Tietoja

Kirjoittanut: Sonja Finér

Kategoria: Uutiset

Julkaistu: 28 huhtikuu 2015

Osumat: 4041

• julkiset hankinnat

Kuva: Tiziano L. U. Caviglia/Creative Commons

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 28.4.2015 

Vuonna 2014 julkisia hankintoja tehtiin Suomessa yli 32 miljardin euron edestä. Suomessa valmistellaan parhaillaan hankintalain kokonaisuudistusta. On ajankohtaista pohtia, millaisilla kriteereillä verovarojamme käytetään.

Finnwatchin vuoden 2013 lopussa julkaistun selvityksen mukaan materiaaliset laatuvaatimukset täyttäviä tuotteita hankitaan kunnissa pääasiassa halvimman hinnan perusteella kyselemättä tuotteiden alkuperän ja vastuullisuuden perään. Tuloksena on, että Suomessa julkisilla varoilla ostetaan esimerkiksi katukiviä Kiinasta sekä kaivonkansia ja työvaatteita Intiasta, vaikka työoloista ei välttämättä ole minkäänlaisia takeita. Myös yritykset, jotka valvovat alihankintaketjun työoloja, häviävät hinnassa tarjoajille, jotka eivät panosta vastuullisuuteen.

Lyhytnäköisellä "säästämisellä" heikennetään suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja poljetaan työelämän oikeuksia kehittyvissä maissa. Suomalainen työ ei voi kilpailla markkinoilla, joissa kansainvälisten standardien polkeminen sallitaan. Pelkkä hinnalla kilpailuttaminen tulee lopettaa.

EU-direktiiveihin pohjautuvan lain toimeenpanoa valmistellaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Kansallisessa toimeenpanossa on otettava käyttöön kaikki keinot vastuullisten hankintojen edistämiseksi: vastuullisuusnäkökulmien huomioimisesta on tehtävä sitovaa ja kaikki vastuullisuuskriteerit tulee ottaa mukaan myös tarjousasiakirjojen vertailuperusteisiin. Tarjoajien veronmaksun vastuullisuuteen on voitava kiinnittää huomiota unohtamatta ympäristönäkökohtia. Sallivan lain lisäksi tarvitaan ohjausta julkisille hankkijoille valtioneuvoston periaatepäätöksen ja neuvontapalveluiden avulla.

Suomessa vaaditaan perustellusti työllisyyttä edistäviä toimia ja julkisen sektorin säästöjä. Hölmöläisen peiton jatkaminen on lopetettava ja siirryttävä kvartaaliajattelusta pitkän aikavälin suunnitteluun. Suomalaisen työn edistäminen kulkee käsi kädessä globaalia vastuullisuutta edistävän politiikan kanssa.


Pekka Jauhiainen toimitusjohtaja, Kiviteollisuusliitto

Sonja Vartiala toiminnanjohtaja, Finnwatch

Lasse Hakkarainen toimitusjohtaja, Niemisen Valimo

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.

Tietoja

Kirjoittanut: Sonja Finér

Kategoria: Uutiset

Julkaistu: 24 huhtikuu 2015

Osumat: 3592

• julkiset hankinnat

Kuva: Filckr Creative Commons/Pat World

Suomessa valmistellaan parhaillaan EU:n julkisia hankintoja koskevien uusien hankintadirektiivien kansallista täytäntöönpanoa ja lainvalmistelutyöryhmien toimikausi on jo loppusuoralla. Hankintalakiuudistuksen yhtenä tavoitteena on, että yhteiskuntavastuuseen liittyvät tekijät voitaisiin ottaa paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa. Tätä tavoitetta silmällä pitäen Finnwatch on koonnut keskeisiä asioita, joita tulisi huomioida kansallisessa täytäntöönpanossa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävien julkisten hankintojen toteuttamiseksi.

Yleistä

• Kansallisen hankintalain yhdeksi tavoitteeksi tulee täsmentää julkisten varojen tehokas ja vastuullinen käyttö. Toisin sanoen hankintaviranomaisille tulee säätää tavoite toteuttaa julkinen hankinta ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi hankintalainsäädännön asettamissa puitteissa.

• Tavoitteenasettelussa tulisi selkeyttää, että sisämarkkinaoikeuden vapaan liikkuvuuden tavoitteita tulee tulkita yhdenmukaisesti hankintadirektiivissä mainittujen vastuullisuus- ja kestävyystavoitteiden kanssa. Esimerkiksi syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa on lähtökohtaisesti linjassa asettaa vastuullisuuskriteereitä, joilla estettäisiin kilpailuedun saavuttaminen julkisessa tarjouskilpailussa työntekijöiden oikeuksia heikentämällä tai aggressiivisella verosuunnittelulla.

• Hankintalaissa tulee kieltää tai merkittävästi rajoittaa pelkän hinnan ja pelkkien kustannusten käyttämistä hankintasopimuksen tekoperusteena, jotta kaikissa hankinnoissa huomioitaisiin niiden laaja-alaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Vain näin voidaan vaikuttaa siihen, ettei hankinta merkitse heikkoja työehtoja, vaarallisia työolosuhteita, elämiseen riittämättömiä palkkoja, saamatta jääneitä verotuloja jne.

• Jotta hankintaviranomaiset osaisivat käyttää ja tosiasiassa alkaisivat käyttämään vastuullisuuskriteereitä, hankintalaissa tulee edellyttää riittävän neuvonnan ja ohjauksen järjestämistä hankintaviranomaisille ja tätä tarkoitusta varten riittävien taloudellisten resurssien osoittamista.

Sosiaaliset kriteerit

• Hankintadirektiivin 18.2 artiklassa asetetetaan Suomelle velvoite toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, jotta toimittajat noudattavat hankintasopimuksia toteuttaessaan ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu unionin oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai direktiivin liitteessä 10 luetelluissa kansainvälisissä ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisissa säännöksissä (mm. ILO:n kahdeksan keskeistä sopimusta).

• Kyseinen ”sosiaalinen lauseke” tulee ymmärtää EU:n jäsenvaltioita sitovaksi konkreettiseksi velvoitteeksi, joka pitää huomioida läpileikkaavana periaatteena hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa. Direktiivi ei viittaa sosiaaliseen lausekkeeseen teknisissä eritelmissä, mutta johdonmukaisuussyistä viittauksen tekemistä kansallisessa laissa tulisi pohtia myös tässä hankintamenettelyvaiheessa. Sosiaalisen lausekkeen noudattamista ei kuitenkaan pidä pisteyttää vertailuperusteena, koska se on ymmärrettävä ehdottomaksi vaatimukseksi, jota kaikkien on noudatettava. Toisin sanoen sosiaalisen lausekkeen noudattamatta jättäminen johtaa lähtökohtaisesti tarjouksen ja tarjoajan hylkäämiseen tai hankintasopimuksen purkamiseen.

• Hankintadirektiivin artikloiden viittauksia sosiaaliseen lausekkeeseen on vahvistettava kansallisessa laissa siten, että sosiaalisen lausekkeen velvoitteiden noudattamisen varmistaminen on hankintaviranomaisille pakollista sen sijaan, että se jätettäisiin niiden harkintavaltaan. Näin on tehtävä muun muassa osallistujien valitsemista ja hankintasopimuksen tekemistä koskevissa säännöissä, poissulkemisperusteissa sekä poikkeuksellisen alhaisten tarjousten ja alihankintaa koskevan sääntelyn osalta.

• Kansallisessa laissa tulee täsmentää direktiivin tavoin, että sosiaalisen lausekkeen velvoitteilla tarkoitetaan työntekopaikan eli rakennusurakan tai palvelujen suorituspaikan lainsäädäntöä estämättä kuitenkaan työntekijöille edullisempien ehtojen soveltamista. Kollektiivisten työsopimusten osalta tulee varmistua niiden soveltamisesta myös työnantajan vaihtuessa julkisen hankinnan tekemisen jälkeen (ulkoistaminen tai sopimuskumppanin vaihtuminen).

• Kansallisessa implementoinnissa tulee varmistua sosiaalisen lausekkeen velvoitteiden ja sosiaalisten kriteerien noudattamisesta myös lähetettyjen työntekijöiden kohdalla. Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin (96/71/EY) ei voida katsoa yleisesti rajoittavan sosiaalisten näkökohtien huomioimista julkisissa hankinnoissa ja uuden hankintalainsäädännön voidaan katsoa antavan suuremman mandaatin sosiaalisten näkökohtien huomioimiseen myös näiltä osin.

• Sosiaalisen lausekkeen noudattamisesta tulee varmistua myös alihankinnassa, ja kansallisessa laissa tulee tältä osin konkretisoida hankintaviranomaisten toimenpiteitä. Laissa tulee vaatia hankintaviranomaisia tarkistamaan poissulkemisperusteet alihankinnassa myös muiden kuin pakollisten poissulkemisperusteiden osalta. Mikäli tarjouskilpailun jälkeen sopimuskaudella havaitaan, ettei hankinnan toteuttajan suoritusapulainen noudata sosiaalisen lausekkeen mukaisia velvoitteita tai muita sosiaalisia vaatimuksia, hankinnan toteuttajaa ei tule kuitenkaan vaatia välittömästi korvaamaan alihankkijaa. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden mukaisesti on ensisijaisesti pyrittävä vaikuttamaan alihankkijan toimintatapoihin siten, että alihankinnassa toiminta oikaistaan sosiaalisten ihmisoikeusvaatimusten mukaiseksi ja näin vaikutetaan sosiaalisesti vastuullisen tuotannon edistämiseen.

• Suomen on pohdittava myös tiukempia vastuusääntöjä, useiden toimijoiden yhteisvastuuta ja alihankkijoille suoritettavia suoria maksuja koskevia sääntöjä esimerkiksi säätämällä alihankkijoille suoritettavista suorista maksuista ilman, että näiden pitäisi hakea tällaista suoraa maksua.

• Hankintaviranomaisille ja/tai niiden käyttämälle kolmannelle osapuolelle tulee osoittaa tehokkaat välineet sosiaalisen lausekkeen velvoitteiden noudattamisen varmistamiseen ja valvomiseen. Yhteisessä eurooppalaisessa hankinta-asiakirjassa tarjoajan antama oma lausunto ei saa tosiasiassa merkitä sitä, että velvoitteiden noudattamisen varmistaminen ja valvonta jäisi tosiasiassa tekemättä tehokkaasti. Tämä tulee huomioida täytäntöönpantaessa asiaa koskevaa 59 artiklaa.

• Kansallisessa implementoinnissa on omaksuttava mahdollistava ja kannustava lähestymistapa sosiaalisen lausekkeen velvoitteiden lisäksi muiden sosiaalisten näkökohtien huomioimiseksi. Laissa on tehtävä selväksi, että periaatteessa sosiaalisia vastuukriteereitä voidaan käyttää kaikissa menettelyvaiheissa, esimerkiksi vertailuperusteissa ja soveltuvin osin myös teknisissä eritelmissä. Laissa on täsmennettävä, että direktiivin esimerkkilista ekologisista ja sosiaalisista näkökohdista ei ole tyhjentävä.

• Kansallisessa täytäntöönpanossa tulee huomioida myös direktiiviin kirjattu tavoite ”sosiaalisia elinkaarikustannuksia varten kehitettävien yhteisten menetelmien toteutettavuuden tarkastelemisesta”. Elinkaarikustannusten arvioiminen ei saa merkitä samalla ihmisoikeuksien kunnioittamisen heikentymistä julkisissa hankkinnoissa – ihmisoikeudet ovat kaikille kuuluvia loukkaamattomia oikeuksia, joita ei voi arvioida kustannuksina.

Veronmaksun vastuullisuuskriteerit

• Laissa on täsmennettävä, että kaikkia yhteiskuntavastuun kriteereitä – myös kestävää taloutta ja veronmaksun vastuullisuutta koskevia – voidaan käyttää julkisissa hankkinnoissa sääntelyn yleisissä puitteissa. Hankintalaissa ja sen perusteluissa tulee selkeyttää taloudellisten vastuunäkökohtien käyttömahdollisuuksia.

• Verovastuukriteereitä ja niiden sisältöä tulee kehittää hankintoihin sopiviksi. Yhteiskunnallisten vaikutusten määrittämiseksi ja elinkaarikustannusten laskemiseksi myös taloudellisten vastuullisuuskriteerien pohjalta tulee kehittää pidemmällä aikavälillä puolueetonta, avointa ja ennakkoon määriteltyä yleistä menetelmää. On kuitenkin huomattava, että veronmaksun vastuullisuuskriteerien käyttämisellä julkisissa hankinnoissa tulee pyrkiä ensisijaisesti estämään aggressiivisten verosuunnittelukeinojen käyttäminen ja sen aiheuttama veropohjan kaveneminen eikä mieltää verovälttelyä tarjouksen hinnoitteluun pulverisoituvaksi kustannusarvioksi. Eri asia on, että verovastuullisuuden kriteereitä olisi voitava myös pisteyttää erilaisin tavoin vertailuperusteissa.

• Lainvalmistelutyöryhmien mietinnöissä olisi myös hyvä esittää hankintalain säätämisen jälkeisiä konkreettisia ja aikaan sidottuja jatkotoimenpiteitä yhteiskuntavastuullisten hankintojen toteuttamiseksi. Suomen tulee muun muassa laatia poliittinen ohjeistus sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullisten hankintojen tekemiseksi. Ohjeistuksessa tulee asettaa numeerisia tavoitteita niin sosiaalisten näkökohtien kuin veronmaksun ja taloudellisen avoimuuden osalta vastaavasti kuin on asetettu ekologisesti kestävistä hankinnoista.

• Lisää tietoa verovastuukriteereiden käyttämisestä ja niitä koskevista suosituksista on saatavilla Finnwatchin 15.4.2014 julkaistussa raportissa ”Kohti veroparatiisivapaita ostoja – Miten veronmaksun vastuullisuus voidaan huomioida julkisissa hankinnoissa? ”, saatavilla täällä >>>

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.

Tietoja

Kirjoittanut: Sonja Finér

Kategoria: Uutiset

Julkaistu: 22 huhtikuu 2015

Osumat: 4215

• Thaimaa
• ihmisarvoinen työ

Kuva: Flickr Creative Commons/crosby_cj

Euroopan komissio on ryhtynyt voimakkaisiin toimiin Thaimaan kalastusteollisuuden ongelmiin puuttumiseksi. Komissio antoi Thaimaalle eilen kuusi kuukautta aikaa tehdä korjauksia maan kalastuslainsäädäntöön sekä tehostaa kalastusalusten valvontaa. Komission Thaimaalle antama keltainen kortti on vakava varoitus ja voi johtaa jopa kalatuotteiden vientikieltoon EU-alueelle.

Komission mukaan Thaimaan lainsäädäntö, kalastusvalvonta sekä rangaistuskäytännöt ovat puutteellisia. Laittoman kalastuksen ongelmakohtia ovat muun muassa ekologisesti kestämättömien kalastusmenetelmien käyttö, laittomilla kalastusalueilla kalastus sekä uhanalaisten kalakantojen pyytäminen.

Komission keltaisella kortilla ja Thaimaan puutteellisella kalastusteollisuuden valvonnalla on voimakas yhteys myös paljon huomiota saaneisiin ongelmiin thaimaalaisten kalastusalusten työoloissa.

– Aluksilla on tavattu ihmiskauppaa, pakkotyötä ja muita työelämän oikeuksien loukkauksia jo vuosikymmenien ajan. Thaimaan hallitus ei valvo kalastusalusten toimintaa eikä laivoilla työskenteleviä siirtotyöntekijöitä suojella, sanoo siirtolaisjärjestö Migrant Worker Rights Network MWRN:n puheenjohtaja Sein Htay.

Thaimaa on yksi maailman suurimmista kalatuotteiden valmistajista ja näin ollen merkittävä kalatuotteiden viejä kansainvälisille markkinoille. Arvioiden mukaan maa vie EU-alueelle vuodessa noin 575–730 miljoonan euron arvosta kalatuotteita. EU:n kattavalla vientikiellolla olisi siis mittavia vaikutuksia Thaimaan kalastusteollisuudelle.

– Thaimaan hallituksen tulee ryhtyä pikaisiin toimiin ongelmien ratkaisemiseksi. Hallituksen ja työnantajien tulisi aidosti kuunnella siirtolaisia. Muuten vaarana on, että ongelmia yritetään ratkaista kosmeettisesti puuttumatta niiden syihin, Sein Htay toteaa.

Finnwatch muistuttaa, että vakavia työelämän oikeuksiin liittyviä ongelmia esiintyy Thaimaassa myös muilla teollisuuden aloilla. Komission on otettava ihmisoikeudet huomioon kun Thaimaan ja EU:n välisiä vapaakauppaneuvotteluita jatketaan.

Finnwatchin tutkimuksiin ja artikkeleihin Thaimaan teollisuudesta voi tutustua täällä >>

Finnwatch työskentelee Thaimaassa siirtolaisjärjestö Migrant Worker Rights Networkin kanssa ulkoasiainministeriön tuella >>

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.

Tietoja

Kirjoittanut: Sonja Finér

Kategoria: Uutiset

Julkaistu: 15 huhtikuu 2015

Osumat: 3449

• julkiset hankinnat

Kuva: Flickr Creative Commons/Via Tsuji

Aggressiivisesti verojaan vältteleviä yrityksiä on vaadittu suljettavaksi pois julkisista hankinnoista. Samaan aikaan hankintalain on kuitenkin nähty rajoittavan veronmaksun vastuullisuutta vaativien kriteerien asettamista. Finnwatch kävi läpi hankintalain ja uusien hankintadirektiivien mahdollisuudet verovastuullisuuden huomiomiseen ja tarjoaa tänään julkaistussa raportissa suosituksia hankkijoille ja poliittisille päättäjille.

Finnwatchin mukaan ongelmana on, etteivät hankkijat ole välttämättä tietoisia kaikista niistä keinoista, joilla ne voisivat edistää toimittajiensa verovastuullisuutta.

– Hankintalainsäädäntö ei kiellä verovastuukriteereitä, vaan asettaa niiden käytölle puitteet. Puitteista johtuen vain osaa kriteereistä voidaan käyttää, osaa vain joissakin hankintamenettelyvaiheissa ja osaa ei lainkaan, toteaa Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.

Finnwatchin mukaan yritystä ei voida sulkea pois julkisesta tarjouskilpailusta alueellisen veroparatiisikytkennän perusteella, koska se syrjisi EU:n sisämarkkinaoikeuden vastaisesti esimerkiksi luxemburgilaista yritystä. Sen sijaan hankinnan toimittajalta voisi edellyttää esimerkiksi maakohtaista veroraportointia ja tietoja sen todellisista omistajista. Tällaisenkaan ehdon lainmukaisuudesta ei ole kuitenkaan täyttä oikeusvarmuutta.

– Juridisesti turvallisinta on esittää ehto aluksi vapaaehtoisena esimerkiksi hankintasopimuksessa ja muuttaa se sitovaksi tietyssä siirtymäajassa, Telkki neuvoo.

Hankintayksiköiden tulee olla valmiita käyttämään joitakin kriteereitä myös sitovina hankintamenettelyn eri vaiheissa ja näin olla valmiita testaamaan niiden lainmukaisuutta tuomioistuimessa.

– Poliittiset päättäjät voivat tukea hankkijoita ottamaan tietoisen juridisen riskin oikeuskäytännön saamiseksi, Telkki toteaa.

Muita Finnwatchin raportissa esiteltäviä keinoja ovat muun muassa hankinnan suunnitteluvaiheen riskikartoitukset, hankintojen pilkkominen pienempiin osiin pk-yritysten osallistamiseksi tarjouskilpailuun sekä toimittajan tasetta koskevat vaatimukset. Myös innovatiivisia keinoja, kuten kuntalaisille avoimia tietokantoja julkisia palveluita tuottavien yritysten verovastuulinjauksista ja maakohtaisista raporteista suositetaan käytettäväksi.

Suomessa valmistellaan parhaillaan EU:n uusien hankintadirektiivien täytäntöönpanoon liittyvää lakiuudistusta. Finnwatchin mukaan kansallisessa laissa tulisi selkeyttää, että kaikkia yhteiskuntavastuun kriteereitä – myös taloudellisia ja veronmaksuun liittyviä – voidaan periaatteessa käyttää kriteereinä hankintoja tehtäessä.

– Yhteisillä verovaroilla ei tule tukea aggressiivisesti veroja vältteleviä yrityksiä, Telkki sanoo.

Lisätiedot: Henri Telkki

Tutkija ja lakimies

Finnwatch ry

040 410 9710

henri.telkki (at) finnwatch.org

Finnwatchin raportti "Kohti veroparatiisivapaita ostoja – Miten veronmaksun vastuullisuus voidaan huomioida julkisissa hankinnoissa?" on saatavilla täällä >>>

Tämä teos, jonka tekijä on Finnwatch, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-⁠EiKaupallinen-⁠EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -⁠lisenssillä.