Työ- ja elinkeinoministeriö sekä sen alainen Yritys- ja yhteiskuntavastuun neuvottelukunta (YHVA) ilmoittivat tänään, ettei konsulttiyhtiö Pöyryn voida katsoa rikkoneen kansainvälisiä yritysvastuuohjeistoja kiistanalaisessa Laosin Xayaburin patohankkeessa. Lausunto on oire Suomen hampaattomasta ja aliresursoidusta yritysvastuupolitiikasta.
Pöyry on mukana Laosin hallituksen patohankkeessa, jolla on arvioitu olevan erittäin negatiivisia vaikutuksia Mekong-joen ympäristöön. Kuva: Pretre/Flickr Creative Commons
FINNWATCHIN edustaja jätti Yhvan kokouksessa eriävän kannan neuvottelukunnan päätökseen.
– Valitusprosessin lopputulokseen keskeisesti vaikuttavia seikkoja olisi tullut tutkia ja arvioida valitusprosessin aikana huolellisemmin. Neuvottelukunnalla käytössä olevien tietojen perusteella Pöyryä ei voi vapauttaa vastuusta, Finnwatchin toiminnanjohtaja ja Yhvan varajäsen Sonja Vartiala sanoo.
Yhvan kanta perustuu osapuolten ja ministeriöiden antamiin lausuntoihin.
Yhvan lausunnossa ei arvioida lainkaan Pöyryn ihmisoikeusriskien arviointiin liittyvien prosessien olemassaoloa tai riittävyyttä. Yhtiön mahdollista eturistiriitaa sekä projektin toteuttamisen arvioijana että toteuttajana ei myöskään huomioida.
– Valituksen käsittelyä vaikeutti huomattavasti, että käsittelyn keskeisin aineisto, Pöyryn vastine valitukseen, on määrätty luottamukselliseksi, Vartiala toteaa.
Neuvottelukunnan käytössä ei ole ollut kaikkia valituksen tehneiden järjestöjen lähettämiä aineistoja. Pöyry myös kieltäytyi vuoropuhelusta tutkimusprosessin aikana.
Laihana kompromissina Yhvan lausunnossa tuodaan esiin, että Pöyryn olisi tullut toimia vastuullisemmin patohankkeessa. Tästä huolimatta yhtiölle ei anneta minkäänlaisia konkreettisia toimintaohjeita vastuullisuuden toteuttamiseksi.
– Lausunto on oire Suomen aliresursoidusta, hampaattomasta ja hallitusohjelman vastaisesta yritysvastuupolitiikasta.
Hallitusohjelman mukaan suomalaisten yritysten tulisi olla yritysvastuun edelläkävijöitä. OECD:n toimintaohjeisto on keskeisin kansainvälisen yritystoiminnan vastuullisuutta ohjaava normisto, jonka edistämiseen Suomi on sitoutunut.
Kesäkuussa OECD:lle toimittamassa raportissaan työ- ja elinkeinoministeriö on kuitenkin ilmoittanut, ettei Suomella ole ohjeiston soveltamiseen varattua budjettia tai henkilökuntaa ja ettei Suomi ole oma-aloitteisesti edistänyt ohjeistojen käyttöönottoa.
– Vähintä mitä päättäjien tulee tehdä, on pitää kiinni asioista, jotka on jo sovittu, Vartiala sanoo.
Lisätiedot
Sonja Vartiala
toiminnanjohtaja
Finnwatch
044 568 7465
Finnwatch press release: Pöyry got off scot-free >>
Finnwatch opinion on the conclusions of the OECD complaint process against Pöyry Oyj >>
Finnwatchin tilinpäätöstiedot ja toimintakertomus on julkistettu. Ensimmäistä kertaa toiminnasta on julkaistu myös laajempi vuosikooste.
Finnwatchin ja Kepan Helsingin Sanomissa 12.6. julkaistu mielipidekirjoitus yritysvastuuraportoinnista.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen emännöi tänään Helsingissä kansainvälistä veronkierron ja veropetosten vastaista seminaaria.
Caymansaaret on tunnettu veroparatiisi. Kuva: Javajoba/Creative Commons
Ongelman syistä, seurauksista ja pitkälti ratkaisuistakin vallitsee laaja yksimielisyys – enää puuttuvat teot.
Esimerkiksi automaattinen monenkeskinen tiedonvaihtojärjestelmä, kattava maa- ja hankekohtainen raportointivelvollisuus yrityksille sekä kaikkien omistusjärjestelyiden todellisen edunsaajan julkisuus lisäisivät oleellisesti veroviranomaisten mahdollisuuksia valvoa lakien noudattamista.
– Periaatteessa nämä kaikki ovat myös EU:n ja Suomen asialistalla. On hienoa, että poliittinen johto osoittaa tahtoa veronvälttelyn suitsimiseen ja rahoitussalaisuuden heikentämiseen, Finnwatchin tutkija Henri Purje sanoo.
Valitettavasti monet aloitteista uhkaavat vesittyä yksittäisten valtioiden ja eturyhmien intressejä ajettaessa.
– Pitkään valmisteltu EU:n kirjanpitodirektiivi typistyi koskemaan vain luonnonvaroja hyödyntäviä sektoreita eikä niidenkään osalta tarjoa riittävän kattavaa tietoa veronmaksun oikeudenmukaisuuden määrittelemiseen. On suuri riski, että myös parhaillaan käsiteltävä, pankkisalaisuuden murtamiseen tähtäävä rahanpesudirektiivi jää torsoksi.
Voimakkaan lobbauksen rinnalla toinen keskeinen ongelma on näkökulman kapeus. Veronkierto on maailmanlaajuinen sairaus, josta usein kärsivät eniten kehitysmaat. Päätökset tehdään kuitenkin usein pohjoisten valtioiden tarpeiden ja etunäkökulmien perusteella.
– Helsingin seminaarin osallistujalista kuvastaa tilannetta hyvin. Paneeleissa ei nähdä edustajia kehitysmaista tai globaalia ulottuvuutta tarkastelevista kansainvälisistä järjestöistä.
Esimerkiksi automaattista verotiedonvaihtoa tulisi kehittää kaikkien maiden kesken.
– Nyt köyhemmät maat jäävät järjestelyistä ulos, mikä ei ole oikeudenmukaista eikä tehokasta. Kahdenvälisiin sopimuksiin pohjautuva järjestelmä on osoittautunut toimimattomaksi, Purje toteaa.
Vastaavasti EU:ssa kaavailtu veroparatiisien musta lista koskisi vain Euroopan unionin ulkopuolisia valtioita, vaikka monet suurimmista veroparatiiseista ovat EU:n jäsenmaita.
Hollanti ja Luxemburg houkuttelivat viime vuonna enemmän suoria ulkomaisia sijoituksia kuin Yhdysvallat, Saksa ja Britannia yhteensä.
Financial Times -lehden mukaan kyse oli pääsääntöisesti suuryritysten veronvälttelytarkoituksessa tekemistä erillisyhtiöjärjestelyistä. Vain murto-osa ”investoinneista” päätyi Hollannin ja Luxemburgin reaalitalouteen.
Britannia puolestaan puhuu rahoitussalaisuudesta ja veronkierrosta ikään kuin ulkopuolisena ongelmana, vaikka Lontoo on maailman suurimman verokeidasverkoston hermopiste.
– Tekopyhyys estää isoimpiin ongelmiin puuttumisen. Mikäli EU-maat eivät pysty sopimaan kaikkiin valtioihin tasapuolisesti sovittavista veroparatiisikriteereistä, Suomi voisi koota ryhmän avoimuutta ajavia jäsenvaltiota, jotka laatisivat ne keskenään. Mukaan voisi ottaa myös unionin ulkopuolisia maita, Purje toteaa.
Lisätiedot
Henri Purje
Tutkija
040 410 9710
Helsingin Sanomissa 18.4.2013 julkaistu Finnwatchin mielipidekirjoitus julkisten hankintojen vastuullisuuden edistämisestä.