Suomen kannattama esitys onkin täynnä toinen toistaan typerämpiä toimia:

 

– Yrityksiä ohjataan jatkossa huolehtimaan ympäristöstä ja ihmisoikeuksista pääsääntöisesti tuotantoketjun 1. portaalla. Tämä tarkoittaa, että resursseja ohjataan sinne, missä riskejä ei välttämättä ole lainkaan. Vastuullisten yritysten hallinnollinen taakka lisääntyy, muut pääsevät kuin koira veräjästä, ihmisoikeudet ja ympäristö kärsivät. 

 

– Yritysten mahdollisuuksia saada tietoja tuotantoketjuista rajoitetaan. Isot yritykset saisivat pääsääntöisesti kysyä vain tiettyjä erittäin suppeaan raportointistandardiin sisältyviä tietoja pienemmiltä alihankkijoiltaan. 

 

– 1,5 asteen mukaisia ilmastosiirtymäsuunnitelmia ei tarvitse enää toteuttaa. Siirtymäsuunnitelmien toteuttamisvelvollisuus ehdotetaan poistettavaksi direktiivistä, tehden koko siirtymäsuunnitelmia koskevan artiklan tyhjäksi kirjaimeksi.

 

– Uhrien oikeussuojakeinot vesitetään olemattomiin. Direktiivistä poistetaan järjestöjen mahdollisuudet edustaa ihmisoikeusloukkausten uhreja oikeudessa. Uhrien mahdollisuudet nostaa direktiiviin perustuvia siivilikanteita poistetaan.

 

Orpon hallituksen kannassa todetaan suoraan, että nämä Suomen kannattamat muutokset “heikentäisivät yritysvastuudirektiivin alkuperäisten tavoitteiden toteutumista ja siten sääntelyn vaikuttavuutta” ja, että “vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuus saada kilpailuetua kaventuisi ehdotuksen johdosta”. Lisäksi todetaan, että myös toimitusketjun alkupäähään kuuluvien vastuullisesti toimivien yritysten asema voisi heikentyä.

 

Hallituksen kanta uhkaa Suomen pitkää yritysvastuumyönteistä linjaa. Direktiivin myötä yritysvastuussa uhataan ottaa askeleita taaksepäin, ei eteenpäin.