Jo yli 1 000 kuntavaaliehdokasta on sitoutunut edistämään vastuullisia julkisia hankintoja Finnwatchin En osta halvinta -kampanjan kautta.
Ahkerimmin lupauksia vastuullisista hankinnoista ovat antaneet Etelä-Suomen suurten kaupunkien ehdokkaat. Melkein joka neljäs helsinkiläinen valtuustoehdokas on allekirjoittanut sitoumuksen. Kakkosena rintarinnan tulevat Espoo ja Tampere vajaan 15 prosentin osuudella. Turku ja Vantaakin ylittävät kymmenen prosentin rajan. Oulussa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Lahdessa osallistumisprosentti jää vähän alle kymmeneen.
Puolueittain kärkisijat menevät Vihreille, Vasemmistolle ja SDP:lle. Sitoumuksen antaneista ehdokkaista useampi kuin joka neljäs on vihreä, joka viides vasemmistoliittolainen ja joka kahdeksas sosiaalidemokraatti. Keskustan osuus osallistuneista on 10%, Kokoomuksen 7,5%, Perussuomalaisten 5,5% ja Kristillisdemokraattien 5,2%.
Koko maan kuntavaaliehdokkaista kampanjaan on sitoutunut yli 3% ehdokkaista.
Suomessa yhteisillä verovaroilla tehdään vuosittain ostoja noin 30 miljardilla eurolla. Tutkimusten mukaan hankinnoissa ei juuri koskaan kiinnitetä huomiota tuotteiden alkuperään ja sosiaaliseen vastuullisuuteen. Tuotanto-oloista piittaamattomat hankinnat polkevat ihmisoikeuksia ja nakertavat suomalaisen työn kilpailukykyä. Myös halpa palvelu voi tulla kalliiksi, jos palveluntarjoaja välttelee Suomeen maksettavia veroja.
Finnwatchin perinteinen pääsiäissesongin suklaatuotteiden vastuullisuusvertailu kertoo positiivisia uutisia kaakaon ystäville. Vastuullisuussertifioidun suklaan osuus on kasvanut reippaasti Suomen markkinoilla. Vertailussa on huomioitu kaupan ketjujen pääsiäisen sesonkituotteet, jotka sisältävät kaakaota.
– Kaikki vertailussa mukana olleet kaupan ketjut Keskoa lukuun ottamatta ovat lisänneet vastuullisuussertifioidun suklaan osuutta pääsiäisen sesonkituotevalikoimassaan, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Eniten sertifioitujen suklaatuotteiden osuutta edellisvuodesta on kasvattanut S-ryhmä, jonka tämän vuoden koko pääsiäissuklaavalikoimasta 45 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Viime vuonna S-ryhmän valikoimasta 34 prosenttia oli vastuullisuussertifioitu; kasvua on siis tullut peräti 11 prosenttiyksikköä.
Finnwatchin kaakaovertailun ylivoimainen voittaja on kuitenkin jälleen kerran Lidl. Lidlin pääsiässuklaista 71 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Tämä on 7 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna.
– Paitsi että Lidl voittaa muut ketjut sertifioitujen kaakaotuotteiden määrässä, se panostaa myös muita kunnianhimoisempaan kaakaosertifiointiin. Lidlin pääsiäissuklaavalikoimasta valtaosa on Reilun kaupan Cocoa Program -sertifioitu. Muilla ketjuilla yleisin sertifiointi on vähemmän kunnianhimoinen UTZ, kertoo Kultalahti.
Tokmannin sesonkivalikoimasta 34 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Keskon pääsiäissuklaavalikoimasta on edellisvuoden tavoin 28 prosenttia vastuullisuussertifioitu. Stockmann on kasvattanut sertifioidun suklaan osuutta viime vuodesta 9 prosenttiyksiköllä 21 prosenttiin.
Finnwatch on tyytyväinen sertifioidun kaakaon lisääntymiseen markkinoilla, mutta haluaisi nähdä nopeampaa muutosta. Suklaan raaka-aineena käytettävän kaakaon tuotantoon liittyy merkittäviä ihmisoikeusriskejä, kuten lapsityövoiman hyväksikäyttöä.
– Sertifioimatonta suklaata ei tulisi myydä lainkaan. Ensi vuonna haluamme nähdä parhaiden ketjujen yltävän lähelle 100 prosentin sertifiointitulosta. Ison eron tekisi jo se, jos pääsiäisen klassikkotuotteita Kinder- ja Mignon-munia valmistavat Ferrero ja Fazer sertifioisivat kaiken markkinoimansa suklaan.
Lisätiedot:
Anu Kultalahti
tutkija
+358 (0)44 719 3096
anu.kultalahti(a)finnwatch.org
Kaikki vertailussa mukana olleet kaupan ketjut Keskoa lukuun ottamatta ovat lisänneet vastuullisuussertifioidun suklaan osuutta pääsiäisen sesonkituotevalikoimassaan. Eniten sertifioitujen suklaatuotteiden osuutta edellisvuodesta on kasvattanut S-ryhmä, jonka tämän vuoden koko pääsiäissuklaavalikoimasta 45 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Viime vuonna S-ryhmän valikoimasta 34 prosenttia oli vastuullisuussertifioitu; kasvua on siis ollut peräti 11 prosenttiyksikköä.
Vertailun ylivoimainen voittaja on kuitenkin jälleen kerran Lidl. Lidlin valikoimasta 71 prosenttia on vastuullisuussertifioitu. Tämä on 7 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna. Lidl on voittanut Finnwatchin sesonkisuklaavertailut jokaisena vuonna. Vertailuja on tehty vuoden 2014 joulusta asti.
Tokmanni, joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Finnwatchin pääsiäissuklaiden vastuullisuusvertailussa, aloittaa korkealta. Tokmannin sesonkivalikoimasta 34 prosenttia on vastuullisuussertifioitu, ja näin ollen se sijoittuu vertailussa kolmanneksi.
Keskon pääsiäissuklaavalikoimasta on edellisvuoden tavoin 28 prosenttia vastuullisuussertifioitu, kun taas Stockmann on kasvattanut sertifioidun suklaan osuutta viime vuodesta 9 prosenttiyksiköllä 21 prosenttiin.
Vertailussa on huomioitu näiden kaupan ketjujen kaikki ne pääsiäisen sesonkituotteet, jotka sisältävät kaakaota.
Suklaavalmistajat suosivat UTZ-sertifiointia
Suklaatuotteiden keskeisen raaka-aineen, kaakaon, tuotantoon liittyy monia ihmisoikeusriskejä kuten lapsityövoiman hyväksikäyttöä. Muita suklaatuotteiden tyypillisiä riskiraaka-aineita ovat esimerkiksi sokeri, vanilja, pähkinät ja palmuöljy.
Kolmannen osapuolen vastuullisuussertifioinnit ovat kaupan ketjuille ja suklaatuotteiden valmistajille ensisijaisesti suositeltava keino varmistua suklaatuotteissa käytettyjen raaka-aineiden vastuullisuudesta. Suomen pääsiäissuklaamarkkinoilla käytössä ovat UTZ- ja Reilun kaupan Cocoa Program -sertifioinnit.
Lidlin oman merkin pääsiäissuklaatuotteet ovat lähes 100 prosenttisesti Reilun kaupan Cocoa Program -sertifioituja. Yhtä tuotteista on myynnissä sekä Reilun kaupan Cocoa Program- että UTZ-sertifioituna. Muilla vertailussa mukana olleilla kaupan ketjuilla ei ole oman merkin pääsiäissuklaatuotteita valikoimissaan. Lidlin, Keskon ja Tokmannin sesonkivalikoimiin kuuluvat brändisuklaatuotteet ovat UTZ-sertifioituja. S-ryhmän ja Stockmannin valikoimiin kuuluu sekä UTZ- että Reilun kaupan Cocoa Program-sertifioituja brändituotteita.
UTZ-sertifioiduissa suklaatuotteissa joko vähintään 90 prosenttia kyseisen tuotteen valmistuksessa käytetystä kaakaosta on tuotettu UTZin vastuullisuusvalvonnan piiriin kuuluvilla viljelytiloilla tai tuotteen valmistaja on hankkinut ko. tuotteen valmistamiseen tarvittavaa kaakaomäärää vastaavan määrän kaakaota UTZin vastuullisuusvalvonnan piiriin kuuluvilta tiloilta.
UTZ hävisi Finnwatchin vuonna 2016 julkaistussa sertifiointijärjestelmien laatuvertailussa selkeästi Reilulle kaupalle. Reilu kauppa pärjäsi huomattavasti UTZ-sertifiointia paremmin niin kriteerien kattavuutta ja laatua koskevassa osiossa kuin järjestelmien riippumattomuutta ja niiden läpinäkyvyyttä vertailtaessakin.
Finnwatch peräänkuuluttaakin yrityksiltä kriteereiltään kunnianhimoisimpien sertifiointijärjestelmien käyttöä kaakaon vastuullisuuden varmentamiseen.
Reilu kauppa on eri kuin Reilun kaupan Cocoa Program
Reilu kauppa -sertifioiduissa suklaatuotteissa myös muiden ko. tuotteen valmistukseen käytettyjen riskiraaka-aineiden, joille on olemassa Reilun kaupan standardi, kuin vain kaakaon tulee olla 100 prosenttisesti sertifioitua alkuperää. Yhdenkään tässä selvityksessä mukana olleen kaupan ketjun sesonkivalikoimissa ei ollut Reilu kauppa -sertifioituja pääsiäissuklaatuotteita.
Reilun kaupan Cocoa Program on sertifioidun kaakaon hankintaohjelma, joka on luotu edistämään Reilu kauppa -sertifioidun kaakaon käyttöä. Reilun kaupan Cocoa Program -sertifioiduissa tuotteissa tuotteen valmistaja on hankkinut vähintään ko. tuotteen valmistamiseen tarvittavaa määrää vastaavan määrän kaakaota Reilun kaupan vastuullisuusvalvonnan piiriin kuuluvilta viljelijöiltä, mutta muiden tuotteen valmistukseen käytettyjen riskiraaka-aineiden tuotannon ei edellytetä olevan järjestelmän vastuullisuusvalvonnan piirissä.
Suklaatuotteiden valmistajat voivat hankkia myös pienempiä määriä Reilu kauppa -sertifioitua kaakaota Cocoa Program -hankintaohjelman kautta, mutta silloin ne eivät voi käyttää ohjelmaan viittaavaa sertifiointimerkkiä valmiissa tuotteissa. Tällaiseen yhteistyöhön Reilun kaupan järjestelmän kanssa osallistuu mm. Kinder-munia valmistava Ferrero.
Finnwatchille pelkkä hankintaohjelmaan osallistuminen ei riitä. Yritysten tulee hankkia kaikki käyttämänsä kaakao Reilun kaupan järjestelmän kautta ja viestiä sertifioinnista kuluttajalle tuotteessa. Ferreron tulisi siten ottaa Reilun kaupan Cocoa Program -sertifiointi käyttöön tuotteissaan.
Finnwatch pitää positiivisena sitä, että Reilun kaupan Cocoa Program on selvästi lisännyt Reilu kauppa -sertifioidun kaakaon käyttöä pääsiäisen sesonkisuklaatuotteissa. Ihmisoikeusongelmat muiden suklaan raaka-aineiden kuten pähkinöiden, vaniljan ja sokerin tuotannossa eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Finnwatch suositteleekin kaikille kaupan ketjuille siirtymistä asteittain kohti Reilu kauppa -sertifioituja suklaatuotteita.
Pääsiäisen klassikko ei ole vastuullisuussertifioitu
Perinteisin pääsiäisen suklaaherkku lienee Fazerin Mignon-muna, jolla ei kuitenkaan ole vastuullisuussertifiointia.
Fazer käyttää osittain UTZ-, Reilu kauppa tai Rainforest Alliance -sertifioitua kaakaota suklaatuotteiden valmistuksessa. Fazerin mukaan sen tavoitteena on, että tämän vuoden aikana 70 prosenttia sen hankkimasta kaakaosta kuuluisi jonkin näistä ohjelmista valvonnan piiriin. Fazer ei kuitenkaan ole julkaissut sertifiointijärjestelmäkohtaisia tavoitelukuja sen kaakaohankinnoista. Lisäksi Fazerin mukaan käytännössä kaakaon saatavuuden ja laadun vaihtelut vaikuttavat siihen, mitä eri järjestelmien osuudet tulevat lopulta olemaan.
Loput Fazerin hankkimasta kaakaosta tulee yrityksen omien vastuullisuusohjelmien piiristä. Finnwatchin näkemyksen mukaan yritysten omat vastuullisuusohjelmat eivät voi korvata riippumattoman kolmannen osapuolen valvontaa. Finnwatch kehottaakin Fazeria paitsi lisäämään läpinäkyvyyttä sen hankinnoista myös siirtymään kokonaan vastuullisuussertifioidun kaakaon käyttöön.
Finnwatchin aiemmat sesonkisuklaavertailut:
Joulukohvehdit 2016 luettavissa täällä >>
Pääsiäissuklaa 2016 luettavissa täällä >>
Joulukonvehdit 2015 luettavissa täällä >>
Pääsiäissuklaa 2015 luettavissa täällä >>
Joulukonvehdit 2014 luettavissa täällä >>
Lisätietoa vastuullisuussertifikaateista täällä >> 
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Finnfund on eilen illalla 23.3. julkaissut uuden vastineen Finnwatchin 14.3. julkaisemaan raporttiin, jossa yhtiön sijoituskohteena olevaa metsärahastoa (Dasos Timberland Fund I, myöhemmin DTF I) arvosteltiin aggressiivisesta verosuunnittelusta. Finnfundin vastine on samalla sen selvitys ulkoministeriölle.
Finnfundin vastine ei sisällä uutta tietoa, jonka perusteella Finnwatchin tulisi uudelleenarvioida näkemystään yhtiön sijoituskohteena olevan DTF I -rahaston verovastuullisuudesta.
Vastaamme Finnfundin vastineeseen seuraavassa ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen kohta kohdalta väite kerrallaan.
1. Yleistä
Finnfundin vastineen pääasiallisena tarkoituksena on väittää, ettei Finnwatchin raportissa kuvattua rahastorakennetta ole käytetty aggressiiviseen verosuunnitteluun. Finnfundin mukaan rakenteella on vain pyritty estämään kaksinkertainen verotus. Väite ei pidä paikkaansa.
Kuvaamme yksinkertaistetusti tässä vielä kerran Finnfundin metsärahaston rakenteen ja siitä aiheutuvat verovaikutukset:
– DTF I on kanavoinut rahoitusta Malesiaan n. 14 % -korkoisina lainoina yhdessä toisen sijoitusrahaston kanssa. Ei-lainamuotoista pääomaa yhtiöön on sijoitettu vain prosentin kymmenyksiä. Lainojen korot ovat vähennyskelpoisia Malesiassa verotettavasta tulosta, eli ne pienentävät Malesian verotuloja. Rahoituksen lainapainotteisuuden ja korkeiden korkojen vuoksi Malesiaan ei välttämättä jää lainkaan yhteisöverotuottoja, vaikka voitot kertyvät siellä harjoitetusta toiminnasta.
– DTF I on yhdessä toisen rahaston kanssa solminut Luxemburgin kanssa ATA-sopimuksen, jonka seurauksena Malesiasta kertyneitä korkotuloja verotetaan Luxemburgissa hyvin alhaisella verokannalla. Käytännössä tämä johtaa siihen, että Malesiassa kertynyttä tuloa ei veroteta täysimääräisesti missään valtiossa. Järjestelyllä ei siis ole pyritty kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen vaan nollaverotukseen. Jos DTF I ei olisi saanut Luxemburgilta verovapautussopimusta, tulo olisi verotettu Luxemburgissa 29 % prosentin verokannalla. Jos taas rahoitus ei olisi ollut velkapainotteista, jolloin korkoja ei olisi vähennetty Malesiassa, Malesia verottaisi tuloa 25 % verokannalla (verokanta laski 24 %:iin vuonna 2016).
Edellä kuvatun kaltaista järjestelyä, jossa yhdistyy korkojen epäsymmetrinen verotuskohtelu lainan saajan ja antajan maissa sekä rahoituksen velkapainotus, kutsutaan alikapitalisoinniksi. Alikapitalisointi on OECD:n mukaan tyypillisimpiä aggressiivisen verosuunnittelun muotoja (aiheesta voi lukea lisää esim. tästä OECD:n taustapaperista). Finnfund toteaa tämän itsekin vastineessa, kuten senkin, että esimerkiksi EU:n ensi vuonna toimeenpantava veronkiertodirektiivi puuttuu juuri tällaisiin järjestelyihin. On valitettavaa, että kehitysyhteistyön nimissä toimiva sijoittaja käyttää nykylainsäädännön porsaanreikiä hyväkseen vähentääkseen kohdevaltion verotuloja.
Euroopan komissio on katsonut Luxemburgin antamat em. ATA-sopimukset laittomaksi valtion tueksi (ks. esim. komission päätös vuodelta 2015). Niiden vuoksi Luxemburgia pidetään yleisesti veroparatiisina. Luxemburgin verosopimukset ovat yleisten kansainvälisen verotuksen periaatteiden vastaisia ja osa niistä on todettu myös Luxemburgin oman lainsäädännön vastaisiksi.
Finnfundin metsärahaston järjestely on hyvin yksinkertainen ja klassinen esimerkki rakenteesta, jonka tarkoituksena on välttää veroja sijoituskohteissa. Toisin kuin Finnfund väittää, järjestelyllä ei vältetä kaksinkertaista verotusta, vaan sillä vältetään maksamasta täysimääräisesti veroa mihinkään maahan.
2. Moni muu vastuullinen sijoittaja on sijoittanut samaan rahastoon
Finnfundin näkemyksen mukaan muiden institutionaalisten sijoittajien, kuten esimerkiksi eläkeyhtiö Ilmarisen, osallistuminen rahastoon kertoo sen verovastuullisuudesta. Väite ei osoita millään tavoin sitä, että sijoitukseen ei liittyisi aggressiivista verosuunnittelua. Institutionaaliset sijoittajat ovat olleet mukana useissa julkisuutta saaneissa verovälttelytapauksissa. Tuoreita tapauksia olivat esimerkiksi sähkönsiirtoyhtiöiden Carunan ja Elenian tapaukset, joiden molempien taustalla oli suomalaista eläkerahaa.
3. Finnwatch ei tavannut Dasos Capitalia henkilökohtaisesti
Finnfund pitää edelleen olennaisena sitä, että emme ole tavanneet Dasos Capitalin edustajaa henkilökohtaisesti. Väitteen tavoitteena lienee vihjata siitä, että Dasos Capital tai Finnfund eivät ole saaneet riittävästi mahdollisuuksia kommentoida raporttia ennen sen julkaisua. Tämä ei pidä paikkaansa. Dasos Capitalin ja Finnfundin kanssa käytyä vuoropuhelua on käsitelty perusteellisesti eilen julkaistussa kirjoituksessamme.
Finnwatch on tehnyt kaikkensa kuullakseen niin Dasos Capitalia kuin Finnfundia ennen DTF I -rahaston toimintaa käsittelevän raportin julkaisua. Samaa avoimeen vuoropuheluun tähtäävää toimintaa ei valitettavasti ole nähty Finnfundin puolelta. Yritys ei ole edelleenkään vastannut kaikkiin Finnwatchin esittämiin kysymyksiin. Eilen illalla yritys lähetti vastineensa ensin medialle (HS uutisoi Finfundin vastineen jo klo 19.33) ja vasta sitten tunteja myöhemmin Finnwatchille (Finnwatchin sähköpostiin vastine tuli klo 20.53).
4. DTF I -rahaston rakenne ei tähtää veronkiertoon
Finnfund väittää Finnwatchin väittäneen DTF I -rahaston rakenteen viittaavan laittomaan veronkiertoon. Tällaista väitettä emme ole tehneet. Sen sijaan toteamme, että rahaston rakenteella pyritään aggressiiviseen verosuunnitteluun. Tämä käy ilmi lukemalla raporttimme (lukemisen voi aloittaa esimerkiksi luvusta 1: "Aggressiivista verosuunnittelua Finnfundin sijoitusrahastossa"). Veronkierto on laitonta toimintaa. Aggressiivinen verosuunnittelu on usein laillista, mutta vastuutonta ja verolainsäädännön hengen vastaista toimintaa. Finnfundin kohdalla aggressiivinen verosuunnittelu on myös yrityksen toiminnan kehityspoliittisen tarkoituksen vastaista.
Vastineensa lopussa Finnfund toistaa väitteen uudelleen ja kertoo Finnwatchin väittäneen myös Finnfundin osallistuneen laittomaan veronkiertoon. Kuten edellä on todettu, emme ole esittäneet tällaistakaan väitettä.
Finnfundin ja DTF I -rahaston sijaan Finnwatch epäilee ko. rahastoon liittyvän hallinnointiyhtiö Dasos SA:n ja sen emoyhtiön Dasos Capitalin toimintaan liittyvän laitonta veronkiertoa. Tulkintaamme perustellaan tuloverolain ja väliyhteisölain pohjalta raportin sivulla 9. Finnwatch on toimittanut aineistonsa Verohallinnon tutkittavaksi. Verohallinnon tehtävänä on arvioida järjestelyn lainmukaisuus esimerkiksi Suomen väliyhteisölain pohjalta.
5. Finnwatch sekoittaa tarkoitushakuisesti Dasos SA:n ja DTF I-rahaston
Toisin kuin Finnfund väittää, raportissa ei esitetä, että Dasos SA olisi DTF I:n emoyhtiö eikä näiden toimintaa sekoiteta missään vaiheessa. Dasos SA:n rooli on todettu raportissa yksiselitteisesti, mm. näin: ”Muistiossa esitellään yksityiskohtaisesti Dasos Capital Oy:n suunnitelma perustaa erillinen Luxemburgiin rekisteröitävä tytäryhtiö Dasos SA (myöhemmin Dasos). Dasosin tehtävänä on hallinnoida Dasos Capital Oy:n perustamaa Dasos Timberland Fund I -rahastoa, jossa myös Finnfund on yhtenä sijoittajana. Dasos omistaa myös suoraan pienen osuuden rahastosta”. Sivulla 9 oleva kaavio rahastosta ja siihen liittyvistä yhtiöistä ei sisällä virheitä.
Finnwatchin raportissa Dasos SA:n verojärjestely on kuvattu kokonaan erillisessä luvussa 1.1. DTF I:n Luxemburgissa sijaitsevien tytäryhtiöiden verojärjestelyt on kuvattu erillisessä luvussa 1.2, ja Malesiaan liittyvät Balber Financen järjestelyt on kuvattu erillisessä luvussa 1.3.
6. Finnwatch väittää korkokulujen ajaneen malesialaisen Hijauanin tappiolliseksi. Finnwatch ei pysty osoittamaan laskelmaa Malesian veromenetyksistä.
Vastineessaan Finnfund väittää Finnwatchin todenneen, että Hijauan on ajettu tappiolliseksi korkeilla korkokuluilla. Lukemalla raportti selviäisi kuitenkin, ettemme ole tällaista väittäneet. Raportissa todetaan: ”Luxemburgiin maksettavat korkokulut voidaan kuitenkin vähentää verotettavasta tulosta. Näin velkajärjestelyllä voidaan vähentää Malesiaan maksettavaa veroa.” Tämä on kiistaton fakta.
Lisäksi Finnfund toteaa, ettemme ole pystyneet esittämään laskelmaa Malesian veromenetyksistä ja antaa ymmärtää, ettei verojärjestelyistä voitaisi tehdä johtopäätöksiä ilman niitä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Aggressiivinen verosuunnittelu ja sen seuraukset sekä Malesiassa että Luxemburgissa on kuvattu yksityiskohtaisesti verkosta löytyvässä Luxemburgin kanssa solmitussa ATA-sopimuksessa. ATA-sopimuksissa on myös kuvattu malesialaisen sijoituskohteen tytäryhtiölle saatu väliaikainen veroloma. Tiedot on myös vahvistettu Luxemburgin tilinpäätöksiltä. Finnwatch on pyytänyt Finnfundilta Malesian tilinpäätöstietoja, joilta Malesiaan mahdollisesti maksetut verot voitaisiin todentaa tarkemmin. Finnfund ei ole toimittanut tilinpäätöksiä eikä se myöskään vastineessaan väitä, etteivät korot pienentäisi verotettavaa tuloa Malesiassa.
7. Finnfundin järjestelyn tarkoituksena on saada verosopimusedut sijoittajien käyttöön Luxemburgissa
Finnfund kompastuu omaan nokkeluuteensa, kun se kuvaa miksi järjestelyssä on käytetty luxemburgilaista väliyhtiötä. Finnfundin mukaan järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että rahasto saa verosopimusetuja. Yritys kirjoittaa: ”rakenteella pyritään selkeyttämään sijoittajiin kohdistuvaa verotusta niin, että se tapahtuisi yksinomaan toiminnan kohdemaassa ja tuottoa kotiutettaessa. Rahasto on verovapaa Luxemburgissa. Jos tällainen verovapaa yhtiö sijoittaisi suoraan Malesiaan, se joutuisi ilman DTF I -rahastossa käytetyn kaltaista väliyhtiörakennetta maksamaan Malesiassa yhteisöveron lisäksi lähdeveroa, eikä kykenisi hyödyntämään maiden välistä verosopimusta, kuten nykyisessä rakenteessa tapahtuu.”
OECD kutsuu tällaista järjestelyä verosopimuskeinotteluksi, joka on yleinen aggressiivisen verosuunnittelun muoto. Finnfund siis toteaa itsekin rahaston järjestelyn olevan aggressiivista verosuunnittelua. OECD:ssa solmitaan kesäkuussa kansainvälinen verosopimus, jolla on tarkoitus estää kuvatun kaltainen verosopimuskeinottelu. Verosopimuskeinottelun mekanismeja ja sopimusshoppailua estävää LOB-säännöstä on kuvattu tarkemmin Finnwatchin tuoreessa raportissa sivulla 23–25.
8. Rahaston perustaminen Suomeen olisi johtanut joidenkin osakkaiden kaksinkertaiseen verotukseen
Finnfund toistaa edelleen väitettä siitä, että Luxemburgin käyttäminen järjestelyssä oli tarpeen, koska suomalaisen rahaston käyttäminen olisi johtanut eräiden ulkomaisten sijoittajien tuotto-osuuden verottamiseen Suomessa. Väite on sama, jonka Dasos Capital esitti omilla verkkosivuillaan kommentoidessaan raporttia Finnwatchille ennen sen julkaisua. Totesimme jo raportissamme (ks. s. 12), että käsitys perustuu vanhaan lainsäädäntöön, jota muutettiin jo vuonna 2005.
Emme ole myöskään kritisoineet rahastoa sen sijoittautumisesta Luxemburgiin vaan siitä, että se on harjoittanut edellä kuvattua aggressiivista verosuunnittelua.
9. Finnfundin sijoitusrahastolla ei ole määräysvaltaa malesialaiseen yhtiöön sijoittavassa Balber Financessa (myöhemmin BF)
Finnfund toistaa raportissa esitetyn faktan, että DTF I:n osuus Malesiaan sijoittavasta BF:stä on 30,69 % eikä se siten käytä määräysvaltaa yhtiössä. Tällä Finnfund yrittää ilmeisesti pestä kätensä BF:n harjoittamasta verosuunnittelusta. Tarkoitushakuisesti Finnfund jättää mainitsematta, että DTF I -rahasto on yhdessä BF:n muiden osakkaiden kanssa solminut Luxemburgin kanssa ATA-sopimuksen, jonka seurauksena Malesiasta kertyneitä korkotuloja verotetaan hyvin alhaisella verokannalla. Määräysvaltaa on siis käytetty verosuunnitteluun yhdessä muiden osakkaiden kanssa.
Kuten Finnwatchin raportista käy ilmi, Balberin toinen osakas 69,31 prosentin osuudella on nykyään TAFF-rahasto, jossa Finnfund on myös sijoittajana. Finnfund on siis osakkaana molemmissa rahastoissa, jotka yhdessä omistavat Hijauanin kokonaan. Molempien rahastojen lainat Balberiin on tehty saman suuruisilla koroilla. Balber lainaa rahat edelleen malesialaiselle sijoituskohteelle Hijauanille.
10. Finnfund ei ymmärrä aggressiivisen verosuunnittelun aiheuttamia markkinahäiriöitä Suomessa
Finnfund antaa ymmärtää, ettei se ole ymmärtänyt, millä tavoin Luxemburgista käsin tehty aggressiivinen verosuunnittelu on antanut Finnfundin sijoitusrahaston suomalaiselle kohdeyhtiölle kilpailuetua. Lukemalla kohdeyhtiöiden tilinpäätöksiä (ks. Finnwatchin raportin alaviite numero 32) selviää, että Luxemburgiin maksetut korot ovat pienentäneet kahden suomalaisen metsäyhtiön verotettavan tulon hyvin pieneksi. Vastaavasti korkojen verotus Luxemburgissa on matalaa. Tällaista veroetua ei ole tarjolla kotimaisille metsänomistajille.
Finnwatch ei ole ainoa, joka on käsitellyt Dasos Capitalin aggressiivisten metsäsijoitusten vaikutuksia Suomessa. Lisätietoa aiheesta saa esimerkiksi Metsätieteen aikakauskirjassa julkaistusta tieteellisestä Esa-Jussi Viitalan ja Jussi Leppäsen artikkelista, joka löytyy myös Finnwatchin raportin alaviitteestä numero 31.
Finnfund ei saisi lain mukaan sijoittaa Suomeen. Tästä lisää kohdassa 13.
11. Finnwatch antaa virheellistä tietoa Finnfundin sijoitussalkkujen avoimuudesta
Finnfund kertoo vastineessa, että olisimme raportissa väittäneet, ettei Finnfund kertoisi uusien sijoitustensa kohteita. Emme ole raportissa näin väittäneet. Totesimme sen sijaan, ettei Finnfund ole julkistanut sijoitussalkkujensa sisältöä. Väite pitää paikkansa. Finnfundin verkkosivuilta ei edelleenkään ilmene sen kaikkien rahastosijoitusten kohdeyhtiöitä. Tämä koskee myös raportissa käsiteltyjä DTF I- ja TAFF-rahastoja. Finnfund on väittänyt rahastosalkkujen salassapidon syynä olevan yhtiötä sitova pankkisalaisuus.
12. Finnfundilla on prosessit, joilla se pyrkii estämään aggressiivista verosuunnittelua sijoitustoiminnassaan
Finnfund väittää vastauksensa lopussa, että se pyrkii välttämään aggressiivista verosuunnittelua sijoituksissaan. Kuten edellä kuvasimme, Finnfund ei ole DTF I -rahaston tapauksessa onnistunut tavoitteessaan. Näyttää myös siltä, että Finnfund ei tunnista aggressiivista verosuunnittelua edes silloin, kun se osoitetaan sille rautalangasta tilinpäätöstietojen analyysilla ja rohkeiden Luxemburgista asiakirjoja vuotaneiden aktivistien julkaisemilla ATA-asiakirjoilla. Toivomme, että Finnfund kehittää niin prosessejaan kuin verovastuullisuutta koskevaa osaamistaan. Ensimmäinen askel toiminnan muuttamiseen on sattuneiden virheiden myöntäminen ja tunnustaminen. DTF I -rahaston kohdalla Finnfund keskittyy faktojen kieltämiseen, asian vierestä puhumiseen ja Finnwatchin syyttelemiseen joukolla olkinukkeja.
13. Finnfundin johtokunta on antanut Finnfundille luvan sijoittaa kehitysyhteistyövaroja Suomeen
Vastauksen kohdassa 8 Finnfund käsittelee lukuisia kertoja esittämäämme kysymystä siitä, onko se sijoittanut DTF I -rahaston kautta muualle kuin kehitysmaihin, tässä tapauksessa muun muassa Suomeen ja Viroon. Tästä huolimatta Finnfund ei edelleenkään vastaa kysymykseemme suoraan. Sen sijaan yritys toteaa, että Finnfundin johtokunta on todennut sijoituksen Finnfund-lain mukaiseksi. Tulkitsemme tämän siten, että kehitysyhteistyövaroja on sijoitettu mm. Suomeen DTF I -rahaston kautta johtokunnan luvalla. Toteamme lisäksi, että Finnfund-lain mukaan Finnfund ei saa ilman valtioneuvoston lupaa sijoittaa näihin maihin. Finnfund ei ole esittänyt, että se olisi saanut valtioneuvostolta tällaista lupaa. Siksi näyttää edelleen siltä, että Finnfundin sijoitus DTF I -rahastoon on lain vastainen.
14. Onko Malesiaan sijoitettu 15 miljoonaa euroa?
Finnfund toistaa vastineessaan väitteen siitä, että Malesiaan on sijoitettu DTF I -rahaston toimesta 15 miljoonaa euroa. Finnwatchin läpikäymät tilinpäätöstiedot eivät tue väitettä. Tilinpäätösten mukaan vuonna 2015 Malesiaan oli sijoitettu pääasiassa velkarahaa 12,6 miljoonaa euroa, josta lähes 2 miljoonaa on pääomitettuja korkoja. Finnwatch kysyi asiasta Finnfundilta 16.3, mutta ei ole saanut vieläkään vastausta.
TIEDOTE 21.3.2017
Finnwatchin uusi raportti tarkastelee julkisissa hankinnoissa käytettävän luonnonkiven vastuullisuutta. Julkisissa hankinnoissa käytetään paljon tuontikiveä, jota tuodaan ylivoimaisesti eniten Kiinasta.
– Kiinalaisen kiven jäljitettävyydessä louhimoihin on isoja ongelmia ja huonot työolot jäävät piiloon. Kiven alkuperä ei ole aina tiedossa edes sitä myyvällä yrityksellä, kertoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.
Kiinalaiseen kivituotantoon liittyy isoja ihmisoikeusriskejä kuten ongelmia työterveydessä ja -turvallisuudessa sekä järjestäytymisvapaudessa.
Finnwatchin mukaan tilannetta heikentää se, että suurimmalla osalla kiveä Suomeen maahantuovista yrityksistä ei ole käytössään uskottavia alihankintaketjun vastuullisuutta koskevia linjauksia tai valvontakäytäntöjä.
– Kiven maahantuojat ovat saaneet olla rauhassa kyselyiltä. Suomen julkisissa hankinnoissa ei huomioida juuri lainkaan alihankintaketjujen ihmisoikeuskysymyksiä. Usein pelkkä halpa hinta riittää kilpailutusten voittamiseen.
Halpa kiinalainen tuontikivi on monissa paikoissa jopa syrjäyttänyt kotimaisen kiven. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rakentamispalvelun vuonna 2015 käyttämistä kivistä noin 95 prosenttia tuotiin Kiinasta.
Finnwatch muistuttaa, että rakennuskivien vastuullisuuteen voitaisiin helposti vaikuttaa käyttämällä sosiaalisen vastuun kriteereitä julkisissa hankinnoissa.
– Ruotsissa kivihankintojen vastuullisuudessa ollaan valovuosia edellä. Edelläkävijäkunnat ovat asettaneet kivihankinnoille yhteisiä sosiaalisen vastuun kriteereitä, tekevät omia auditointeja maahantuodun kiven alihankintaketjuihin ja edellyttävät kiven 100 prosenttista jäljitettävyyttä, Kultalahti toteaa.
Finnwatch kampanjoi kuntavaalien alla vastuullisten julkisten hankintojen puolesta En osta halvinta -kampanjallaan.
– Suomessa hankintalain kokonaisuudistuksessa ei tehty sosiaalisen vastuullisuuden huomiointia pakolliseksi. Kuntien kiviostojen ja muiden hankintojen vastuullisuus on edelleen kiinni kuntapäättäjien aktiivisuudesta, Kultalahti muistuttaa.
Lisätiedot:
Anu Kultalahti
tutkija
044 719 3096
anu.kultalahti (a) finnwatch.org
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
