Valitse kieli
Vartijoiden tarkastuspiste IOI:n tilalla. Vuonna 2014 Finnwatch kritisoi IOI:ta mm. työntekijöiden vapaan liikkumisen estämisestä.
Finnwatchin syyskuussa 2014 julkaisema palmuöljyn vastuullisuutta käsitellyt raportti on johtanut työolojen parantamiseen Neste Oilin ja Pauligin alihankkijan IOI Groupin tiloilla. Finnwatch kiittää tänään julkaistussa raportissa jo tehdyistä toimenpiteistä, mutta katsoo, etteivät ne ole vielä kaikilta osin riittäviä.
– Finnwatchin raportin seurauksena IOI Group on muun muassa luopunut kritisoimastamme koeaikakäytännöstä. Tämän johdosta yrityksen uusien siirtotyöntekijöiden alkupalkka nousee noin 30 prosenttia, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
IOI Group on myös poistanut lakko-oikeutta rajoittavan kirjauksen työsopimuksista sekä antanut siirtotyöntekijöille työsopimukset näiden omalla kielellä.
– Muutos on tärkeä, sillä aikaisemmin siirtolaiset eivät ymmärtäneet työehtoja, Vartiala sanoo.
Finnwatch katsoo, että IOI:n tulee edelleen parantaa siirtotyöntekijöiden työoloja muun muassa varmistamalla, että vähintään minimipalkkaa maksetaan aina kahdeksan tunnin työpäivästä. IOI:n tulee puuttua myös sen käyttämien rekrytointiyritysten toimintaan siirtotyöntekijöiden kotimaassa.
– IOI on vastuussa siitä, että siirtotyöntekijät saavat oikean kuvan tarjotuista työtehtävistä eivätkä joudu maksamaan rekrytointimaksuja työpaikan saamiseksi. Yrityksen tulee kantaa itse rekrytoinnnin kustannukset eikä siirtää niitä haavoittuvassa asemassa olevien siirtolaisten harteille, Vartiala toteaa.
Kansainväliset palmuöljysertifioinnit RSPO ja ISCC eivät saa Finnwatchin tänään julkaistussa seurantaraportissa kiitosta. Vaikka sertifiointijärjestelmät ovat löytäneet tiloilta minimipalkkoja alhaisempia palkkoja ja huonoja rekrytointikäytäntöjä, ne ovat julkisissa lausunnoissaan todenneet IOI:n toimineen lakien ja sertifiointijärjestelmien kriteerien mukaisesti.
– RSPO:n ja ISCC:n työelämän oikeuksia koskevissa valvontamekanismeissa on vielä paljon kehitettävää. Tämä on tärkeä tieto palmuöljyä ostaville suomalaisyrityksille, jotka ovat käytännössä ulkoistaneet työolojen valvonnan näille sertifiointijärjestelmille.
Finnwatch odottaa Neste Oilin omaa toimintasuunnitelmaa työelämän oikeuksien huomioimisesta yrityksen alihankintaketjuissa ja jatkaa työolojen seuraamista plantaaseilla. Suomen valtion enemmistöomisteinen Neste Oil on merkittävä toimija globaaleilla palmuöljymarkkinoilla ja se ostaa 1–2 prosenttia kaikesta maailmalla tuotettavasta palmuöljystä.
– Odotamme edelleen toimenpiteitä myös Suomen valtiolta. Hallituksen iltakoulun päätöksessä on luvattu asettaa ihmisoikeusriskeistä raportointi pakolliseksi valtio-omisteisille yrityksille. Käytännön toimenpiteet kuitenkin puuttuvat edelleen, Vartiala muistuttaa.
Finnwatchin seurantaraportti on ladattavissa täällä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Thaimaan vientiteollisuus työllistää arviolta 2-4 miljoonaa siirtotyöntekijää. Suurin osa siirtotyöntekijöistä on kotoisin Myanmarista ja Kambodzasta. Vaikka siirtotyöntekijät muodostavat merkittävän osa Thaimaan työvoimasta, heidän työelämän oikeuksiaan rikotaan ja heitä syrjitään usein systemaattisesti. Thaimaan lyhytjänteinen ja puutteellinen maahanmuuttopolitiikka heikentää siirtotyöläisten asemaa entisestään rajoittamalla siirtotyöntekijöiden mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa vapaasti sekä altistamalla heidät rekrytointiyritysten ja korruptoituneiden virkamiesten hyväksikäytettäviksi.
Finnwatch ja thaimaalainen kansalaisjärjestö Migrant Worker Rights Network (MWRN) ovat aloittaneet kolmen vuoden yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on vahvistaa siirtotyöntekijöiden kykyä neuvotella työehdoista sekä parantaa siirtotyöntekijöiden elämänlaatua Thaimaassa.
– Siirtotyöntekijöillä on harvoin pääsy valituskanaviin ja heiltä puuttuu sekä kyky että itseluottamus neuvotella paremmista työehdoista. MWRN pyrkii parantamaan siirtotyöntekijöiden asemaa Thaimaassa, sanoo järjestön puheenjohtaja Sein Htay.
Hankkeen puitteissa toteutetaan muun muassa tutkimustyötä koskien siirtotyöntekijöiden työoloja Euroopan markkinoille tuotteita tuottavissa thaimaalaisissa vientiyrityksissä, koulutetaan työntekijöitä työelämän oikeuksista, annetaan lainopillista neuvontaa sekä vahvistetaan MRWN:n hallinnollista kapasiteettia ja rekrytoidaan järjestölle uusia jäsenmaksua maksavia jäseniä. Hankkeen myötä perustetaan myös uusi MWRN:n toimisto Songkhlan lääniin Etelä-Thaimaaseen vuoden 2015 aikana. Suomen ulkoministeriö rahoittaa kolmen vuoden yhteistyöhanketta.
– Finnwatch haluaa tukea ja vahvistaa siirtotyöntekijöitä edustavien ääntä Thaimaassa. Hanke voimaannuttaa siirtotyöntekijöitä vahvistamalla ruohonjuuritason järjestäytymistä, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Hankekumppanit tekevät yhteistyötä luodakseen neuvotteluyhteyden yrityksien ja siirtotyöntekijöiden välille. Hanke yhdistää Thaimaan ruohonjuuritason järjestötoiminnan tukemisen sekä työntekijöiden työehtoneuvottelukapasiteetin vahvistamisen Euroopassa tapahtuvaan mediatyöhön ja yritysvastuuseen keskittyvään vaikuttamistyöhön.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Siirtotyöntekijän kädet: Palmuöljyn kerääminen on kovaa työtä. Kuva: Finnwatch
Palmuöljytuotannon työelämän oikeuksia pyritään edistämään kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja muiden asiantuntijoiden yhdessä laatimilla periaatteilla ja niihin liittyvällä toimeenpano-ohjeistuksella. Finnwatch ja 27 muuta organisaatiota ovat laatineet tällä viikolla julkaistut periaatteet kansainvälisellä yhteistyöllä. Työssä on ollut mukana myös monia palmuöljyn tuottajamaissa toimivia kansalaisjärjestöjä.
– Palmuöljytuotannon työelämän oikeudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt julkaistut periaatteet ovat hyvä keino viedä keskustelua ja käytännön toimenpiteitä eteenpäin, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatchin vuoden 2014 syksyllä julkaisema Viidakon lait -raportti toi esiin vakavia ongelmia valtio-omisteisen Neste Oilin alihankintaketjuissa. Yrityksen alihankkija, malesialainen IOI Group, takavarikoi plantaaseilla työskentelevien siirtotyöntekijöiden passeja, maksoi minimipalkan alittavia palkkoja ja rajoitti järjestäytymisvapautta. Nyt julkaistavat periaatteet ja ohjeisto pureutuvat juuri plantaasien työntekijöiden työoloihin.
– Toivomme, että yritykset sitoutuvat periaatteisiin ja vievät niiden toimeenpanoa eteenpäin myös kansainvälisissä palmuöljyn sertifiointijärjestelmissä kuten ISCC:ssä ja RSPO:ssa.
Suomalaiset käyttävät päivittäin runsaita määriä palmuöljyä. Palmuöljyä löytyy esimerkiksi kasvirasvalevitteistä, kosmetiikasta sekä pakatusta tai uppopaistetusta ruoasta. Palmuöljyä saattaa tulla tankanneeksi myös autoonsa. Suomen valtio-omisteinen Neste Oil on yksi maailman suurimmista palmuöljyn ostajista.
Lataa periaatteet: Free and Fair Labor in Palm Oil Production: Principles and Implementation Guidance >>
Periaatteet ovat saatavilla myös indonesian kielellä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Wärtsilän intialaisen alihankkijan työntekijät asuvat puutteellisissa oloissa. Kuva: Finnwatch/Sonja Vartiala
Wärtsilän Intian Khopolissa sijaitsevalla tehtaalla maksetaan elämiseen riittämättömiä minimipalkkoja ja käytetään runsaasti määräaikaisia vuokratyöntekijöitä, joiden työehdot ovat vakituisia työntekijöitä heikommat. Wärtsilä on itse valinnut tehtaalle ammattiliiton välttääkseen säännölliset työehtosopimusneuvottelut.
– Ammattiliitto ei edusta vuokratyöntekijöitä eikä ole pyrkinyt aktiivisesti nostamaan työntekijöiden palkkatasoa. Tällaisen ns. keltaisen ammattiliiton käyttäminen on vastoin Wärtsilän vastuullisuuslinjausten henkeä, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Wärtsilän intialainen tehdas saa kuitenkin Finnwatchilta tunnustusta hyvin hoidetusta työturvallisuudesta.
– Wärtsilä panostaa työturvallisuuteen muun muassa tarjoamalla säännöllistä koulutusta ja suojavarusteita. Tämä ei ole Intiassa itsestäänselvyys, Vartiala toteaa.
Finnwatchin raportissa tutkitulle Wärtsilän alihankkijalle, Intiassa Honadin kylässä sijaitsevalle Echjay Forgingsille, ei sen sijaan heru kehuja. Finnwatchin haastattelemat tehtaan työntekijät raportoivat tehtaan työoloissa olevan vakavia ongelmia. Tehdas toimittaa Wärtsilälle laippoja, joita käytetään muun muassa putkien liitoksissa.
– Osa työntekijöistä kertoi saavansa laittoman alhaista palkkaa ja tekevänsä työtä ilman palkallisia lomia. Siirtotyöntekijät tekevät työtä 12 tuntia päivittäin, kuutena päivänä viikossa. Iso osa työntekijöistä asuu tehtaan tarjoamissa asunnoissa likaisissa oloissa ilman riittävää sanitaatiota, Vartiala kertoo.
Echjay Forgings taistelee parhaillaan oikeudessa paikallisen ammattiliiton kanssa ja uhkasi myös Finnwatchia oikeustoimilla, jos raportti julkaistaan. Tehdas kiisti kaikki Finnwatchin raportin löydökset.
Wärtsilän vuosikertomuksesta saa kuvan systemaattisesti ja kattavasti hoidetusta alihankintaketjujen valvonnasta. Finnwatch uskoo yrityksen kuitenkin antavan liian ruusuisen kuvan todellisuudesta.
– Alihankintaketjun työoloja koskeva valvonta näyttää olevan Wärtsilän keskeisin kehittämiskohde. Tutkimamme Wärtsilän alihankkija oli luokiteltu ja hyväksytty tavarantoimittajaksi vaikka sen työoloja ei oltu auditoitu, Vartiala sanoo.
Finnwatch moittii Wärtsilää myös ihmisoikeusriskien arviointien puutteesta. Alihankkijoiden valvontaa ei aseteta tärkeysjärjestykseen riskien mukaan, vaan perusteena ovat muut liiketoiminnalliset syyt. Myöskään rakennusprojekteille ei tehdä etukäteistä ihmisoikeusriskien arviointia.
– Työntekijät Wärtsilän rakennustyömaalla Mosambikissa olivat epätietoisia työoloistaan ja rakennuksilla oli esiintynyt levottomia lakkoja. Ongelmat olisi ehkä voitu välttää, jos paikallisiin haasteisiin olisi kiinnitetty etukäteen enemmän huomiota.
Finnwatch peräänkuuluttaa toimenpiteitä myös Suomen valtiolta.
– Suomalaisille yrityksille tulee säätää pakollinen velvoite ihmisoikeusriskien arviointeihin YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Suomi on sitoutunut periaatteiden toimeenpanemiseen, Vartiala muistuttaa.
Finnwatch tutki Wärtsilän toimintaa Mosambikissa ja Intiassa vuoden ajan. Tänään julkaistava raportti on järjestön laajin yksittäistä yritystä koskeva selvitys. Raportti on tuotettu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin, Metalliliiton, Insinööriliiton ja Ammattiliitto Pron tilauksesta.
Finnwatchin raportti “Huipputeknologian takapihalla – Työelämän oikeudet Wärtsilän arvoketjuissa” on luettavissa täällä >>
Mediakuvia Wärtsilän alihankkijan asuinoloista on ladattavissa täällä >>
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Kuva: Flickr Creative Commons/Hamed Masoumi
Finnwatchin tänään julkaistussa selvityksessä vertaillaan erilaisia elämiseen riittävän palkan laskentamalleja. Selvityksen johtopäätöksinä esitetään suomalaisyrityksille yksityiskohtainen malli elämiseen riittävän palkan laskemiseksi kehitysmaissa.
– Vaikka elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, yritykset huomioivat sitä edelleen heikosti alihankintaketjuissaan, Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki sanoo.
Monet yritykset ovat esittäneet alhaisten palkkojen perusteluna paikallisen lain noudattamisen sekä vedonneet siihen, ettei elämiseen riittävän palkan määrittelyyn ole olemassa kunnollisia malleja.
– Selvityksemme tarkoitus on päättää keskustelu siitä, ettei malleja ole tarjolla, Telkki toteaa.
Finnwatchin mukaan elämiseen riittävän palkan laskemiseksi on esitettävissä ihmisoikeusasiakirjoihin pohjautuvat selkeät kriteerit, joita noudattaen palkka voidaan laskea eri aloilla ja alueilla.
Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan palkkaa, jolla työntekijä pystyy hankkimaan itselleen ja perheelleen riittävän ravinnon, asumisen, vaatetuksen, terveydenhuollon, lasten koulutuksen ja muut perustarpeet. Riittävä palkka mahdollistaa myös pienimuotoisen säästämisen ja osallistumisen sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään.
Lailliset vähimmäispalkat yritysten alihankintaketjuissa eivät useinkaan riitä elämiseen. Vaikka elämiseen riittävän palkan varmistaminen on valtioiden tehtävä, yrityksillä on valtioista riippumaton velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia myös ulkomailla toimiessaan. Ei siis riitä, että yritys maksaa vain vähimmäispalkkaa, jos se ei riitä elämiseen.
– Suomalaisyritykset voivat olla osallisia riittämättömiin palkkoihin joko suoraan työnantajina tai tehtaiden liikekumppaneina, Telkki sanoo.
Elämiseen riittävä palkka on noussut voimakkaasti esiin viime aikaisessa yritysvastuukeskustelussa. Viime viikolla julkaistu Stora Enson ihmisoikeusriskejä arvioinut raportti moitti valtio-omisteista yritystä elämiseen riittämättömistä palkoista. Myös Finnwatch on tuoreissa raporteissaan löytänyt elämiseen riittämättömiä palkkoja niin kirjojen kuin palmuöljyn tuotannosta riskimaissa.
Osa yrityksistä on julkisesti sitoutunut elämiseen riittävän palkan maksamiseen, mutta konkreettinen laskentamalli ja aikaan sidotut, mitattavat toimenpiteet palkkojen nostamiseksi elämiseen riittävälle tasolle puuttuvat.
– Yritysten yleisesti käyttämiltä vastuullisuusauditoinneilta on vaadittava enemmän ja niiden kriteereihin on lisättävä sitova vaatimus elämiseen riittävästä palkasta. Suomen valtion on myös varmistettava, että yrityksiltä edellytetään sitovia ihmisoikeusriskien arviointeja, Telkki katsoo.
Lisätiedot: Henri Telkki
Tutkija ja lakimies
Finnwatch ry
040 410 9710
Finnwatchin raportti ”Elämiseen riittävä palkka ihmisoikeutena – Laskentamalli ja suositukset” suomalaisyrityksille on luettavissa täällä >>
Raportti on tuotettu Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:n toimeksiannosta.
Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Merkkipäivälahjoitus
Kannatusjäsenyys
