Tekoälystä ja varallisuus(v)eroista

SAARA HIETANEN  

Tekoälyn vaikutuksista tulevaisuuden työelämään ja yhteiskuntaan on käyty keskustelua pitkin kesää, ja visiot tekoälymurroksen seurauksista ovat olleet välillä hyvinkin villejä. Tästä huolimatta järkeviä ehdotuksia maalailtuihin uhkakuviin vastaamiseksi ei ole juuri näkynyt.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen ilmaisi kesäkuussa huolensa siitä, mitä verokertymälle tapahtuu, jos tekoäly korvaa työntekijöitä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Skenaarion toteutuessa huoli olisi validi, sillä iso osa Suomen verokertymästä tulee nykyisellään palkkatulojen verotuksesta. Jos työtä olisi jatkossa tarjolla vähemmän, jäisi verokertymäkin väistämättä pienemmäksi.

Majasen mukaan tuottavuuskasvun aikaansaama yritysverokertymän kasvu voisi osin kompensoida ansiotuloverokertymän puolella tapahtuvaa pudotusta. Ilman verojärjestelmän uudistamista näin tuskin kuitenkaan tapahtuisi. Kaikki suuret tekoäly-yritykset ovat monikansallisia jättejä, joiden tulokset kirjataan ihan muualle kuin Suomeen. Suomen verokertymään niiden mahdollisella tuloskasvulla ei siksi olisi minkäänlaista vaikutusta. Myös muilla kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on nykyjärjestelmässä varsin laajat mahdollisuudet itse päättää, mihin maihin verotettava tulos ohjataan – Suomesta tyypillisimmin Irlantiin, Alankomaihin ja Luxemburgiin. 

Jos tuottavuuskasvun halutaan nähdä realisoituvan yritysverokertymän kasvuksi, tulee verojärjestelmää päivittää vastaamaan paremmin tämän päivän verotushaasteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi vähintäänkin jonkinlaisen digiveron käyttöönottoa ja voitonsiirron mahdollistavien veropohjan aukkojen tilkitsemistä. Vieläkin tehokkaampi ratkaisu olisi koko kansainvälisen yritysverojärjestelmän perusteellinen uudistaminen niin, ettei saman konsernijohdon alla olevia yrityksiä enää pidettäisi verotuksessa kuvitteellisesti toisistaan erillisinä toimijoina. Konsernitason verotus ja verotusoikeuksien kaavamainen jako maiden kesken leikkaisivat yritysten voitonsiirtomahdollisuuksia radikaalisti. Tämän suuntaisesta uudistuksesta on käyty keskustelua jo vuosia, mutta toistaiseksi poliittista tahtoa ei ole löytynyt riittävästi uudistuksen maaliin viemiseksi.

Toki tekoälyn aikaansaama tuottavuuskasvu voisi näkyä myös vain Suomessa toimivien yritysten tuloksissa. Majasen itsensä ajama yhteisöveron kevennys kuitenkin pienentää myös tästä saatavia hyötyjä.

Maalailtu tekoälykehitys kasvattaisi tietysti myös osakkeenomistajien lompakkoa. Parempaa tulosta tekevillä yrityksillä olisi mahdollisuus jakaa entistä suurempia osinkoja, ja silloinkin, kun varojenjaosta pidättäydyttäisiin, näkyisi tuloskasvu osakkeen arvossa. Koska yritysomistus on sekä Suomessa että globaalisti varsin keskittynyttä, johtaisi tämä tulo- ja etenkin varallisuuserojen kasvuun. 

Tekoälyn yhteyden tulo- ja varallisuuseroihin nosti alkuviikosta keskusteluun ulkoministeri Elina Valtonen. Valtonen totesi ihan paikkansa pitävästi, että tekoälymurros siirtää arvoa työstä pääomaan. Se, miten tähän Valtosen mukaan tulisi reagoida, oli hämmentävää luettavaa. Valtonen esitti, että Suomen tulisi vähentää nykyisen kaltaista tulojen tasaamista ja luoda pääomien kasautumiselle paremmat edellytykset. Omat johtopäätökseni ovat jokseenkin päinvastaiset: kun tekoäly siirtää arvoa työstä pääomaan, tulee verotuksen painopistettä siirtää sinne, minne tekoälyn hyödyt ohjautuvat eli yritystoiminnan ja pääomien verotukseen. 

Tekoälymurros toisin sanoen korostaa entisestään tarvetta korjata nykyisen verojärjestelmän pääomia suosivia vinoumia. Näihin lukeutuvat mm. pääomatulojen merkittävästi suuria palkkatuloja kevyempi verotus sekä se, ettei henkilökohtaiseen sijoitusyhtiöön ohjattuja tuloja katsota verotuksessa henkilön verotettaviksi tuloiksi. Näistä jälkimmäinen on pääomien kasautumisen kannalta erityisen relevantti. 

Koska Suomi ei Valtosen mukaan voi “ratkaista koko maailman varallisuuseroja”, ei erojen tasaamista ilmeisesti kannata hänen mukaansa harjoittaa ollenkaan. Sen sijaan pääomien tulisi antaa kasautua kaikista varakkaimmille, jotta näillä olisi paremmat mahdollisuudet kilpailla yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten superrikkaiden kanssa. Ajatuksen realistisuudesta ja loogisuudesta voi olla montaa mieltä. 

Valtosen puheista saa myös kuvan, että Suomi toki ryhtyisi toimiin varallisuuserojen kaventamiseksi, jos Suomella olisi mahdollisuudet vaikuttaa globaaliin tilanteeseen. Valtoselle tiedoksi: mahdollisuuksia Suomella kyllä on, mutta toistaiseksi Suomi on lukeutunut keskeisiin jarruttajiin, kun globaaleista ratkaisuista on pyritty sopimaan.

YK:ssa on käyty vuoden 2025 alusta lähtien neuvotteluja maiden välistä veroyhteistyötä koskevasta sopimuksesta. Sopimuksessa on muun muassa tarkoitus määrittää, mihin toimiin maiden tulee ryhtyä varakkaimpien tehokkaasta verotuksesta varmistumiseksi.

Vielä alkuvuodesta sopimusluonnoksen varakkaiden verotusta koskeva artikla 6 vaikutti kaikesta keskeneräisyydestään huolimatta ihan lupaavalta. Sopimusmaat mm. velvoitettiin kehittämään ja toimeenpanemaan toimia varakkaimpien verovälttelyn estämiseksi ja jakamaan keskenään tietoa varakkaiden hyödyntämistä verovälttelykeinoista.

Suomi kuitenkin halusi vesittää artiklaa ja poistaa siitä konkretiaa. Valtiovarainministeriön joulukuussa 2025 neuvottelukomitealle toimittamissa kommenteissa esitettiin, että maat tulisi konkreettisten toimien kehittämisen ja toimeenpanemisen sijaan velvoittaa “lisäämään yhteistyötä”. Myös varakkaimpien verotusta koskevat tietojenvaihtokirjaukset esitettiin pudotettavaksi pois. Suomi vaati toisin sanoen, että artiklasta riisutaan kaikki konkretia. Vastaavia vaateita esitettiin myös muiden artiklojen kohdalla.

Seuraavassa sopimusluonnoksessa verovälttelyä torjuvien toimien kehittäminen ja toimeenpaneminen olikin korvattu epämääräisemmällä yhteistyöhön sitoutumisella. Myös muita varakkaiden verotusta koskevan artiklan kirjauksia oli heikennetty. Suomi ja muut sopimuksen vesittämistä vaatineet OECD-maat vaikuttavat siis saaneen tahtonsa läpi. (Lopullisista muotoiluista toki tullaan vielä vääntämään ennen verosopimuksen vuoden päähän aikataulutettua hyväksyntää.)

Suomella on mahdollisuuksia vaikuttaa globaaleihin varallisuuseroihin. Toistaiseksi Suomi on kuitenkin halunnut lähinnä heittää kapuloita rattaisiin. Tämän soisi muuttuvan välittömästi, ennen kuin YK:n veroneuvottelujen avaama vaikuttamisikkuna sulkeutuu. 

Where there's a will, there's a way.