Hallitus lähetti 19.10. lausuntokierrokselle korjatun soten valinnanvapauslakiluonnoksen. Lakiluonnos on verovastuun osalta edelleen puutteellinen eikä vastaa yksityisten sote-yritysten verovälttelystä esitettyihin huoliin ja hallituksen antamiin lupauksiin.
– Hallitus haluaa pimittää edelleen suuren osan veronmaksun arvioimisen kannalta olennaisista tiedoista, toteaa Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatchin läpikäymässä lakiluonnoksessa (58 §:n 3 momentti) säädetään suurille kansainvälisesti toimiville sote-palveluntuottajille velvollisuus julkiseen maakohtaiseen veroraportointiin, jolla voitaisiin arvioida yritysten veronmaksun vastuullisuutta. Yrityksiltä vaadittavat tiedot ovat kuitenkin liian suppeat.
– Kattavien aiempien lausuntokierrostenkaan jälkeen sote-lakiluonnos ei ole linjassa olemassa olevan maakohtaista veroraportointia koskevan sääntelyn kanssa. Tätä ei voi selittää millään muulla kuin poliittisen tahdon puutteella, Vartiala sanoo.
Finnwatch muistuttaa, että julkisen maakohtaisen veroraportoinnin minimitasoksi tulisi asettaa voimassa olevassa verotusmenettelylaissa (VML 14 e §) säädetyt tiedot, joita kaikkein suurimmat kansainväliset yritykset joutuvat jo nyt raportoimaan maakohtaisesti veroviranomaisille. Myös OECD ja EU pitävät kyseisiä tietoja kaikkein keskeisimpinä aggressiivisen verosuunnittelun arvioimisen kannalta. Näiden tietojen lisäksi sote-yrityksiltä tulee edellyttää raportointia myös henkilöstökuluista ja ulkopuolisten palveluiden kuluista.
– Nämä hallituksen luonnoksesta puuttuvat tiedot paljastaisivat muun muassa lääkäreiden tulonmuuntoon liittyvää verokikkailua, Vartiala muistuttaa.
Hallituksen uudessa lakiluonnoksessa sote-yrityksille ei myöskään olla säätämässä mitään sanktiota raportointivelvoitteen laiminlyömisestä.
Finnwatch löytää lakiluonnoksen uudesta veroraportointia koskevasta pykälästä kuitenkin jotain hyvääkin. Aiempi lakisesitys jätti epäselväksi, joutuvatko ulkomaiseen konserniin kuuluvat palvelun tuottajat raportoimaan tiedot koko ulkomaisen konsernin osalta. Nyt tämä ongelma on korjattu. Finnwatch on kiittänyt jo aiempaa lakiesitystä lainoihin liittyvien korkokulujen huomioimisesta.
Kaikki hallituspuolueet ovat julkisuudessa olleet huolissaan sote-uudistuksen verotuottovaikutuksista. Esimerkiksi valtionvarainministeri Petteri Orpo antoi vielä maaliskuussa ymmärtää, että kaikkien sote-palveluita tarjoavien yritysten pitäisi tehdä maakohtaiset tilinpäätökset ja niiden olisi maksettava verot Suomeen. Julkisella maakohtaisella veroraportoinnilla yritysten aggressiivinen verosuunnittelu voitaisiin tuoda sote-palveluita valitsevien kansalaisten tietoon.
– Sote-lakiluonnos on verovastuun osalta vielä korjattavissa. Jos tahtoa löytyy, puuttuvat tunnusluvut on helppo lisätä lakiin. Finnwatch tulee esittämään hallitukselle konkreettiset muutosehdotukset veroraportointia koskevan pykälän korjaamiseksi, Vartiala toteaa.
TIEDOTE 17.10.2017
Wärtsilän yritysvastuuta tarkasteleva seurantaraportti kertoo yrityksen toiminnassa tapahtuneen positiivisia edistysaskeleita Finnwatchin edellisen, vuonna 2015 julkaistun raportin julkaisemisen jälkeen. Lisää toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin elämiseen riittävän palkkatason varmistamisessa sekä alihankintaketjun valvonnassa.
Merkittävimpänä parannuksena Finnwatchin seurantaraportti nostaa esiin Wärtsilän Intian Khopolin tehtaalla toimivan itsenäisen ammattiliiton. Aikaisempi ammattiliitto oli hampaaton ja tehtaan johto oli itse kutsunut sen tehtaalle. Nyt virallisesti rekisteröitynyt liitto ajaa työntekijöiden merkityksellisiksi katsomia asioita.
– Työelämän oikeudet tehtaalla toteutuvat parhaiten silloin, kun työntekijät voivat itse valvoa oikeuksiensa toteutumista. Wärtsilän Intian tehtaan uusi liitto on puuttunut muun muassa ylitöiden korvaamisessa aiempina vuosina esiintyneisiin ongelmiin, kertoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Finnwatch kiittää Wärtsilää edelleen työturvallisuuden erinomaisesta tasosta. Järjestö nostaa positiivisena asiana esiin myös Wärtsilän avoimen toiminnan tutkimuksen teon aikana.
– Finnwatch pääsi sisään tehtaalle haastattelemaan työntekijöitä, ja Wärtsilän kanssa käytiin rakentavaa vuoropuhelua, Kultalahti sanoo.
Pelkkiä ruusuja yritykselle ei kuitenkaan jaeta. Finnwatch moittii Wärtsilää edelleen erityisesti tehtaan sopimustyöntekijöiden alhaisista palkoista, jotka eivät välttämättä riitä elämiseen. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien sopimustyötekijöiden osuus tehtaan työvoimasta on suuri, tutkimushetkellä vain puolet tehdastyöntekijöistä oli vakituisessa työsuhteessa.
Myös yrityksen arvoketjujen valvontaa järjestö pitää leväperäisenä. Vuonna 2015 Finnwatch löysi isoja ongelmia yrityksen intialaisen alihankkijan toiminnasta.
– Ensimmäisen raporttimme jälkeen Wärtsilä auditoi Finnwatchin tutkiman intialaisen alihankkijan, havaitsi vakavia ongelmia ja kertoi yrittäneensä korjata niitä. Alihankkijan haluttomuus muutoksiin johti kauppasuhteiden katkaisemiseen, Kultalahti kertoo.
Finnwatch kuitenkin peräänkuuluttaa Wärtsilältä systemaattisempaa otetta alihankintaketjujen riskien arviointiin ja valvontaan.
– Wärtsilä kertoo vahvistavansa alihankintaa erityisesti Aasiasta, mutta yrityksen ihmisoikeusriskien arviointi ja työolojen valvonta ei ole vieläkään läpinäkyvää ja uskottavaa.
Lisätiedot:
Anu Kultalahti
Tutkija
044 719 3096
Yritysvastuujärjestö CORE Coalitionin vasta julkaistun tutkimusraportin mukaan suuryrityksisten tuotantoketjuissa on riskejä, joita ne eivät kerro tai edes tunnista.
Ison-Britanniassa vuonna 2015 voimaan tulleen lain mukaan (UK Modern Slavery Act) kaikkien yritysten, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 36 miljoonaa puntaa, tulee julkaista orjuutta ja ihmiskauppaa koskeva tiedoksianto, jossa ne selvittävät miten ne ehkäisevät näitä ihmisoikeusloukkauksia toiminnassaan.
CORE:n raportti tutki yhteensä 50 yrityksen tiedoksiantoja. Puolet näistä yrityksistä hankki raaka-aineita, joiden yhteydessä tiedetään esiintyvän työriistoa. Tällaisia riskisektoreita ovat esimerkiksi kaakaon tuotanto Länsi-Afrikassa, mica-kiilteen tuotanto Intiassa, palmuöljytuotanto Indonesiassa ja teen tuotanto Intian Assamissa. Toiset 25 tutkittua yritystä toimivat aloilla, joilla tiedetään olevan riski nykyajan orjuuden esiintymiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi vaate- ja kenkäteollisuus, hotellit, rakennusala sekä palveluiden ulkoistaminen.
Ison-Britannian sisäministeriön kehoituksesta huolimatta useat yritykset eivät raportoi edellä mainituista riskeistä tai loukkauksista, joita tiedetään esiintyvän niiden toiminnassa tai tuotantoketjuissa. Raportissa käsitellyistä 50 yrityksestä lähes kaksi kolmasosaa ei tiedoksiannoissaan viittaa lainkaan tuotantoketjuilleen tai toiminta-aloilleen tyypillisiin orjuuden ja ihmiskaupan riskeihin.
Raportti nostaa esiin useita huolestuttavia esimerkkejä.
Kosmetiikkayritykset L'Oréal, Revlon, Boots ja Estée Lauder eivät omissa Britannian lain edellyttämissä tiedoksiannoissaan mainitse lapsityövoimaa mica-kiilteen tuotantoketjuissa. Mica-kiillettä käytetään tuomaan hohtoa meikkeihin. Neljäsosa maailman micasta tulee Koillis-Intiasta, jossa n. 20 000 lapsen arvioidaan työskentelevän sadoissa mica-kaivoksissa.
Suklaayritykset Hershey, Ferrero ja Lindt & Sprüngli eivät käsittele kaakaontuotantoketjujaan, vaikka ilmoittavat muualla julkisesti tuottavansa kaakaota Länsi-Afrikassa, jossa lapsi- ja pakkotyövoiman hyväksikäyttö on kaakaontuotannon laaja ongelma.
Koruyritykset Cartier, Goldsmiths, Pandora, Tiffany ja Signet eivät käsittele lainkaan kullankaivuuseen liittyviä orjuuden ja ihmiskaupan riskejä. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että lähes miljoona lasta työskentelee kaivoksissa ympäri maailman.
Koillis-Intian Assamissa tuotettava tee on olennainen osa English Breakfast -teesekoitusta. Erittäin alhaiset palkat ovat osatekijä alueen teetiloilla tapahtuvaan ihmiskauppaan, mutta vain yksi teeyritys (Bettys and Taylors) mainitsee Assamiin liittyvät riskit tiedoksiannossaan.
Raportin julkaisuun mennessä tutkijat eivät löytäneet tiedoksiantoja Airbnb:ltä, Foot Lockerilta, Fortnum & Masonilta tai Diorilta. Myöskään Cadbury-suklaamerkin omistaja Mondelez ei ole julkaissut erillistä tiedoksiantoa. Suomessa Mondelez tunnetaan paremmin muun muassa Marabou-suklaasta.
Osa yrityksistä saa CORE-järjestöltä kuitenkin myös kiitosta.
Esimerkiksi suklaajätti Mars myöntää, että sen kaakaontuotantoketjussa voi esiintyä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyötä. Myös Nestlé raportoi kattavasti 11 pääasiallisesta ihmisoikeusriskistä tuotannostaan. Rakennusalalla osa yrityksistä on myöntänyt liiketoiminnassaan esiintyvän orjuuteen liittyviä riskejä.
Britannian orjuuden poistamiseen tähtäävä Modern Slavery Act -laki on hyvä askel eteenpäin, ja se on onnistunut tuomaan esiin yritysten ihmisoikeusriskien arviointiin liittyviä heikkouksia. Suomessakin vastaavan kaltaista lainsäädäntöä on jo saatu voimaan, kun kirjanpitolakia muutettiin joulukuussa 2016. Lakimuutoksella toimeenpantiin EU:n ei-taloudellista raportointia koskeva direktiivi, joka edellyttää suuryrityksiltä jatkossa julkista yritysvastuuraportointia muun muassa ihmisoikeusriskeistä.
Seuraava askel sitovan sääntelyn kehittämisessä on kuitenkin lainsäädäntö, joka edellyttää pelkän raportoinnin sijaan yrityksiltä sitovaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta.
Tällainen laki on jo hyväksytty muun muassa Ranskassa. Seuraavaksi Suomi?
Finnfund on julkaissut kommenteille keskustelupaperin verovastuullisuutensa lisäämisestä. Linjausten kunnianhimoa on lisättävä reilusti, jotta kehitysrahoittajan toiminta estää veropakoa kehitysmaista.
Finnwatch ja Kepa kiittävät mahdollisuudesta antaa kommentteja Finnfundin verolinjausten pohjana toimivaan keskustelupaperiin. Järjestöt kuitenkin toteavat, että nykyisessä muodossaan dokumentti rajoittuu lähinnä lain kirjaimen noudattamiseen.
– Finnfundin tulee olla osa ratkaisua, ei ongelmaa. Tämä edellyttää toimimista tavalla, joka poikkeaa yksityisen sijoittajan toiminnasta, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Järjestöjen mukaan Finnfundilla on kehitysrahoittajana vastuu varmistaa, että sen rahoittamat yritykset maksavat kehitysmaihin sen, mitä niissä tapahtuvan taloudellisen toiminnan perusteella kuuluu. Sekä Suomen että kohdemaiden kansalaisilla tulee myös olla mahdollisuus seurata tämän toteutumista.
– Avoimuus tulee kirjata verolinjauksen lähtökohdaksi. Rahasto- ja omistusrakenteiden sekä maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaiseminen ovat edellytyksiä sille, että verovastuullisuutta voidaan arvioida. Alikapitalisointi ja verosopimusshoppailu tulee kieltää, Vartiala sanoo.
Kansainvälisen verojärjestelmän ja kansallisten lakien puutteet mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun, jonka vuoksi kehitysmaat menettävät YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön arvion mukaan vähintään 100 miljardia dollaria vuodessa. Suuri osa tästä toiminnasta on muodollisesti laillista.
Finnwatch julkaisi maaliskuussa joukkorahoituksella tuotetun veroraportin, joka paljasti aggressiivista verosuunnittelua Finnfundin sijoituskohteena olevassa metsärahastossa.
Finnwatch on tuottanut veroparatiiseihin liittyvää tutkimusta vuodesta 2013. Tukemalla työtämme varmistat, että voimme jatkossakin tuoda esiin ihmisoikeusongelmia yritysten globaaleissa toimitusketjuissa sekä puuttua yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijaksi.
Ihmisoikeudet jäävät julkisissa hankinnoissa liian usein hintakilpailun jalkoihin. Järjestöjen tänään julkaisema opas kannustaa vastuullisiin julkisiin hankintoihin.
Tänään julkaistaan julkisille hankkijoille suunnattu Vinkkejä vastuullisten kehitysmaahankintojen tekemiseen -opas, joka tarjoaa käytännön vinkkejä hankintojen vastuullisuuden vahvistamiseen vaihe vaiheelta.
Julkisiin hankintoihin käytetään noin 35 miljardia euroa vuosittain, joka on keskimäärin 16 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Hankinnoista kaksi kolmasosaa tehdään kuntasektorilla.
– Näin suuren ostajan ostokriteerit muokkaavat yritysten toimintatapoja hyvässä ja pahassa, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Vuoden 2017 alussa voimaan astuneen hankintalain myötä kunnilla on entistä vahvempi oikeus huomioida tarjouskilpailussa muutakin kuin hinta. Tuotteiden laatua määrittävät myös tuotteen sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset eli hankkijoilla on oikeus valita ihmisten ja ympäristön kannalta vastuullisesti tuotettuja tuotteita.
Suomesta löytyy jo hankintayksiköitä, jotka ovat vastuullisuuden edelläkävijöitä. Esimerkiksi Vantaalla ja Espoossa on kokeiltu vastuullisten työvaatteiden hankkimista. Finnwatch kehittää yhdessä Hanselin ja KL Kuntahankinnat Oy:n kanssa parhaillaan työkaluja sosiaalisesti vastuullisten elektroniikka- ja huonekaluhankintojen tekemiseen.
Oppaan taustalla on Finnwatchin lisäksi 14 eettistä kuluttamista sekä lasten ja työntekijöiden oikeuksia ajavaa suomalaisjärjestöä.
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
