Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
Hallitus julkaisi viime kuussa esityksen osakesäästötilin talletusrajan nostamisesta. Käytännössä kyse on siitä, että sijoitustuottojen verotusta lykkäävälle osakesäästötilille voisi jatkossa tallettaa 100 000 euroa nykyisen 50 000 euron ylärajan sijaan. Tällä toimella halutaan muun muassa “parantaa kaikkien suomalaisten vaurastumisen mahdollisuuksia” ja “tehdä Suomesta maailman talousosaavin kansa”.
Mutta mitä tekemistä talletusrajan nostamisella on näiden tavoitteiden kanssa? Eipä oikeastaan mitään.
Suomalaisista vain noin 16 prosentilla on pörssiosakesijoituksia, ja osakesäästötilin on avannut tähän mennessä vähän yli 300 000 henkeä. Näistä osakesäästötileistä lähes puolet on tyhjillään.
Nykyinen 50 000 euron talletusraja rajoittaa osakesäästötilin kautta harjoitettavaa sijoittamista vain harvoin. Osakesäästötilien keskimääräinen saldo on hallituksen esityksen mukaan noin 5 000 euroa. Alle neljässä prosentissa kaikista osakesäästötileistä sijoitetut varat yltävät täyteen 50 000 euroon.
On siis päivänselvää, ettei osakesäästötilin nykyinen talletusraja ole este, joka vaikeuttaisi suomalaisten vaurastumista. Talletusrajan noston ja suomalaisten talousosaamisen välinen yhteys on puolestaan jo niin omituinen ajatus, että sen takana olevaan logiikkaan lienee turha edes yrittää päästä kiinni.
Mihin talletusrajan nosto sitten oikeasti vaikuttaa? Se tarjoaa entistä laajemman veroedun sille pienilukuiselle porukalle, jolla on mahdollisuus sijoittaa pörssiosakkeisiin osakesäästötilin kautta yli 50 000 euroa. Hallituksen esitykseen sisältyvän vaikutusarvion mukaan tämä tarkoittaa alle viittä prosenttia kaikista osakesijoittajista ja reippaasti alle yhtä prosenttia kaikista suomalaista. Luonnollisestikin kyse on siitä kaikista varakkaimmasta joukosta. Muihin kansalaisiin muutoksella ei ole muuta vaikutusta kuin se, että he saavat taas maksettavakseen uuden, kaikkein varakkaimmille suunnatun, yhteiskunnalle hyödyttömän veroedun.
Tavoitteiden ja keinojen ristiriita on sen verran ilmeinen, että etenkin edellä lainattuja vaikutusarvioita lukiessa hallituksen esityksen sisältö tuntuu menevän tragikomiikan puolelle.
Hallituksen esityksessä todetaan, että lausuntokierroksella saatua palautetta ei voitu ottaa huomioon, koska moni ehdotus olisi vaatinut lisäselvittämistä. Siihen ei ollut aikaa, koska hallitus haluaa nuijia lakimuutoksen läpi kiireellisenä hankkeena.
Myös yksittäisiin lausuntokierroksella tulleisiin ehdotuksiin ja huomioihin liittyvät kommentit herättävät paikoitellen hilpeyttä. Osakesäästäjien suunnalta tulleet vaatimukset siitä, että verovaikutusarviossa tulisi ottaa huomioon muutoksen seurauksena lisääntyvä säästäminen ja sen tuomat verotulot, kuitataan virkamiesvalmistelussa totaaliseksi toiveajatteluksi. HE:n mukaan “Tällaista täysin mittaamatonta ja erittäin epävarmaa vaikutusta ei voida huomioida verovaikutusarvioissa, tai muuten koko vaikutusarvio olisi pelkkää toiveajattelua."
Finnwatchin huomio maastamuuttojen aiheuttamista kasvavista veromenetyksistä saa puolestaan osakseen ymmärrystä, muttei toimia. Nostimme lausunnollamme esiin, että osakesäästötilille kerrytetyt sijoitustuotot voivat jäädä kokonaan verottamatta, jos henkilö muuttaa ulkomaille ennen varojen nostamista osakesäästötililtä. Tämän mahdollistaa se, ettei Suomessa ole otettu käyttöön monissa muissa maissa yleistä arvonnousuveroa (joka myös maastapoistumisverona tai maastamuuttoverona tunnetaan).
HE:n mukaan Finnwatchin esittämä “kritiikki maastamuuttoveron [arvonnousuveron] puuttumista kohtaan on jossain määrin totta, mutta ei ratkaistavissa tässä yhteydessä” eikä sellaista ole odotettavissa myöskään muussa yhteydessä, sillä veron käyttöönotosta ei ole mainintaa hallitusohjelmassa.
“Lukee hallitusohjelmassa” lienee myös ymmärrettävin peruste nyt käsittelyssä olevalle lakihankkeelle. Luvatulla koko kansan vaurastumismahdollisuudella tai talousosaamisen lisäämisellä tällä hankkeella kun ei ole mitään tekemistä.
