Yksityinen sosiaali- ja terveysala on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Siinä missä alan yritysten yhteenlaskettu liikevaihto ylsi vuonna 2020 noin 8,8 miljardiin euroon, nousi se vuonna 2024 jo yli 13 miljardiin euroon. Kasvua oli pelkästään edellisvuoteen nähden 12 prosenttia.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 nähty liikevaihdon kasvu oli suurinta mikroyrityksissä, joiden kohdalla myös yritysten lukumäärä kasvoi merkittävästi tilikauden 2024 aikana¹. Tästä huolimatta suurimpien sote-konsernien rooli yksityisten sote-palveluiden tuotannossa on edelleen todella suuri. Finnwatchin keräämien konsernitilinpäätöstietojen perusteella kuuden suurimman sote-konsernin yhteenlaskettu liikevaihto ylsi tilikaudella 2024 lähes kuuteen miljardiin euroon muodostaen näin karkeasti arvioituna 45 prosenttia koko toimialan liikevaihdosta². Vuodesta 2020 kyseisen yritysjoukon yhteenlaskettu liikevaihto on kasvanut liki 39 prosenttia. Huomattava osuus suurimpien yritysten liikevaihdosta tulee julkisista palveluista³.

Myös toiminnan kannattavuudessa on nähty merkittävää vahvistumista. Liikevoittoa suurimmat kuusi yritystä tekivät vuonna 2024 yhteensä yli 556 miljoonaa euroa, mikä oli peräti 96 prosenttia edellisvuotta enemmän. Vuoden 2024 yhteenlaskettu liikevoitto oli viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna yli nelinkertainen. Rahoituskulut syövät kuitenkin edelleen ison osan yritysten liikevoitoista, sillä myös velkamäärät ja niistä aiheutuneet korkokulut ovat kasvaneet.

Finnwatch selvitti suurimpien sote-yritysten verovastuullisuutta vuonna 2019⁴. Tuolloin osalla yrityksistä tavattiin Suomessa verotettavaa tulosta vähentäviä lainajärjestelyjä, käynnissä olevia aggressiivista verosuunnittelua koskevia veroriitoja sekä viitteitä tulonmuunnosta.

Tämä seurantaraportti luo katsauksen suurimpien sote-yritysten verovastuullisuuden nykytilanteeseen. Yritysverotuksen ohella paneudumme nyt laajemmin myös henkilötuloverotuksen minimointiin liittyviin järjestelyihin.

Raportti on tuotettu vuonna 2024 kerätyllä joukkorahoituksella.

Verovastuullisuusvertailuun valittiin kuusi suurinta Suomessa toimivaa sote-alan yritystä. Kokomittarina käytettiin konserniliikevaihtoa ja poiminta tehtiin Talouselämän syksyllä 2024 koostaman listauksen pohjalta⁵. Talouselämän listauksessa sote-konsernit on laitettu suuruusjärjestykseen niiden tilikauden 2023 konserniliikevaihtoon perustuen.

Tällä tavoin mukaan valikoituivat Mehiläinen, Terveystalo, Attendo, Pihlajalinna, Coronaria ja Esperi Care. Yritysjoukko olisi ollut sama, jos valintakriteerinä olisi käytetty tuoreempaa, tilikauden 2024 konserniliikevaihtoa⁶. Finnwatchin edellisestä vuonna 2019 julkaistusta sote-yhtiöiden verovastuullisuutta vertailleesta raportista⁷ yritysjoukko eroaa siltä osin, että aiemmin mukana olleen PlusTerveyden tilalle valikoitui nyt Esperi Care. Muilta osin tarkastelun kohteena oleva yritysjoukko säilyi samana.

Yritysten vertailussa on otettu huomioon samat verovastuullisuuden osa-alueet kuin edellisellä tarkastelukerralla. Raportissa käydään läpi, onko yritys laatinut ja julkaissut oman verosuunnittelunsa rajat selkeästi määrittävän verostrategian, ja kuinka avoimesti se muutoin kertoo veronmaksustaan (luku 4.1). Lisäksi raportissa on selvitetty, onko yrityksellä ollut viime vuosina merkittäviä veroriitoja tai veronkorotuksiin johtaneita verotarkastuksia (luku 4.2), sekä siirtääkö se voittoja Suomesta ulkomaille tai onko yritys alikapitalisoitu (luku 4.3). Lopuksi on arvioitu sitä, missä määrin yritys on omalla toiminnallaan tukenut tai mahdollistanut henkilöverotuksen minimointiin tähtääviä järjestelyjä (luku 4.4.). Osa-alueiden ryhmittelyä ja yritysvertailussa käytettävän pisteytyksen painotuksia on muutettu jonkin verran edelliseen vuonna 2019 tehtyyn tarkastelukertaan nähden. Kunkin osa-alueen pisteytys ja arviointikriteerit on kuvattu kyseisen luvun alussa.

Raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat yrityksille lähetettyyn kyselyyn ja julkisiin tietolähteisiin, kuten yritysten omiin tiedotteisiin ja tilinpäätöksiin. Lisäksi yrityksille on raporttia laadittaessa esitetty lisäkysymyksiä ja tarkennuspyyntöjä.

Yrityksillä on ollut Finnwatchin eettisen ohjeistuksen⁸ mukaisesti mahdollisuus tarkastaa itseään koskevat tiedot ennen raportin julkaisua.

Tässä raportissa tehtävään verovastuullisuusvertailuun valittiin Suomen suurimmat sote-yritykset Attendo, Coronaria, Esperi Care, Mehiläinen, Pihlajalinna ja Terveystalo. Näistä Attendo ja Esperi Care ovat keskittyneet hoivapalveluihin. Coronarian, Mehiläisen, Pihlajalinna ja Terveystalon liiketoiminnan pääpaino on terveyspalveluissa, joskin niistä moni tarjoaa myös erilaisia sosiaali- ja hyvinvointipalveluja.

Yritykset eroavat toisistaan myös omistuksen suhteen. Attendo, Pihlajalinna ja Terveystalo ovat pörssilistattuja yrityksiä, joten niiden toiminta on monilta osin muita yrityksiä tarkemmin säänneltyä. Mehiläisen ja Esperin pääomistajat ovat puolestaan kansainvälisiä pääomasijoitusrahastoja. Coronarian kohdalla suurin osa omistuksesta on yrityksen perustajien ja muiden yksityishenkilöiden hallussa.

Perustietoja vertailun kohteena olevista yrityksistä on esitetty taulukossa 3.

Attendo

Attendo on Suomessa toimiva hoivakonserni ja osa Tukholman pörssiin vuonna 2015 listattua Attendo-konsernia. Konserni toimii Suomen ja Ruotsin lisäksi Tanskan hoivamarkkinoilla. Vuoteen 2018 asti Attendolla oli Suomessa myös terveyspalveluliiketoimintaa. Terveyspalvelut kuitenkin myytiin vuoden 2018 lopulla Terveystalolle, ja sen jälkeen yritys on keskittynyt Suomessa ikäihmisten ja erityisryhmien hoiva- ja asumispalveluihin.

Konsernin suurimpia omistajia olivat tilikauden 2024 päätteessä ruotsalainen perhesijoitusyhtiö Nordstjernan (15 %), Attendo Suomen entinen toimitusjohtaja Pertti Karjalainen (8,4 %) sekä norjalainen sijoitusyhtiö Incentive AS (8 %). Vuoden 2025 aikana Nordstjernanin omistusosuus on laskenut merkittävästi ja Pertti Karjalaisesta on tullut listayhtiön suurin omistaja⁹.

Attendon ylin emoyhtiö Suomessa on Attendo Suomi Oy. Verovastuullisuusvertailussa on huomioitu vain Attendo Suomi -alakonsernin toiminta. Kaikkia taloudellisia tietoja ei ole Suomen konsernin osalta julkisesti saatavilla, koska Attendo ei laadi Suomessa konsernitilinpäätöstä. Kaikkien suomalaisyhtiöiden tiedot yhdistellään ruotsalaisen emoyhtiön Attendo AB:n laatimaan konsernitilinpäätökseen.

Coronaria

Coronaria on suomalaisten lääkäreiden perustama terveyspalveluyritys. Sen palveluvalikoima koostuu erilaisista terveys- ja kuntoutuspalveluista. Lisäksi Coronaria omistaa enemmistön näönhuoltoon ja silmäterveyteen keskittyneestä Silmäasemasta.

Coronaria kuuluu suomalaiseen Cor Group -konserniin, jolla on Coronarian lisäksi omistuksia muun muassa lääkinnällisiä instrumentteja valmistavassa Mectalentissa, kuntokeskus Liikussa sekä pörssilistatussa verianalyysiyhtiö Nightingale Healthissä. Cor Groupin omistusosuus Coronariassa oli tilikauden 2024 päätteessä 77,4 prosenttia. Loppuosan omistavat Mandatum Henkivakuutusyhtiö, Mandatum Private Equity Partnership Ky sekä Coronarian johto ja avainhenkilöt¹⁰. Aikaisemmin Coronarian omistajiin ovat lukeutuneet muun muassa CapManin kasvurahastot sekä julkisomisteinen Tesi. Coronarian pääomistaja Cor Groupin suurimpia omistajia ovat konsernin suomalaiset perustajaosakkaat. Lisäksi omistajakuntaan lukeutuu muita suomalaisia yksityishenkilöitä sekä suorilla että sijoitusyhtiön kautta toteutetuilla omistuksilla.

Coronarian osalta verovastuullisuusvertailu tehdään pääosin Coronaria Oy:n muodostaman alakonsernin tasolla¹¹. Rajauksen perusteena on se, että vertailussa on tarkoitus keskittyä sote-yrityksiin ja Cor Groupilla on omistuksia myös muilla toimialoilla toimivissa yrityksissä. Konsernin varsinainen sote-toiminta on Coronaria-alakonsernissa.

Esperi

Esperi Care on alun perin Suomen Punaisesta Rististä irrotettu ja sittemmin muun muassa useiden eri pääomasijoittajien omistuksessa ollut sote-yritys. Nykyisellään sen palveluvalikoima koostuu ikääntyneiden sekä eri erityisryhmien asumispalveluista.

Vuodesta 2022 lähtien Esperin pääomistajana ovat toimineet luxemburgilaisen pääomasijoitusyhtiö Triton Partnersin rahastot, joiden omistusosuus konsernin emoyhtiö Irepse Oy:ssä oli tilikauden 2024 päätteessä 83,8 prosenttia ja äänivalta 89,7 prosenttia. Vähemmistöosakkaina ovat Esperin ennen Tritonia kahden vuoden ajan omistaneet Danske Bank, SEB ja Ilmarinen.

Esperi Care -konsernin ylin emoyhtiö Suomessa on Irepse Oy, ja vertailussa on huomioitu kaikki Irepse Oy:n kanssa samaan konserniin kuuluvat yhtiöt.

Mehiläinen

Mehiläinen on alun perin suomalaisten lääkärien perustama, mutta jo pitkään pääomasijoittajien omistuksessa ollut terveyspalvelukonserni. Liikevaihdoltaan Suomen suurimman sote-konsernin palveluvalikoimaan lukeutuu erilaisia terveys-, hyvinvointi- ja sosiaalipalveluja.

Mehiläisen pääomistajana ovat vuodesta 2018 lähtien toimineet luxemburgilaisen pääomasijoittaja CVC Capital Partnersin hallinnoimat rahastot. Vuoden 2024 lopussa niiden omistusosuus ylsi 71 prosenttiin. Muita vähintään 5 prosentin omistusosuuden omaavia tahoja olivat vuoden 2024 lopussa eläkevakuutusyhtiöt Varma (10 %), VER (6 %) ja Ilmarinen (5 %). Tilikauden 2025 aikana Mehiläinen on saanut uuden merkittävän omistajan pääomasijoittaja Hellman & Friedmanista. Uuden omistajan omistusosuus ylsi vuoden 2025 lopulla noin 38 prosenttiin. CVC:n rahastojen omistusosuus puolestaan laski omistusjärjestelyn seurauksena 41 prosenttiin. Samalla myös Varman, VER:n ja Ilmarisen omistusosuudet pienenivät ja jäävät nyt alle 5 prosenttiin.¹²

Mehiläisen ylin emoyhtiö on Mehiläinen Konserni Oy, ja verovastuullisuusvertailussa on huomioitu kaikki Mehiläinen Konserni Oy:n konsernitilinpäätökseen yhdistellyt yritykset.

Pihlajalinna

Pihlajalinna on suomalainen vuonna 2015 pörssiin listattu terveyspalvelukonserni. Sen palveluvalikoimaan lukeutuvat erilaiset lääkäripalvelut sekä työterveyshuolto. Lisäksi se tarjoaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita julkiselle sektorille.

Tilikauden 2024 lopussa Pihlajalinnan suurimpia omistajia olivat vakuutusyhtiöt LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö (16,8 %), Fennia (10,4 %) ja LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö (10,1 %) sekä yhtiön perustajan Mikko Wirenin MWW Yhtiö Oy (10,3 %)¹³.

Pihlajalinna-konsernin emoyhtiö on Pihlajalinna Oyj, ja vertailussa on huomioitu kaikki Pihlajalinna-konserniin kuuluvat yritykset.

Terveystalo

Terveystalo on liikevaihdoltaan Suomen suurin yksityisen terveydenhuollon palveluntarjoaja. Vuonna 2017 uudelleenlistatun¹⁴ yrityksen palveluvalikoimaan kuuluvat perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja työterveys- ja hyvinvointipalvelut.

Tilikauden 2024 lopussa Terveystalon suurimpia omistajia olivat Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma (17,4 %), perhesijoitusyhtiö Rettig Investment AB (16,7 %) ja Pohjola Vakuutus Oy (8,3 %). Vuoden 2025 aikana Varman omistusosuus on pienentynyt niin, että Rettig Investment on noussut Terveystalon suurimmaksi omistajaksi¹⁵. Pohjola Vakuutus Oy:n aiemmin omistamat osakkeet ovat puolestaan siirtyneet OP Osuuskunnan omistukseen¹⁶.

Terveystalo-konsernin emoyhtiö on Helsingin pörssiin listattu Terveystalo Oyj. Verovastuullisuusvertailussa on huomioitu kaikki Terveystalo-konserniin kuuluvat yhtiöt. Lisäksi Terveystalon arvioinnissa on otettu huomioon konsernin osakkuusyhtiö Terveyden Tuottajat Oy.

Terveyden Tuottajat Oy on osakasmallilla toimiva lääkäripalveluyritys, joka on menneinä vuosina ollut esillä osakaslääkärien verotuksen minimointiin tähdänneiden aggressiivisten järjestelyidensä vuoksi¹⁷. Terveystalon omistusosuus Terveyden Tuottajissa oli 2024 tilinpäätöshetkellä vain 0,27 prosenttia, mutta Terveystalon hallussa olevan osakesarjan muita osakesarjoja huomattavasti suuremman äänivallan vuoksi Terveystalon äänivalta ylsi 47,4 prosenttiin¹⁸. Äänivallan jäädessä alle 50 prosentin Terveyden Tuottajia ei lueta konserniyhtiöksi, vaan kyse on osakkuusyhtiöstä. Tästä huolimatta Terveystalon äänivalta yhtiössä on hyvin merkittävä ja rooli päätöksenteossa erittäin suuri, sillä Terveyden Tuottajilla ei ole muita olennaisen äänivallan omaavia yksittäisiä omistajia¹⁹.

Myös Terveystalon ja Terveyden Tuottajien väliset toiminnalliset sidokset ovat vahvat. Yritykset toimivat samassa osoitteessa ja Terveyden Tuottajien hallituksen puheenjohtajana toimii Terveystalon talousjohtaja.

Sote-yritysten verovastuun arvioimiseksi laadittiin kriteeristö, joka vertailee yrityksiä neljällä eri osa-alueella. Arvioinnin kohteena ovat yritysten veroläpinäkyvyys, veroriidat ja -tarkastukset, rajat ylittävä voitonsiirto ja alikapitalisointi sekä henkilöverotuksen minimointia tukevat järjestelyt. Osa-alueet on valittu siten, että ne peilaisivat yrityksen verovastuullisuutta mahdollisimman laaja-alaisesti.

Verovastuullisuudessa keskeisintä on se, että yritys maksaa asiaankuuluvat verot kuhunkin toimintamaahansa eikä pyri minimoimaan verotustaan aggressiiviseksi verosuunnitteluksi katsottavilla järjestelyillä. Veronmaksun tulee perustua kussakin maassa harjoitetun toiminnan laajuuteen ja luonteeseen. Vastuullinen yritys noudattaa verosuunnittelussaan paitsi lain kirjainta myös sen henkeä ja tarkoitusperää: puutteellisen sääntelyn tai verosopimusten yhteennivoutumattomuuden luomia porsaanreikiä ei hyödynnetä lain tarkoituksen vastaisten veroetuuksien hankkimiseen.²⁰ Vastuullinen yritys ei myöskään aktiivisesti tue työntekijöitään tai muita sidosryhmiään verovälttelyssä.

Raportissa tarkasteltavia yritysten kansainvälisiä voitonsiirtojärjestelyjä ja niihin usein liittyvää alikapitalisointia on jo pitkään pidetty julkisessa keskustelussa merkkinä aggressiivisesta verosuunnittelusta. Myös veroriidat tai olennaisiin veroseuraamuksiin johtaneet verotarkastukset voivat olla merkkejä siitä, että yritys on valmis minimoimaan verotustaan aggressiiviseksi verosuunnitteluksi katsottavin keinoin. Palkitsemisjärjestelyjen luonteesta voidaan puolestaan vetää johtopäätöksiä siitä, miten pitkälle yritys on valmis menemään henkilöstön verotuksen minimoinnissa.

Raportissa arvioitava yritysten veroläpinäkyvyys kuvastaa puolestaan sitä, miten avoimesti yritys viestii veronmaksuperiaatteistaan ja veronmaksustaan. Tiedonsaanti näistä on edellytys sille, että sidosryhmät voivat arvioida yritysten verovastuullisuutta.

Yritysten suoriutumista verovastuullisuuden eri osa-alueilla arvioidaan kaikissa osa-alueissa asteikolla - 1–＋1. Pisteytyksessä on kuitenkin haluttu antaa enemmän painoarvoa aktiivisille verovälttelyjärjestelyille ja siksi rajat ylittävän voitonsiirron ja alikapitalisoinnin sekä henkilöverotuksen minimointia tukevien järjestelyjen kohdalla saadut pisteet kerrotaan kahdella. 

Keskeinen osa yrityksen veroläpinäkyvyyttä on veronmaksua koskevien tietojen laadullinen ja määrällinen raportointi²³. Laadullisesta raportoinnista on kyse silloin, kun yritys julkaisee kuvailevia tietoja sen veropolitiikasta ja -käytännöistä. Tyypillisimmin tämä tarkoittaa yrityksen verostrategian tai -politiikan²⁴ julkaisemista. Verostrategiassa yritys linjaa niistä periaatteista ja toimintatavoista, joita se noudattaa omassa verosuunnittelussaan ja veronmaksussaan, sekä tyypillisesti kertoo verotukseen ja verostrategiaan liittyvistä prosesseistaan. Julkaisemalla verostrategiansa yritys antaa sidosryhmille tärkeää tietoa muun muassa siitä, miten se suhtautuu verotukseen ja aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Numeerisella veroraportoinnilla viitataan puolestaan yrityksen veronmaksun kannalta relevantit talousluvut kattavaan julkiseen raportointiin. Numeerista veroraportointia sisältyy tyypillisesti muun muassa yritysten tilinpäätöksiin ja niin kutsuttuihin verojalanjälkiraportteihin. Etenkin useassa eri maassa toimivien yritysten kohdalla niin kutsuttu julkinen maakohtainen veroraportointi (country-by-country reporting, CBCR) on sidosryhmille ensiarvoisen tärkeä työkalu yrityksen verovastuullisuuden arvioinnissa. Vaikka eri CBCR-raportointistandardit poikkeavat toisistaan niin maantieteellisen kattavuuden kuin raportoitavien lukujenkin osalta²⁵, tarjoaa julkinen maakohtainen veroraportointi sidosryhmille arvokasta tietoa siitä, miten laajaa yrityksen liiketoiminta on eri toimintamaissa, ja millä tavoin yrityksen maksamat verot jakautuvat eri maiden kesken. Nämä tiedot eivät useinkaan käy ilmi tilinpäätöksistä tai verojalanjälkiraporteista.

Toistaiseksi julkisesti maakohtaisia verotietojaan raportoivien yritysten määrä on jäänyt melko rajalliseksi, koska lakisääteiset raportointivelvoitteet ovat koskeneet vain tiettyjä toimialoja²⁶. Tietoja vapaaehtoisesti raportoivat yritykset ovat olleet pääosin kansainvälisesti toimivia suuryrityksiä. Yksikään nyt tarkastelun kohteena olevista sote-yrityksistä ei toistaiseksi ole laatinut julkista maakohtaista veroraporttia²⁷. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan lähitulevaisuudessa EU-säännöksiin perustuvan lakisääteisen velvoitteen myötä. 22.6.2024 ja sen jälkeen alkavien tilikausien osalta velvoite julkiseen maakohtaiseen veroraportointiin koskee kaikkia konserniliikevaihdoltaan yli 750 miljoonaan euroon yltäviä yrityksiä, joilla on toimintaa useammassa maassa. Raportointivelvoitteelle asetettu liikevaihtoraja ylittynee ainakin Mehiläisellä, Terveystalolla ja Attendolla.

Koska yksikään sote-yrityksistä ei toistaiseksi ole laatinut julkista maakohtaista veroraporttia, julkisten maakohtaisten veroraporttien arviointi on rajattu läpinäkyvyystarkastelun ulkopuolelle eikä vaikuta yritysten pisteytykseen. Veroläpinäkyvyyden osalta tarkastelussa on keskitytty selvittämään, onko yritys laatinut ja julkaissut verostrategian ja voidaanko verostrategian sisältöä pitää tyydyttävänä. Tyydyttäväksi verostrategian sisältö katsotaan, mikäli siinä on esitetty selkeästi ne periaatteet ja/tai toimintatavat, joita yritys veroasioissa noudattaa, ja irtisanouduttu aggressiivisesta verosuunnittelusta. Lisäksi veroavoimuutta on arvioitu sen perusteella, miten avoimesti yritys on vastannut Finnwatchin sote-yrityksille lähettämään verovastuullisuuskyselyyn ja yrityksen veroasioita koskeviin jatkokysymyksiin.

Attendo (0 pistettä)

Attendo Suomella ei ole julkista verostrategiaa. ( - 0,5 pistettä)

Attendo vastasi kattavasti Finnwatchin jatkokysymyksiin, mutta jätti kyselyvastauksissaan joitakin pyydettyjä tietoja antamatta.

Attendo ei avannut sitä, mitä palveluita verokonsulteilta on ostettu. Emoyhtiöltä nostettujen lainojen osalta Attendo kertoi lainapääoman määrän pyydettyinä ajankohtina, mutta tietoja peritystä korkotasosta tai kertyneistä korkomääristä ei Attendolta saatu. Yhtiö vetosi korkotietojen osalta siihen, etteivät rahoitussopimukset ole julkista tietoa. Tiedot löytyivät kuitenkin suurilta osin yrityksen tilinpäätöksistä.

Kyselyvastausten puutteet eivät olleet yrityksen arvioinnin kannalta niin olennaisia, että niillä olisi vaikutusta Attendon läpinäkyvyyttä koskevaan pisteytykseen. (＋0,5 pistettä)

Coronaria (0 pistettä)

Coronarialla ei ole julkista verostrategiaa. ( - 0,5 pistettä)

Coronaria vastasi Finnwatchin kyselyyn ja jatkokysymyksiin, mutta jätti joitakin pyydettyjä tietoja antamatta.

Kyselyvastauksissaan Coronaria ei avannut sitä, mitä palveluita verokonsulteilta on ostettu. Myöskään tarkkaa tietoa siitä, kuinka iso osa lääkäreistä on yritykseen työsuhteessa ja kuinka moni toimii ammatinharjoittajana, ei saatu. Coronarian mukaan tätä tietoa ei ole saatavilla, koska ammatinharjoittajina toimivien osuutta ei seurata ammattiryhmäkohtaisesti. Tiedot toimitettiin kuitenkin koko henkilöstön osalta.

Jatkokysymysten osalta vastaamatta jäi yksittäinen verotarkastusten ja -riitojen seuraamuksia koskeva kysymys.

Vastauspuutteet eivät olleet yrityksen arvioinnin kannalta niin olennaisia, että ne laskisivat Coronarian läpinäkyvyyspisteytystä. Veroseuraamustietojen puuttuminen vaikuttaa kuitenkin veroriitoja ja -tarkastuksia koskevan kysymyksen pisteytykseen.
(＋0,5 pistettä)

Esperi (0 pistettä)

Esperillä ei ole julkista verostrategiaa. ( - 0,5 pistettä)

Esperi vastasi kattavasti Finnwatchin kyselyyn ja jatkokysymyksiin. (＋0,5 pistettä)

Mehiläinen (＋1 piste)

Mehiläisellä on julkinen veropolitiikka²⁸, jonka sisältöä voidaan pitää tyydyttävänä. (＋0,5 pistettä)

30.10.2025 päivätyssä veropolitiikassa on esitelty yrityksen veroasioissa noudatettavat periaatteet sekä kuvattu muun muassa sitä, miten verotukseen liittyvät vastuut on konsernissa jaettu. Mehiläisen veropolitiikan mukaan kaikkien liiketoimien ja -tapahtumien järjestelyille tulee olla liiketoiminnalliset perusteet eikä keinotekoisia tai muuten aggressiivisia ratkaisumalleja hyväksytä. Yhtiö kertoo maksavansa veronsa siinä maassa, missä liiketoimintaa harjoitetaan, eikä verotus ohjaa yhtiön toimintaa eikä sijoittautumista Suomen ulkopuolelle, missä liiketoimintaa ei harjoiteta.

Mehiläinen vastasi kattavasti Finnwatchin kyselyyn ja jatkokysymyksiin. (＋0,5 pistettä)

Pihlajalinna (0 pistettä)

Pihlajalinnalla ei ole julkista verostrategiaa. ( - 0,5 pistettä)

Pihlajalinna vastasi kattavasti Finnwatchin kyselyyn ja jatkokysymyksiin. (＋0,5 pistettä)

Terveystalo (＋0,5 pistettä)

Terveystalolla on julkinen veropolitiikka²⁹, mutta sen sisällössä on olennaisia puutteita. (0 pistettä)

7.1.2025 päivitetyssä veropolitiikassa on kuvattu muun muassa sitä, miten verotukseen liittyvät vastuut on jaettu ja mikä veropolitiikan rooli konsernin toiminnassa on. Veropolitiikassa on kuitenkin hyvin suppeasti tietoa yrityksen verosuunnittelua ja veronmaksua ohjaavista periaatteista ja suhtautumisesta aggressiiviseen verosuunnitteluun. Tätä avataan käytännössä vain toteamuksella “Terveystalo maksaa veronsa oikean suuruisena ja oikeaan aikaan siellä, missä verotettava tulo on muodostunut”.

Tilanne ei ole aina ollut tämä. Finnwatchin edellisen sote-alan yritysten veronmaksua arvioineen raportin julkaisun jälkeen Terveystalo julkaisi ensimmäisen veropolitiikkansa vuonna 2019³⁰. Finnwatch arvioi tuolloin yrityksen veroperiaatteet kunnianhimoisiksi³¹. Niissä muun muassa irtisanouduttiin selväsanaisesti aggressiivisesta verosuunnittelusta ja linjattiin, että yrityksen toimintaa ohjataan liiketaloudellisin ja verotuksesta riippumattomin perustein.

Terveystalo vastasi kattavasti Finnwatchin kyselyyn kaikkien konserniyhtiöidensä osalta. Jatkokysymysten osalta vastaamatta jäi osa verotarkastuksia ja -riitoja ja niiden seuraamuksia koskevista kysymyksistä. Yksittäiseen kysymykseen liittyviä vastauspuutteita ei katsottu arvioinnissa niin olennaiseksi, että ne heikentäisivät yrityksen läpinäkyvyyspisteytystä. Veroseuraamustietojen puuttuminen laskee kuitenkin veroriitoja ja -tarkastuksia koskevasta kysymyksestä saatua pisteytystä.

Osakkuusyhtiönsä Terveyden Tuottajat Oy:n osalta Terveystalo ohjasi olemaan yhteydessä suoraan kyseiseen yhtiöön, koska kyseessä ei ole konserniyhtiö. Yhtiöiden välisiä sidoksia on kuvattu raportin luvussa 3. Tarvittavat tiedot saatiin suoraan Terveyden Tuottajilta. (＋0,5 pistettä)

Sitä, miten vastuullisesti yritys maksaa veronsa ja miten aggressiivista verosuunnittelua se on valmis harjoittamaan, voidaan kartoittaa myös selvittämällä, onko yrityksellä ollut merkittäviä riitatapauksia veroviranomaisten kanssa tai onko sille määrätty verotarkastusten perusteella olennaisia veroseuraamuksia. Kun Finnwatch edellisen kerran selvitti sote-yritysten verovastuullisuutta, usealla yrityksellä oli meneillään isoja veroriitoja, jotka liittyivät muun muassa korkojen vähennysoikeuteen sekä maksettujen osinkojen verokohteluun³².

Isot tuomioistuimissa puidut veroriidat voivat viitata siihen, että yritys on valmis käyttämään aggressiivisiakin keinoja verotuksen minimoimiseksi. Selvintä tämä on tapauksissa, joissa tuomioistuin on tulkinnut yrityksen toteuttaman järjestelyn lainvastaiseksi veron kiertämiseksi ja yritykselle on määrätty olennaisia veroseuraamuksia. Kuitenkin myös muunlaiseen lopputulemaan päättyneissä tapauksissa verojärjestelyissä on saatettu liikkua lain harmaalla alueella – muuten riitatilannetta ei yleensä pääse syntymään. Siten myös yrityksen eduksi ratkaistut ja keskeneräiset veroriitatapaukset on otettu arvioinnissa huomioon. Lisäksi pisteytyksessä on huomioitu päättyneet verotarkastukset, jotka ovat johtaneet olennaisiin veroseuraamuksiin, sekä vielä keskeneräiset verotarkastukset, joiden lopputulemaan yritys on varautunut tilinpäätöksessään.

Arviointikriteereissä painoarvoa annetaan sekä veroseuraamusten suuruudelle että ratkaisun lopullisuudelle. Lopullisina ratkaisuina pidetään ratkaisuja, joista ei ole valitettu ja joiden käsittely ei siten tiettävästi jatku esimerkiksi ylemmässä tuomioistuimessa. Lopullisen ratkaisunsa saaneista tapauksista huomioon on otettu kaikki vuosien 2020–2025 aikana tuomioistuimissa ratkaistut veroriidat sekä veroseuraamuksia aiheuttaneet verotarkastukset. Keskeneräiseksi veroriidaksi luetaan arvioinnissa paitsi tuomioistuinten käsittelyyn edenneet riidat, myös muut verotarkastusten seurauksena vireille laitetut muutoksenhakuprosessit. Jos yritys on esimerkiksi valittanut olennaisia veroseuraamuksia synnyttäneen verotarkastuksen lopputulemasta verotuksen oikaisulautakuntaan, katsotaan sillä olevan keskeneräinen veroriita.

Veroseuraamuksiksi on katsottu kaikki verovelvolliselle verotarkastuksen tai -riidan seurauksena määrätyt maksut, kuten jälkiverot, veronkorotukset ja viivästyskorot. Olennaisena pidetään veroseuraamuksia ja varauksia, joiden kokonaismäärä ylittää tuloksen, joka saadaan, kun perusraja-arvoksi valittu miljoona euroa kerrotaan yrityksen liikevaihtoon pohjautuvalla kokokertoimella (ks. taulukko alla)³³. Kertoimen avulla yrityksen koko saadaan huomioitua olennaisuusrajan määrityksessä. Tälle on nähty tarve, koska yritysten kokoerot ovat merkittäviä. Mikäli tietoa seuraamusten suuruudesta ei ole saatu, katsotaan seuraamukset olennaisiksi, koska muussa tapauksessa tietojen antamatta jättäminen voisi johtaa tietojen antamista parempaan pisteytykseen. Arvio perustuu pääosin yrityksiltä saatuihin tietoihin ja kattaa ajallisesti vuodet 2020–2025.

Kunkin yrityksen osalta tarkastellaan lisäksi sitä, millaisia veroneuvontapalveluja ne ovat hankkineet viimevuosien aikana. Veroneuvontapalvelujen hankinnoilla ei kuitenkaan ole vaikutusta yritysten pisteytykseen.

Attendo (＋1 piste)

Attendon suomalaisilla konserniyhtiöillä ei ole käynnissä olevia veroriitoja eikä yhtiöillä ole vuodet 2020–2025 kattavan tarkasteluperiodin aikana ollut tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja. Verotarkastuksia konserniyhtiöillä on sen sijaan ollut. Neljässä konserniyhtiössä suoritettiin vuoden 2025 aikana arvonlisäverotukseen keskittynyt verotarkastus. Kaikki verotarkastukset ovat Attendon mukaan päättyneet eikä niiden perusteella määrätty veroseuraamuksia.

Verokonsulttipalveluja Attendo kertoi käyttäneensä oikean veromenettelyn varmistamiseen. Tätä tarkemmin Attendo ei avannut sitä, minkälaisia palveluita verokonsulteilta on ostettu. Suomessa ostettujen veroneuvontapalveluiden määrä ei käy suoraan ilmi Attendon tilinpäätöksistä, koska yritys ei laadi Suomessa konsernitilinpäätöstä. Ruotsalaisen emoyhtiön konsernitilinpäätöksessä veroneuvontapalveluostojen euromäärä pyöristyy sekä tilikaudella 2024 että 2023 nollaan, kun tiedot on esitetty miljoonissa Ruotsin kruunuissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että veroneuvontapalveluja on koko konsernissa ostettu alle 50 000 eurolla³⁴.

Coronaria ( - 1 piste)

Coronarialla on ollut vuodet 2020–2025 kattavan tarkasteluperiodin aikana kaksi tuomioistuimissa ratkaistua veroriitaa. Niistä molemmat koskevat Coronaria-konserniin kuuluvaa Silmäasemaa, ja Coronaria on toimittanut Finnwatchille tuomioistuinratkaisut nähtäväksi.

Ensimmäinen tuomioistuimessa ratkaistu veroriita koski arvonlisäverojen vähennyskelpoisuutta. Silmäasemalle oli syntynyt sen pörssilistaamiseen liittyvästä hankkeesta kuluja, joiden osalta yhtiö katsoi, että sillä on oikeus arvonlisäveron täysimääräiseen vähentämiseen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö sen sijaan katsoi, että osa listautumishankkeen kuluista (ja siten myös maksetuista arvonlisäveroista) palveli yhtiön omien intressien sijaan yhtiön osakkeita listautumisen yhteydessä myyvien omistajien taloudellisia intressejä, ja arvonlisäveroja tulisi siltä osin pitää vähennyskelvottomina. Verotuksen oikaisulautakunta oli aiemmin päätynyt asiassa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kannalle. Helsingin hallinto-oikeus katsoi niin ikään, että vain osa arvonlisäverosta oli vähennyskelpoista, mutta piti aiemmassa käsittelyvaiheessa vähennyskelpoiseksi katsottua osuutta liian pienenä. Hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan 70 prosenttia hankkeen kuluista oli pidettävä listautumiseen liittyvinä yleiskuluina ja siten myös arvonlisäverosta 70 prosenttia katsottiin vähennyskelpoiseksi. Ratkaisu on lainvoimainen.

Toisessa riidassa oli niin ikään kyse arvonlisäveron vähennyskelpoisuudesta. Riidan aiheena oli se, oliko yrityksen maksuttomia optikon näöntarkastuksia varten tehtyihin hankintoihin liittyvä arvonlisävero vähennyskelpoista vai ei. Yritys itse katsoi, että maksuton näöntarkastus liittyi kiinteästi silmiä- ja aurinkolasien myyntiin eli arvonlisäverovelvolliseen toimintaan, ja maksuttomiin näöntarkastuksiin liittyvien hankintojen arvonlisäveroa oli siksi pidettävä vähennyskelpoisena. Verohallinto, verotuksen oikaisulautakunta ja Helsingin hallinto-oikeus ovat puolestaan katsoneet, etteivät veloituksettomiin näöntarkastuksiin liittyvät hankinnat liity yhtiön arvonlisäverolliseen toimintaan (vaan arvonlisäverottomaan terveyspalvelutoimintaan) eikä hankintoihin sisältyvä arvonlisävero siten ole vähennyskelpoista. Korkein hallinto-oikeus päätyi kuitenkin alemman oikeusasteen ratkaisusta poikkeavaan ratkaisuun. Silmäaseman tavoin se katsoi, että maksuttomat näöntarkastukset palvelevat silmä- ja aurinkolasien myyntiä, ja näöntarkastuksista aiheutuneet kustannukset olivat silmä- ja aurinkolasien verolliseen myyntihintaan vaikuttava osatekijä. Tästä seuraa, että hankintoihin sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoista.

Finnwatch ei saanut Coronarialta tietoa tuomioistuimissa ratkaistuista riidoista seuranneiden veroseuraamusten kokonaismääristä.

Tuomioistuimissa ratkottujen veroriitojen ohella konserniyhtiöihin on kohdistunut vuosien 2020–2025 aikana useita jo päättyneitä verotarkastuksia. Näistä yhdenkään kohdalla veroseuraamukset eivät Coronarian mukaan nouse olennaisiksi. Verotarkastusten sisällöstä tai veroseuraamusten suuruudesta ei saatu tarkempia tietoja.

Koska tietoja veroriidoista ja -tarkastuksista aiheutuneiden seuraamusten suuruudesta ei saatu, ja tuomioistuimissa puiduissa tapauksissa kyse oli lopullisista ratkaisuista, Coronarian pisteytykseksi muodostuu - 1 piste.

Verokonsulttipalveluiden osalta Coronaria kertoi hyödyntäneensä tilintarkastusyhteisöjen verokonsultteja tarvittaessa. Sitä, minkälaisissa tilanteissa verokonsultointia oli hankittu, Coronaria ei avannut. Coronaria Oy:n laatiman konsernitilinpäätöksen mukaan veroneuvontapalveluihin oli tilikaudella 2024 käytetty 23 000 euroa (2023: 16 000 euroa).

Esperi Care (＋1 piste)

Esperillä ei ole käynnissä olevia veroriitoja verottajan kanssa eikä sillä ole ollut vuosien 2020–2025 aikana tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja. Verotarkastuksia konserniyhtiöissä on sen sijaan ollut.

Yhdessä konserniyhtiössä suoritettiin tilikaudella 2020 verotarkastus, mutta tästä jo päättyneestä verotarkastuksesta ei Esperiltä saatujen tietojen mukaan seurannut olennaisia veroseuraamuksia³⁵ eikä se siten vaikuta Esperin pisteytykseen sitä laskevasti. Lisäksi useammassa konserniyhtiössä on tilikauden 2025 lopulla käynnistynyt arvonlisäverotukseen keskittyvä verotarkastus. Esperiltä saatujen tietojen mukaan arvonlisäverotarkastukset on saatu yhtä yhtiötä lukuunottamatta valmiiksi. Yhdelle konserniyhtiölle määrättiin tarkastuksen seurauksena veroseuraamuksia, joiden kokonaismäärä yltää 178 000 euroon. Määrä jää alle olennaisuusrajan eikä näin ollen vaikuta Esperin pisteytykseen.

Esperi Care kertoi käyttäneensä ulkopuolisten verokonsulttien apua vähäisissä määrin tarkasteluperiodin aikana. Konsultteja on yhtiöltä saadun vastauksen mukaan hyödynnetty veroilmoituksen tarkastamisessa, yrityskauppoihin liittyvissä due diligence -analyyseissä sekä täsmentämässä sosiaalipalveluiden arvonlisäverotuksen haastavissa yksityiskohdissa. Verokonsultointiostot on tehty niin sanotuilta Big4-yhtiöiltä eli suurilta tilintarkastusyhteisöiltä. Esperi-konsernin ylimmän emoyrityksen Irepse Oy:n laatiman konsernitilinpäätöksen mukaan veroneuvontapalveluja ostettiin tilikaudella 2024 noin 6 000 eurolla (2023: 6 000 eurolla).

Mehiläinen (0 pistettä)

Mehiläisellä ei ole ollut vuosien 2020–2025 aikana tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja. Verotarkastuksia konserniyhtiöihin on kohdistunut sen sijaan useita.

Mehiläiseltä saatujen tietojen mukaan suurin osa verotarkastuksista on liittynyt arvonlisäverotukseen ja kaikki tarkastukset on saatu päätökseen. Kahdelle konserniyhtiölle määrättiin tarkastusten seurauksena jälkiveroja ja muita veroseuraamuksia. Veroseuraamukset liittyivät molemmissa tapauksissa arvonlisäverottomina myytyihin palveluihin, joiden Verohallinto katsoi olevan arvonlisäveronalaisia.

Toisen yhtiöistä osalta asia on loppuunkäsitelty. Yhtiö on tilittänyt Verohallinnolle tarkastuksen seurauksena arvonlisäveroa noin 200 000 euroa (joka laskutettu Mehiläisen asiakkailta) sekä maksanut veronkorotuksia ja viivästyskorkoja yhteensä noin 50 000 euroa. Kokonaismäärä jää alle arviointikriteereissä määritetyn olennaisuusrajan.

Toisen yhtiön osalta asian käsittely on vielä kesken. Tässä Verohallinnon määräämien jälkiverojen, veronkorotusten ja viivästyskorkojen määrä nousee yhteensä useaan miljoonaan euroon eli ylittää selvästi arviointikriteereissä määritetyn olennaisuusrajan. Mehiläisen mukaan kyseessä on Verohallinnon uusi tulkinta, jonka oikeellisuuden Mehiläinen on saattanut verotuksen oikaisulautakunnan arvioitavaksi³⁶. Lopulliset veroseuraamukset saattavat siten poiketa Verohallinnon määräämistä. Valitusprosessin ollessa kesken pisteytykseksi muodostuu nolla pistettä.

Ulkopuolisten verokonsulttien apua Mehiläinen kertoo käyttäneensä esimerkiksi ennakkoratkaisuhakemusten ja ennakollisten keskustelujen taustamateriaalien laadinnassa. Ulkopuoliset verokonsultit ovat olleet lähinnä Big4-yhtiöiden veroasiantuntijoita. Mehiläinen Konserni Oy:n laatiman konsernitilinpäätöksen mukaan veroneuvontapalveluihin käytettiin tilikaudella 2024 noin 200 000 euroa (2023: 100 000 euroa), mikä on varsin paljon muihin vertailussa olleisiin yrityksiin verrattuna.

Pihlajalinna (0 pistettä)

Pihlajalinnalla ei ole ollut vuosien 2020–2025 aikana tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja. Verotarkastuksia konserniyhtiöihin on sen sijaan kohdistunut.

Vuonna 2021 päättyneen verotarkastuksen seurauksena kolmelle konserniyhtiölle määrättiin arvonlisäverotukseen liittyen veroseuraamuksia. Niiden määrä jäi Pihlajalinnan mukaan yhteensä noin 90 000 euroon eli alle Finnwatchin määrittämän olennaisuusrajan.

Kesällä 2025 päättynyt palkitsemisjärjestelmiä koskenut verotarkastus johti puolestaan siihen, että tarkastuksen kohteena ollut konserniyhtiö määrättiin maksamaan viivästyskorkoina ja muina seuraamusmaksuina yhteensä 0,7 miljoonaa euroa³⁷. Summa ylittää arviointikriteereissä määritellyn olennaisuusrajan. Oletettavasti veroseuraamuksia määrättiin myös palkitsemisjärjestelyn piirissä olevalle henkilöstölle. Pihlajalinna on kertonut, että yhtiö tulee vaatimaan päätökseen oikaisua eli kyse ei ole lopullisesta ratkaisusta. Siten pisteytykseksi muodostuu nolla pistettä.

Pihlajalinna-konsernissa on lisäksi käynnistynyt vuoden 2025 aikana useita konserniyhtiöitä koskeva arvonlisäverotukseen keskittyvä verotarkastus. Niiltä osin kuin tarkastukset on saatu päätökseen, veroseuraamuksia ei ole Pihlajalinnan mukaan tullut. Osa tarkastuksista oli kuitenkin raporttia kirjoitettaessa vielä kesken.

Pihlajalinna kertoi käyttäneensä ulkopuolelta ostettuja veroneuvontapalveluja arvonlisävero-, tulovero- ja henkilöverotukseen liittyvissä asioissa. Myös Pihlajalinnan tapauksessa palvelut on ostettu Big4-yhtiöiltä. Pihlajalinnan konsernitilinpäätöksen perusteella veroneuvontapalveluihin käytettiin tilikaudella 2024 noin 35 000 euroa (2023: 3 000 euroa).

Terveystalo ( - 1 piste)

Terveystalolla ei ole ollut tarkasteluperiodin aikana tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja. Verotarkastuksia vuodet 2020–2025 kattavalla tarkasteluperiodilla on sen sijaan ollut.

Konserniyhtiöistä verotarkastuksen kohteena on vuosien 2020–2024 aikana ollut yksi yhtiö. Mahdollisia uusia vuonna 2025 käynnistyneitä verotarkastuksia ja -riitoja koskevaan kysymykseen Terveystalo ei vastannut. Yhtiön mukaan sillä ei listayhtiönä ole mahdollisuutta kommentoida tilikauden 2025 tapahtumia kyseisen vuoden tulosjulkistuksen alla.

Terveystalolta saatujen tietojen mukaan vanhempi loppuunkäsitelty verotarkastus liittyi ennakkoperintään ja tarkastuksen kohteena olleelle yhtiölle määrättiin tarkastuksen seurauksena jälkiveroja ja seuraamusmaksuja. Tietoa näiden määrästä ei saatu. Terveystalon mukaan sillä ei listayhtiönä ole mahdollisuutta avata tapauksia tarkemmin. Kyseinen yhtiö ei Terveystalon mukaan kuulunut Terveystalo-konserniin niinä vuosina, joita verotarkastus koski.

Myös osakkuusyhtiö Terveyden Tuottajat Oy:öön on kohdistunut vuosien 2024 ja 2025 aikana palkitsemis- ja kannustinjärjestelmiin liittyvä osittaisverotarkastus. Terveyden Tuottajilta saatujen tietojen mukaan tarkastus on päättynyt ja yhtiölle ja sen työntekijöille on määrätty seuraamusmaksuja tarkastuksen seurauksena. Veroseuraamusten määrää Terveyden Tuottajat ei kertonut Finnwatchille. Yhtiö perusteli tätä sillä, että se on valittanut verotarkastuksen ratkaisusta eikä veroseuraamusten määrä ole siten lopullinen.

Terveystalon pisteytykseen vaikuttavista verotarkastuksista toisen ratkaisu on lopullinen ja toisesta on valitettu. Kun tietoa tarkastusten veroseuraamuksista ei saatu, Terveystalon pisteytykseksi muodostuu - 1 piste.

Terveystalo kertoi käyttävänsä ulkopuolisten veroasiantuntijoiden konsultointipalveluita tarpeen mukaan muun muassa verotulkintojensa oikeellisuuden varmentamiseen. Palveluita ostetaan sekä Big4-yhtiöiltä että asianajotoimistoilta asiakokonaisuudesta riippuen. Tilikaudella 2024 konsernin veroneuvontapalveluostot olivat konsernitilinpäätöksen mukaan noin 10 000 euroa (2023: 4 000 euroa).

Useassa eri maassa toimivat yritykset voivat siirtää voittojaan kevyemmän verotuksen maihin erilaisten konsernin sisäisten järjestelyjen avulla. Tämä niin kutsuttu voitonsiirto voi tapahtua esimerkiksi toiselle konserniyhtiölle maksettavien korkokulujen tai aineettomiin oikeuksiin liittyvien korvausten muodossa. Konsernin sisäisen voitonsiirron tavoitteena on laskea konsernin voittoihin kokonaistasolla kohdistuvaa veroastetta.

Voitonsiirroksi luetaan myös yrityksen ja sen omistajien väliset lainajärjestelyt, joilla tavoitellaan korkojen ja osinkojen erilaisesta verokohtelusta syntyviä verohyötyjä. Yrityksen ja omistajien väliset lainajärjestelyt voivat joissain tilanteissa johtaa jopa siihen, että omistaja saa nostettua kaikki sijoitustuottonsa (verojen jälkeen maksettavan) osingon sijaan kohdeyrityksen verotettavaa tulosta pienentävinä korkoina. Tällaisia mittavaan ja tyypillisesti korkeakorkoiseen velkarahoitukseen perustuvia järjestelyjä on hyödynnetty muun muassa kansainvälisten pääomasijoitusrahastojen ja institutionaalisten sijoittajien omistamissa yrityksissä³⁸. Pörssiyritysten mahdollisuudet solmia voittoja yksittäiselle omistajalle siirtäviä rahoitusjärjestelyjä ovat huomattavasti rajatummat³⁹.

Lainajärjestelyissä voi olla aggressiivisen verosuunnittelun piirteitä myös silloin, kun lainat on nostettu yrityksestä ja sen omistajista riippumattomilta tahoilta. Tämä on tilanne esimerkiksi silloin, kun yrityksen ostaja rahoittaa yritysostonsa isoilta osin velkarahalla ja maksatuttaa hankintalainasta syntyvät kulut kohdeyrityksellä (nk. debt push down -järjestely)⁴⁰. Tällaiset hankintarakenteet ovat yleisiä muun muassa ulkomaisten pääomasijoittajien toteuttamissa yritysostoissa.

Rahoitusjärjestelyihin nojaavan aggressiivisen verosuunnittelun kitkemiseksi maat ovat ottaneet käyttöön niin kutsuttuja korkovähennysrajoituksia, jotka rajoittavat sitä, kuinka paljon korkoja yritys voi vähentää verotuksessaan. EU-maissa rajoitukset koskevat sekä konsernin sisäisiä että kolmansille tahoille maksettuja korkoja. Rajoituksiin on kuitenkin jäänyt monissa maissa voitonsiirron tietyissä tilanteissa mahdollistavia porsaanreikiä. Tämä on tilanne myös Suomessa⁴¹. Korkovähennysrajoitukset eivät siksi estä kaikkea korkojen muodossa tapahtuvaa voitonsiirtoa. Muiden konsernin sisäisten veloitusten kohdalla korkovähennysrajoitusten kaltaista täsmäsääntelyä ei ole. Niiden tasoa ohjaavat lähinnä siirtohinnoittelusäännökset, jotka edellyttävät konsernin sisäisiltä transaktioilta markkinaehtoisuutta.

Tässä selvityksessä voitonsiirtoa on arvioitu yritysten tilinpäätöstietojen ja yrityksiltä saatujen kyselyvastausten perusteella. Lisäksi selvityksessä on arvioitu yrityksen alikapitalisointia eli sitä, nojaako yrityksen rahoitus normaalia huomattavasti vahvemmin lainarahoitukseen. Alikapitalisointi voi olla merkki voitonsiirtojärjestelyjen olemassaolosta. Se voi myös olla seurausta muunlaisista korkojen vähennyskelpoisuutta hyödyntävistä aggressiiviseksi verosuunnitteluksi katsottavista järjestelyistä, kuten yrityksen hankintalainojen viennistä operatiiviseen konserniin. Joskus korkea velka-aste johtuu kuitenkin siitä, että pitkään jatkuneet tappiot ovat syöneet yrityksen oman pääoman.

Yritysten voitonsiirtoa arvioidaan sekä yrityksiltä saatujen kyselyvastausten että tilinpäätöstietojen valossa. Yrityksellä katsotaan olevan aggressiivisia voitonsiirtojärjestelyjä, jos sen toimintaa on rahoitettu mittavilla ulkomaisilta konserniyhtiöiltä tai omistajilta nostetuilla lainoilla tai yrityksen ulkomaisille konserniyhtiöille maksamat muut kuin rahoitusmenot pienentävät sen Suomeen maksamia veroja merkittävästi. Lainajärjestelyjen arvioinnissa otetaan huomioon lainojen määrä ja korkotaso sekä se, mihin maahan korkoja maksetaan – toisin sanoen, onko kohdemaa matalan verotuksen maa. Muiden kuin korkokulujen muodossa tapahtuvan voitonsiirron arviointi nojaa pitkälti yrityksiltä saatuihin tietoihin, sillä tilinpäätöksissä on hyvin rajallisesti tietoa muista konsernin sisäisistä kulueristä.

Yrityksen pisteytykseen vaikuttavat sekä nykyiset (vuosien 2023–2024) voitonsiirtojärjestelyt että sellaiset aiempien vuosien järjestelyt, jotka pienentävät edelleen konserniyhtiöiden tuloksesta perittävien yhteisöverojen määrää.

Aiempien vuosien järjestelyt voivat pienentää tulevaisuudessa maksettavaksi tulevia veroja kahta kautta. Konserniyhtiöille on ensinnäkin voinut syntyä järjestelyjen seurauksena vahvistettuja tappioita, jotka ovat edelleen vähennettävissä yhtiön voitollisesta tuloksesta. Vahvistetut tappiot ovat käytettävissä 10 vuoden ajan niiden syntymisestä. Tuloverolain pääsäännön mukaan oikeus tappioiden vähentämiseen menetetään, jos yli puolet yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa. Tappioiden hyödyntämiseen voi kuitenkin saada Verohallinnolta poikkeusluvan, jos yrityksen liiketoimintaa jatketaan normaalisti omistusvaihdoksen jälkeen⁴².

Lisäksi konserniyhtiöiden verotettavaa tulosta voivat pienentää aiemmilla tilikausilla syntyneet mutta verotuksessa vielä vähentämättömät korkomenot. Vähentämättömiä korkomenoja voi kertyä yritykselle, jos sen vuotuiset nettokorkomenot ylittävät niiden syntymisvuonna korkomenoille määritetyt vähennysrajoitukset. Tällöin rajat ylittäviä korkomenoja ei voi vähentää kyseisen vuoden verotuksessa, mutta ne ovat vähennettävissä seuraavien vuosien voitoista ilman aikarajoituksia.⁴³ Vanhat voitonsiirtojärjestelyt vaikuttavat yrityksen pisteytykseen, jos niistä syntyneitä vahvistettuja tappioita tai vielä vähentämättömiä korkomenoja on ollut jäljellä tilikauden 2024 päätteessä.

Attendo (＋0,5 pistettä)

Attendon kohdalla voitonsiirron arviointia tilinpäätöstietojen perusteella vaikeuttaa olennaisesti se, ettei konserni laadi Suomessa konsernitilinpäätöstä. Suomalaisyhtiöiden tiedot yhdistellään sen sijaan Tukholman pörssiin listatun Attendo AB:n laatimaan konsernitilinpäätökseen. Ruotsalaisen emoyhtiön laatimasta konsernitilinpäätöksestä ei kuitenkaan näe esimerkiksi sitä, kuinka paljon konsernin suomalaisyhtiöt ovat yhteensä velkaa konsernin muissa toimintamaissa sijaitseville konserniyhtiöille. Voitonsiirron arviointi nojaa siten tässä raportissa pitkälti Attendo Suomen Finnwatchille toimittamiin tietoihin sekä konsernin suomalaisen emoyhtiön Attendo Suomi Oy:n erillistilinpäätöksistä ja tilinpäätöstiedotteista ilmeneviin tietoihin.

Attendo kertoi Finnwatchille toimittamissaan kyselyvastauksissa, että konsernin suomalaisyhtiöillä oli vuoden 2024 lopussa velkaa ulkomaiselle emoyhtiölle yhteensä 96 miljoonaa euroa (2023: 121 miljoonaa euroa). Lainoista perittävää korkoprosenttia tai tilikausien 2024 ja 2023 aikana kertyneiden korkojen määriä yritys ei kertonut vedoten siihen, etteivät rahoitussopimukset ole julkista tietoa. Lainaehdot ovat kuitenkin Attendon mukaan markkinahintaiset ja korkotaso sama, jolla emoyhtiö on lainannut rahaa ulkopuolisilta rahoittajilta.

Konsernin suomalaisen emoyhtiön Attendo Suomi Oy:n erillistilinpäätöksistä selviää, että konsernilainavelat ovat kokonaisuudessaan kyseisen yhtiön taseessa: Attendo Suomi Oy:llä oli konsernilainaveloiksi luokiteltuja velkoja tilikauden 2024 lopussa juurikin 96 miljoonaa euroa (2023: 121 milj. euroa). Näiden lisäksi yhtiöllä oli muitakin konsernin sisäisiä velkaeriä (kuten iso konsernitilivelka), mutta niissä on Attendolta saatujen tietojen mukaan kyse Attendo Suomi -konsernin sisäisistä eristä eikä rajat ylittävistä järjestelyistä.

Tilinpäätösten mukaan Attendo Suomi Oy maksoi konsernin sisäisiä korkoja tilikauden 2024 aikana yhteensä noin 9 miljoonaa euroa (2023: 10 milj. euroa). Tästä noin 5,8 miljoonaa euroa oli ruotsalaiselle emoyhtiölle Attendo Intressenter Ab:lle maksettuja lainavelkakorkoja (2023: 7,6 milj. euroa). Näistä luvuista lainakoron voidaan päätellä liikkuneen 5–6 prosentissa⁴⁴. Aikaisempina vuosina korko näyttäisi olleen huomattavasti matalampi, mikä on linjassa korkoympäristössä tapahtuneiden muutosten kanssa.

Lainajärjestelyä ei ole katsottu Finnwatchin arvioinnissa aggressiiviseksi verosuunnitteluksi, koska korkotaso on maltillinen, korkoja maksetaan Ruotsiin (eikä esimerkiksi matalan verotuksen maahan perustettuun konserniyhtiöön) ja tilinpäätöstietojen perusteella ruotsalainen emoyhtiö maksaa vastaavansuuruista korkoa konsernin ulkopuolisille lainoittajille. Lainajärjestelyssä vaikuttaa toisin sanoen olevan kyse normaalista keskitetystä konsernirahoituksesta eikä konsernin veroasteen laskuun tähtäävästä voitonsiirrosta.

Attendo Suomelta saatujen tietojen mukaan konsernin ulkomainen emoyhtiö on korkomenojen lisäksi veloittanut Attendo Suomen konserniyhtiöiltä hallintopalveluveloituksia. Näiden määrä on ollut yritykseltä saatujen tietojen mukaan 0,8 miljoonaa euroa vuonna 2024 (2023: 0,9 miljoonaa euroa). Konserniveloitusten maltillinen määrä viittaa siihen, ettei voitonsiirtoa harjoiteta myöskään muiden kulujen muodossa.

Attendo AB:n konsernitilinpäätöksen mukaan konsernin suomalaisyhtiöillä oli tilikauden 2024 lopussa käyttämättömiä verotuksellisia tappioita reilut 8 miljoonaa euroa (2023: yli 33 milj. euroa). Näiden syntymiseen ei vaikuta liittyvän aggressiivista verosuunnittelua, sillä viitteitä aggressiivisista verojärjestelyistä ei havaittu sillä ajanjaksolla, kun Attendo on ollut pörssilistattuna. Pörssilistausta edeltävänä aikana Attendo sen sijaan maksoi korkeakorkoisia konsernilainakorkoja (korko 15 %) silloiselle omistajalleen IK Partnersille⁴⁵. Osakaslainajärjestelyistä kuitenkin luovuttiin jo vuonna 2012 eivätkä niistä mahdollisesti syntyneet vahvistetut tappiot voi siten olla enää käytettävissä. Konserniyhtiöillä ei myöskään voi olla osakaslaina-ajoilta periytyviä vielä vähentämättömiä korkomenoja, sillä korkovähennysrajoituksia on sovellettu vasta vuodesta 2014 alkaen. Tätä edeltävillä tilikausilla syntyneet korot on siten vähennetty kokonaisuudessaan niiden syntymisvuonna. Vanhat konsernilainajärjestelyt eivät näin ollen voi enää pienentää konserniyhtiöiden verotettavia tuloksia Suomessa eikä niitä ole huomioitu Attendon pisteytystä laskevana tekijänä.

Coronaria (＋0,5 pistettä)

Yksityisomisteisen Coronarian mukaan sen konserniyrityksiä ei ole rahoitettu ulkomaisilta konserniyhtiöiltä tai omistajilta nostetuilla lainoilla eivätkä suomalaiset yhtiöt ole maksaneet hallinto- tai muita palveluveloituksia ulkomaisille konserniyhtiöille.

Yritykseltä saadut tiedot saavat tukea Coronaria Oy:n ja Cor Group Oy:n tilikausien 2024 ja 2023 konsernitilinpäätöksistä. Konserniyhtiöistä kaikki kahta virolaista optikkoliikettä lukuun ottamatta ovat suomalaisia, ja rahoituskuluista valtaosa on rahoituslaitoksille maksettuja lainakorkoja ja vuokrasopimuksiin liittyviä korkokuluja. Coronarian lainojen korkotaso on tilikaudella 2024 ollut keskimäärin 4,5–6,0 prosenttia. Viitteitä rajat ylittävästä aggressiivisesta verosuunnittelusta ei tilikausien 2023 ja 2024 tilinpäätöksissä havaittu.

Tilinpäätösten perusteella Cor Groupilla tai Coronarialla ei ole aiempinakaan vuosina ollut ulkomaisten konserniyhtiöiden tai omistajien kanssa solmittuja rahoitus- tai muita järjestelyjä, jotka pienentäisivät konsernin tuloveroja Suomessa. Siten myöskään vahvistettujen tappioiden tai mahdollisten verotuksessa vähentämättömien korkomenojen syntymiseen ei voi liittyä rajat ylittävää aggressiivista verosuunnittelua eivätkä ne vähennä Coronarian pisteitä.

Esperi Care (＋0,5 pistettä)

Pääomasijoitusyhtiö Tritonin enemmistöomistama Esperi kertoi kyselyvastauksissaan, ettei konsernin suomalaisia yrityksiä ole kyselyn kohteena olleina vuosina 2023–2024 rahoitettu ulkomaisilta konserniyhtiöiltä tai omistajilta nostetuilla lainoilla eivätkä suomalaiset yhtiöt ole maksaneet hallinto- tai muita palveluveloituksia ulkomaisille konserniyhtiöille.

Yritykseltä saadut tiedot saavat tukea emoyhtiö Irepse Oy:n tilikausien 2023 ja 2024 konsernitilinpäätöksistä. Tilinpäätösten perusteella kaikki konserniyhtiöt ovat suomalaisia eikä konserniyhtiöillä ole ollut lähipiiriliiketoimia pääomistaja Triton Partnersin tai sen hallinnoimien rahastojen kanssa. Konsernin velka-aste on hyvin korkea, mutta sen rahoitusvelat koostuvat ulkopuolisilta nostetuista rahoituslaitoslainoista ja vuokrasopimusveloista, joista jälkimmäisten osuus on merkittävä (74 % kaikista rahoitusveloista). Myös korkomenoista suurin osa liittyy vuokrasopimusvelkoihin. Rahalaitoslainojen korko koostuu 3 kuukauden euriborista sekä 2,5–3,25 prosentin väliin asettuvasta korkomarginaalista. Viitteitä rajat ylittävästä aggressiivisesta verosuunnittelusta ei tilikausien 2023 ja 2024 tilinpäätöksissä havaittu.

Irepse-konsernilla oli tilikauden 2024 lopussa käyttämättömiä vahvistettuja tappioita, joiden kokonaismäärä ei käy suoraan ilmi konsernitilinpäätöksestä. Tappioista kirjatun laskennallisen verosaamisen määrän perusteella tappioita, joita konserni uskoo pystyvänsä hyödyntämään tulevaisuudessa, vaikuttaisi olevan noin 28 miljoonaa euroa⁴⁶. Vuotta aiemmin niiden määrä oli vielä huomattavasti suurempi (laskennallisten verosaamisten perusteella noin 61,5 milj. euroa).

Vahvistetut tappiot ovat seurausta siitä, että Esperin tulos oli pitkään tappiollinen ennen vuotta 2023. Vaikka Esperin omistus on vaihtunut lähihistoriassa useampaan kertaan, ei oikeutta vahvistettujen tappioiden hyödyntämiseen ole kaikilta osin menetetty eli osa tappioista on peräisin Tritonia edeltävien omistajien ajalta⁴⁷. Tästä johtuen Finnwatch on selvittänyt myös vanhoja, aiempien omistajien aikaisia verojärjestelyjä.

Pääomasijoitusyhtiö Intermediate Capital Group:in (ICG) omistusaikana (2016–2020) Esperi-konsernin silloisella emoyhtiöllä Esperi Care Holding Oy:llä oli kymmeniä miljoonia euroja korkeakorkoisia (12–15 %) lainoja ICG:n omistuksessa olevilta luxemburgilaisyhtiöiltä⁴⁸. Yhtiön tilinpäätösten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei näitä korkomenoja ole siirretty juurikaan operatiivisten yhtiöiden maksettavaksi⁴⁹. Esperi Care Holding Oy:n liikevaihdon kokonaisuudessaan muodostaneita tytäryhtiöveloituksia kirjattiin vuosittain vain sen verran, että yhtiön liiketoiminnan kulut tulivat katetuksi, ja operatiivisten yhtiöiden maksamaa konserniavustusta Esperi Care Holding Oy sai olemassaoloaikanaan vain kerran (vuonna 2018 noin 2,4 miljoonaa euroa). Myös Esperi Care Holding Oy:n konserniyhtiöiltä saamat korkotuotot olivat yhtiön maksamiin lähipiirikorkoihin nähden vähäisiä. 

Edellä mainituista syistä tappioita vaikuttaisi syntyneen lähinnä emoyhtiö Esperi Care Holding Oy:lle, joka jäi ICG:n omistukseen vuonna 2020, kun konsernin ulkopuoliset lainoittajat ottivat pahoihin talousvaikeuksiin ajautuneen Esperi-konsernin omistukseensa panttirealisaation kautta⁵⁰. Lähipiirilainajärjestelystä aiheutuneita tappioita ei siten pitäisi ainakaan isommissa määrin sisältyä nykyisen Esperi-konsernin käytettävissä oleviin vahvistettuihin tappioihin, vaikka erityislupa vanhojen tappioiden hyödyntämiseen omistajavaihdoksista huolimatta onkin saatu. Esperiltä saadut tiedot vahvistavat tätä käsitystä. Esperin mukaan Irepse Oy on ainoa konserniyhtiö, jolla oli vielä tilikauden 2024 päätteessä jäljellä aiempien omistajien ajoilta siirtyneitä vahvistettuja tappioita, ja kyseiset tappiot ovat syntyneet vuosien 2020–2022 aikana. Kyse on siten Danske Bankin, SEB:in ja Ilmarisen omistusaikana syntyneistä tappioista⁵¹. Esperiltä saatujen tietojen mukaan nykykonserniin kuuluvilla yhtiöillä ei myöskään ole sellaisia verotuksessa vähentämättömiä korkoja, jotka olisivat syntyneet ennen vuoden 2022 omistajavaihdosta. Vanhat lähipiirilainajärjestelyt eivät siten pienennä enää konserniyhtiöiden verotaakkaa, eivätkä vaikuta Esperin pisteytykseen sitä alentavasti.

Mehiläinen (＋0,5 pistettä)

Pääomasijoitusrahastojen enemmistöomistama Mehiläinen kertoi omistajilta nostettuja lainoja koskevassa kyselyvastauksessaan, että sen olennaisiin omistajiin elokuuhun 2024 asti lukeutunut LähiTapiola⁵² on mukana usean rahoittajan Mehiläiselle yhdessä myöntämässä, niin kutsutussa syndikoidussa lainarahoituspaketissa. Voitonsiirtoarvioinnin kannalta Lähi-Tapiolan mukanaololla ei ole merkitystä, koska kyseessä ei ole ulkomainen (pää-)omistaja.

Mehiläisen konsernitilinpäätöksen perusteella syndikoitujen lainojen kokonaismäärä ylsi vuoden 2024 lopussa 1 750 miljoonaan euroon ollen yrityksen suurin lainaerä. Kolmen kuukauden euriborin päälle tuleva korkomarginaali oli huhtikuusta 2024 alkaen 4 prosenttia. Lisäksi Mehiläisellä oli suuri määrä vuokrasopimusvelkoja. Tilikaudella 2025 Mehiläisen lainamäärät ovat nousseet entisestään yrityksen laskettua liikkeelle uuden joukkovelkakirjalainan⁵³ ja nostettua vuoden 2024 tilinpäätöshetkellä vielä nostamattoman osan syndikoidusta lainasta.

Sekä syndikoidun lainarahoituspaketin että uuden joukkovelkakirjan lainoittajissa on mukana myös CVC Credit Partnersin hallinnoimia ulkomaisia lainarahastoja. Lainarahastoja hallinnoiva CVC Credit Partners on samaa konsernia kuin CVC Capital Partners, jonka hallinnoimat pääomasijoitusrahastot omistavat enemmistön Mehiläisestä. Tästä huolimatta Mehiläinen ei katso CVC Credit Partnersin hallinnoimien lainarahastojen lukeutuvan Mehiläisen lähipiiriin. Kantaansa Mehiläinen perustelee sillä, että lainarahastoissa on eri sijoittajat kuin Mehiläisen osakkeisiin sijoittaneissa CVC Capital Partnersin hallinnoimissa pääomasijoitusrahastoissa. Tällöin Mehiläisen omistus ja Mehiläiseltä olevien lainasaamisten viimekätinen omistus eivät ole samoilla sijoittajilla eivätkä osake- ja lainasijoituksista saatavat tuotot ohjaudu samoille tahoille. Lisäksi rahastojen hallinnointi sijoituspäätöksineen tapahtuu Mehiläisen mukaan eri tahojen toimesta.

Sekä CVC-konserni että sen henkilöstö ovat kuitenkin sijoittaneet myös omia varojaan molempiin rahastoihin⁵⁴. Lainakokonaisuuden kannalta CVC:n ja sen henkilöstön lainaosuudet jäävät kuitenkin väistämättä pieniksi, sillä CVC Credit Partnersin rahastojen lainaosuudet yltävät kokonaisuudessaankin (ulkopuolisilta kerätyt varat mukaan lukien) vain noin 5 prosenttiin syndikoidun lainarahoituspaketin ja joukkovelkakirjan yhteenlasketusta kokonaislainapääomasta. Lainaehdot ovat sekä lainarahoituspaketissa että joukkovelkakirjassa kaikille sijoittajille samat.

Edellä mainitut syyt huomioon ottaen näyttää selvältä, ettei Mehiläisen lainajärjestelyjen tavoitteena ole voitonsiirto eivätkä lainajärjestelyt tai CVC:n lainarahastojen mukanaolo järjestelyissä siten laske Mehiläisen voitonsiirtopisteytystä. Konsernin viime vuosina merkittävästi kasvaneesta velkamäärästä johtuen sen omavaraisuus on kuitenkin hyvin heikko, mikä näkyy seuraavan luvun alikapitalisointipisteytyksessä.

Ulkomaisilta konserniyhtiöiltä Mehiläinen kertoi ostaneensa vain vähäisessä määrin terveys-, IT- ja eräitä muita palveluita. Ostojen määrä on vuosina 2023 ja 2024 ollut yhteensä alle 1 miljoona euroa vuodessa. Tilikauden 2024 päätteessä valtaosa Mehiläisen konserniyhtiöistä sijaitsi Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Lisäksi konsernilla oli tilikaudella 2024 kaksi virolaista ja yksi singaporelainen tytäryhtiö. Henkilöstöä Mehiläisen palvelukseen rekrytoinut ja kouluttanut singaporelaisyhtiö⁵⁵ kuitenkin lopetti toimintansa ja purettiin tilikaudella 2024. Ottaen huomioon palvelumaksujen suhteellisen vähäisen määrän sekä sen, missä maissa toimintaa on päättyneillä tilikausilla ollut, ei palveluveloitusten nähdä antavan viitteitä voitonsiirrosta. Tilikauden 2025 aikana Mehiläinen on laajentanut toimintaansa yritysostoilla Liettuaan⁵⁶ sekä Serbiaan ja Romaniaan⁵⁷.

Mehiläisellä oli vuoden 2024 lopussa vahvistettuja tappioita yhteensä 24,9 miljoonaa euroa. Näistä 19 miljoonasta eurosta (2023: 15,1 milj. eurosta) oli kirjattu laskennallinen verosaaminen. Lisäksi konsernilla on suuri määrä verotuksessa vähentämättömiä korkomenoja, joita konserniyhtiöt voivat mahdollisesti vähentää verotuksessaan tulevina vuosina. Vuoden 2024 lopussa niiden kokonaismäärä vaikuttaa tilinpäätöksessä esitettyjen tietojen perusteella yltävän peräti 158 miljoonaan euroon⁵⁸.

Mehiläisen konsernitilinpäätösten ja yhtiöltä saatujen tietojen perusteella kaikki vahvistetut tappiot ovat syntyneet sinä aikana, kun konsernin enemmistöomistus on ollut CVC Capital Partnersin hallinnoimilla rahastoilla. Tänä aikana suomalaisyhtiöt eivät konsernitilinpäätösten mukaan ole maksaneet olennaisia korkoja tai muita kuluja ulkomaisille konserniyhtiöille tai konsernin ulkomaisille omistajille (jo mainittuja lähipiirin ulkopuolelle rajautuvia CVC Credit Partnersin lainarahastoja lukuun ottamatta), joten tulevaisuudessa konsernin verotettavaa tulosta pienentävien tappioiden syntyyn ei katsota liittyvän aggressiivista rajat ylittävää verosuunnittelua.

Mehiläisen historiasta löytyy sen sijaan hyvinkin aggressiivista verosuunnittelua. Aiempien enemmistöomistajiensa 3i:n sekä KKR:n ja Tritonin aikana Mehiläinen pyrki vähentämään konsernin hankinnasta syntyneen lainan korkoja sekä Suomessa että Ruotsissa kohdistamalla ruotsalaisen holdingyhtiön ottaman lainan korkoja sen suomalaiselle sivuliikkeelle⁵⁹. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin vuonna 2018, etteivät järjestelystä vuosina 2006–2012 syntyneet korot kuuluneet suomalaiselle sivuliikkeelle eivätkä ne siten olleet Suomessa vähennyskelpoisia. Yhtiö määrättiin maksamaan 8,8 miljoonaa euroa jälkiveroja sekä 5 miljoonaa euroa viivästyskorkoja. Mehiläinen haki ratkaisuun valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO), mutta KHO hylkäsi vuonna 2020 Mehiläisen valituslupahakemuksen. Näin ollen hallinto-oikeuden ratkaisu jäi voimaan.

Koska oikeudessa puidusta järjestelystä syntyneet korkomenot katsottiin Suomessa kokonaan vähennyskelvottomiksi, eivät Mehiläisen tilinpäätöksestä nykyisellään ilmenevät vielä vähentämättä olevat korkomenot voi liittyä kyseiseen järjestelyyn⁶⁰. Sen sijaan vähentämättömät korkomenot pitävät hyvin todennäköisesti sisällään korkoja, jotka liittyvät alun perin konsernin hankintaa varten otettuihin lainoihin.

KKR:n ja Tritonin omistusaikana Mehiläisen hankintaa varten nostetut ulkoiset lainat tuotiin konserniin fuusioimalla hankintalainoista ennen fuusiota vastannut Ambea Holding Oy Mehiläinen Oy:öön vuonna 2015 (nk. debt push down -järjestely). Jo ennen fuusiota Ambea Holding Oy:n korkomenot katettiin pitkälti Mehiläinen Oy:ltä saaduilla konserniavustuksilla. Viimeisimmässä vuonna 2018 tapahtuneessa yrityskaupassa hankintaan liittyvät lainat nosti puolestaan samana vuonna perustettu Mehiläinen Yhtiöt Oy, joka on osa Mehiläisen nykyistä konsernia. Iso osa konsernin rahoituslainoista on edelleen Mehiläinen Yhtiöt Oy:n taseessa ja lainoista syntyvät korkomenot katetaan muilta konserniyhtiöiltä saaduilla konserniavustuksilla eli operatiivisen konsernin liiketoiminnasta syntyvillä voitoilla. Koska hankintaa varten nostetut lainat on kuitenkin nostettu konserniyhtiöistä ja konsernin olennaisista omistajista riippumattomilta tahoilta⁶¹, ei näissäkään järjestelyissä ole kyse rajat ylittävästä voitonsiirrosta eivätkä hankintoihin liittyvät ja myöhemmin mahdollisesti vähennettävissä olevat korkomenot vaikuta voitonsiirtopisteytykseen. Suureksi kasvaneen velkamäärän vuoksi ne näkyvät kuitenkin seuraavan luvun alikapitalisaatiopisteytyksessä.

Pihlajalinna (＋0,5 pistettä)

Helsingin pörssissä listattu Pihlajalinna kertoi kyselyvastauksissaan, ettei sillä ole liiketoimintaa tai yhtiöitä muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisyhtiöt eivät siten ole maksaneet korkoja tai palveluveloituksia ulkomaisille konserniyhtiöille. Yrityksellä ei myöskään ole olennaisilta omistajilta nostettua lainarahoitusta.

Yritykseltä saadut tiedot saavat tukea Pihlajalinna Oyj:n tilikausien 2024 ja 2023 konsernitilinpäätöksistä. Kaikki konserniyhtiöt ovat suomalaisia. Konsernin veloista valtaosa on rahoituslaitoksilta nostettuja pankkilainoja sekä vuokrasopimusvelkoja, ja myös valtaosa rahoituskuluista on näihin liittyviä korkomenoja ja muita rahoituskuluja.

Tilinpäätöksen mukaan konsernin korollisten velkojen ja johdannaisten keskimääräinen vuosikorko oli tilikaudella 2024 noin 2,9 prosenttia (2023: 3,2 %). Korkotason osalta vuonna 2023 liikkeelle laskettu 20 miljoonan euron hybridilaina muodostaa selvän poikkeuksen. Hybridilainalle maksetaan 12 prosentin korkoa lainan keväälle 2026 ajoittuvaan tarkistuspäivään asti⁶². Tarkastuspäivästä lähtien korko nousee vieläkin korkeammaksi (14 % ＋ 3kk euribor) ellei yhtiö lunasta hybridilainaa takaisin kyseisenä ajankohtana. Huomattavan korkeaa korkotasoa selittää lainan luonne: hybridilainaan liittyy sekä oman että vieraan pääoman piirteitä, se on alisteinen yhtiön muille velkasitoumuksille eikä sille ole ennalta määritettyä eräpäivää. Muun muassa näistä syistä hybridilainojen korot ovat tyypillisesti huomattavasti tavallisia rahoituslainakorkoja korkeampia. Koska kyse ei ole ulkomaiselta konserniyhtiöltä tai olennaisilta omistajilta nostetusta lainasta, ei korkeakorkoisella lainalla ole vaikutusta voitonsiirtopisteytykseen.

Pihlajalinna-konsernilla oli tilikauden 2024 lopussa käyttämättömiä vahvistettuja tappiota reilut 16 miljoonaa euroa. Vielä tilikauden 2023 päätteessä määrä ylsi yli 57 miljoonaan euroon. Konsernitilinpäätösten perusteella Pihlajalinnalla ei kuitenkaan ole aikaisempinakaan vuosina ollut aggressiiviseksi verosuunnitteluksi katsottavia rajat ylittäviä laina- tai muita voitonsiirtojärjestelyjä, joista vahvistetut tappiot tai mahdolliset vähentämättä olevat korkomenot olisivat voineet syntyä. Siten kyseiset erät eivät laske Pihlajalinnan pisteytystä.

Terveystalo (＋0,5 pistettä)

Helsingin pörssissä listattu Terveystalo kertoi konsernin omistajilta nostettuja lainoja koskevissa kyselyvastauksissaan, että sen syndikoidussa lainajärjestelyssä on mukana OP-konserniin kuuluvia yhtiöitä. Konsernina OP lukeutuu Terveystalon suurimpiin omistajiin yli 10 prosentin omistusosuudella. Voitonsiirtoarvioinnin kannalta OP-ryhmän mukanaololla rahoituspaketissa ei ole merkitystä, koska kyseessä on suomalainen vähemmistöosakas.

Terveystalo kertoi lisäksi, että Terveystalo-konsernilla on toimintaa Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa, ja että konserniyhtiöiden välillä on ollut tilikausien 2023 ja 2024 aikana joitakin rajat ylittäviä palveluveloituksia. Niiden suunta on kuitenkin ollut pääosin ulkomailta Suomeen. Suomalainen emoyhtiö on Terveystalon mukaan veloittanut ulkomaisilta tytäryhtiöiltä korvauksia keskitetysti tuotetuista talous- ja hallintopalveluista. Ainoa toisen suuntainen eli ulkomaisten konserniyhtiöiden suomalaisyhtiöiltä veloittama maksu koskee ulkomaisen tytäryhtiön tuottamia rekrytointi- ja markkinointipalveluja. Suomesta ulos suuntautuneiden palvelumaksuveloitusten kokonaismäärä ylsi tilikaudella 2024 noin 0,3 miljoonaan euroon (2023: 0,3 milj. euroon). Veloitusten pieni määrä kertoo siitä, ettei voittoja siirretä myöskään palvelumaksujen muodossa.

Terveystalon tilikausien 2024 ja 2023 konsernitilinpäätöksistä ilmenevät tiedot ovat linjassa yhtiöltä saatujen tietojen kanssa. Konserniyhtiöistä suurin osa on suomalaisia ja ruotsalaisia. Lisäksi konserniin lukeutuu yksi virolainen yhtiö. Konsernitilinpäätöksen perusteella konsernin rahoitusvelat koostuvat rahoituslaitoslainoista, vuokrasopimusveloista ja joukkovelkakirjoista. Myös korkokuluista suurin osa liittyy näihin. Tilinpäätöksen mukaan rahoituslainojen keskimääräinen korko tilikaudella 2024 oli 4,9 prosenttia (2023: 4,0 %).

Tilinpäätöstietojen perusteella Terveystalo-konsernilla oli tilikauden 2024 lopussa seuraavilla tilikausilla käytettävissä olevia vahvistettuja tappioita noin 13 miljoonaa euroa. Konsernitilinpäätöstietojen perusteella tappiot vaikuttavat syntyneen vuosien 2022–2025 aikana. Tilinpäätösten perusteella Terveystalolla ei ole ollut kyseisellä aikavälillä rajat ylittäviä aggressiivisia verojärjestelyjä, joista tappiot olisivat voineet syntyä, eivätkä tappiot siten laske Terveystalon pisteytystä.

Ennen vuonna 2017 toteutunutta listausta tilanne oli toinen. Terveystalon vuodet 2009–2012 omistanut pääomasijoittaja Bridgepoint rahoitti ensin Terveystaloa korkeakorkoisilla (korko 14 %) osakaslainoilla. Konsernin siirryttyä EQT:n rahaston omistukseen, sen hankintaa varten nostetut lainat vietiin puolestaan yritysjärjestelyillä Terveystalo-konsernin sisään, jolloin hankintaan liittyvät korkomenot rasittivat Terveystalon verotettavaa tulosta.⁶³ Yritykseltä saatujen tietojen mukaan Terveystalon konserniyhtiöillä ei ole verotuksessa vähentämättömiä korkomenoja, jotka olisivat syntyneet ennen Terveystalon pörssilistausta⁶⁴.  Vanhat järjestelyt eivät siten voi enää pienentää konserniyhtiöiden verotettavaa tulosta tulevaisuudessa eikä niillä ole vaikutusta Terveystalon pisteytykseen.

Alikapitalisoinnin arvioinnissa on huomioitu yrityksen tilinpäätöstietojen perusteella laskettu omavaraisuusaste ja velka-/liikevaihtosuhde. Omavaraisuusaste kuvastaa yrityksen pääomarakennetta eli kertoo, kuinka suuri osuus konsernin varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla ja kuinka iso osa velkarahalla. Velka-/liikevaihtosuhde kertoo puolestaan siitä, kuinka suuret yrityksen velat ovat suhteessa sen liiketoiminnan laajuuteen. Tässä selvityksessä yrityksen on katsottu olevan alikapitalisoitu, mikäli sen omavaraisuusaste on tilikausien 2023 ja 2024 päättyessä ollut yli 50 prosenttia matalampi kuin toimialan keskiarvo, ja/tai sen velkojen suhde liikevaihtoon on noussut vuoden 2023 ja 2024 konsernitilinpäätöksessä yli 50 prosenttia alan keskiarvoa korkeammaksi. Raja-arvon tulee siis ylittyä kahtena peräkkäisenä vuotena, jotta alikapitalisointikriteerin katsotaan täyttyvän.

Taulukon tiedot on koostettu yritysten tilinpäätöstietojen pohjalta. Tietolähteenä on Attendoa lukuun ottamatta kunkin sote-konsernin ylimmän suomalaisen emoyhtiön laatima konsernitilinpäätös⁶⁵. Attendo ei laadi Suomessa konsernitilinpäätöstä, joten Attendon osalta laskelmissa käytetyt luvut on koostettu Attendo Suomen tilinpäätöstiedotteesta ja ruotsalaisen emoyhtiön konsernitilinpäätökseen sisältyvistä segmenttitiedoista.

Vertailussa sote-konsernien tunnuslukuja on verrattu terveys- ja sosiaalipalvelualan keskimääräisiin tunnuslukuihin (toimialakoodi Q). Yli 50 prosenttia alan kyseisen vuoden keskiarvoa matalampi omavaraisuusaste ja yli 50 prosenttia alan kyseisen keskiarvoa korkeampi velka-/liikevaihtosuhde on merkitty taulukkoon punaisella pohjavärillä.

Toimialakeskiarvojen ja tarkastelun kohteena olevien yritysten tunnuslukujen välistä vertailukelpoisuutta heikentää se, että Tilastokeskus koostaa toimialakeskiarvot kyseisillä toimialoilla toimivien yritysten erillisyhtiötilinpäätöksistä, mutta tarkastelun kohteena olevista yrityksistä on käytetty konsernitilinpäätöksen mukaisia lukuja. Nämä eroavat toisistaan laadintaperiaatteiden osalta, sillä erillisyhtiötilinpäätökset laaditaan tyypillisesti kirjanpitolain ja -asetuksen (Finnish Accounting Standards, FAS) mukaisesti, kun taas kaikkien tarkastelussa olevien yritysten konsernitilinpäätökset on laadittu kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (International Financial Reporting Standards, IFRS) noudattaen. Muun muassa vuokrasopimusten käsittely aiheuttaa usein eroja FAS- ja IFRS-tilinpäätöksen välillä, ja IFRS-tilinpäätöksessä velkojen määrä voi tästä johtuen olla huomattavastikin korkeampi kuin mitä se olisi, jos tilinpäätös olisi laadittu FAS:in mukaisesti. Eroa kuitenkin tasapainottaa se, että toimialalukujen ja yritysten tilinpäätöslukujen vertailussa käytettävä raja-arvo (50 %) on asetettu korkealle. Alikapitalisoiduksi katsominen edellyttää toisin sanoen, että tunnusluku on merkittävästi toimialakeskiarvoa heikompi. Kaikki tarkastelussa olevat yritykset ovat lisäksi vertailussa keskenään samassa tilanteessa, sillä kaikkien kohdalla on käytetty IFRS-lukuja. Näin ollen ero ei vaikuta yritysten keskinäiseen vertailtavuuteen.

Taulukosta käy ilmi, että yritysten omavaraisuusasteissa on merkittäviä eroja. Siinä missä Coronarian ja Terveystalon omavaraisuusasteita voidaan pitää suhteellisen vahvoina, jää kaikkien muiden yritysten omavaraisuusaste vähintään toisena tarkasteluvuosista selvästi alle määritetyn raja-arvon. Yritykset vaikuttavat toisin sanoen olevan oman alansa keskivertoyritystä velkaantuneempia.

Kaikista heikoin omavaraisuusaste oli Esperillä, jonka omaa pääomaa ovat pienentäneet muun muassa menneiden vuosien suuret tappiot. Vuonna 2024 Esperin omavaraisuusaste ylsi 7 prosenttiin. Vuonna 2023 se jäi vieläkin alhaisemmaksi ollen juuri ja juuri plussalla. Myös Attendon, Mehiläisen ja Pihlajalinnan omavaraisuusasteet ovat joko molempina tai toisena tarkasteluvuosista jääneet välille 15–25 prosenttia, mikä luokitellaan usein välttäväksi⁶⁶.

Tarkastelun kohteena olevista yrityksistä Esperin ja Mehiläisen velan määrä suhteessa liikevaihtoon ylittää oman alan keskiarvon yli 50 prosentilla molempina tarkasteluvuosina. Attendolla raja-arvo ylittyy toisena tarkasteluvuosista. Coronarialla, Pihlajalinnalla ja Terveystalolla liikevaihtoon suhteutettu velkamäärä jää puolestaan joko alle toimialakeskiarvon tai ylittää sen selvästi alle 50 prosentilla. Tilanne on sama molempina vuosina.

Koska Esperin kohdalla molemmat alikapitalisoinnille määritetyt rajat ylittyvät molempina vuosina, yritys saa arvioinnissa - 0,5 pistettä. Attendon, Mehiläisen ja Pihlajalinnan kohdalla yhden rajan ylittyminen kahtena peräkkäisenä vuotena johtaa nollaan pisteeseen. Coronaria ja Terveystalo saavat arvioinnista ＋0,5 pistettä, koska kumpikaan näiden yritysten tunnusluvuista ei ylittänyt raja-arvoja kahtena vuotena peräkkäin.

Yritysten verovastuullisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ensisijaisesti yritysverotukseen ja yritysten harjoittamaan aggressiiviseen verosuunnitteluun. Yrityksillä voi kuitenkin olla olennainen rooli myös työntekijöiden henkilöverotuksen minimoinnissa. Yritykset voivat esimerkiksi tarjota työntekijöilleen sellaisia työnjärjestämismuotoja ja palkitsemismalleja, joiden avulla työntekijä voi muuntaa saamiaan työtuloja ansiotulosta kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. Työntekijän kevyempi verotus hyödyttää aina myös työnantajaa, joka saa työvoiman käyttöönsä pienemmällä kustannuksella.

Edelläkuvatun kaltaiset niin sanottuun tulonmuuntoon tähtäävät järjestelyt ovat olleet yleisiä monilla isopalkkaisilla aloilla, kuten lääkäriyhtiöissä ja asianajotoimistoissa. Palkitsemiseen liittyvät järjestelyt ovat kuitenkin muuttaneet muotoaan vuosien varrella, kun lainsäätäjä on tilkinnyt ilmeisimpiä tulonmuunnon mahdollistavia epäkohtia.

Vuoteen 2020 asti lääkäriyhtiöissä hyödynnettiin laajasti niin kutsuttuja työpanososinkojärjestelmiä, vaikka niiden veroetuja olikin leikattu olennaisesti jo 10 vuotta aiemmin⁶⁷. Työpanososinkojärjestelmissä on kyse erilajisiin osakkeisiin perustuvasta järjestelystä, joka mahdollistaa varojen jaon omistusosuuksien sijaan osakkaiden työpanosten suhteessa. Tyypillisesti työpanososinkojärjestelmät on toteutettu siten, että kullakin henkilöosakkaalla on oma osakesarjansa, joka muodostaa yhtiön sisäisessä laskennassa oman kustannuspaikkansa. Kustannuspaikan tulosta kasvattaa henkilön työhön perustuva laskutus ja sitä pienentävät muun muassa järjestelmää hallinnoivan yhtiön veloittamat hallintokulut ja osakkaan nostamat palkat. Näiden erotuksena jäljelle jäävä toimintatulos voidaan työpanososinkojärjestelmissä jakaa osinkona osakkaalle tai jättää kasvattamaan kyseisen osakesarjan osakkeiden arvoa. Kunkin osakkaan työpanoksella kerrytetyt varat koituvat siten lähes yksinomaan kyseisen osakkaan hyödyksi.

Vuoteen 2009 asti työpanokseen perustuva osinko katsottiin saajan verotuksessa normaaliksi pääomatulona verotettavaksi osingoksi ja sen verotus jäi siten huomattavan matalaksi lääkäritason tuloista perittävään ansiotuloveroon verrattuna. Tämä mahdollisti työpanososinkojärjestelmien piirissä oleville lääkäreille hyvin kevyen verotuksen, kun kaikki ansiotulot voitiin muuntaa pääomatuloiksi. Suurimmaksi verohyöty nousi tilanteissa, joissa lääkäri omisti lääkäriyhtiön osakkeet oman varallisuutta kartuttaneen holdingyhtiönsä kautta, sillä vuoteen 2014 asti listaamattoman holdingyhtiön jakamat osingot olivat kokonaan verovapaita siltä osin kuin niiden määrä ei ylittänyt 9 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta eikä laissa määritetty euromääräinen yläraja ylittynyt⁶⁸.

KHO:n vahvistettua edellä kuvatun verokohtelun ratkaisullaan KHO:2008:6⁶⁹, työpanososinkojen käyttöön tulonmuunnossa päätettiin puuttua ja työpanokseen perustuvat osingot säädettiin vuodesta 2010 alkaen ansiotuloveronalaisiksi. Tämä ei kuitenkaan lopettanut työpanososinkojärjestelmiä, sillä työpanososinkoihin liittyi edelleen merkittävä etu: vaikka niitä verotettiin ansiotulona, ei työpanososingoista ennen vuotta 2021 peritty lainkaan eläkemaksuja ja muita sivukuluja. Tästä johtuen työpanososinko oli sekä työnantajalle että työntekijälle edelleen huomattavasti palkkaa edullisempi vaihtoehto. Työpanososingon sivukuluetu säilyi aina vuoden 2020 loppuun asti. Vuodesta 2021 alkaen työpanososingosta on peritty normaalit eläkemaksut ja sivukulut. Työpanososingon ja palkan verotus- ja sivukulukohtelu vastaavat siten nykyisellään toisiaan.

Työpanososinkojen veroetujen karsiminen sai aikaan sen, että useat lääkäriyhtiöt ryhtyivät 2010-luvulla kehittämään ratkaisuja työpanososinkosäännösten kiertämiseksi. Näistä moni törmäsi Verohallinnon tarkastukseen ja useita tapauksia puitiin myös eri oikeusasteissa. Verohallinto puuttui muun muassa tapahtuma-aikaan (vuosina 2010–2014) sote-konserni Attendon omistuksessa olleen Terveyden Tuottajat Oy:n sekä PlusTerveyden ja Mehiläisen osinkojärjestelyihin. Niissä kaikissa yhtiö oli jakanut näennäisesti omistusosuuteen pohjautuvaa osinkoa, jonka kuitenkin katsottiin tosiasiallisesti pohjautuvan lääkärien työpanokseen. Hallinto-oikeuden vahvistettua Verohallinnon kannan ja korkeimman hallinto-oikeuden hylätessä siltä haetut valitusluvat osakkaat joutuivat maksamaan saamistaan osingoista isot jälkiverot.⁷⁰

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta on kuitenkin saatu myös verovelvollisen kannalta suotuisia ratkaisuja. Ratkaisullaan KHO 2016:219 korkein hallinto-oikeus käytännössä linjasi, että osakas voi tulouttaa omalle kustannuspaikalleen kertyneet nostamattomat tulot pääomatulona osakkuudesta luopumisen yhteydessä⁷¹. Kyse oli tilanteesta, jossa osakkaan työpanoksen perusteella osakkaan omalle kustannuspaikalle kertynyttä toimintatulosta ei oltu nostettu ulos palkkana tai työpanososinkona, vaan varoja oli jätetty lääkäriyhtiöön. Osakkaan jättäessä yhtiön ja luopuessaan osakkuudestaan yhtiön oli sallittua lunastaa osakkaan hallussa olevat osakkeet hinnalla, joka vastasi kustannuspaikalle kertyneitä nostamattomia varoja. Näin omalla työllä kerrytetyt varat muuntuivat pääomatulona verotettavaksi luovutusvoitoksi. Työpanososinkojärjestelmää on siten edelleen mahdollista hyödyntää tulonmuunnossa, jos osakas ei tarvitse kaikkia tuloja itselleen heti.

Työpanososinkojärjestelyjen eläke- ja sivukuluetujen poistamisen jälkeen suosiotaan ovat lääkäri- ja muiden asiantuntijayhtiöiden keskuudessa nostaneet saadun tulon verotusta niin ikään keventävät henkilöstörahastojärjestelyt.

Nykyiset henkilöstörahastojärjestelyt eroavat olennaisesti siitä, millaisia henkilörahastot olivat vielä 20 vuotta sitten⁷². Alun perin henkilöstörahastoja käytettiin suhteellisen pienimuotoiseen henkilöstön palkitsemiseen. Yritysten oli mahdollista ohjata osuus voitoistaan henkilöstön omistamaan henkilöstörahastoon, joka sijoitti varat tyypillisesti työnantajayhtiön osakkeisiin. Näin henkilöstökin pääsi osalliseksi yrityksen menestyksestä.⁷³

Henkilöstörahastojen etu suhteessa suoraan työntekijöille maksettaviin palkkioihin syntyy niiden verokohtelusta. Rahastointi johtaa verotuksen lykkääntymiseen, minkä lisäksi se keventää tuloon kohdistuvaa verotusta. Henkilöstörahastoon ohjattu palkkio katsotaan työntekijän tuloksi vasta siinä vaiheessa, kun varoja nostetaan rahastosta. Siihen asti rahaston sijoitustuotot kasvattavat rahasto-osuutta verovapaasti. Palkkioita rahastoon maksavalle yhtiölle palkkiot ovat kuitenkin vähennyskelpoista henkilöstömenoa sinä vuonna, kun palkkioita rahastoidaan.

Rahastosta nostetusta tulosta 80 prosenttia luetaan työntekijän verotuksessa nostovuoden ansiotuloksi ja loppuosa on verovapaata. Sivukuluja tulosta ei peritä lainkaan. Tulojen nostamista henkilöstörahastosta on kuitenkin rajoitettu lainsäädännössä ja vuosittain nostettavissa on korkeintaan määrä, joka vastaa 15 prosenttia työntekijän henkilökohtaisista rahasto-osuuksista. Työsuhteen päättyessä rahasto-osuudet saa lunastettua kokonaisuudessaan.

Rahaston kevyemmästä verotuksesta ja sivukuluttomuudesta syntyvät verohyödyt ovat olennaiset, mikäli henkilöstörahastoon ohjattujen tulojen määrä nousee suureksi. Tämä on luonut kannusteen kehittää järjestelyjä, joiden avulla mahdollisimman suuri osuus asiantuntijan työpanokseen perustuvasta tulosta pyritään muuntamaan rahastoitavaksi tulospalkkioksi. Järjestelyjen mahdollistajana toimii osaltaan se, että vuoden 2011 alusta alkaen henkilöstörahastolaki on sallinut myös henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvien tulospalkkioiden rahastoinnin, kun aiemmin rahastoon pystyi siirtämään yksinomaan yhtiön tulokseen pohjaavia voittopalkkioeriä⁷⁴.

Viime vuosina rajaa sallitun rahastoinnin ja tulonmuunnon välillä on puitu niin keskusverolautakunnan (KVL) kuin oikeuslaitoksenkin toimesta. Näistä saatujen linjausten voidaan katsoa jättävän tilaa tulonmuunnolle. Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti aiheeseen kantaa ratkaisussaan KHO 2020:38⁷⁵. KHO katsoi, että yrityksen tulospalkkiojärjestelmä, jossa rahastoitavan tulospalkkion määrä perustui henkilön oman kustannuspaikan tulokseen ja yhtiötason tulostavoitteiden täyttymiseen, täytti henkilöstörahastolain vaatimukset.

Keskusverolautakunta otti vastaavan kannan ratkaisussaan KVL:2024/23⁷⁶. Kyse oli hyvin samankaltaisesta tilanteesta kuin mihin KHO oli aiemmin ottanut kantaa. Lääkäriyrityksen tulospalkkiojärjestelmässä työntekijälle maksettavan tulospalkkion määrä riippui henkilökohtaisen kustannuspaikan asiakaslaskutuskatteesta. Yhtiötasolle määritettyjen löyhien tulostavoitteiden täyttyessä työntekijä oli oikeutettu henkilöstörahastoon maksettavaan tulospalkkioon, jonka määrä oli yhtiön hallituksen päättämä prosenttiosuus (25 % vuonna 2024) oman kustannuspaikan nettotuloksesta. Vaikka kustannuspaikan tulokseen vaikutti henkilön oma työpanos, ei rahastoon siirrettävää palkkiota katsottu palkaksi, vaan sen nähtiin täyttävän henkilöstörahastolain vaatimukset rahastoitavalle tulospalkkiolle.

Rajanvedon kannalta keskeisenä seikkana pidetään Verohallinnon ohjeen mukaan sitä, millaiset mahdollisuudet työntekijällä itsellään on vaikuttaa rahastoitavan palkkion suuruuteen⁷⁷. Jos henkilö voi omilla toimillaan, kuten nostamalla vähemmän palkkaa omasta työstään, vaikuttaa suoraan rahastoitavan palkkion määrään, katsotaan palkkio jo rahastointihetkellä veronalaiseksi palkkatuloksi. KVL:n käsittelemässä tapauksessa työntekijä ei voinut itse päättää nostettavan palkan määrää, vaan työntekijöille maksettiin kiinteän suuruista ja tavanomaiseksi katsottua palkkaa. Siten työntekijän vaikutusmahdollisuuksia pidettiin vähäisinä, kun työntekijä käytännössä pystyi vaikuttamaan rahastoitavan palkkion määrään vain asiakaslaskutuksen kautta.

Ratkaisut jättävät edelleen tilaa järjestelyille, joissa työntekijöille asetetaan juuri ja juuri tavanomaiseksi katsottavissa oleva kiinteä palkkataso, ja loppukompensaatio muodostuu oman kustannuspaikan toimintatuloksen perusteella maksettavasta rahastoitavasta palkkiosta. Jos rahastoidun tulospalkkion osuus kokonaiskompensaatiosta nousee olennaiseksi, keventää se työntekijän verotusta tuntuvasti. Sivukuluttomuuden vuoksi järjestelystä hyötyy myös työnantajayritys.

Ylivoimaisesti yleisin henkilöverotuksen minimointia tukeva järjestely on kuitenkin se, että yritys ostaa lääkäreiden ja muiden ammattilaisten työpanoksen ammatinharjoittajana tai oman yrityksensä kautta toimivilta henkilöiltä sen sijaan, että työntekijät palkattaisiin yritykseen työsuhteeseen.

Etenkin lääkärin palkkatasolla oman osakeyhtiön perustaminen ja työn laskuttaminen yhtiön kautta voi olla erittäin kannattavaa, sillä listaamattoman yhtiön jakamien osinkojen verotus voi jäädä merkittävästi ansiotuloverotusta kevyemmäksi. Edellytyksenä on se, että yhtiöllä on riittävästi nettovarallisuutta, koska kevyesti verotettua huojennettua osinkoa voi nostaa enimmillään määrän, joka vastaa 8 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta (eli varojen ja velkojen erotuksesta). Lisäksi huojennetulle osingolle on asetettu 150 000 euron vuotuinen yläraja. Näiden ehtojen täyttyessä osingosta 25 prosenttia verotetaan pääomatulona ja loppuosa, 75 prosenttia osingosta, on verovapaata tuloa. Koko osingolle laskettu keskimääräinen veroaste jää tällöin 7,5 prosenttiin. Yhdessä osakeyhtiön maksaman yhteisöveron kanssa veroasteeksi muodostuu noin 26 prosenttia, mikä on edelleen kymmeniä prosenttiyksikköjä korkeimpia ansiotuloveroasteita matalampi.

Lääkäreiden piirissä osakeyhtiön kautta toimiminen onkin hyvin yleistä, ja mediatietojen mukaan se on lisääntynyt viime vuosina selvästi⁷⁸. Lisäksi ammatinharjoittajana toimiminen on yleistynyt myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten piirissä. Syyt liittynevät ennen kaikkea Suomen poikkeukselliseen listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotukseen. Tämän puolesta puhuu sekin, ettei osakeyhtiön kautta toimiminen ole yhtä yleistä muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Terveystalon Suomen henkilöstössä muiden kuin työsuhteisten osuus oli vuoden 2024 lopussa noin 42 prosenttia koko henkilöstöstä, kun osuus Ruotsissa jäi alle 6 prosenttiin⁷⁹.

Osakeyhtiön kautta saatujen verohyötyjen määrää on viime vuosina kasvattanut entisestään niin kutsuttujen osakevaihtojärjestelyjen yleistyminen. Kyse on yritysjärjestelystä, jossa oma operatiivinen osakeyhtiö siirretään järjestelyä varten perustetun holdingyhtiön omistukseen verohyötyjen saamiseksi. Järjestely voi keventää omistajan osinkoverotusta merkittävästi, koska sen avulla osinkoa jakavan yhtiön nettovarallisuudesta voi muodostua moninkertainen lähtötilanteeseen nähden, ja listaamattoman yhtiön kohdalla nettovarallisuuden kasvattaminen kasvattaa myös nostettavissa olevan huojennetun osingon määrää.⁸⁰ Järjestelyjen merkittävä kasvu ja epäkohdan saama mediahuomio saivat päättäjätkin huolestumaan tilanteesta ja lakiesitys verohyötyjen eväämiseksi hyväksyttiin loppuvuodesta 2025. Lakiesityksestä käy ilmi, että järjestelyjä on toteutettu ahkerasti sote-alan yrityksissä: niiden osuus vuonna 2023 toteutetuista osakevaihdoista ylsi 7 prosenttiin⁸¹.

Tähän asti osakeyhtiön kautta toimiminen on ollut ennen kaikkea yksityistä sektoria koskeva ilmiö. Jatkossa on mahdollista, että se yleistyy myös julkisella sektorilla. Mahdollisuuksia tähän avaavat nyt yleistymässä olevat kokeilut, joissa hyvinvointialueet ostavat terveysasemille lääkäripalveluita suoraan yksityisiltä ammatinharjoittajilta. Ensimmäinen niin kutsuttu omalääkärikokeilu on käynnistynyt Espoossa⁸² ja samaa suunnitellaan myös Helsingissä⁸³. Yleistyessään ammatinharjoittajamalli laajentaisi osakeyhtiön kautta saatavat verohyödyt myös julkisella sektorilla toimiville lääkäreille.

Henkilöverotuksen minimointia tukevia palkitsemisjärjestelyjä on tässä selvityksessä arvioitu kolmiportaisella asteikolla, jossa yrityksen pisteytys riippuu siitä, kuinka suuren vero- tai sivukuluhyödyn järjestely henkilöstön edustajalle synnyttää.

Merkittävästi verotusta keventävinä palkitsemisjärjestelyinä pidetään:

• Työpanososinkojärjestelmää tai muuta erilajisiin osakkeisiin perustuvaa mallia, jossa osakkaan omalle kustannuspaikalle on mahdollista kerryttää varoja, jotka ovat nostettavissa osakkuudesta luopumisen yhteydessä tuloutuvana luovutusvoittona. Koska tämä avaa mahdollisuuden muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi, katsotaan järjestely verotusta merkittävästi keventäväksi riippumatta siitä, kuinka moni osakas on tosiasiallisesti tulouttanut varoja osakelunastuksen kautta.
• Henkilöstörahastojärjestelmää, johon ohjataan iso osa järjestelyn piirissä olevan henkilöstön kokonaisansioista. Merkittäväksi osaksi katsotaan vähintään 20 prosentin osuus kokonaisansioista.

Maltillisesti henkilöstön verotusta keventävänä järjestelynä pidetään henkilöstörahastojärjestelyä, jossa rahastoitavien palkkioiden osuus järjestelyn piirissä olevan henkilöstön kokonaisansiosta jää alle 20 prosenttiin. Parhaat pisteet yritys saa, jos sillä ei ole lainkaan henkilöverotuksen minimointia tukevia palkitsemisjärjestelyjä.

Palkitsemisjärjestelyjen ohella arvioinnissa on käyty läpi, kuinka iso osa yrityksen palveluksessa olevasta henkilöstöstä on työsuhteisia ja mikä osuus toimii ammatinharjoittajana tai oman yhtiönsä kautta. Finnwatchin edellisessä raportissa ammatinharjoittajien osuutta tarkasteltiin ainoastaan lääkäreiden osalta. Nyt tarkasteluun on otettu ammatinharjoittajien osuus yrityksen koko henkilöstöstä. Yhtenä syynä tälle on se, että vertailussa on nyt mukana myös hoivayrityksiä, joiden henkilöstö koostuu valtaosin muista ammattiryhmistä. Edellisellä tarkastelukerralla tilanne oli toinen: silloin lääkäripalveluilla oli olennainen rooli kaikkien vertailuun valikoituneiden yritysten toiminnassa⁸⁴. Toisekseen ammatinharjoittajana toimiminen on viime vuosina yleistynyt myös muiden hyväpalkkaisten terveydenhuollon ammattilaisten parissa.

Yrityksen toimintaan liittyvää tulonmuuntoriskiä on arvioitu kolmiportaisella asteikolla. Heikoimmat pisteet yritys saa, mikäli vähintään 25 prosenttia sen henkilöstöstä on muita kuin työsuhteisia. Keskimmäiseen pistekategoriaan oikeuttaa puolestaan tilanne, jossa ammatinharjoittajien osuus yltää 10–25 prosentin välille. Parhaat pisteet yritys saa, mikäli ammatinharjoittajien osuus henkilöstöstä jää alle 10 prosenttiin.

Arviointi perustuu yrityksiltä saatuihin kyselyvastauksiin sekä vuosien 2020–2024 tilinpäätöksistä ja muista julkisista lähteistä, kuten kaupparekisteriin toimitetuista yhtiöjärjestyksistä, ilmeneviin tietoihin.

Attendo (＋1 piste)

Attendo kertoi kyselyvastauksissaan, ettei Attendon suomalaisilla konserniyhtiöillä ole ollut vuosien 2023 ja 2024 aikana käytössä työpanososinkojärjestelmiä eikä henkilöstörahastoja. Viitteitä tällaisten järjestelyjen olemassaolosta ei havaittu myöskään tilinpäätösten läpikäynnissä. (＋0,5 pistettä)

Attendon mukaan sen Suomen konserniyhtiöissä työskentelee vain yksittäisiä ammatinharjoittajia. Yhteensä ammatinharjoittajia on yhtiöltä saatujen tietojen mukaan alle 0,1% työvoimasta. (＋0,5 pistettä)

Coronaria (0 pistettä)

Coronaria kertoi kyselyvastauksissaan, ettei konserniin kuuluvilla yhtiöillä ole käytössä työpanososinkojärjestelmiä eikä henkilöstörahastoja. Viitteitä tällaisten järjestelyjen olemassaolosta ei havaittu myöskään tilinpäätösten läpikäynnissä. (＋0,5 pistettä)

Coronarian mukaan ammatinharjoittajana toimivien henkilöiden osuus koko henkilöstöstä on noin 25 prosenttia. Ammattiryhmäkohtaista seurantaa Coronarialla ei yritykseltä saatujen tietojen mukaan ole, mutta lääkäreistä enemmistö toimii ammatinharjoittajina. ( - 0,5 pistettä)

Esperi Care (＋1 piste)

Esperi kertoi kyselyvastauksissaan, ettei konserniyhtiöillä ole käytössä työpanososinkojärjestelmiä eikä henkilöstörahastoja. Viitteitä tällaisten järjestelyjen olemassaolosta ei havaittu myöskään tilinpäätösten läpikäynnissä. (＋0,5 pistettä)

Esperin mukaan konsernin henkilöstö on satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamalla omaa palkattua henkilökuntaa. Yksityisten ammatinharjoittajien palveluja saatetaan ostaa lähinnä tilanteissa, joissa asiakassopimuksiin sisältyy vaateita esimerkiksi lääkäripalveluiden tai kuntoutuspalveluiden järjestämisestä osana asumispalvelua eikä palvelua ole mahdollista tuottaa omalla henkilökunnalla. (＋0,5 pistettä)

Mehiläinen (＋0,5 pistettä)

Mehiläinen kertoi kyselyvastauksissaan, että sen konserniin kuuluvalla OmaPartners Oy:llä on käytössään työpanososinkojärjestelmä. Henkilöstörahastoa ei sen sijaan ole yhdelläkään konserniyhtiöllä.

Työpanososinkojärjestelmän toteutusta Mehiläinen kuvasi kyselyvastauksissaan vain toteamalla sen jo lainsäädännöstä nousevan seikan, että kaikki työpanososingot verotetaan kokonaan ansiotulona ja niistä peritään normaalit sivukulut. Lisätietoja saatiin kuitenkin myöhemmin pyydettäessä. Työpanososinkoa jaettiin Mehiläisen mukaan tilikaudella 2024 noin 4,5 miljoonaa euroa (2023: 4,3 milj. euroa) ja työpanososinkojärjestelmän piirissä olevia terveydenhuollon ammattihenkilöitä oli vuoden 2024 lopussa 1 120 (2023: 843). Omistukseen perustuvia osinkoja ei Mehiläisen mukaan ole jaettu lainkaan. Kevään 2025 osingonjaon jälkeen OmaPartnersilla on Mehiläisen mukaan jakamattomia voittoja hieman alle 500 000 euroa.

OmaPartners Oy:n yhtiöjärjestyksen perusteella työpanososinkojärjestelmä on toteutettu erilajisten osakkeiden avulla. Kullakin henkilöosakkaalla (eli tyypillisimmin osakaslääkärillä⁸⁵) on oma osakesarjansa, jota pidetään myös omana tulosyksikkönään. Tulosyksikön tulos muodostuu osakesarjaan kohdistuvista tuotoista ja kuluista. Jaettavan työpanososingon määrä perustuu kunkin osakkaan tulosyksikön jakamattoman toimintatuloksen määrään siten, että “kunkin osakesarjan osakkeille on maksettava osinkona osakesarjaa vastaavan tulosyksikön tilikauden ja aikaisempien tilikausien tuloksesta jakamatta jäänyttä kumulatiivista toimintatulosta vastaava suhteellinen osuus yhtiön tilikaudelta jaettavaksi päätetyn osingon määrästä”. Saadun työpanososingon määrään vaikuttaa toisin sanoen muun muassa se, minkä verran osakas nostaa palkkaa omalta kustannuspaikaltaan. Nykyisellään, kun palkan ja työpanososingon verotus- ja sivukulukäytännöt vastaavat toisiaan, tällä ei ole verotuksellista merkitystä, mutta ennen vuotta 2021 järjestelmä on mahdollistanut palkkatulon muuntamisen sivukuluttomaksi työpanososingoksi.

Lainsäädäntömuutokset ovatkin vaikuttaneet olennaisesti siihen, missä muodossa osakkaat ovat tulonsa nostaneet. Tilinpäätösten perusteella työpanososinkojen määrä oli korkeimmillaan juuri ennen vuoden 2021 alussa voimaan astunutta lakimuutosta, jonka jälkeen työpanososingoista on tullut periä myös normaalit sivukulut. Vuonna 2019 OmaPartners jakoi osinkoa yli 22 miljoonaa euroa ja vuonna 2020 summa ylsi reiluun 12 miljoonaan euroon. Lakimuutoksen astuttua voimaan työpanosinkojen määrä putosi vuonna 2021 reiluun 3 miljoonaan ja on liikkunut sen jälkeen 4–5 miljoonan euron välimaastossa. Työpanososinkojen sijaan osakaslääkärit vaikuttavat nyt nostavan valtaosan tuloistaan normaalina palkkana, sillä yhtiön palkkakulut ovat kasvaneet moninkertaisiksi lakimuutosta edeltävään aikaan nähden.

OmaPartnersin tilinpäätösten perusteella ei myöskään näytä siltä, että osakkaat olisivat tulouttaneet kustannuspaikalleen kertyneitä tuottoja osakkuudesta luopumisen yhteydessä saatavan (pääomatulona verotettavan) lunastusmaksun muodossa. Mehiläiseltä saatujen tietojen mukaan se ei ole edes mahdollista, sillä osakkaan luopuessa osakkuudestaan osakkeiden lunastus tapahtuu yhtiön mukaan samalla kiinteällä hinnalla, jolla osakkeet on alun perin merkitty. Osakkaan kustannuspaikalle kertyneet nostamattomat toimintatulokset eivät siis kasvata osakkeen lunastushintaa⁸⁶. Tällöin osakkaalla ei ole mahdollisuutta siirtää tuloa ansiotuloveropohjasta pääomatuloveropohjaan eikä työpanososinkojärjestelmä nykyisellään kevennä osakkaan verotusta. (＋0,5 pistettä)

Mehiläiseltä saatujen tietojen perusteella noin viidesosa yrityksen kokonaishenkilöstöstä toimii ammatinharjoittajana. Lääkärien kohdalla ammatinharjoittajien osuus on huomattavasti muita yleisempää: lääkäreistä noin kaksi kolmasosaa toimi ammatinharjoittajana. Yhtiöltä saadut tiedot ovat olennaisesti linjassa konsernitilinpäätöksissä esitettyjen henkilöstötietojen kanssa. (0 pistettä)

Pihlajalinna ( - 0,5 pistettä)

Pihlajalinna kertoi kyselyvastauksissaan, että yrityksellä on aikaisemmin ollut työpanososinkojärjestelmä, mutta siitä luovuttiin vuonna 2020. Vuodesta 2021 alkaen Pihlajalinnalla on puolestaan ollut käytössä henkilöstörahasto.

Pihlajalinnan mukaan Pihlajalinna Terveys Oy:n tulosyksikön henkilöstörahastoon kuuluu noin 100 työntekijää, jotka ovat pääosin lääkäreitä. Kaikille henkilöstörahastojärjestelyn piirissä oleville työntekijöille maksetaan työsopimuksen mukaista peruspalkkaa. Henkilöstörahastoon siirrettävissä palkkioissa on kyse peruspalkan päälle maksettavista tulospalkkioista. Rahastoinnin sijaan tulospalkkio voidaan myös nostaa käteisellä. Pihlajalinnalta saatujen tietojen perusteella rahastointikelpoiset tulospalkkiot muodostavat keskimäärin 0-50% henkilöstörahaston piirissä olevien henkilöiden kokonaisansioista. Tätä tarkempia tietoja ei Pihlajalinnalta saatu. Rahastointikelpoisten palkkioiden noustessa keskimäärin jopa 50 prosenttiin kokonaisansioista, voidaan kuitenkin perustellusti katsoa, että järjestely keventää työntekijöiden verotusta merkittävästi ja sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on verotuksen keventäminen.

Pihlajalinnan vuoteen 2020 voimassa olleessa työpanososinkojärjestelmässä Pihlajalinna Terveys Oy:n äänivallattomat osakkaat kerryttivät työpanoksensa perusteella varoja kuhunkin osakesarjaan liitettyyn käyttörahastoon. Työpanososinkojärjestelmää koskevat tiedot on kerätty Pihlajalinna Oyj:n ja Pihlajalinna Terveys Oy:n tilinpäätöksistä ja Pihlajalinna Terveys Oy:n yhtiöjärjestyksestä. Materiaalien perusteella vaikuttaa siltä, että osakkailla oli mahdollisuus päättää, minkä verran he nostivat omasta käyttörahastostaan palkkaa ja minkä verran työpanososinkoa (yhtiökokouksessa vahvistettuun ylärajaan asti). Viimeisinä vuosina (2019–2020) nostettujen työpanososinkojen määrä liikkui 3–4 miljoonan tuntumassa per vuosi. Osakaskohtaiseen käyttörahastoon pystyi mitä ilmeisimmin myös jättämään varoja, jolloin ne kasvattivat kyseisen osakesarjan osakkeiden luovutushintaa, jonka Pihlajalinna Terveys Oy maksoi osakkaan luopuessa osakkuudestaan.

Vuoden 2020 lopulla työpanosinkojärjestelmästä päätettiin luopua tuloillaan olevien verolakimuutosten vuoksi. Tässä yhteydessä Pihlajalinna Terveys Oy valtuutettiin hankkimaan kaikki B-sarjan osakkeet yhtiön itsensä haltuun. Valtaosa omien osakkeiden hankinnoista toteutui vuoden 2020 lopulla. Yhteensä omia osakkeita hankittiin tilinpäätöksen mukaan 9,6 miljoonalla eurolla. Koska lunastuspäätöksen kohteena olevia osakesarjoja oli tilinpäätöstietojen mukaan 179, keskimääräinen osakesarjasta maksettu hinta vaikuttaa nousseen kymmeniin tuhansiin euroihin. Saajalleen tämä oli oletettavasti luovutusvoittoverotuksen alaista tuloa.

Pihlajalinnan tilinpäätöksistä käy ilmi, että Pihlajalinna Terveys Oy:ssä käynnistyi vuoden 2023 lopulla käytössä olevaan palkitsemisjärjestelyyn liittyvä verotarkastus. Pihlajalinnalta saadun tiedon mukaan verotarkastus liittyi henkilöstörahastoon. Vuoden 2025 puolivuotiskatsauksessa verotarkastuksen kerrotaan päättyneen⁸⁷. Yhtiö määrättiin verotarkastuksen seurauksena maksamaan yhteensä 0,7 miljoonaa euroa viivästyskorkoja ja muita seuraamusmaksuja. Osavuosikatsauksesta ei käy ilmi määrättiinkö myös palkitsemisjärjestelyyn osallistuneille työntekijöille veroseuraamuksia. Oletettavaa kuitenkin on, että oikaisulla on korjattu nimenomaan palkitsemisjärjestelyn piirissä olevien henkilöiden verotusta. Pihlajalinna tulee osavuosikatsauksen mukaan vaatimaan päätöksen oikaisua.

Verotarkastus, jonka seurauksena yhtiö on määrätty maksamaan seuraamusmaksuja (ja palkitsemisen kohteena olleiden henkilöiden verotusta on todennäköisesti muutettu) vahvistaa käsitystä siitä, että Pihlajalinna Terveys Oy:n palkitsemisjärjestelyjä voidaan pitää henkilöverotuksen minimointia fasilitoivina järjestelyinä, joilla verotusta on mahdollista keventää merkittävästi. ( - 0,5 pistettä)

Pihlajalinnalta saatujen tietojen perusteella hieman alle neljännes yrityksen henkilöstöstä työskentelee yksityisenä ammatinharjoittajana. Lääkärien kohdalla ammatinharjoittajien osuus nousee lähes neljään viidesosaan. Saadut tiedot vastaavat tilinpäätöksestä ilmeneviä. (0 pistettä)

Terveystalo ( - 1 piste)

Terveystalo kertoi kyselyvastauksissaan, ettei Terveystalo-konsernissa ole käytössä työpanososinkojärjestelmiä eikä henkilöstörahastoja. Viitteitä tällaisten järjestelyjen olemassaolosta ei havaittu myöskään tilinpäätösten läpikäynnissä. Osakkuusyhtiö Terveyden Tuottajilla⁸⁸ tällaisia sen sijaan on.

Terveyden Tuottajilta saatujen kyselyvastausten perusteella yhtiöllä on sekä työpanososinkojärjestelmä että henkilöstörahasto. Henkilöstörahasto on Terveyden Tuottajien mukaan perustettu vuonna 2020 ja sinne rahastoidaan yhtiön tulospalkkiojärjestelmän mukaiset kustannuspaikan tuloksen perusteella määräytyvät tulospalkkiot. Yhtiön mukaan kaikille järjestelyn piirissä oleville työntekijöille maksetaan myös ennalta sovitun suuruista peruspalkkaa eli työntekijöillä ei ole mahdollisuutta kasvattaa rahastoitavien palkkioiden määrää nostamalla kustannuspaikaltaan sovitun peruspalkan alittavaa palkkaa⁸⁹. Kysymykseen siitä, kuinka ison osan henkilöstön kokonaisansioista rahastoitavat palkkiot keskimäärin muodostavat, yhtiö ei halunnut vastata.

Terveyden Tuottajien työpanososinkojärjestelmä on yhtiön mukaan toteutettu erilajisten osakkeiden avulla: yksi yhtiön neljästä osakelajista (D) oikeuttaa työpanososinkoon ja kaksi muuta osakesarjaa (B ja C) omistuksen perusteella maksettavaan osinkoon. Neljäs, yhtiön pääosakkaan eli Terveystalon hallussa oleva osakesarja (A), ei oikeuta osinkoon.

Saatujen vastausten perusteella Terveyden Tuottajat Oy maksoi tilikauden 2024 tulokseen perustuen noin 1,3 miljoonaa euroa työpanososinkoa (2023: 1,3 milj. euroa) ja noin 3,6 miljoonaa euroa omistukseen perustuvaa osinkoa (2023: 4 milj. euroa). Omistukseen perustuva osinko oli siis moninkertainen jaettuun työpanososinkoon nähden, vaikka B- ja C-sarjan osakkeita omistavien osakkaiden lukumäärä jää murto-osaan D-sarjaa omistavien työpanososakkaiden lukumäärästä. Työpanososinkoon oikeutettuja lääkäreitä oli Terveyden Tuottajien mukaan tilikauden 2024 lopussa 940 (2013: 814). Kaupparekisteriin toimitetuista materiaaleista käy puolestaan ilmi, että B- ja C-sarjan osakkaita on yhteensä joitakin kymmeniä. Näistä kaikki omistavat myös työpanososinkoon oikeuttavia D-sarjan osakkeita⁹⁰.

Terveyden Tuottajien yhtiöjärjestyksestä ja kevään 2025 yhtiökokousmateriaaleista sai kuvan, että työpanososakkaiden voisi olla mahdollista nostaa työpanoksella kerryttämänsä nostamattomat toimintatulokset myös osakkuudesta luopumisen yhteydessä maksettavan luovutushinnan muodossa. Terveyden Tuottajien mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan yhtiö maksaa työpanososakkeiden lunastuksista aina osakkeiden hankintahintaa vastaavan lunastushinnan. Tässä tapauksessa työpanososinkojärjestelmä ei mahdollista tulonmuuntoa eikä sitä nykyisellään katsota henkilöverotusta keventäväksi järjestelyksi.

Tilinpäätösten perusteella Terveyden Tuottajien palkitsemisjärjestelyt näyttävät muuttuneen useaan kertaan verolainsäädännön kehittyessä. Vuoteen 2020 asti, jolloin työpanososingoista ei peritty lainkaan sivukuluja, yhtiö maksoi varsin suuria työpanososinkoja osakaslääkäreilleen. Esimerkiksi vuoden 2019 tuloksen perusteella tilikaudella 2020 jaettu työpanososinko ylsi lähes 22 miljoonaan euroon. Vuoden 2021 alussa muuttuvaa lainsäädäntöä ennakoiden Terveyden Tuottajat maksoi tilikauden 2020 lopulla myös välitilinpäätökseen perustuvan ylimääräisen 16 miljoonan euron työpanososingon. Yhteensä tilikauden 2020 aikana jaetut työpanososingot ylsivät siten peräti 38 miljoonaan euroon. Ylimääräisellä osingonjaolla oletettavasti “tyhjennettiin” D-sarjan osakkeille kertyneet jakamattomat toimintatulokset, kun se oli vielä mahdollista ilman sivukuluja.

Vuodesta 2021 alkaen työpanososinkoja on maksettu aiempiin vuosiin nähden hyvin vähän. Palkkioita on sen sijaan alettu siirtämään vuonna 2020 perustettuun henkilöstörahastoon. Vuosina 2021–2024 rahastoitujen palkkioiden määrä on liikkunut 10–13 miljoonassa eurossa per vuosi. Tilinpäätöstietojen perusteella rahastoidut palkkiot ovat parin viimeisen tilikauden aikana vastanneet hieman alle 30 prosenttia kaikista tilikauden palkoista ja palkkioista⁹¹. Rahastoitujen palkkioiden osuutta Terveyden Tuottajien henkilöstön kokonaispalkkioista voidaan siten pitää merkittävänä ja järjestelyä siten henkilöverotusta merkittävästi keventävänä.

Terveyden Tuottajat kertoi, että yhtiöön on kohdistunut tilikaudella 2025 osittainen verotarkastus, joka on koskenut käytössä olevia palkitsemis- ja kannustinjärjestelmiä. Verotarkastus on yhtiön mukaan päättynyt ja sen seurauksena sekä yhtiölle että sen työntekijöille on määrätty veroseuraamuksia. Näiden määrää yhtiö ei halunnut kertoa.

Vaikka Terveyden Tuottajien työpanososinkojärjestelmää ei pidetä henkilöverotuksen keventämistä fasilitoivana järjestelynä, yhtiön henkilöstörahastojärjestely täyttää Finnwatchin verotusta merkittävästi keventäville järjestelyille asettamat kriteerit. Myös veroseuraamuksiin johtanut verotarkastus tukee käsitystä. Näiden seurauksena Terveystalon pisteiksi muodostuu tässä arviointikategoriassa - 0,5. ( - 0,5 pistettä)

Terveystalolta saatujen tietojen perusteella 42,5 prosenttia yrityksen kokonaistyövoimasta toimii ammatinharjoittajana. Osuus vastaa tilinpäätöksessä esitettyä. Lääkärien kohdalla ammatinharjoittajien osuus nousee yritykseltä saatujen tietojen mukaan noin kahteen kolmasosaan. ( - 0,5 pistettä)

Yksityinen sosiaali- ja terveysala on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja iso osa kasvusta on syntynyt alan suurimmissa yrityksissä. Suurimmille yrityksille myös ohjautuu merkittävissä määrin julkisia varoja, sillä julkisten palveluiden osuus nousee monen yrityksen kohdalla kymmeniin prosentteihin konserniliikevaihdosta. Sote-yhtiöiden vastuullisuutta onkin Suomessa seurattu tiiviisti.

Finnwatch selvitti Suomen suurimpien sote-yritysten verovastuullisuutta ensimmäisen kerran vuonna 2019 julkaistussa raportissaan⁹². Tuolloin osalla yrityksistä havaittiin Suomessa verotettavaa tulosta vähentäviä lainajärjestelyjä, käynnissä olevia aggressiivista verosuunnittelua koskevia veroriitoja sekä viitteitä tulonmuunnosta. Tässä seurantaraportissa tarkastellaan sote-yritysten verovastuullisuuden nykytilaa kuuden suurimman sote-konsernin osalta.

Konserniliikevaihdolla mitattuna suurimmat Suomessa toimivat sote-konsernit ovat Mehiläinen, Terveystalo, Attendo, Pihlajalinna, Coronaria ja Esperi Care. Yrityksiä vertailtiin neljässä eri arviointikategoriassa, joita olivat veroläpinäkyvyys, veroriidat ja -tarkastukset, rajat ylittävä voitonsiirto ja alikapitalisointi sekä henkilöverotuksen minimointia tukevat järjestelyt. Kussakin arviointikategoriassa yrityksille annettiin pisteitä - 1:stä ＋1:een. Kahden viimeisen arviointikategorian pisteet kerrottiin lopuksi kahdella kyseisille arvointikategorioille annetun suuremman painoarvon vuoksi. Vertailusta oli siten mahdollista saada pisteitä välillä - 6–＋6.

Parhaisiin pisteisiin ylsi hoivakonserni Attendo ja toisen sijan jakoivat niin ikään hoivapalveluja tarjoava Esperi ja terveyspalveluyritys Mehiläinen. Hoivayritysten pisteitä nosti se, ettei niistä kummallakaan ollut vuodet 2020–2025 kattavan tarkastelujakson aikana ollut olennaisia veroseuraamuksia aiheuttaneita verotarkastuksia tai -riitoja eikä niillä havaittu henkilöstön tuloverotuksen minimointiin tähtääviä järjestelyjä. Vielä parempiin pisteisiin Attendo ja Esperi olisivat yltäneet, mikäli ne olisivat laatineet selkeät julkiset verovastuullisuuslinjaukset. Myös yritysten velkapainotteinen pääomarakenne laski pisteytystä. Esperin kohdalla korkea velka-aste tosin vaikuttaa johtuvan ennen kaikkea yrityksen menneiden vuosien taloushaasteista.

Mehiläisen pisteitä nosti se, että Mehiläinen oli vertailun ainoana yrityksenä laatinut sisällöltään kattavaksi katsotun julkisen veropolitiikan, jossa irtisanouduttiin selvästi aggressiivisesta verosuunnittelusta. Myös henkilöverotuksen minimointia koskevassa arvioinnissa Mehiläinen suoriutui muita terveysyrityksiä paremmin. Pistemenetyksiä Mehiläiselle syntyi puolestaan meneillään olevan ison veroriidan sekä suureksi nousseen velka-asteen vuoksi.

Muista terveyspalveluyrityksistä Coronaria ylsi neljännelle sijalle. Sen taakse jäivät Pihlajalinna ja Terveystalo. Coronaria ja Terveystalo saivat parhaan mahdollisen pisteytyksen voitonsiirtoa ja alikapitalisointia koskevasta arvioinnista. Kummallakin niistä sekä omavaraisuusaste että velka-/liikevaihtosuhde olivat verrattain hyvällä tasolla. Sekä Coronarian että Terveystalon pisteytystä laskivat puolestaan veroriidat ja -tarkastukset, joista aiheutuneiden veroseuraamusten suuruudesta Finnwatch ei saanut tietoa. Terveystalon ja Pihlajalinnan kohdalla pisteitä laskivat myös henkilöstön tuloverotuksen minimointia tukevat järjestelyt. Sekä Pihlajalinnan konserniyhtiössä Pihlajalinna Terveys Oy:ssä että Terveystalon osakkuusyhtiössä Terveyden Tuottajat Oy:ssä on käytössä verotusta olennaisesti keventäväksi katsottu henkilöstörahastojärjestely. Terveyden Tuottajat Oy:n toiminta on huomioitu Terveystalon arvioinnissa, koska juuri alle määräysvaltarajan jäävästä äänimäärästä huolimatta Terveystalon on katsottu tosiasiallisesti käyttävän merkittävää äänivaltaa yhtiössä⁹³.

Myös Verohallinto on kiinnittänyt huomionsa palkitsemisjärjestelyihin ja määrännyt vuoden 2025 aikana sekä Pihlajalinna Terveys Oy:lle että Terveyden Tuottajat Oy:lle veroseuraamuksia palkitsemisjärjestelyihin kohdistuneiden verotarkastusten seurauksena. Kumpikin yhtiöistä on valittanut ratkaisusta.

Verrattaessa nyt suoritetun verovastuullisuusarvioinnin tuloksia Finnwatchin edelliseen vuonna 2019 tehtyyn arvioon esiin nousee useita kiinnostavia kehityskulkuja. Vuonna 2019 sote-konserneilla havaittiin useita meneillään olevia tai hiljattain päättyneitä voitonsiirtoon ja rahoitusjärjestelyihin liittyviä veroriitoja ja -tarkastuksia. Nyt havaintoja tällaisista järjestelyistä tai niitä koskevista veroriidoista tai -tarkastuksista ei tehty. Vaikuttaa toisin sanoen siltä, että aggressiivisista voitonsiirtojärjestelyistä on luovuttu. Voitonsiirron sijaan verotarkastukset ja -riidat ovat viime vuosina kohdistuneet yhä useammin yritysten palkitsemisjärjestelyihin sekä arvonlisäverotusta koskeviin kysymyksiin. Taustalla vaikuttaa muun muassa se, että Verohallinto nosti vuonna 2023 sote-alan arvonlisäverotuksen yhdeksi verovalvonnan painopistealueeksi⁹⁴.

Vaikka aggressiiviseksi verosuunnitteluksi katsottavista voitonsiirtojärjestelyistä on luovuttu eivätkä vanhat järjestelyt enää kevennä yritysten verotusta, ovat useat sote-konsernit edelleen alikapitalisoituja. Niiden toimintaa rahoitetaan toisin sanoen hyvin velkarahoituspainotteisesti ja yritysten velkamäärät nousevat niiden toiminnan kokoon nähden varsin korkeiksi. Velkamääriä kasvattavat kuitenkin nyt omistajilta nostettujen lainojen sijaan ulkopuolisten tahojen antamat lainat ja vuokrasopimusvelat. Konsernin sisäisiä lainaeriä havaittiin vain Attendolla.

Henkilöverotuksen minimointiin tähtäävien järjestelyjen osalta selvityksessä havaittiin odotetusti selkeä ero hoivapalveluihin keskittyneiden sote-konsernien ja terveyspalveluja tarjoavien yritysten välillä. Siinä missä hoivayritysten (Attendo ja Esperi) henkilöstö on lähes kokonaan normaalissa työsuhteessa työnantajayritykseensä, toimii valtaosa yksityisten terveysyritysten palveluksessa olevista lääkäreistä yksityisenä palveluntarjoajana. Eroa selittää se, että hoivahenkilöstö on lääkäreitä huomattavasti pienipalkkaisempaa, ja tulonmuunto on kannattavaa vain suurituloisen henkilöstön kohdalla. Oman yrityksen kautta laskutettuna tulojen veroaste voi yrityksen maksamat yhteisöverot huomioiden jäädä alimmillaan 26 prosenttiin. Suurituloisella ansiotuloista perittävä veroaste on huomattavasti tätä korkeampi ja verohyödystä voi siten muodostua iso. Pienituloista tulonmuunto ei hyödytä, koska ero ansiotuloveroasteen ja osingoista menevän kokonaisveroasteen välillä on pieni.

Myös muunlaiset työntekijöiden verotuksen keventämiseen tähtäävät järjestelyt ovat terveyspalveluja tarjoavien yritysten keskuudessa verrattain yleisiä. Työntekijän verotusta keventäviä työpanososinkojärjestelyjä on ollut käytössä niin Mehiläisessä, Terveystalossa kuin Pihlajalinnassakin. Ennen vuonna 2021 voimaan astuneita lakimuutoksia työpanososinkojärjestelyt mahdollistivat sen, että henkilön omalla työpanoksella kerrytettyä tuloa pystyi nostamaan normaalin ansiotulon sijaan sivukuluttomana työpanososinkona. Vuodesta 2021 alkaen työpanososingoista on tullut periä myös sivukulut eli niiden vero- ja sivukulukohtelu vastaa nyt normaalia ansiotuloa. Tämä on pienentänyt yrityksistä nostettujen työpanososinkojen määrää selvästi. Lakimuutoksella on toisin sanoen saatu tilkittyä verosuunnittelua.

Samalla lakimuutokset ovat johtaneet uudenlaisten järjestelyjen yleistymiseen. Työpanososinkojärjestelyjen hiipuessa lääkäriyritykset ovat perustaneet tilalle henkilöstörahastoja. Sekä Pihlajalinna Terveys Oy:llä että Terveystalon osakkuusyhtiö Terveyden Tuottajat Oy:llä on käytössä vuosien 2020 ja 2021 aikana perustettu henkilöstörahasto, jonne ohjattavien tulojen osuus vaikuttaa nousevan jopa kymmeniin prosentteihin henkilöstön kokonaisansioista. Henkilöstörahastojärjestelyt voivat keventää työntekijän verotusta merkittävästi, sillä 20 prosenttia rahaston kautta saaduista tuloista on verovapaata eikä tuloista peritä sivukuluja. Rahastointi myös lykkää verotusta ja mahdollistaa vielä verottamattomien varojen avulla tapahtuvan sijoitustuottojen kerryttämisen. Sivukuluttomuuden vuoksi järjestely on normaalia palkanmaksua edullisempi ratkaisu myös työnantajayritykselle. Siinä missä henkilöstörahastojen tavoitteena oli alun perin jakaa yrityksen voittoja myös henkilöstölle⁹⁵, vaikuttaa siltä, että niitä hyödynnetään nykyään myös keinona keventää henkilöstölle maksettavien palkkioiden verotusta.

• Yritysten tulee laatia verostrategia, jossa linjataan niistä käytännöistä, joita yritys noudattaa veronmaksussaan ja verosuunnittelussaan. Aggressiivista verosuunnittelua ei tule sallia. Verostrategiasta tulee tehdä julkinen, jotta myös sidosryhmät saavat tietoa yrityksen suhtautumisesta verosuunnitteluun.
• Useissa eri maissa toimivien yritysten tulee laatia julkinen maakohtainen veroraportti riippumatta siitä, koskevatko hiljattain voimaan astuneet lakisääteiset velvoitteet kyseistä yritystä. Raportin tietosisältö tulisi perustaa suppeaksi jääneen raportointidirektiivin ja siihen pohjaavan kansallisen sääntelyn sijaan kansainvälisen GRI 207 -raportointistandardin vaatimuksiin.
• Yritysten ei tule hakea verohyötyjä verolainsäädännön hengen vastaisilla järjestelyillä tai tulkinnoilla. Yritysten on myös suositeltavaa osallistua Verohallinnon ennakollisiin keskusteluihin ja tehdä aktiivista yhteistyötä veroriitojen ennaltaehkäisemiseksi ja veronmaksun oikeellisuudesta varmistumiseksi.
• Yritysten tulee pidättäytyä järjestelyistä, joiden yhtenä pääasiallisena tavoitteena on työntekijöiden henkilöverotuksen keventäminen.

• Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennus johtaa varakkaiden yhtiöiden kohdalla hyvin kevyeeseen osinkotulojen verotukseen ja on keskeinen syy sille, miksi monet hyvätuloisilla aloilla toimivat henkilöt (mm. lääkärit) valitsevat työsuhteen sijaan osakeyhtiön kautta toimimisen. Tutkituissa terveysalan yrityksissä 66–80 prosenttia lääkäreistä toimi yksityisenä ammatinharjoittajana. Tällä on negatiivisia vaikutuksia niin verotulojen määrään kuin verotuksen oikeudenmukaisuuteenkin. Lisäksi huojennus johtaa monenlaisiin tehottomuuksiin, kun resursseja ohjataan itse liiketoiminnasta siihen, että toiminta ja omistus saadaan organisoiduksi mahdollisimman veroedullisella tavalla. Tulonmuunnon kitkemiseksi osinkoverojärjestelmää on välttämätöntä korjata. Ensialkuun se voidaan toteuttaa osinkoverohuojennuksen parametrejä korjaamalla⁹⁶. Pidemmällä tähtäimellä osinkoverotus tulee muuttaa kokonaisuudessaan progressiiviseksi.
• Mahdollisuus tarjota oma työpanos yrityksen käyttöön (normaalin työsuhteen sijaan) yhden hengen osakeyhtiön kautta johtaa myös tilanteeseen, jossa työpanoksen perusteella syntyneitä tuloja voidaan kerryttää omaan yhtiöön ja sijoittaa tuottavasti esimerkiksi osakemarkkinoille. Järjestely mahdollistaa siten sijoitustuottojen kerryttämisen tuloilla, joihin ei ole kohdistunut lainkaan henkilötuloveroa. Sijoitustoiminnasta syntyvät arvonnousut voivat puolestaan jäädä kokonaan verottamatta, mikäli yhtiö siirretään lahjana tai perintönä jälkipolville tai omistaja muuttaa ulkomaille ennen tulojen realisointia. Tämä veropohjan aukko tulisi korjata ottamalla käyttöön realisoitumattomiin arvonnousuihin kohdistuva vero, joka koskisi maastamuuton jälkeen tapahtuvien omaisuuden realisointien lisäksi kaikkia perintö- ja lahjatilanteita. Vaihtoehtoisesti realisoitumattomat arvonnousut voitaisiin säätää tuloverotuksessa veronalaisiksi niin kutsutulla laajan tulokäsityksen tuloverolla⁹⁷.
• Työpanososinkoa koskevan TVL 33 b §:n 3 momentin perusteella osinko verotetaan ansiotulona, jos sen määrä perustuu henkilön työpanokseen. Jos työpanoksen perusteella kertyneet tulot nostetaan osinkotulon sijaan osakkuudesta luopumisen yhteydessä tuloutuvana luovutusvoittona, ei näitä säännöksiä kuitenkaan sovelleta. Tämän vuoksi työpanososinkojärjestelmät mahdollistavat edelleen tulonmuunnon. Tuloverolakia olisi perusteltua muuttaa niin, että myös osakkeen luovutusvoitto katsottaisiin ansiotuloksi, jos osakkeiden lunastushinnat määräytyvät osakesarjakohtaisesti sen mukaan, kuinka paljon osakas jättää omalla työpanoksella kerrytettyjä tuloja nostamatta.
• Myös henkilöstörahastoja koskevan sääntelyn toimivuutta tulisi arvioida. Tällä hetkellä rahastoinnista saatava vero- ja sivukuluetu on niin suuri, että se kannustaa yrityksiä kanavoimaan mahdollisimman ison osan henkilöstön kokonaispalkkioista henkilöstörahastoon. Henkilöstön osallisuuden vahvistamisen sijaan henkilöstörahastojen pääasialliseksi tavoitteeksi vaikuttaa sote-alalla muodostuneen henkilöverotuksen keventäminen. Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi vero- ja sivukuluetujen kaventaminen tai sen rajoittaminen, minkälaisia ja -suuruisia palkkioita rahastoon voidaan siirtää.
• Vaikka sote-yritykset vaikuttavat luopuneen menneiden vuosien aggressiivisista voitonsiirtojärjestelyistä, on voitonsiirtoa estävässä sääntelyssä edelleen merkittäviä puutteita. Voitonsiirtoa voitaisiin estää tehokkaammin muun muassa korkovähennysrajoituksia ja väliyhteisölakia korjaamalla. Koska näistä molemmat pohjautuvat minimisääntelyä edustavaan veronkiertodirektiiviin, on muutokset mahdollista tehdä joko kansallisesti tai koko EU:n tasolla. Korkovähennysrajoitusten osalta keskeistä olisi muun muassa siirtyä soveltamaan korkomenojen euromääräisiä rajoja konsernitasolla ja/tai laskea euromääräisiä rajoja nykyisestä. Myös vähennyskelpoisten korkojen laskennassa käytettyä niin sanottua EBITDA-rajaa tulisi laskea. Väliyhteisölain osalta korjausta kaipaisivat etenkin verotuksen tasoa koskeva raja sekä taloudellisen toiminnan poikkeus, joka estää nykyisellään väliyhteisölain soveltumisen lähes aina, kun kyse on ETA-alueen sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, ettei EU:n veronkiertodirektiiviä heikennetä komission veroja koskevan omnibus-hankkeen yhteydessä.⁹⁸
• Aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron ennaltaehkäisyssä erilaisilla läpinäkyvyystoimilla on tärkeä rooli. Yritykset ovat haluttomampia ryhtymään aggressiivisiin järjestelyihin, mikäli riski järjestelyjen päätymisestä julkisuuteen on suurempi. Muun muassa tämän vuoksi verotusta koskevien oikeuden ratkaisujen läpinäkyvyyttä tulisi lisätä saattamalla tuomioistuinratkaisut julkisiksi ja julkaisemalla ratkaisut kokonaisuudessaan sähköisesti. Tiedonsaantia tulisi parantaa myös hallinnollisesti veronkorotusasiana käsitellyistä tapauksista esimerkiksi julkaisemalla tiivistelmät ratkaisuista ilman tunnistetietoja.
• Aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron tutkiminen edellyttää yritysten tilinpäätösten läpikäyntiä sekä omistusrakenteiden selvittämistä. Järjestelyjen tutkimista voitaisiin helpottaa merkittävästi saattamalla tilinpäätöstiedot maksuttomasti kaikkien saataville ja avaamalla oikeutetun edun omaaville journalisteille, tutkijoille ja kansalaisjärjestöille vapaa ja maksuton pääsy kaikkiin PRH:n ylläpitämän edunsaajarekisterin tietoihin.

Yrityksellä viitataan kaikissa kohdissa kaikkien konserniyhtiöiden muodostamaan kokonaisuuteen.

Onko yrityksellänne julkinen verostrategia? Jos kyllä, voitteko toimittaa meille siihen linkin?

Onko yrityksellänne käynnissä olevia veroriitoja verottajan kanssa? Jos kyllä, kuvailkaa, millaisista veroriidoista on kyse.

Onko yrityksellänne ollut viimeisen 5 vuoden aikana tuomioistuimissa ratkaistuja veroriitoja verottajan kanssa? Jos kyllä, voitteko toimittaa meille riitoja koskevat tuomioistuimien ratkaisut?

Onko yrityksenne käyttänyt viimeisen 5 vuoden aikana ulkopuolisten verokonsulttien palveluja? Jos kyllä, keitä nämä palveluntarjoajat ovat ja mitä palveluita heiltä on ostettu? 

Liiketoimet ulkomaisten konserniyhtiöiden ja konsernin omistajien kanssa

Onko konserniinne kuuluvia suomalaisyhtiöitä rahoitettu ulkomaisilta konserniyhtiöiltä tai konsernin olennaisilta omistajilta (omistus > 10 %) nostetuilla lainoilla? Jos kyllä, saisimmeko erittelyn, josta käy ilmi lainanantaja- ja saajakohtaisesti lainapääoman määrä tilikausien 2023 ja 2024 päätteessä, lainoista tilikausien 2023 ja 2024 aikana kertyneet korot sekä lainoista perittävä korkoprosentti?

Veloittavatko samaan konserniin kuuluvat ulkomaiset yritykset konserninne suomalaisyrityksiltä muuhun kuin rahoitukseen liittyviä kuluja (esim. hallintopalveluveloituksia, rojalteja tms.)? Jos kyllä, saisimmeko yhtiökohtaisesti eriteltynä tiedot konsernin sisäisten veloitusten luonteesta ja määristä tilikausilla 2023 ja 2024?

Henkilöverotuksen minimointia tukevat järjestelyt

Kuinka iso osuus yrityksenne henkilöstöstä on suoraan yrityksenne palkkalistoilla, kuinka iso osuus toimii ammatinharjoittajana oman yrityksensä kautta ja kuinka iso osuus muun laajaomisteisemman osakasmallilla toimivan yhtiön kautta? Pyydämme ystävällisesti erittelemään tiedot ammattiryhmäkohtaisesti.

Onko yrityksellänne tai jollakin sen tytär- tai osakkuusyhtiöllä käytössä työpanososinkojärjestelmä / erillisiä osakesarjoja, joissa oikeus yhtiön varoihin määräytyy osakkaan työpanoksen tai muun suoriutumisen (esimerkiksi tietyn liiketoimintayksikön tuloksen) perusteella? Jos kyllä, pyytäisimme ystävällisesti nimeämään ko. yhtiön/yhtiöt sekä:

• kuvailemaan tällaisten järjestelmien pääpiirteet

• erittelemään, kuinka paljon kyseinen yhtiö on jakanut tilikausilla 2023 ja 2024 omistusosuuteen perustuvaa osinkoa ja kuinka paljon työpanososinkoa 

• erittelemään, kuinka paljon työpanososinkojärjestelmään kuuluville osakkeille on kumulatiivisesti kertynyt jakamatonta osin tai kokonaan työpanoksen perusteella määräytyvää toimintatulosta / ylijäämää

• kertomaan, kuinka monta työpanososinkoon oikeutettua osakasta yhtiöllä on ollut vuosien 2023 ja 2024 lopussa, ja kuinka moni työpanososinkoon oikeutettu osakas on luopunut osakkuudestaan kyseisten vuosien aikana.

Onko yrityksellänne tai jollakin sen tytär- tai osakkuusyhtiöllä käytössä henkilöstörahastoa? Jos kyllä, pyydämme nimeämään yhtiön/yhtiöt sekä kuvailemaan henkilöstörahastojärjestelmien pääpiirteet. Lisäksi pyydämme kertomaan, milloin henkilöstörahasto on perustettu sekä kuinka suuren osuuden rahastointikelpoiset tulos- ym. palkkiot muodostivat tilikausilla 2023 ja 2024 henkilöstörahastojärjestelyn piirissä olevien henkilöiden kokonaisansioista (yrityksen näille henkilöille maksamista palkoista ja palkkioista)?

…

Keväällä 2025 lähetetyn kyselyn jälkeen kaikilta yrityksiltä on kysytty muun muassa vuosien 2020–2025 verotarkastuksista sekä mahdollisista uusista (kyselyyn vastaamisen jälkeen käynnistyneistä) veroriidoista. Lisäksi yrityksiltä on pyydetty muun muassa vahvistettuihin tappioihin ja verotuksessa vähentämättömiin korkoihin liittyviä tietoja.