TIEDOTE 29.10. 
Thaimaan Prakanongin tuomioistuin on tänään hylännyt Finnwatchin tutkijaa Andy Hallia vastaan nostetut syytteet ananasmehutehdas Natural Fruit -tehtaan käynnistämässä oikeusjutussa. Natural Fruit oli haastanut tutkijan oikeuteen Finnwatchin vuonna 2013 julkaiseman kaupan oman merkin tuotteita käsitelleen raportin takia. Raportti paljasti vakavia työelämänoikeuksien loukkauksia ananasmehujen tuotannossa.
Oikeuden päätöksen mukaan syytteet on hylätty Hallin kuulusteluprosessissa tapahtuneiden laittomuuksien takia.
– Olemme helpottuneita ja iloisia siitä, että oikeus toteutui ja syytteet hylättiin, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Tuomiota edeltäneessä, Thaimaassa 2.–10.9. pidetyssä oikeudenkäynnissä kuultiin muun muassa Natural Fruitin työntekijöitä. Myanmarilainen siirtotyöntekijä todisti tehtaan palkkaavan alaikäisiä lapsia ja maksavan työntekijöille laittoman alhaisia palkkoja.
– Oikeudenkäynti oli jälleen uusi vahvistus sille, että tehtaan työoloissa on Finnwatchin raportin paljastamia vakavia ongelmia. Thaimaan viranomaisten tulee välittömästi käynnistää toimenpiteet Natural Fruitin työolojen korjaamiseksi ja tehtaan oikeuteen saattamiseksi.
Tänään päättynyt oikeudenkäynti on ensimmäinen neljästä Natural Fruit -tehtaan Hallia vastaan käynnistämästä oikeusjutusta. Seuraava oikeudenkäynti käynnistyy heti seuraavana päivänä 30.10.2014. Jos Hall todetaan syylliseksi, hän voi saada jopa seitsemän vuotta vankeutta sekä joutua maksamaan miljoonien eurojen vahingonkorvaukset.
Finnwatch vaatii Natural Fruitia luopumaan kaikista muista Andy Hallia vastaan nostetuista syytteistä. Finnwatch ja sadat muut kansalaisjärjestöt pitävät oikeustoimia juridisena häirintänä, jonka tarkoituksena on haitata ihmisoikeuksien puolesta toimivan Andy Hallin ja Finnwatchin työtä.
Andy Hallin puolesta järjestetään tänään mielenosoituksia Suomessa, Alankomaissa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa mielenosoitus kokoontuu Helsingissä Thaimaan suurlähetystön eteen klo 9–11 (Bulevardi 12, Ruttopuiston puolella). Tilaisuudessa puhuvat Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin puheenjohtaja Henri Lindholm, Palvelualojen Ammattiliiton PAMin edustajiston puheejohtaja Joonas Tuomivaara sekä S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen.
Lisätietoa antavat:
1. Sonja Vartiala, toiminnanjohtaja, Finnwatch: +358(0)445687465, sonja.vartiala (a) finnwatch.org
2. Andy Hall, tutkija: +66(0)846119209, andyjhall1979 (a) gmail.com, twitter @atomicalandy
3. Nakhon Chomphuchart, Legal Advisor to Andy Hall: +66(0)818473086, nakhonct (a) gmail.com
27.10. päivitetty kysymyksiä ja vastauksia -dokumentti oikeudenkäynnistä on luettavissa täällä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Giampaola Squarcina/Flickr Creative Commons
EU:n ministerineuvosto päätti tiistaina laajentaa EU-maiden veroviranomaisten välistä automaattista verotietojenvaihtoa kattamaan korot, osingot ja muut tulot sekä tilisaldot ja rahoitusomaisuuden myyntimäärät vuodesta 2017 alkaen. Tarkoitus on estää veron kiertämistä ja tehostaa verojen keräämistä EU:ssa.
”Toteutuessaan päätös on suuri voitto kaikille EU-kansalaisille ja kansalaisjärjestöille, jotka ovat ajaneet yritysten veronmaksun läpinäkyvyyttä edistäviä uudistuksia jo vuosia,” katsoo Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.
Tähän mennessä vastuuttomat yritykset ovat voineet piilottaa tulojaan verottajilta rahoitussalaisuuksilla haitallista verokilpailua käyviin maihin, kuten Luxemburgiin, Sveitsiin tai Itävaltaan. Perinteisesti verotietojenvaihtojärjestelmä on perustunut viranomaisten erillisiin pyyntöihin, joka on ollut tehoton järjestelmä veron kiertämiseen puuttumiseksi.
Uudistus toteutettaisiin laajennuksena EU:n hallinnollisen yhteistyön direktiiviin (2011/16/EU). Merkittävää on, että esimerkiksi Luxemburg hyväksyi direktiivin uudistamisen. Myös Itävalta hyväksyi ehdotuksen, mutta onnistui neuvottelemaan direktiivin täytäänpanon myöhentämisestä vuoteen 2018. EU:n ulkopuolelta myös Sveitsin on määrä sitoutua automaattiseen verotietojenvaihtoon yhdessä EU-valtioiden kanssa.
EU:n ministerineuvoston presidentti julisti päätöksen merkitsevän ”pankkisalaisuuden loppua” veroasioiden osalta EU:ssa. Hänen mukaansa EU osoitti edelläkävijyyttä taistelussa rajat ylittävää verovilppiä ja veron kiertämistä vastaan ottamalla käyttöön OECD:n kehittämän uuden maailmanlaajuisen standardin verotietojen vaihtamiseksi.
”Uudistuksen merkittävyyttä ei voi kyseenalaistaa, joskaan pankkisalaisuuden loppua se ei vielä merkitse,” Telkki katsoo. ”Ilahduttavaa on vaihdettavien verotietojen kattavuus, mikä on välttämätön ehto sille, että verottajat pystyvät epäilemään väärinkäytöksiä ja puuttumaan niihin. Pankkien asiakkaiden yksityisyydensuojaa viranomaisten automaattisella verotietojenvaihdolla ei vaaranneta.”
Onnistuminen kuitenkin riippuu paljolti sääntelyn yksityiskohdista ja käytännön toteutuksesta. Esimerkiksi verohallintoihin tarvitaan lisää henkilöresursseja uudistuksen myötä avautuvien tietojen läpikäymiseen. On myös huomattava, että kyse on vain EU-maiden välisestä verotietojenvaihdosta.
”Automaattisen ja monenkeskisen verotietojenvaihdon tulee olla maailmanlaajuinen, jotta esimerkiksi myös kehitysmaat saisivat verotietoja EU-maiden viranomaisilta EU-ssa kotipaikkaansa pitävien monikansallisten yritysten verotiedoista puuttuakseen näiden verovälttelyyn,” Telkki toteaa.
Verotietojenvaihto on yksi askel kohti oikeudenmukaista kansainvälistä verojärjestelmää. Verotuksen läpinäkyvyyttä tulee lisäksi lisätä asettamalla kansainvälisesti toimiville suuryrityksille velvoite maakohtaiseen verotietojen raportointiin. Näiden tietojen tulee olla yleisöjulkisia, jotta verohallintojen lisäksi kansalaisjärjestöt ja poliittiset päättäjät saisivat tietoa yritysten veronmaksusta ja aggressiiviseen verosuunnittelun eri muodoista ja määristä ja voisivat puuttua siihen. Finnwatch on törmännyt tiedonsaantiongelmaan halutessaan selvittää Suomessa toimivien yritysten tytäryhtiöiden verotietoja niissä maissa, joissa yritys- ja pankkitiliomistajuustiedot eivät ole julkisia.
Telkki peräänkuuluttaa sitovaa sääntelyä, koska ”yritykset eivät ole olleet valmiita toimittamaan tietoja vapaaehtoisesti niitä pyydettäessä, minkä vuoksi rahoitusjärjestelyiden verovastuullisuutta ei ole voitu tarkemmin arvioida.”
Viime vuonna EU:ssa säädettiin kirjanpito- ja avoimuusdirektiivit, joissa vaaditaan verojen aiempaa tarkempaa raportointia maittain ja yksittäishankkeissa öljy-, kaasu- ja kaivosalan yrityksiltä sekä metsäyhtiöiltä, jotka tekevä aarniometsähakkuita. Kun direktiivien soveltamisesta on saatu kokemuksia, muiden yritysten osalta maakohtaiseen raportointiin on luvattu palata EU:ssa viimeistään vuonna 2018. Lisäksi EU:ssa pitää puuttua esimerkiksi nimettömän sijoittamisen mahdollistaviin hallintarekisterisäännöksiin ja lisätä yritysten todellisten omistajatietojen avoimuutta kattavan viranomaisrekisterin avulla.
EU:ssa on toistaiseksi puuttunut kunnianhimoa EU-maiden verojärjestelmien suurempiin uudistuksiin. Esimerkiksi EU:n komission ehdotus jäsenvaltioiden yhteisen, yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomisesta ei ole edennyt, sillä siitä päättäminen vaatii yksimielisyyttä. Kansalaisjärjestöt ovat peräänkuuluttaneet veroreformia, jonka perusteella yrityksiä verotettaisiin enemmän taloudellisina yrityskokonaisuuksina verotuksen kohdentamiseksi yritysten tosiasiallisen aktiviteetin mukaan niiden eri toimintamaissa. Myös muut kunnianhimoiset tavoitteet esimerkiksi vähimmäisverokannoista tai pääomaverotuksen koordinoimisesta ovat antaneet odottaa itseään.
”Kansalaisjärjestöillä riittää yritystoiminnan ja vallan vahtikoirina vielä paljon tehtävää, jotta voitaisiin puhua lähellekään verotuksen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta EU-maiden ja niiden kansalaisten välillä saati sitten maailmanlaajuisesti,” Henri Telkki katsoo.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: USAID/Flickr Creative Commons
YK:n ihmisoikeusraportoijat ovat lähettäneet Thaimaan hallitukselle selvityspyynnön Finnwatchin tutkimien ananastehtaiden Vita Food Factoryn ja Natural Fruitin työoloista.
YK:n keskeisen ihmisoikeuselimen OHCHR:n kirjeen on allekirjoittanut neljä ihmisoikeusraportoijaa: Alexandra Guáqueta, François Crépeau, Gulnara Shahinian ja Joy Ezeilo.
Huhtikuussa 2014 lähetetyssä kirjeessä Thaimaan viranomaisilta pyydetään muun muassa selvitystä siitä millaisiin toimenpiteisiin viranomaiset ovat ryhtyneet tehtaiden työoloihin ja epäiltyyn ihmiskauppaan ja pakkotyövoimaan puuttumiseksi. Ihmisoikeusraportoijat vaativat Thaimaalta myös laajempaa selvitystä siitä millä tavalla maa varmistaa, että siirtotyöntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan thaimaalaisissa yrityksissä.
Finnwatchin vuonna 2014 julkaistu raportti Vita Food Factoryn ja Natural Fruitin työoloista >>
Finnwatchin vuonna 2013 julkaistu raportti Natural Fruitin työoloista >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
TIEDOTE 1.10.2014
Kuva: Pablo Rios/Flickr Creative Commons
Finnwatchin tänään julkaistussa selvityksessä on käyty läpi Suomen 75 valtion kanssa solmimat kahdenväliset verosopimukset. Suomi on tukenut haitallista verokilpailua solmimalla verosopimuksia tunnettujen veroparatiisien kuten Kyproksen, Luxemburgin ja Singaporen kanssa. Vastoin kehityspoliittisia tavoitteita, osassa verosopimuksia rajoitetaan myös kehittyvien maiden verotusoikeutta ilman perusteluita.
– Suomi on sopinut joidenkin kehitysmaiden kanssa alhaisistakin lähdeverokannoista, mikä voi rapauttaa kehitysmaiden veropohjia. Esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaan Sambian kanssa solmitussa verosopimuksessa Sambialle on annettu vain viiden prosentin verotusoikeus suorien sijoitusten osinkotuloihin, sanoo Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.
Finnwatch katsoo, että osa Suomen solmimista tuloverosopimuksista on ristiriidassa kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa. Kehityspoliittisessa ohjelmassa Suomi pyrkii vahvistamaan kehitysmaiden verotuskykyä.
Suomi suosii pääasiassa rikkaampia teollisuusmaita edustavan OECD:n verosopimusmallia, joka painottaa yrityksen kotivaltion verotusoikeutta mm. osinkojen, korkojen ja rojaltien osalta. Malli on vastoin kehitysmaiden etuja, sillä pääomatuloja ja rojalteja maksetaan enimmäkseen kehitysmaista teollisuusvaltioihin sijoittautuneisiin kansainvälisiin yrityksiin ja niiden veroparatiiseissa sijaitseviin väliyhtiöihin.
Suomi on solminut osinkojen, korkojen tai rojaltien nollan prosentin lähdeverosta myös joidenkin veroparatiiseiksi luokiteltujen valtioiden välillä, laajemmin kuin mitä EU:n direktiivit edellyttävät EU-maiden välillä. Suomen solmimissa tuloverosopimuksissa ei useimmiten ole edes keskeisiä verosopimusten väärinkäyttöä estäviä säännöksiä.
– Finnwatch katsoo, että kaikista rajat ylittävistä suorituksista tulisi periä lähtökohtaisesti ainakin pieni lähdevero, sillä näin poistetaan mahdollisuuksia ja kannustimia aggressiiviseen verosuunitteluun. Haitallista verokilpailua käyvien valtioiden kanssa tulisi tehdä lähtökohtaisesti vain verotietojenvaihtoa koskevia sopimuksia ja sitouttaa ne automaattiseen verotietojenvaihtoon, Telkki toteaa.
Finnwatch suosittelee Suomelle nykyisten ja tulevien verosopimusten vaikutusarviointeja. Sopimuksiin tulee sisällyttää keskeisimmät verosopimusten väärinkäyttöä estävät artiklat. Sopimusneuvotteluiden lähtökohdaksi kehitysmaiden kanssa tulee asettaa vähintään YK:n malliverosopimuksen tasoiset määräykset.
– Myös Alankomaita, Irlantia, Luxemburgia ja muita investointien läpikulkuvaltioita on painostettava luopumaan verosopimusten käytöstä haitallisen verokilpailun keinona, Telkki toteaa.
Lisätietoa
Henri Telkki
tutkija ja lakimies
Finnwatch ry
henri.telkki (a) finnwatch.org
puh. 040 410 9710
Finnwatchin raportti Rikkinäinen veropalapeli – oikeudenmukaisuuden toteutuminen Suomen solmimissa verosopimuksissa on luettavissa täällä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Finnwatchin uusi selvitys paljastaa Neste Oilin ja Paulig-konsernin palmuöljytoimittajan, malesialaisen IOI Groupin maksavan laillista minimipalkkaa alhaisempia palkkoja, takavarikoivan työntekijöiden passeja sekä estävän ammatillista järjestäytymistä. Suuri osa IOI Groupin työntekijöistä ei ymmärrä lainkaan vieraalla kielellä kirjoitettua työsopimusta. Yli 80 prosenttia IOI:n plantaasien työntekijöistä on siirtotyöntekijöitä muun muassa Indonesiasta, Bangladeshista ja Nepalista.
– Työsopimus kehottaa työntekijöitä työskentelemään jopa 10–12 tuntia päivässä. Palkkaus perustuu työntekijän keräämien öljypalmuterttujen määrään eikä ylitöitä korvata. Useat työntekijät eivät yllä edes lailliseen minimipalkkaan, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala kertoo.
Lähes kaikki Finnwatchin selvitykseen haastatellut siirtotyöntekijät ovat ottaneet velkaa tai myyneet omaisuuttaan päästäkseen työskentelemään Malesiaan. IOI vähentää rekrytointimaksuja suoraan työntekijöiden palkoista ja maksaa työntekijöille koeaikana vielä minimipalkkaakin pienempää palkkaa.
– Useat työntekijät kertoivat meille tulleensa huijatuksi ja haluavansa kotiin. Rahattomina ja velkaantuneina heillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä plantaasilla.
Monet Finnwatchin selvityksessä esiin tuoduista löydöksistä viittaavat Kansainvälisen työjärjestön indikaattoreihin pakkotyöstä ja ihmiskaupasta. Neste Oil ja Paulig-konserni ovat ryhtyneet toimenpiteisiin raportissa tuotujen epäkohtien tutkimiseksi ja korjaamiseksi.
Kaikki Finnwatchin tutkimat plantaasit olivat RSPO:n ja ISCC:n sertifioimia ja selvitys arvostelee johtavia palmuöljysertifiointeja työolojen riittämättömästä valvonnasta.
– Työelämän oikeuksien loukkauksia on auditoinneissa katsottu läpi sormien. Sertifiointijärjestelmien kriteereissä työntekijöille vaaditaan minimipalkkatason ylittävää elämiseen riittävää palkkaa. Tosiasiassa näyttää siltä, että edes palkkojen laillisuutta ei valvota, Vartiala sanoo.
Neste Oilin ja Paulig-konsernin lisäksi Finnwatchin selvitys tarkasteli palmuöljyn vastuullisuutta yhteensä yhdeksässä muussa Suomessa toimivassa yrityksessä. Kaikki yritykset luottavat vastuullisuuden valvonnassa RSPO-sertifiointiin.
– Suurin osa yrityksistä ei tiedä mistä niiden ostama palmuöljy tulee. Huolestuttavan monilla oli edelleen käytössä myös sertifioimatonta palmuöljyä.
Orkla-konserniin kuuluvat Panda ja Kantola eivät vastanneet kyselyyn. Raisio ei paljastanut palmuöljytoimittajiaan liikesalaisuuksiin vedoten eikä Valio kertonut käyttämänsä palmuöljyn määrää. Lumene kertoi, ettei sillä ole mahdollisuutta vastata Finnwatchin kysymyksiin.
Finnwatch syyttää palmuöljytuotannon huonoista työoloista myös EU-sääntelyä.
– Elintarvike- ja kosmetiikkayritysten palmuöljyhankinnoille ei ole asetettu mitään vastuullisuussääntelyä. Biopolttoaineita koskevat direktiivit taas sivuuttavat sosiaalisen vastuullisuuden, Vartiala toteaa.
Finnwatchin selvitys “Viidakon lait – Palmuöljyostojen vastuullisuus Suomessa” on luettavissa täällä >>
Tiedotetta on korjattu 17.9. klo 8:22 Valiota koskien. Toisin kuin tiedotteessa kerrottiin, Valio kertoi Finnwatchille palmuöljytoimittajansa (Cargill), mutta ei kertonut käyttämänsä palmuöljyn määrää.
Lisätiedot:
Sonja Vartiala
toiminnanjohtaja
Finnwatch ry
044-5687465
sonja.vartiala (a) finnwatch.org
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
