Eduskunnassa käsitellään parhaillaan EU-neuvoston direktiiviehdotusta rajat ylittävien verojärjestelyjen ilmoittamisesta. Jos direktiivi hyväksytään, EU:n sisällä toimivat yritykset ja niille verojärjestelyjä suunnittelevat palveluntarjoajat joutuvat jatkossa raportoimaan verottajalle tietyistä, aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkit täyttävistä verojärjestelyistä.
Finnwatch pitää direktiiviehdotusta tervetulleena lisätoimenpiteenä aggressiivisen verosuunnittelun torjumisessa.
– Konsultit ja asianajajat, jotka suunnittelevat erilaisia verojärjestelyjä, ovat merkittävässä roolissa aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistajina ja ylläpitäjinä. On hyvä, että niiden toimintaan saadaan lisää läpinäkyvyyttä, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatch on kuluvan vuoden aikana uutisoinut jo kahdesta tapauksesta, joissa verokonsultit ovat suunnitelleet aggressiivisia, hyvin alhaiseen verotuksen tasoon tähtääviä järjestelyjä. Ensimmäinen liittyi kehitysyhteistyövarojen sijoittamiseen Luxemburgin kautta, toinen kansainvälisen kuluttajatuotejätti RB:n veroparatiiseja hyödyntävään liiketoimintamalliin. Molempien järjestelyjen suunnitteluun oli osallistunut tilintarkastus- ja konsulttiyritys PwC.
Hyvästä tavoitteestaan huolimatta direktiivin toteutusta tulisi Finnwatchin mukaan vielä viilata.
Aggressiivisen verosuunnittelun määrittelemisen sijaan direktiiviehdotuksessa on nyt päädytty listaamaan pitkiä tunnusmerkkien listoja raportoinnin kohteeksi tulevista verojärjestelyistä. Tämä tekee direktiivin soveltamisesta hankalaa. Verojärjestelyjä on mahdollista muokata niin, että ne eivät teknisesti vastaa tunnusmerkkilistoja, mutta niillä saavutetaan veroetuja. Komissio vahvistaa jo direktiiviesityksen tausta-aineistoissa, että tunnusmerkkejä saatetaan joutua päivittämään myöhemmin, sillä ne perustuvat olemassa olevaan tietoon verojärjestelyjen rakenteista.
– Direktiiviin pitäisi lisäksi laatia yleinen periaate, jonka täyttävät verojärjestelyt tulee raportoida riippumatta siitä, löytyvätkö ne tunnusmerkkien listasta. Tämä helpottaisi direktiivin soveltamista, Vartiala toteaa.
Tunnusmerkit täyttävistä verojärjestelyistä tulee direktiivin myötä ilmoittaa vain viranomaisille. Direktiivin tavoitteena on, että viranomaiset voisivat näin puuttua järjestelyihin jo ennen niiden toteuttamista tai jopa muuttaa lainsäädäntöä.
Finnwatch muistuttaa, ettei veroviranomaisilla ole toimivaltuuksia lainsäädännön muuttamiseen.
– Yleisimmät verojärjestelymallit ovat olleet veroviranomaisten tiedossa jo vuosikausia, mutta niihin on alettu puuttua poliittisesti vasta julkisen paineen seurauksena. Veroviranomaisilta tulee edellyttää esimerkiksi vuosittaista julkista raporttia, johon kootaan yleiset kuvaukset ilmoitusvelvollisten toimittamista verojärjestelyistä. Tämä mahdollistaa julkisen ja poliittisen keskustelun verojärjestelyistä ja niiden suitsimisesta, Vartiala sanoo.
Ongelmallista direktiiviehdotuksessa on myös ns. main benefit -testi, jonka mukaan osa kansainvälisistä verojärjestelyistä tulee ilmoittaa verottajalle vain, jos niiden ensisijainen tavoite on veroetujen saaminen.
– Pelkästään verotuksellisista syistä tehtävät keinotekoiset järjestelyt ovat jo nyt laittomia, joten verojärjestelyillä saavutetut edut on usein pyritty verhoamaan vain järjestelystä aiheutuneeksi sivutuotteeksi, Vartiala muistuttaa.
Esimerkiksi RB perusteli pyrkineensä veroparatiisijärjestelyillä vain siirtymään lähemmäs asiakkaitaan jäätyään kiinni verojen välttelystä.
Finnwatch katsoo, että main benefit -testi tulee poistaa kokonaan. Kansainväliset verojärjestelyt tulisi Finnwatchin mukaan ilmoittaa aina, kun niiden avulla saavutetaan merkittäviä veroetuja – myös silloin kun veroetujen saavuttaminen ei ole järjestelyn ensisijainen tarkoitus.
EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuuden nimissä vaikutukset kolmansiin maihin, erityisesti kehitysmaihin, tulee huomioida. Kehitysmaat ovat erityisen riippuvaisia yhteisöverotuotoista, ja niiden verotuskyvyn vahvistaminen on yksi Suomen hallituksen kehityspolitikan kärkitavoitteista. Komission esityksen mukaisessa tietojenvaihdossa kehitysmaat eivät kuitenkaan saisi tietoonsa niitä koskettavia verojärjestelyitä.
– Tämä puute puoltaa julkisen raportointivelvoitteen lisäämistä direktiiviin. Vähintäänkin jäsenmaat tulisi velvoittaa jakamaan tiedot niiden kolmansien maiden kanssa, joita raportoidut verojärjestelyt koskettavat, Vartiala sanoo.
Direktiiviehdotuksen julkilausuttu tavoite on vähentää verokonsulttien insentiivejä luoda keinotekoisia verojen minimointiin tähtääviä tuotteita. Finnwatch muistuttaa, että tämän voisi toteuttaa yksinkertaisemminkin – kieltämällä aggressiivisten verojärjestelyjen suunnitteleminen kokonaan.
Kaikkia uusi direktiivi ei miellytä, ja muun muassa EK ehdottaa, ettei direktiiviehdotusta vietäisi lainkaan eteenpäin. Argumentit ovat elinkeinoelämälle tuttuja, ja EK vetoaa taas hallinnolliseen taakkaan.
– Ei taida olla sääntelyhanketta, jota elinkeinoelämä ei vastustaisi hallinnolliseen taakkaan vetoamalla – myös silloin kun se on ilmeisen perusteetonta. Direktiivin myötä verottajalle tulisi käytännössä lähettää sama veromuistio, jonka verokonsultti jo muutenkin laatii asiakkaalleen, Vartiala sanoo.
Hallinnolliseen taakkaan vetoaa myös yli 180 000 suomalaista veronmaksajaa edustava Veronmaksajain Keskusliitto ry, joka vastustaa direktiiviä. Veronmaksajain mukaan "vasta viimeisenä keinona harmaan talouden ja verorikollisuuden torjunnassa tulisi asettaa yrityksille uusia velvoitteita".
– Finnwatch ei voisi olla enempää eri mieltä. Verovälttelyn arkkitehdit on laitettava kuriin sääntelyllä, ja EU:n uusi direktiivi on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.
Finnwatchin lausunto neuvoston direktiiviehdotukseen on luettavissa täällä >>
Kaikki lausunnot ehdotukseen neuvoston direktiiviksi rajat ylittävien järjestelyjen ilmoittamisesta löytyvät täältä >>
Lisää toimenpiteitä aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseksi on listattu Finnwatchin raportissa >>
Työmme ansiosta yritysten agressiiviseen verosuunnitteluun on puututtu myös Suomessa. Toimintamme ei kuitenkaan ole mahdollista ilman yksittäisten ihmisten tukea. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijaksi ja turvaa työmme jatkuminen!
Thaimaan korkein oikeus määräsi eilen broileritila Thammakasetin maksamaan 1,7 miljoonan bahtin (43 000 €) korvaukset 14 myanmarilaiselle siirtotyöntekijälle. Korvaukset liittyvät maksamattomiin palkkoihin, joiden korvaamista Thammakaset oli viivyttänyt valittamalla työviranomaisten päätöksestä aina korkeimpaan oikeuteen asti.
Thammakaset on toiminut alihankkijana broilerijätti Betagrolle, jonka tuotteita on markkinoitu myös Suomessa.
– Korkeimman oikeuden päätös on voitto, mutta nyt maksettavat korvaukset eivät kata kaikkia työntekijöiden vaateita, ja ne koskevat vain kahden vuoden ajanjaksoa, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Työriiston kohteena olleiden siirtotyöntekijöiden työpäivät venyivät Thammakasetissa jopa 20-tuntisiksi, sovittuja palkkoja jätettiin maksamatta, matkustusasiakirjoja takavarikoitiin laittomasti ja heidän liikkumistaan rajoitettiin. Työntekijät työskentelivät pakkotyön kaltaisissa työoloissa tilalla jopa lähes viiden vuoden ajan.
Siirtotyöntekijät ovat nostaneet oikeuskanteen broilerijätti Betagroa, Thammakasetia ja Lopburin työsuojeluviranomaisia vastaan, koska he katsovat, että työsuojeluviranomaisten korvauspäätös ei ole riittävä kattamaan kaikkia työnantajan väärinkäytöksiä heitä kohtaan. Tämä siirtotyöntekijöiden oma kanne on yhä oikeuden käsittelyssä. Päätöstä odotetaan vielä tämän vuoden puolella.
Thammakaset on puolestaan haastanut siirtotyöntekijät ja heitä tukeneen ihmisoikeusaktivisti Andy Hallin oikeuteen kunnianloukkauksesta.
– Oikeusprosessit ovat jälleen merkki siitä, että ihmisoikeusloukkauksien uhrien asema Thaimaassa on hyvin heikko. Varattomat työntekijät saivat osittaiset korvaukset maksamattomista palkoista vasta yli vuoden oikeusprosessin jälkeen, sanoo Sonja Vartiala.
– Nyt Thammakaset koettaa hiljentää arvostelua tehtailemalla kunnianloukkaussyytteitä uhreja ja heitä auttavia tahoja vastaan.
Työntekijöiden taistelua Thaimaan oikeuslaitoksessa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroista. Finnwatch on vuodesta 2015 lähtien kanavoinut ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja muun muassa siirtotyöntekijöitä oikeusjutuissa auttavaan MWRN:n ylläpitämään lakipalveluun. Vuosittaisella 80 000 euron tuella on saatu työriiston uhreille satoja tuhansia euroja korvauksia työlainsäädäntöä rikkovilta yrityksiltä.
– Suomen kehitysyhteistyövaroilla on Finnwatchin ja MWRN:n hankkeessa saatu merkittäviä tuloksia, mutta paljon on vielä tehtävää. Thaimaan tulee ratifioida kaikki ILO:n perussopimukset ja sallia siirtotyöntekijöiden omat ammattiliitot. Ilman järjestäytymisenvapautta siirtotyöntekijöiden oikeuksia ei voida pitkällä tähtäimellä edistää tehokkaasti ja kestävästi, sanoo Vartiala.
Thaimaan broileriteollisuus on viime aikoina joutunut kansainvälisen huomion kohteeksi. Finnwatch ja ruotsalainen Swedwatch julkaisivat kokonaisen raportin teollisuuden ongelmista vuonna 2015.
– Raportti on herättänyt yksittäiset isot kansainväliset yritykset toimimaan työolojen parantamiseksi, mutta Thaimaan broileriteollisuus katsoo edelleen räikeitä ihmisoikeusloukkauksia läpi sormien. Ihmisoikeuspuolustajien ja työriiston uhrien juridinen häirintä saa teollisuudelta hiljaisen hyväksynnän.
Finnwatchin toiminta ihmisarvoisen työn puolesta ei ole mahdollista ilman lahjoittajien tukea. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijoiden joukkoon ja turvaa työmme jatkuminen!
Euroopan parlamentti hyväksyi tänään päätöslauselman, johon sisältyy suositus tullitietojen läpinäkyvyyden lisäämisestä Euroopan unionin alueella. Finnwatchin ajama päätös on askel kohti vastuullisempia tuotantoketjuja.
Eurooppaan tuodaan joka päivä tuotteita, joiden tuotannossa on loukattu ihmisoikeuksia. Ongelmien jäljille päästään kuitenkin vain harvoin, sillä yrityskohtaiset tiedot maahantuonnista ovat EU:ssa käytännössä salaisia. Parlamentissa tänään äänestetty kanta saattaa muuttaa tilannetta tulevaisuudessa.
Päätöslauselma kannustaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita etsimään tapoja lisätä yrityskohtaisten tullitietojen julkisuutta yleisen edun nimissä.
– Tullitiedot kertovat kuka tuotteita lähettää ja kuka vastaanottaa niitä EU:ssa. Tietojen julkistaminen auttaa tunnistamaan sellaisia yrityksiä, jotka tuovat EU:n markkinoille ihmisoikeusloukkauksista epäiltyjen yritysten tuotteita, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti sanoo.
Lisääntynyt tullitietojen läpinäkyvyys parantaa ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi joutuneiden uhrien asemaa. Läpinäkyvyys tasoittaa pelikenttää myös niiden yritysten välillä, jotka vapaaehtoisesti antavat tietoa arvoketjustaan julkisuuteen sekä niiden välillä, jotka eivät näitä tietoja paljasta. Esimerkiksi USA:ssa ja Intiassa tällainen yrityskohtainen tullitieto on jo nyt julkista.
Tullitietojen läpinäkyvyyttä koskevan kohdan lisäksi päätöslauselmaan sisältyy muitakin suosituksia komissiolle, EU:n jäsenvaltioille ja yrityksille tuotantoketjujen avaamiseksi ja sitovan yritysvastuusääntelyn edistämiseksi.
– Vaikka parlamentin päätöslauselmassa onkin kyse kompromissista, on se silti tärkeä askel globaalien arvoketjujen vastuullisuuden edistämiseksi, toteaa Kultalahti.
Parlamentin uutta päätöslauselmaa juhliva Finnwatch on viimeisen vuoden ajan ajanut tullitietojen läpinäkyvyyden lisäämistä EU-tasolla. Järjestön edustajat ovat tavanneet useita europarlamentaarikkoja ja olleet yhteydessä kauppapolitiikasta vastaavaan komissaari Cecilia Malmströmiin sekä verotus- ja tulliasioista vastaavaan komissaari Pierre Moscoviciin.
Marokkolaiset vaativat veden ja sähkönjakelun yksityistämisen purkamista mielenosoituksissa vuonna 2011. Finnfundin rahasto oli sijoittajana ranskalaisen pörssiyhtiö Veolian Marokon tytäryhtiössä.
Finnfund on vastannut tänään julkaisemaamme raporttiin, jossa käsitellään Finnfundin rahastosijoituksia ja niiden vastuullisuutta. Hienoa, että raporttimme sisältää yrityksen mukaan tärkeää pohdintaa ja auttaa puuttumaan epäkohtiin – se on raporttimme tarkoitus.
Finnfundin vastineessa esitetään kuitenkin väitteitä, joihin on syytä vastata.
Finnfund: emme enää rahoita kaikkia Finnwatchin raportissa esiin nostettuja ongelmallisia sijoituskohteita
Finnfund nostaa vastineessaan useaan otteeseen esiin tiedon siitä, että osa Finnwatchin raportissa ongelmalliseksi nostetuista sijoituskohteista on jo poistunut rahastojen salkuista. Tämä on totta, ja tiedot poistuneista sijoituskohteista on mainittu Finnwatchin raportissa siltä osin, kun nämä tiedot on saatu rahastoilta tai Finnfundilta itseltään. Tämä ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että ongelmat on sillä kuitattu.
Sijoituskohteen poistuminen rahastosta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kohde on myyty tai sijoituskohde on maksanut sille annetun lainan takaisin. Finnfundin rahasto on siis sijoittanut näihin ongelmallisiin kohteisiin ja saanut niistä jo tuotot itselleen (ellei sijoituskohde ole mennyt konkurssiin). Rahojen kotiuttaminen ongelmallisesta sijoituskohteesta ei luonnollisesti tee siitä yhtään sen ongelmattomampaa vaan voidaan edelleen kysyä, onko kohde alun alkaenkaan ollut kehityspoliittisesti järkevä.
Finnfund: vain 20% Finnfundin sijoituksista on rahastoissa
Tämä tieto rahastojen osuudesta Finnfundin sijoituksissa tuodaan esiin Finnwatchin raportissa. Vaikka rahastojen osuus sijoituksista on pieni, iso osa Finnfundin raportoimista kehitysvaikutuksista kuten työpaikoista ja veroista syntyy rahastoissa. Ei siis ole lainkaan samantekevää millaisia sijoituksia rahastoihin on tehty ja tehdään jatkossa. Pääasiassa rahastojen luomia paisuteltuja kehitysvaikutuslukuja käytettiin sellaisenaan perusteluna, kun Finnfundille kaavailtiin vuonna 2015 isoa lisärahoitusta.
Finnfund: olemme aiemminkin antaneet tietoja rahastoista julkisuuteen
Finnfund linkkaa vastineeseensa yksittäisiä uutisjuttuja, joissa se on viestinyt rahastojen sijoituskohteista. Finnwatchin raportissa tuodaankin esiin, että tämä toimintatapa on yksityisen sektorin kehitysyhteistyöhankkeissa yleistä: kattavan datan julkaisemisen sijaan esiin poimitaan yksittäisiä menestystarinoita. Yksittäisten menestystarinoiden esiin nostaminen on inhimillistä ja viestinnällisesti järkevää – se ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa koko toiminnasta.
Vuonna 2015 kun Sipilän hallitus oli aikeissa leikata kehitysyhteistyöstä yli 300 miljoonaa ja pääomittaa Finnfundia 130 miljoonalla eurolla, keskustelu Finnfundin sijoitussalkuista kävi kuumana. Finnfund ei silloin antanut tietoja rahastoista julkisuuteen vaan kommentoi muun muassa Suomen Kuvalehdelle ja Helsingin Sanomille, että rahastosalkkujen sisältöä ei kerrota pankki/liikesalaisuuksista johtuvista syistä. Myös Finnwatch kysyi Finnfundilta rahastojen sijoituskohteita ja niiden maksamia veroja vuonna 2015 julkaistuun raporttiin, mutta ei saanut näitä tietoja. Jälkikäteen voidaan kysyä, miksi tietoja ei annettu tuolloin, vaikka nyt voidaan aukottomasti todistaa, että suurin osa niistä olisi voitu julkistaa pankki- ja liikesalaisuuksien estämättä.
Vaikka Finnfundia on arvosteltu rahastojen sijoituskohteiden salaamisesta julkisuudessa toistuvasti, yritys ei ole siitä huolimatta kattavasti julkaissut sijoituskohteita eikä sisällyttänyt tietojen julkistusta uuteenkaan, viime vuoden lopulla päivitettyyn Finnfundin tiedonantopolitiikkaan.
Kuten raportissamme tuodaan esiin, Finnfund sai tarkistaa raportissamme julkaistun sijoituslistauksen ja antoi siihen lisätietoja ja tarkennuksia.
Kaikista rahastoista tietoja ei silti saatu vieläkään, ja vaadimme Finnfundia julkistamaan kaikkien sijoituskohteiden tiedot.
Finnfund: emme sijoita OECD:n Global Forumin veroparatiisilistassa oleviin maihin
OECD:n Global Forumin viranomaisyhteistyöhön ja verotietojen vaihtoon keskittyvä lista ei ole riittävä veroparatiisin tunnistamiseen. Finnfundin mielestä sen rahastosijoituksia ei kuitenkaan tulisi peilata muihin, kattavimpiin ja rahastosijoitusten verokysymykset huomioiviin veroparatiisilistauksiin, sillä valtion antama omistajaohjaus tukeutuu edelleen Global Forumin listaan.
Finnfundin tehtävänä on kanavoida verotuloja kehitysmaihin ja sen tulee siksi käyttää työkaluja, jotka ovat hyödyllisiä – OECD:n Global Forumin lista ei sellainen ole.
On kuitenkin totta, että Finnfundin toiminnan ohjaaminen on ulkoministeriön omistajaohjauksen vastuulla ja ministeriön tulisi varmistaa toiminnan olevan kehityspolitiikan kannalta tarkoituksenmukaisissa uomissa. Finnwatch arvosteleekin raportissaan voimakkaasti ministeriötä löperöistä linjauksista ja ohjeistoista.
Finnfund: sijoituskohteiden jakautuminen toimintamaittain ei kerro euromääräisen omistajaohjaustavoitteen täyttymisestä
Finnfund on perustellut monella tavalla ongelmallisia rahastosijoituksiaan sillä, että rahastojen kautta rahaa kanavoidaan kaikkien köyhimpiin ja hauraimpiin maihin.
Finnwatchin tänään julkaisemassa sijoituslistassa kuitenkin reilusti alle viidennes sijoituskohteissa sijaitsi kaikkein köyhimmissä maissa. Se antaa mielestämme vahvoja viitteitä siitä, miten euromääräiset sijoitukset rahastoissa ovat jakautuneet.
Olemme kuitenkin mielellämme väärässä: Nyt kun sijoituskohteiden lista on tuotu julkisuuteen, ei mikään estä Finnfundia kertomaan julkisuuteen sen osuuksia rahastoista ja rahastojen euromääräisiä sijoitussummia kohdeyrityksiin. Kun luvut ovat julki, meidän ei enää tarvitse arvuutella mihin maihin rahastosijoituksia on kanavoitu eniten.
Finnfund: Lihatuotanto voi vahvistaa ruokaturvaa, esimerkkinä EthioChicken
On totta, että lihatuotanto voi jossain tapauksissa parantaa ruokaturvaa. Esimerkiksi Maailman tila -kirjoista tuttu World Watch -instituutti on suositellut paimentolaisten karjanhoitoa tietyin reunaehdoin kestävänä tapana tuottaa proteiinia kehitysmaissa. Samainen World Watch -instituutti pitää kuitenkin teollisen lihatuotannon kasvua erittäin huolestuttavana niin länsi- kuin kehitysmaissa.
Iso osa Finnfundin salkussa olevista lihasijoituksista kuuluu valitettavasti jälkimmäiseen kategoriaan. Esimerkiksi Zimbabwessa, jossa 1,5 miljoonaa ihmistä kärsii puutteellisen ruokaturvan aiheuttamasta aliravitsemuksesta, Finnfund sijoittaa teolliseen siantuotantoon.
Finnfundin vastineessaan mainitsema EthioChicken ei kuulu Finnwatchin tarkastelemien rahastosijoitusten joukkoon vaan on Finnfundin suora, vuonna 2017 julkistettu sijoitus.
Finnfund: Yksityisten koulujen hyödyt ja haitat eivät ole yksiselitteisiä
Finnfundin mukaan yksityiskoulujen haitat ja hyödyt eivät ole tutkimustiedon valossa yksiselitteisiä. Ihmisoikeuselimet kuitenkin ovat haitoista yhtä mieltä: YK:n lasten oikeuksien komitean mukaan yksityiskoulujen rahoitus kehitysyhteistyövaroilla vaarantaa lasten oikeuksien toteutumisen. Britannialle vuonna 2016 antamassaan suosituksessa komitea kehotti käyttämään kehitysyhteistyövaroja julkisten maksuttomien koulujen tukemiseen ja pidättäytymään yksityiskoulujen rahoittamisesta.
YK:n lasten oikeuksien komitea on kiinnittänyt erityistä huomiota myös Kenian kehitysyhteistyövaroilla tuettuihin yksityiskouluihin, joita löytyy myös Finnfundin rahastosalkuista. Komitean mietinnössä esitettiin huoli maan yksityisten koulujen opetuksen tasosta ja niiden eriarvoistavasta vaikutuksesta.
Finnfund kertoo myös, että yksityinen terveydenhuolto voi tukea julkisen terveydenhuollon kehittymistä. Kun katsoo Finnfundin sijoituskohteita tällä sektorilla, on vaikea nähdä mitä tällä tarkoitetaan.
Esimerkiksi Mosambikissa, jossa Finnfund on sijoittanut rahaston kautta yksityiseen sairaalaan, julkisen puolen terveydenhoitajan konsultaation hinta on eurosenttien luokkaa. Ongelmana kuitenkin on, että julkisella puolella esimerkiksi jonot ovat pitkiä ja lääkkeitä vain vähän saatavilla. Finnfundin rahoittamassa mozambikilaisessa sairaalassa konsultaatio maksaa 70 euroa. Köyhillä mozambikilaisilla ei ole mitään asiaa Finnfundin rahoittamaan sairaalaan.
Finnfundin mukaan se kuitenkin tiedostaa mahdolliset ongelmat ja pohtii siksi tarkkaan, milloin yksityisiä kouluja tai yksityistä terveydenhuoltoa rahoitetaan. Tämä on uutta tietoa, sillä Finnwatchille yritys kertoi, ettei se tavallisesti osallistu rahastojen sijoituskohteiden valintaan. Kiellettyjä ovat vain sijoitukset, jotka on mainittu Finnfundin kieltolistalla. Yksityiskouluja, yksityistä terveydenhuoltoa tai muita Finnwatchin raportissa esiteltyjä ongelmallisia toimialoja listalla ei ole mainittu.
****
Lisäksi Finnfund kommentoi muutamia raportissamme esiin tuotuja yritysesimerkkejä. Nämäkään kommentit eivät aivan vastaa todellisuutta, ja tässä niihin joitain huomioita:
EDL Gen ja Laosin patohanke
Finnfund kertoo, että Finnwatchin raportissa mainitut pakkosiirrot padon tieltä on tehty ennen kuin Finnfund tuli mukaan sijoitukseen. Perustelu on kummallinen: joku muu hoiti likaisen työn padon rakentamisen aikana ja nyt kehitysrahoittaja käärii rahat padon tuottamasta sähköstä?
Finnfund kertoo myös, että kehitysrahoittajan sijoituksen tavoitteena on ollut parantaa alueen asukkaiden elämää. Tämä ei ole tainnut onnistua kovinkaan mallikkaasti. Finnwatchin raportissa siteerataan tuoretta vuonna 2016 alueella tehtyä Sydneyn yliopiston tutkimusta, joka kertoo, että padosta ovat kärsineet kaikkein köyhimmät ja valmiiksi marginalisoituneet ihmiset, joiden tilanne on huonontunut entisestään. Meihin yhteydessä ollut tutkija kertoi padon pakkosiirtojen tieltä tehtyjen uudelleenasutus-hankkeiden olevan Laosinkin mittakaavassa surkealla tolalla.
EDL Gen myy lähes kaiken padon tuottaman sähkön rikkaaseen Thaimaahan, joten edes köyhien talouksien sähköistäminen tai muut collateral damage -henkiset argumentit eivät tässä tapauksessa toimi perusteluna.
Park Cafe
Finnfundin mukaan sen rahaston portfoliosta löytyvä Park Cafe -ketju on suunnattu tavallisille kambodzalaisille. Ketju itse kuitenkin kertoo tähtäävänsä nimenomaan keski- ja yläluokan asiakaskuntaan.
Park Cafen Facebook-sivulla julkaistu hinnasto antaa tästä osviittaa, kun sitä verrataan esimerkiksi kambodzalaisen vaatetehdastyöläisen 153 dollarin kuukausipalkkaan. Park Cafen 2,75 dollaria maksava cappuccino-kuppi vastaa yli 40% tehdastyöläisen päiväpalkasta. Veikkaan, että moni työssä käyvä kambodzalainen duunari jättää kahvin ostamatta – ainakin jos aikoo juoman lisäksi myös syödä, saati ruokkia oman perheensä.
Vaatetehtaassa työskentelevä kambodzalainen ei kuitenkaan ole oikea esimerkki, sillä 90% Kambodzan köyhistä asuu maaseudulla. Köyhimmät elivät Aasian kehityspankin mukaan Kambodzassa 0,7 dollarilla päivässä vuonna 2014. Ostaakseen cappuccinon Finnfundin sijoituskohteesta, heidän olisi siis pitänyt säästää monta päivää. Mahdollinen työpaikka Park Cafessa saatta olla näille ihmisille kaukainen unelma, jonne tie kulkee äärimmäisen eriarvoisen Phnom Penhin slummien kautta.
Vaikka Park Cafe työllistää ihmisiä pääkaupunki Phnom Penissä, on perusteltua kysyä, onko sijoituskohde järkevää kehitysyhteistyövarojen käyttöä ja autetaanko sillä varmasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
Mekong Timber Plantations
Finnfundin mukaan törkeistä ympäristö- ja maakaappaussotkuista tunnettu yritys on otettu sijoitussalkuun siksi, että sen toimintaa voidaan korjata. Hyvä. Odotamme, että yhtiö luovuttaa takaisin kaikki maa-alueet, joita se on vienyt paikkallisväestöltä ilman konsultaatioita. Jos näin ei tehdä, toimitaan taas samoin kuin yllä mainitussa Laosin patoa koskevassa tapauksessa.
Finnwatch paljastaa tuoreessa raportissaan, että Suomen kehitysyhteistyörahoja on sijoitettu Finnfundin rahastojen kautta muun muassa fossiilisiin polttoaineisiin, lihantuotantoon ja yksityiskouluihin. Finnwatch pitää lähes viidennestä sijoituksista Suomen kehityspolitiikan linjausten valossa kyseenalaisena.
Finnwatchin raportti listaa 256 yritystä, joihin Suomen kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu erilaisten rahastojen ja rahoituslaitosten kautta. Varojen sijoittamisesta vastaava kehitysrahoitusyhtiö Finnfund Oy on aiemmin kieltäytynyt antamasta tietoja julkisuuteen liike- ja pankkisalaisuuksiin vedoten.
Ongelmallisten toimialojen lisäksi kehitysyhteistyörahaa on sijoitettu useisiin yrityksiin, joiden palvelut on suunnattu kehitysmaiden tai länsimaiden rikkaalle väestölle.
– Rahastot ovat sijoittaneet yrityksiin, jotka esimerkiksi maahantuovat länsimaisia koruja ja hajuvesiä, rakennuttavat luksustaloja, tarjoavat sisustussuunnittelua tai pyörittävät kuntosaleja. On vaikeaa nähdä miksi tällaista toimintaa rahoitetaan kehitysyhteistyövaroilla, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Raportissa listatuista Finnfundin rahastojen sijoituskohteista 36 prosenttia toimii suhteellisen rikkaissa ylempien tuloluokkien maissa. Vain noin 16 prosentissa tapauksista sijoituskohteen pääasiallinen toiminta tapahtuu köyhimmissä tai kaikkein vähiten kehittyneissä maissa.
– Niin Finnfund kuin ulkoministeriö ovat perustelleet rahastosijoituksia sillä, että niiden avulla rahaa kanavoidaan kaikkein köyhimpiin ja hauraimpiin maihin. Tämä ei näytä pitävän paikkaansa, kun katsotaan Finnwatchin listaamia rahoituksen kohteena olevien yritysten toimintamaita, Vartiala toteaa.
Kourallinen sijoituskohteita sijaitsee kaikkein korkeimman tuloluokan maissa, kuten Euroopan maissa. Tällaisiin maihin Finnfund ei Finnfund-lain mukaan saa sijoittaa lainkaan.
Merkittävä osa Finnfundin raportoimista kehitysvaikutuksista syntyy rahastojen sijoitustoiminnan kautta. Kehitysvaikutuksista julkaistaviin lukuihin lasketaan yhteen kaikki rahastojen sijoituskohteiden maksamat verot, niissä olevat työpaikat ja muut tunnusluvut. Laskelmissa ei huomioida, millä osuudella Finnfund on mukana rahastossa, tai miten suuri rahaston osuus on sijoituskohteena olevassa yrityksessä.
– Finnfundin raportoimat luvut kehitysvaikutuksista johtavat harhaan eikä niistä voi päätellä mitään Finnfundin oman toiminnan tuloksista.
Koska Finnfundin rahastojen sijoituskohteet ovat olleet hämärän peitossa, niiden vastuullisuudesta on tihkunut vain vähän tietoa julkisuuteen. Tänään julkaistua raporttia varten Finnwatch selvitti työoloja muovipakkauksia valmistavassa tehtaassa Ghanassa. Tehdas on Finnfundin Afrikkaan sijoittavan Aureos Africa Fund -rahaston sijoituskohde.
– Haastattelimme työntekijöitä, jotka paiskivat töitä 12 tuntia päivässä minimipalkalla, raportoivat ammatillisen järjestäytymisen rajoittamisesta ja kertoivat vakavista työturvallisuuspuutteista. Oikean käden sormet tehtaalla menettänyt työntekijä sai korvaukset vasta sen jälkeen, kun Finnwatchin keräämät tiedot välitettiin paikalliselle ammattiliitolle. Talousvaikeuksissa oleva tehdas on tällä hetkellä suljettuna, ja työntekijät odottavat Ghanassa rästipalkkojaan.
Finnwatch arvostelee sijoituskohteiden vastuullisuusvalvonnan olevan epämääräistä ja vaatii Finnfundin rahastoja ottamaan käyttöön 3. osapuolen sosiaalisen vastuun auditointeja.
Finnwatchin raportti osoittaa, että Finnfundin rahastosijoituksista löytyy runsaasti myös kohteita, jotka toimialojensa perusteella tukevat Suomen kehityspolitiikan linjauksia.
– Avoimuus rahastosijoitusten kohteista ja sijoitussummista, uskottavan vastuullisuusvalvonnan systemaattinen käyttö sekä kehitysvaikutusten todenmukainen raportointi veisivät Finnfundia oikeaan suuntaan.
Raportti on rahoitettu joukkorahoituksella. Selvitys on saanut tukea myös Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmasta, jota tukee joukko suomalaisia ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä. Työmme ei olisi mahdollista ilman yksittäisten ihmisten tukea. Liity nyt Finnwatchin kuukausitukijaksi ja turvaa työmme jatkuminen!
Lisätiedot
Sonja Vartiala
toiminnanjohtaja
Finnwatch ry
044-5687465
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
