimistaan, toteaa Ylönen.
Yritysten veronmaksun vastuullisuutta voitaisiin edistää kunnianhimoisella pakollisella maakohtaisella raportoinnilla. Vapaaehtoiset veroraportit eivät riitä, sillä ne sivuuttavat Finnwatchin mukaan tärkeimpiä verotuksen vastuukysymyksiä.
Finnwatchin selvityksessä tarkastellun Terveystalon veroraportti vaikenee täysin yhtiön luxemburgilaisen omistajan sille myöntämästä 180 miljoonan euron osakaslainasta ja yhtiön omistusrakenteesta. Fortumin verojalanjälkiraportti on Terveystaloa kattavampi. Yritys ei kuitenkaan avaa hollantilaisten ja luxemburgilaisten holding-yhtiöidensä toimintaa lainkaan.
– Tarvitaan sitovaa sääntelyä. Suomen tulee vaatia pakollista maakohtaista talousraportointia käyttöön nopealla aikataululla EU:ssa. Valtionyhtiöiden tulee toimia asiassa edelläkävijöinä, toteaa Ylönen.
– Tänä vuonna käsitellään myös EU:n emo-tytäryhtiödirektiivin uudistamista. Suomen tulee ajaa neuvotteluissa tehokasta puuttumista aggressiiviseen verosuunnitteluun, lopettaa Ylönen.
Raportti on saatavilla täältä.
Lisätietoja:
Tutkija Matti Ylönen / Finnwatch
p. 040 723 11 18
Raportti on saatavilla täältä.
Lisätietoja:
Tutkija Matti Ylönen / Finnwatch
p. 040 723 11 18
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Finnwatch tutki Iittalan ja Marimekon alihankkijan toimintaa Thaimaassa. Design-lasia tuottavalta tehtaalta löytyi vakavia työturvallisuusongelmia, alhaisia palkkoja ja epäselvyyksiä muun muassa vuosilomien korvaamisessa.
Kuva: Markus Sommers
– Työntekijät käsittelevät vaarallisia lasin valmistuksessa käytettäviä kemikaaleja ja silikoosille altistavaa kvartsihiekkaa täysin puutteellisilla suojavarusteilla, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Thaimaan Nakhon Pathomin maakunnassa sijaitseva tehdas valmistaa Iittalalle Oiva Toikan suunnittelemia Kastehelmi-kulhoja ja -kakkuvateja. Marimekko hankkii tehtaasta Anu Penttisen suunnittelemia Sukat makkaralla -tuotteita.
– Satoja tuotteita päivässä tekevät työntekijät työskentelevät 7–9 euron päiväpalkalla. Palkat ovat laillisella tasolla, mutta niillä on vaikeaa elättää perhettä, Vartiala sanoo.
Tehtaan työntekijät olivat tyytymättömiä myös siihen, että he eivät saa pitää lakisääteisiä vuosilomiaan vapaina. Tehtaalla ei toimi ammattiliittoa eivätkä haastatellut työntekijät olleet tietoisia oikeuksistaan.
Marimekko väittää seuraavansa raaka-aineiden alkuperää sekä tuotanto-olosuhteita säännöllisesti ja kertoo hankintaketjun hallinnan olevan tärkein yritysvastuun osa-alue. Finnwatchin selvityksen mukaan yrityksen tutkittujen lasituotteiden raaka-aineita ei kuitenkaan valvota. Marimekko ei myöskään läheskään aina tiedä missä ja miten sen keskeinen raaka-aine, puuvilla, valmistetaan.
– Marimekon vastuullisuuslupauksia ei kaikilta osin voida pitää uskottavina, Vartiala toteaa.
Marimekko ei saa pisteitä myöskään avoimuudestaan. Yritys kieltäytyi kertomasta alihankkijoitaan Finnwatchille vaikka järjestö olisi ollut valmis suojamaan tiedot salassapitosopimuksella.
Iittalan tuotteita markkinoiva Fiskars sen sijaan saa Finnwatchilta kiitosta.
- Fiskars toimi avoimesti tutkimuksemme aikana. Yritys oli myös pyrkinyt vaikuttamaan thaimaalaiseen alihankkijaansa työturvallisuuden parantamiseksi, ja joitain Fiskarsin vaatimuksesta tehtyjä muutoksia oli nähtävillä tehtaalla.
Fiskarsin toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet riittäneet tehtaan ongelmallisimpien käytäntöjen muuttamiseen. Finnwatch suosittelee Marimekolle ja Fiskarsille yhteistyötä niiden yhteisen alihankkijan toimintatapojen kehittämiseksi.
Lataa Finnwatchin raportti Suomalaisten designtuotteiden vastuullisuus – CASE: Iittala ja Marimekko Thaimaassa >>
Executive summary in English >>
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
toiminnanjohtaja
Finnwatch ry
044-5687465
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
Finnwatch tutki kuntien tekemiä tekstiili-, elektroniikka-, katukivi- ja elintarvikehankintoja viimeisen vuoden ajalta. Selvityksessä käytiin läpi 76 tarjousasiakirjaa, joihin liittyi hankintoja maista, joissa on kohonnut riski erilaisiin tuotannon ihmisoikeusloukkauksiin.
Vain neljässä tarjouspyynnössä oli asetettu riittäviä sosiaalisen vastuullisuuden takaavia kriteereitä. Lähes 80 prosentissa tarjouspyynnöistä keskityttiin vain halvimpaan hintaan.
– Hankintojen vastuullisuutta valvotaan pöyristyttävän vähän. Kuntiin hankitaan yhteisillä verovaroilla miljoonilla euroilla tuotteita maista, joissa tuotanto-olot voivat olla ala-arvoisia. Suurin osa kunnista ei tiedä mistä ja millaisista oloista tuotteet tulevat, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Monet eurooppalaiset kunnat ovat paljon Suomea edellä sosiaalisesti kestävissä hankinnoissa. Esimerkiksi Ruotsissa Malmön kaupunki on ottanut käyttöön riskimaahankintojen auditoinnit ja tekee vastuuvalvonnassa yhteistyötä useiden muiden kaupunkien kanssa.
Suomessa julkisilla varoilla tehtävä vastuuton hankinta on Finnwatchin mukaan lyhytnäköistä toimintaa.
– Pelkkää halvinta hintaa etsittäessä sivuutetaan kehitysmaiden työntekijöiden oikeudet ja kotimaisten yritysten kilpailukyky.
Suomi on sitoutunut sosiaalisesti vastuullisiin julkisiin hankintoihin monin erilaisin tavoin. Suomen hallitusohjelmassa linjataan, että sosiaalisia näkökohtia tullaan edistämään hankinnoissa.
– Poliittinen ohjaus sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin on vielä lapsenkengissä. Monet ekologisten hankintojen lisäämiseen käytetyt ohjauskeinot on jätetty käyttämättä sosiaalisesti kestävien hankintojen edistämisessä, Vartiala jatkaa.
Finnwatchin mukaan hallituksen tulee ohjata sosiaalisesti kestäviä hankintoja erillisellä valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Sosiaalisesti kestävien hankintojen edistämiseen tulee suunnata resursseja esimerkiksi Motivan hankintaneuvontapalvelun kautta. Sosiaalinen vastuullisuus tulisi huomioida myös hankintalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
– Sosiaalisten näkökohtien huomioiminen yhteisillä varoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa tulee säätää hankintalailla pakolliseksi, Vartiala toteaa.
Lataa Finnwatchin selvitys Alkuperä tuntematon – Sosiaalinen kestävyys kuntien julkisissa hankinnoissa >>
Lisätietoja:
Sonja Vartiala
toiminnanjohtaja
Finnwatch ry
044 568 7465
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
