Omnibus uhkaa yritysvastuusääntelyä EU:ssa

Euroopan unionissa on pitkän valmistelun ja neuvottelujen jälkeen saatu voimaan kaikki keskeinen yritysvastuusääntely. Vuosi sitten hyväksytty yritysvastuudirektiivi velvoittaa yritykset huolehtimaan ympäristöstä ja ihmisoikeuksista niiden toimintaketjuissa. Lisäksi uudistetut yritysvastuuraportointia koskevat velvoitteet tarjoavat tulevaisuudessa sijoittajille, sidosryhmille ja toisille yrityksille standardoitua ja vertailukelpoista tietoa yritysten vastuullisuustyöstä. 

Nyt komissio uhkaa kuitenkin vesittää yritysvastuusääntelyn niin kutsutulla omnibus-aloitteella.

Mikä omnibus?

Marraskuussa 2024 komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti, että komissio käynnistää niin sanotun omnibus-hankkeen yritysvastuusääntelyn keventämiseksi. Komission työsuunnitelmassa hankkeeseen viitataan nimellä “omnibus simplification package”, ja se on reaktio niin sanottuun Draghin raporttiin, jossa esitettiin unionin sääntelyn yksinkertaistamista.

Omnibus-hankkeen kohteena ovat von der Leyenin mukaan yritysvastuudirektiivi (CSDDD), yritysvastuuraportointidirektiivi (CSRD) sekä taksonomia-asetus. Komissio on kuitenkin antanut ymmärtää, että se saattaa myöhemmässä vaiheessa ottaa tarkasteluun myös muuta kestävyyssääntelyä. Yleisesti omnibus tarkoittaa joukkoa samanaikaisesti muutettavia säännöksiä, joilla on yhteinen tavoite. 

Mitä omnibus tarkoittaa käytännössä?

Yritysvastuusääntelyyn liittyvän omnibus-hankkeen sisällöstä ei ole von der Leyenin marraskuisen ilmoituksen jälkeen saatu juuri mitään tarkentavaa tietoa. On mahdollista, että hanke keskittyy pelkästään komission omassa toimivallassa olevien asioiden muuttamiseen, eli niin sanottuihin level 2 -toimiin. Tällaisia olisivat esimerkiksi kestävyysraportointidirektiivin vaatimuksia täsmentäviin raportointistandardeihin tehtävät muutokset. Komission on mahdollista esittää myös niin sanottuja level 1 -tason muutoksia. Tämä tarkoittaisi edellämainittujen direktiivien avaamista kokonaan uusille poliittisille neuvotteluille parlamentissa ja neuvostossa.

Miksi omnibus-hanke on haitallinen yritysvastuusääntelyn kannalta?

Mikäli komissio aikoo esittää yritysvastuudirektiiviin ja yritysvastuuraportointidirektiiviin muutoksia, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, tarkoittaa se direktiivien avaamista uusille poliittisille neuvotteluille. Mikäli tällaiset neuvottelut direktiivien sisällöstä käynnistetään, on mahdollista (ja jopa todennäköistä), että niitä ei tulla enää hyväksymään ilman merkittäviä heikennyksiä. 

Jo pelkät aikeet avata keskeinen vastuullisuussääntely uusille neuvotteluille luovat epävarmuutta siitä, missä määrin EU on sitoutunut ihmisoikeuksien sekä ilmasto- ja ympäristötoimien edistämiseen. Lukuisat yritykset ovat jo investoineet suuria summia yritysvastuuprosesseihinsa varmistaakseen niiden lainmukaisuuden. Esimerkiksi CSRD-direktiivi on Suomessa jo toimeenpantu kansalliseen lainsäädäntöön ja isot yritykset ovat meillä jo uudistaneet raportointiprosessinsa sen mukaisesti. Ne julkaisevat ensimmäiset direktiivin mukaiset raportit tämän vuoden keväällä.

Omnibus-hanke vaarantaa luottamuksen sääntelyn ennakoitavuuteen. Se aiheuttaa epävarmuutta ja turhia kustannuksia vastuullisuuteen panostaneille yrityksille suosien yrityksiä, jotka eivät ole ryhtyneet sääntelyn edellyttämiin toimenpiteisiin.

Omnibus on lyhyen aikavälin sisällä jo toinen vastuullisuussääntelyn kokonaisuus, jota unionissa aletaan avaamaan. Viimeksi joulukuussa EU:ssa päätettiin yllättäen lykätä metsäkatoasetuksen voimaantuloa – ja oli hilkulla, ettei sitäkin avattu tuolloin kokonaan uusille neuvotteluille. Unionin viimeaikainen toiminta herättää vakavaa huolta siitä, kannattaako investointeja pohtivien yritysten enää luottaa lainsäätäjän sanaan ja johdonmukaisuuteen.   

Mikäli yritysvastuuta koskevat direktiivit eivät etenekään käytäntöön, sääntelykentän tilkkutäkki Euroopan unionissa jatkuu. Ranskassa ja Saksassa on jo omat kansalliset yritysvastuulait. Lisää lakialoitteita odotetaan muissa maissa, jotka ovat laittaneet kansalliset hankkeet jäihin nimenomaan EU-tason sääntelyä odotettaessa.

Mikä Finnwatchin ja kansalaisjärjestöjen kanta omnibus-hankkeeseen on?

Finnwatch ja yli 160 muuta kansalaisjärjestöä ovat vaatineet komissiolle toimitetussa kannanotossaan jo sovitusta yritysvastuusääntelystä kiinnipitämistä. Järjestöt vaativat myös sovituissa aikatauluissa pysymistä koskien edellämainitun sääntelyn kansallista toimeenpanoa. Lisäksi komissiolta vaaditaan selkeää ohjeistusta yrityksille sääntelyn velvoitteiden täyttämiseksi. 

Komissiolta on myös vaadittu välittömästi ja läpinäkyvästi tietoa siitä, mitkä ovat ehdotetun omnibus-hankkeen perustelut, laajuus, aikataulu, lainsäädäntöprosessi ja vaikutukset. 

Mikä vastuullisuustyöhön panostaneiden yritysten kanta omnibus-hankkeeseen on?

Myös yritykset ovat ottaneet kantaa olemassa olevan yritysvastuusääntelyn säilyttämisen puolesta. Esimerkiksi yritykset kuten Nestlé, Unilever ja Mars katsovat, että EU:n kestävyyssääntely edistää yritysten resilienssiä ja kilpailukykyä. Jo sovitun sääntelyn avaamisen sijaan ne ovat vaatineet komissiota keskittymään niiden toimeenpanon tukemiseen. Yritykset korostavat, että sekä investoinnit että kilpailukyvyn kehittäminen edellyttävät vakaata toimintaympäristöä, jolle ominaista on vakaa sääntely ja laillinen ennakoitavuus. Jo pelkkä ilmoitus tulevasta omnibusista uhkaa näitä molempia. Näiden yritysten mukaan yritysvastuusääntelyä ei tule avata uudelleenneuvoteltavaksi.

Mitä muita näkökulmia omnibus-hankkeesta on esitetty?

Tahot, jotka ajavat omnibus-hanketta viittaavat yleensä sääntelytaakkaan ja eurooppalaisten yritysten heikkoon kilpailukykyyn. Niiden tähtäimessä on edellämainittujen kolmen sääntelyinstrumentin lisäksi esimerkiksi hiilirajamekanismi, päästökauppajärjestelmä ja ekosuunnitteluasetus (ks. esim. Business Europen suositukset).

Yritysvastuudirektiivin osalta on myös esitetty muun muassa huolellisuusvelvoitteen rajaamista toimintaketjun ensimmäiseen portaaseen ja siviilioikeudellisen vastuun leikkaamista. Lisäksi on esitetty myös soveltamisalan kaventamista entisestään ja yrityksiltä edellytettävien toimenpiteiden tarkkaa määrittämistä toimenpiteiden tilannesidonnaisen asianmukaisuuden korostamisen kustannuksella. Nämä toimet veisivät yritysvastuudirektiivin entistä kauemmas kansainvälisistä yritysvastuustandardeista, kuten YK:n yritysvastuuperiaatteista (UNGP:t), ja vesittäisivät tehokkaan huolellisuusvelvoitteen. Ehdotukset myös lisäisivät yritysten hallinnollista taakkaa, sillä ne ohjaisivat yrityksiä tarkistuslistamaisiin toimintoihin, joilla ei välttämättä olisi mitään tekemistä todellisten ympäristö- tai ihmisoikeusriskien torjumisen kanssa.

EU-jäsenmaista lähinnä Saksan ja Ranskan edustajat ovat ottaneet kantaa omnibus-hankkeeseen. Ranska on esittänyt yritysvastuudirektiivin soveltamisen lykkäämistä toistaiseksi. Saksan väistyvä hallitus puolestaan on ylläpitänyt ajatusta yritysvastuudirektiivin ytimen säilyttämisen puolesta (samalla kun se on ajanut raportointivelvoitteiden karsimista). On mahdollista, että Saksan tuleva johto kannattaa kuitenkin esimerkiksi yritysvastuudirektiivin kansallisen toimeenpanon lykkäämistä kahdella vuodella. 

On totta, että EU:ssa on viime vuosina annettu paljon yritysvastuusääntelyä, jossa on joitain päällekkäisyyksiä. Lisäksi komission ohjeistukset ovat viivästyneet ja siksi joidenkin yritysten voi olla vaikea muodostaa selkeää kokonaiskuvaa kaikista velvoitteista. Näihin huoliin on kuitenkin mahdollista vastata ilman, että koko sääntelyhankkeiden toteutuminen vaarannetaan. 

Omnibus-hanketta puoltavassa lobbauksessa aktiivisia ovat ne tahot, jotka vastustivat alunperinkin yritysten kestävyyssääntelyä.

Miten omnibus-hanke etenee?

Omnibus-esitys on määrä julkaista 26.2. Komissio aikoo järjestää kutsuvierastilaisuuden sidosryhmille helmikuun alussa. Tilaisuudessa on tarkoitus keskustella tulevasta esityksestä suljettujen ovien takana. 

Mitä Finnwatch tekee?

Vaikuttamistyömme keskiössä on tässä vaiheessa Euroopan komissio. Pyrimme yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa varmistamaan, että 26.2. julkaistava omnibus-hanke keskittyy kaikkien sääntelykokonaisuuksien, ja erityisesti yritysvastuudirektiivin, osalta vain niin sanottuihin level 2 -toimiin. Tällä viitataan toimiin, jotka komission on mahdollista tehdä itsenäisesti ilman direktiivien avaamista.